Kaikkien rajujen hyväilyjen muistot
ovat pudonneet päivien taa.
Mutta kerran
suutelit hiljaa otsaani
lähtiessäsi luotani
lempeässä lumisateessa.
Ja ympärillämme oli valkoinen hellyys
niin ihana, niin itkettävä.
Sen hetken muisto
puhkeaa sinisinä iltoina
kuin hiljainen kukka
täynnä särkyvää tuoksua,
ja sydämeni täyttää
vain värisevä hyvyys.
- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY 1958)
Ihana runo, ihana kuva!
VastaaPoistaHyvää tammikuun loppua Leena♥
Minttuli, kiitos.
PoistaKiitos samoin sinulle Minttuli♥
Oi miten kaunis. Niin runo kuin kuvakin. Kauneutta tässä nyt tarvitaankin, sillä kaikki lumi on mennyt ja musta maa nielee taas kaiken valon.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, niin minustakin:)
PoistaMeillä lunta tuli niin paljon, että se ei voi sulaa enää pois ennen kevättä, mutta satumainen kauneus eli puut ja pensaat lumien kuorrutamina on nyt hetkeksi ohi...
Kiitos Leena kauniista runohetkestä! <3 <3 <3
VastaaPoistaKaisa Reetta, ole hyvä!
Poista♥♥
Kaunis runo ja kuva. Kyllä lumi tekee kaiken kauniiksi:)
VastaaPoistaJael, kiitos<3 Lumi on taikaa.
PoistaUpea, herkkä runo! Ja niin kaunis kuva <3
VastaaPoistaMaatiaiskanasen elämää, kiitos<3 Kukka on kesälumipisara. Rakastan sen kellohelmojen vihreitä täpliä.
PoistaKaunis kuva kauniin runon kera <3
VastaaPoistaSuvi, kiitos <3
PoistaKaunista ja herkkää. Kuva sopii hyvin runon tunnelmaan ♥
VastaaPoistaMai, kiitos ♥
PoistaRuno ja kuva: ♥♥♥
VastaaPoistaKatja, vei vain muutaman vuoden löytää just oikea kuva tälle runolle:)
Poista♥♥