maanantai 22. tammikuuta 2018

Raili Mikkanen&Sirkku Linnea: Suomen lasten majakkakirja


Majakoissa on taikaa. Niihin liittyy paljon merellistä historiaa, joista osa on meille täysin tuntematonta, osa tiedossa olevaa. Helposti romantisoimme majakkaelämää ja monet haluavatkin nyt lomailla tai viettää edes yön tai kaksi majakassa. Todellinen syy majakkojen rakentamiseesn ovat tietenkin olleet haverit, joissa ihmisiä kuoli, laivoja upposi ja huomattiin, että pelkät nuotiotulet rannoilla eivät voi johdattaa laivoja oikeaa reittiä turvallisesti kotisatamaan. Niinpä keksittiin alkaa rakentaa majakoita, joilla kaikilla on omanlaisensa historia. Täysin vailla merimyrskyjen ihannointia emme majakoista kuitenkaan selviä.

Raili Mikkasen tekstittämä ja Sirkku Linnean kuvittama Suomen lasten majakkakirja (Minerva 2018) vie meidät Moona-lokin ja Ville-hylkeen avulla tutustumaan Suomen majakoihin. Raili Mikkanen on tuottelias kirjailija, jonka Suomen lasten linnakirja on yksi suosikeistani. Sirkku Linnean kuvitukseen olen tutustunut kirjassa Suomalaiset taruolennot, jota voi yhtä hyvin kuin tätä majakkakirjaa suositella kaikenikäisille Railin linnakirjaa unohtamatta.


Halusin aloittaa Bengtskäristä, vaikka talvivalokuvaus teki sivusta tummemman kuin se onkaan. Ehkä majakan traaginen historia vaikutti asiaan...

Aikoinaan muuan kapteeni Bengt oli haaksikkoutunut näillä vesillä. Hän pelastui kulta-arkkunsa kanssa juuri tälle luodolle. Saaristolaisryövärit kuitenkin löysivät hänet ja varastivat hänen arkkunsa. Eikä se suinkaan riittänyt: he myös surmasivat huono-onnnisen Bengt-kapteenin. Luoto sai nimensä tämän Bengtin mukaan. Synkkinä myrskyöinä kapteenin raskaat huokaukset saattavat vieläkin kuulua raunioiden lomasta...

Majakkaa oli tänne vaadittu jo kauan ja lopulta 120 henkeä aloitti rakentamsien. Kivi louhittiin omalta luodolta, ja Hangosta tuotiin kaikkiaan 448 000 tiiltä. Tietoiskusta saamme lukea majakan tiedot:


Alkuun luodolla asui viisitoista ihmistä: majakkamestari, kolme majakanvartijaa ja sumusireenin hoitaja sekä heidän perheensä. Lopulta asukkaita oli peräti 32. Majakan tornissa päivysti yksi mies kaiken aikaa.


Kun Moona kurkkasi tornin ylimmästä kerroksesta sitä alkoi huimata, sillä porraskuilu näytti hurjalta: Pyöreässä tornissa oli spiraalina nousevia portaita 252. Luodolla uivat silakkaparvet veivät sen ajatuksen ruokaan, joka kyllä nyt maistuikin!


Linnamainen Porkkala valmistui 1920, josta asti luodolla on asunut yli kaksikymmentä vuotta majakkamestari sekä kaksi majakanvartijaa perheineen. Majakkamestari oli tärkeä henkilö ja hänen perheensä asunto sijaitsi ylinnä ja huoneita oli peräti kaksi ja keittiö. Alimmassa kerroksessa oli kaikille yhteinen sauna. Majakassa asui myös lapsia, joka vie ajatukset siihen, miten tuo karu ympäristö vain houkuttaa. Vai olisiko sitä alkanut kaivata puita? Tai olisiko kirjoja tullut luettua vieläkin enemmän, ja miten likellä olisi aina ollut meri sen kaikkineen. Talvisin olisi sitten pitänyt asua maissa koulukortteerissa, mutta kevättuulten myötäisessä takaisin majakkakotiin!


Porkkalan alue on hylkeiden suojelualuetta, joten Ville-hylje löysi monia uusia kavereita. Alueelle saa tulla vain luvalla ja hylkeiden rauha on tarkan vaalinnan alla.


Isokari on Suomen kolmanneksi korkein majakka. Korkein on Suomenlinna ja toiseksi korkein Bengtskär. Valkopunaisessa majakassa toimi aikanaan saman suvun miehiä majakanvartijoina viisi polvea. Viimeinen oli ensimmäisen majakanvartija Timénin pojanpojanpojanpoika. Viimeisen isä oli töissä majakassa 50 vuotta ja isoisä 48 vuotta.


Suomen ensimmäinen majakka oli Utö, jossa asuu paljon ihmisiä ja väki vain moninkertaistuu kesäaikaan. Ville tapaa paljon hylkeitä, mutta myös norppia.

Majakka valmistui 1753 ja sen erikoisuus on kolmanteen kerrokseen rakennettu kirkko.

Uton karikkoiset vedet olivat todellinen haaste, sillä vaikka kuulostaa upealta, että valojärjestelmä on valmistettu Pariisissa mikään ei tuntunut riittävän näille vesille. Aikanaan rakennettu uusikaan majakka ei antanut riittävästi valoa, joten poltettiin kynttilöitä, joiden oli tarkoitus heijastaa valoa peilien kautta...Todellista majakkapeilien kuisketta!

Suomen lasten majakkakirja on kiinnostava teos, joka kertoo yhdeksän majakkamme tarinat, sekä tarinan hylystä Balder. Saamme myös paljon muuta meritietoutta linnuista, hylkeistä, merikihuista...Kovasti kiinnostavaa on ollut myös majakkaperheiden elämät, joista maakravuilla ei liene paljoakaan käsitystä. Haverit on tuotu esiin, kuten kuuluukin. Myötäeläminen toisten menetyksiin kasvattaa lapsissa empatiaa. Railin leikkisyys ohittaa kuitenkin lastenkirjoissa synkkyyden faktoja kieltämättä ja Sirkun kuvat tuovat iloa ja valoa kera suolaisten pärskeiden!

*****

Lastenkirjat Leena Lumissa

20 kommenttia:

  1. Kiva kirja. Bengtskärillä ja Söderskärillä olen käynyt. Majakoilla on kiehtova historia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, ehdottomasti. Otaksun, että luet tämän, sillä sen verran kiehtova on kunkin majakan tarina ollut. Tämä on osa merihistoriaamme.

      Poista
  2. Kiinnostava kirja varmasti. Voisin kuvitella, että meidän poikakin tuosta hieman kasvettuaan majakoista tykkäisi lukea. Meri, kun on meille tärkeä elementti.

    Itse olen Bengtskärillä ollut ja se on kyllä kiehtova paikka ja kiinnostava historia.

    http://kotonajakaupungilla.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, tässä on seikkailullisuuttakin, joten varmaan pitävät. Olen kotoisin merenrantakylästä ja täällä Keski-Suomen saarella syntynyt tyttäremmkin on Meri. Päijänne on suuri järvi, mutta merta kaipaan aina vain...

      Tässä on paljon historiaa eli nyt mieheni lukee kirjaa:)

      <3

      Poista
  3. Utön majakan kolmanteen kerrokseen oli kyllä kipuamista, mutta se kannatti!

    VastaaPoista
  4. "Majakoissa on taikaa!"

    Olimme päiväretkellä Bengskärin majakalla kesällä 2004. Matka oli pakettimatka Hangosta sisältäen opastuksen sekä matkan aikana että perillä. Matkan hintaan kuului menomatkalla tarjottu lohisoppalounas. Ainutlaatuinen kokemus keskelle ei-mitään, jossa oli kuitenkin kaikki.

    Matkaa ennen ostimme ja luimme Paula Wilsonin vuonna 2001 julkaistun kirjan Bengtskär, majakka, koti ja taistelutanner. Upea teksti ja upeat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, varmaan hurmaava reissu! Keskellä ei mitään, usein vasta yllättääkin.

      Juu, noita asioita on tässäkin kirjassa käsitelty...

      Poista
    2. Leena, reissu oli hurmaava. Jäimme kesäiseen Hankoon yöksi ja istuimme myöhään yöhön kalaravintolassa.

      Toivottavasti sinunkin reissusi onnistuvat! Mielelläni suosittelisin ainakin Fiskarsin ruukkialueen tutustumista.

      Poista
    3. Marjatta, oijoi, tuollainen reissu pitää tehdä.

      Me olemme käyneet muutamaankin kertaan Visavuoressa ja eri vuodenaikoina samoin Hviträskissä, jossa muuten olen nauttinut ravintolassa elämäni parhaan kuha-aterian.

      Fiskarsin ruukkialue ja Verlan...

      Suvinen Savonlinna♥

      Ja tietysti aina nuoruuden rannat eli Yyteri.

      Poista
  5. Voi, miten ihanan oloinen kirja! Olen aina (!) haaveillut pääseväni majakkasaarelle, koskaan en ole käynyt. Mikkasen kirja varmasti vaan nostattaisi majakkakuumetta - koko perheen kesken.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ihan must, must! Meitä on nyt kolmen naisen kimppa, jotka aiomme toteuttaa yön majakassa. Menen sitten Lumimiehen kanssa erikseen ettei hänelle tule paha mieli:)

      Poista
  6. Upeaa kuvitusta, näyttää hienolta kirjalta.

    Bengtskärin majakalla saa muuten maailman parasta kalakeittoa :) Yövyin siellä joskus reilut kymmenen vuotta sitten, osa kävi yön pimeydessä saunomassa ja uimassa liukkaista kallioista huolimatta. Suosittelen majakkasaarelle menoa, se on mielenkiintoinen kokemus =D

    ps. en kyllä pystyisi asumaan majakkasaarella, vaatisi hermoiltani superjoustoa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, eikö vain.

      Ihan tosi: kiitos vinkistä! Just mun suosikkielämää<3

      Voisihan siellä tulla rospuuttoaikana hirveä himo muualle:)

      Poista
  7. Leena, sydämellinen kiitos tästä. Olen ollut "retriitissä" yksin puhumattomana kirjoittamassa, tänään ensimmäistä päivää kotona. Olipa ilo löytää tämä.
    Vuosikymmenten purjehdusharrastus toi majakat lähelle. Olen käynyt monilla monilla. Suosittelen erityisesti maakravuille, sillä niiden maailma on niin kehtovan erilainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, ilo oli minun. Ole hyvä<3 Osaan just ja just kuvitella sinutkin ihan puhumattomana: Se on se tutkija-Raili!

      Miksi ihmiset lentävät, kun laivatkin on keksitty. Ja niiden reiteillä on jotain niin kiinnostavaa kuin majakat, hylkeet, delfiinit ja yössä toisensa ohittavat laivat. Minä en ole maakrapu, sillä käytänössä asuimme isossa 13 metrisessä veneessämme, se vain, että olimme jo silloin täällä ja isokaan järvi ei ole meri...Tämä on kaikille ihana kirja ja miten sinä ja kuvittaja tässä soittekaan yhteen<3

      Poista
    2. Ihastuin tosiaantikihyviksi, kun näin Sirkun kuvituksen. Meri hengittää ja tuoksuu, on täynnä elämää, majakat arvokkaita ja kauniita.

      Poista
    3. Raili, etkä suotta. Tämä on hieno kirja♥

      Poista