Juhli kanssani tätä lumista yötä
kuin viimeistä vuosipäiväämme.
Katso, tänään on palannut ensimmäinen -
se timanttitalvemme.
Tsaarin talleilta nousee sumua,
Moika upposi pimeään.
Joku himmensi kuunvalon tahallaan -
mihin mahdamme mennäkään...
Kahden keisarihaudan väliin
on eksynyt puisto takkuinen,
ja vankilahoureesta nousseet lyhdyt
antavat hautajaisvalaistuksen.
Mars-kentän uhkaavat jäävuoret
ja Joutsenkanavan kristalli...
Kun sydämessä on pelko ja riemu,
mihin voisin verrata osaani?
Sinun äänesi lepattaa olallani
kuin ihmeiden lintu. Ja äkkiä
säde sytyttää eloon lumen tomun,
se hohtaa hopeista lämpöä.
- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova Fontankan talossa (Into 2012)
suomennos Marja-Leena Mikkola
kuva Anne Hämäläinen
Kaunis runo ja ihana tuo kirja :) Hyvää viikonloppua Leena.
VastaaPoistaJael, ehdottomasti ja kirja on yksi kauneimmista ikinä.
PoistaKiitos samoin sinulle, Jael!
Tää on aina niin ihana <3 Kiitos! Taas tuo rytmi, kaikki loksahtaa niin hienosti paikalleen.
VastaaPoistaRita, tämä on kolmen kärjessä minulla Ahmatovan runoissa eli tämän taidan olla julkaissut joka vuosi. Ole hyvä<3 Tämä soi...ja sytyttää kaiken, kuten lumen tomunkin.
PoistaKiitos tästä Leena. Niin upea runo. Huomasin, että en ole vuosiin lukenut Ahmatovaa, nyt onkin syytä kaivaa kirja esille kirjahyllystä. Mukavaa tammikuun jatkoa!
VastaaPoistaAnnei,ole hyvä. Yksi suosikeistani. Kiitos samoin sinulle!
Poista