keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Elly Griffiths: Risteyskohdat


Katso taivaalta, katso tähdistä ja risteyskohdista. Katso, mitä taivasta vasten heijastuu. Löydät hänet sieltä, missä maa ja taivas kohtaavat.

Elly Griffithsin trilleri Risteyskohdat (The Crossing Places, Tammi 2017, suomennos Anna Lönnroth) on kirja just makuuni: Suolaisen marskimaan autio kauneus, meren ja mudan tuoksu, kahlaajalinnut, nousuveden vaara, upottavuus, jokikeijut, virvatulet, mytologia, vuoksi ja luode, elämä ja kuolema...ja arkeologia. Minussa asuu salainen arkeologi, joten niin hyvin arkeologi Ruth Galloway sopii minulle, että hän on ihan parasta! Rakastan hetkiä, kun maan kerrokset avautuvat toinen toisensa jälkeen paljastaen salaisuutensa. Nyt olenkin kovassa seurassa, sillä kirjailija on sijoittanut tarinansa Norfolkiin, jossa tarina syntyi hänen arkeologimiehensä seurassa. Kaiken lisäksi kirjan suomentaja Anna Lönnroth on myös koulutukseltaan arkeologi!

Pienestä kylästä on kadonnut kymmenen vuotta sitten Lucy Downey, joka oli kadotessaan vain viisivuotias. Hän katosi marraskuussa, eikä hänestä ole sen jälkeen kuultu mitään. Rikoskomisario Harry Nelssonille asiasta on tullut suorastaan henkilökohtainen pakkomielle, sillä hän ei aio luovuttaa koskaan. Hän aikoo löytää Lucyn ja tuoda hänet perheelleen. Sitten kotipihaltaan katoaa marraskuussa nelivuotias Scarlett Handerson. Nyt Ruth Galloway, joka on ollut aikaisemminkin samaisella marskiaalla tekemässä kaivauksia sekaantuu poliisitutkintaan huomattavana avustajana, sillä hän tekee marskimaalle iskettyjen paalutusten keskeltä merkittävän vanhan ruumislöydön. Kyseessä on pieni lapsi eli paalukehän keskellä oleva ympyrä lienee ollut muinainen uhripaikka. Väistämättä ilmassa värisee sanomaton kysymys: Ovatko uhriteot alkaneet uudestaan ja kenen toimesta. Alue on aina vetänyt sekä lintutieteilijöitä, arkeologeja että druideja sekä tietysti myös muuten vain kiinnostuneita. Rannan oma druidi, Cathbad, ei pidä häiriköistä ja niinpä hänestä tulee ensimmäinen epäilty, tästä kelttiläisyyden äärimmäisestä vaalijasta. Tosin epäiltyjä riittää, sillä koolla on Ruthin lisäksi hänen erään rakkaus- ja kaivauskesänsä kollegoita tai vähintäinkin sellaista esittäviä.

Tarina on sekä kiehtova että pelottava. Kuitenkin huomion vetävät marskimaan lumo, Ruthin persoona, josta pidin kovasti, sekä äreäpintainen rikoskomisario Harry Nelson. Nelson on niin karski tyyppi, että on jo melkein hurmaava! Tutkinnan edetessä Nelson alkaa saada outoja ja uhkaavia kirjeitä, joiden sävy imitoi vanhaa kelttiläistä mytologiaa, mutta käyttää myös T.S.Elliotia...Ruthin rakkaus marskimaahan miltei sekoittaa hänen päänsä ja niinpä hän löytää itsestään aivan uusia puolia, joille hänen aina valittava äitinsä ei kovastikaan hurraisi, mutta kylässä Ruth saa asustella kissojensa kanssa varsin rauhassa, kunnes kelttiläinen keihäs kuvaannollisesti kääntyy myös häntä kohti.

Rakkaudesta marskimaahan seurasin kuumana tv-sarjaa Syrjäinen maa, vaikka siinä oli muutakin silmänruokaa, mutta ainakin suolamarskia ja piikkihernepensaita. Samasta rakkaudesta ja kiinnostuksesta arkeologiaan luin kiihkeänä Risteyskohdat. Syksyllä ilmestynyt sarjan jatko Ruth Galloway -mysteeri Januksen kivi, on jo matkalla minulle! Hengitän marskimaata, merta ja kaivauksia...

Hän makaa siellä, missä maa ja taivas kohtaavat. Missä mahtavan Yggdrasil-puun juuret kurottavat alas seuraavaan elämään...Hänestä on tullut täydellinen uhraus. Verta kivellä. Verenpunaista valkoisella.

*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Kaisa Reetta T.

*****

10 kommenttia:

  1. On jo jonkin aikaa pitänyt hankkia jokin Galloway-dekkari juuri tuon arkeologia-yhteyden vuoksi, mutta englanniksi ei ole vielä tullut vastaan. Assyriologina ja arkeologina minua kiinnostaa nämä jo ihan ammatillisesti :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, tämä on ensimmäinen eli tästä kannattaa aloittaa. Januksen kivi on toka ja kohta pääsen siihen käsiksi:) Hirveän kiinnostavaa. Mieheni sanoikin äsken, että olen kuulemma aina osoittanut outoa kiinnostusta kaikkiin ruumis- yms. kaivauksiin. Esim. Romanovin perheen luista olen lukenut kaiken käsiin saamani, myös vanhat korut, tarve-esineet etc. Sinulla on kiinnostava ammatti!

      Poista
  2. Tämä herätti heti mielenkiinnon, maskimaa ja Yggdrasil :) Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, ei epäilystäkään, että jaamme kiinnostuksen myön tähän ja A:ta varmaan kiinnostavat myös nuo kahlaajalinnut yhtä paljon kuin minua. Ne ovat lapsuueni kotikylän lintuja suurin osa. Ole hyvä<3

      Poista
  3. Tämä oli positiivinen yllätys ja aivan huimat, kammottavat maisemat... Ihanaa tätä vuotta Ystävä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, et sitten tajunnut, että mussa asuu pieni arkeologi:) Tämähän ilmestyi jo maaliskuussa. Nyt tiedät! Kaksi seuraavaa jo tulossa:)

      Kiitos samoin Ystävä♥

      Poista
  4. Pidin tästä silleen puoliksi: vähän liian kiltti (kuitenkin!), mutta tarpeeksi kiinnostavat henkilöt ja tosiaan, ne marskimaat. Seuraavan osankin voisin joskus lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, miten niin liaan kiltti sinulle, joka et paljon dekkareita lue:) Minua tässä kiehtoi kaikki. Lue sitten Leski, se ei voi olla liian kiltti.

      Pidin Ruthin persoonasta, joka ei ollut ihan särmätön ja sitten tietty tuo marskimaa. Minä jo kohta sitä luen...

      Poista
  5. Tätä dekkarisarjaa olen ajatellut ryhtyä seuraamaan, ihan sen vuoksi, että päähenkilönä on naispuolinen arkeologi :) Asetelma kuulostaa kiintoisalta ja jotenkin uudelta.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, minäkin ja sen takia, että on pääroolissa arkeologi ja ehkä saamme lisää merta ja marskiakin. Epäilne, että Januksen kivi on jo postissa, mutta sitä en nyt sitten saanut näihin pyhiin...Jotenkin kuin lukisi tietokirjan ja jännitysromaanin risteytystä.

      Poista