Kun matkaa Sirpistä kaukana pohjoisessa
sijaitsevalle Isosaarelle oli ryhdytty suunnittelemaan, tarkoitus oli ollut
vain selvittää mahdollisuuksia solmia isosaarelaisten kanssa kauppasuhteita.
Tässä romaanissa
kuljetetaan mielenkiintoisella tavalla lukijaa menneen ajan tapoja seuraillen
meripurjehdusta ja kaupankäyntiä sekä ihmiskäyttäytymistä kuvaillen. Paikat ja
ihmiset ovat keksittyjä, mutta lukijan on helppo havaita kirjassa esiiintyvän
runsaasti kuvailtuja tilanteita monenlaisena kirjona kuten ihmisten kesken
nykyäänkin.
-
Tuo poika on varmaan hyvin nuori, Ake sanoi,
- Miten Vasama on päästänyt noin vaaralliseen paikkaan?
-
Ei siellä ole vaarallista, jos ei ole
taipumusta huimaukseen, Penta sanoi. – Eikä tuo tähystäjä ole poika, hän on
Lili.
Lili ei ole isosaarelainen vaan sirpiläinen joka on rakastunut
isosaarelaiseen Tregiin, ja olivat nyt laivassa mukana avioparina matkalla
miehensä kotimaahan.
Toisessa kolmen laivan ryhmään kuuluvassa laivassa keskusteltiin tähän
tyyliin.
-
Lapsista tiedät, että kaikki ovat
ottolapsia, Dotar huomautti.
-
Sinua vaivaakin varmaan se sama uteliaisuus,
joka tuntuu vaivaavan monia. Vastaus siihen on, että minä ja Ake viihdymme
samassa vuoteessa, eikä Malee huolisi vuoteeseensa ketään miestä, ei edes Akea.
-
Taisit loukkaantua, Penta totesi. – Tapani
on olla turhan suorapuheinen. Tiedän, että Malee pakotettiin lapsena miesten
halujen kohteeksi, ja ymmärrän, että sellainen kokemus voi jättää pysyvän
inhon. Ihmettelen vain sitä, että te kolme muodostatte perheen, jossa kaikki
tuntuvat kiintyneiltä toisiinsa.
-
Saatte sen kuulostamaan helpolta, Penta
sanoi. – Ja helppoahan se olisi, jos ihmiset olisivat valmiimpia hyväksymään
itsensä ja toisensa sellaisena kuin ovat, eivätkä yrittäisi mukautua
tavanomaisiin vaihtoehtoihin, jos ne eivät sovi heille.
Tietynlaisen jännityksen tuovat pohjoiseen purjehdittaessa
merirosvoustilanteet, sekä niiden seuraamukset, joissa päälliköiden
käyttäytyminen ja aikaisemmat edesottamukset ovat hyvinkin mielenkiintoisesti
kuvailtu niin raakuudessaan kuin jonkinlaista ymmärrystä ja neuvottelutaitoa
osoittaen.
-
Kuka päällikkö on koskaan välittänyt muiden
kuin itsensä ja läheisempiensä hyvinvoinnista? Rigo kysyi. – Sinä käytit suuren
osan ryöstösaaliista Norren väestön hyväksi ja jaoit avustusta länsirannan
köyhillekin, koska sait sillä tavalla itsellesi tukijoita. Kun vielä annoit
laivamiehillekin kohtuullisen osuuden, meille alipäälliköille jäi aivan liian
vähän.
-
Siksikö halusit syrjäyttää minut? Vasama
kysyi.
-
En vain siksi vaan järjettömien ohjeittesi
takia, Rigo sanoi. Sitten hän ilmeisesti huomasi, mitä tuli myöntäneeksi, ja
korjasi: - Tarkoitan...
Opettavaisia toteamuksia riittää pitkin kirjaa kuten tässä, kun Trakin toverit keskeyttivät erään miesten
välisen selkkauksen huomatessaan Trakin vilpin
vaarallisuuden, jota Rigo ihmetteli näin:
Rigo oli pitkään hiljaa.
Sitten hän hymyili.
-
Ake, sinä et ole hiirulainen, sinä olet
ovela kettu, hän sanoi.
-
Jos me käyttäydymme kunniallisesti ja Gregi
kunniattomasti, isosaarelaisten enemmistö on meidän puolellamme.
-
Juuri niin, Ake sanoi, - Oikein pitää
tietysti tehdä silloinkin, kun se ei ole edullista...
Osalla laivojen laivamiehistä ja päälliköistäkään ei ollut kokemusta siitä,
mitä Isosaarella voisi olla heitä vastassa. Tiesivät, että heidän tuomaansa
avustusviljalastia osattiin odottaa, mutta kuinka se voitaisiin jakaa tasapuolisesti
ja rauhanomaisesti? Sitten oli vielä yritettävä syrjäyttää Gregi,
joka oli
ottanut Norren päällikkyyden haltuunsa Vasaman poissa ollessa. Viljasta ja
muusta kaupankäynnistä päästyään oli edessä matka Norreen ja leiriytyminen
vuorille.
Leirissä oli mahdollista tämä: Saunat
oli lämmitetty niin kuin leirissä oli tapana joka ilta. Pienimmässä saunassa
olivat ensin käyneet Lili ja Tregi vauvansa kanssa, ja sitten päällystön sekä talon
muun väen vuoro. Ake tyytyi vain peseytymään, mutta toiset istuivat löylyssä
pitkään ja käyttivät innoissaan vihtoja, joita oli tehty kesällä runsaasti. Ne
olivat kuivuneet varastossa, mutta veteen kastettuina ne pehmenivät ja
virkistyivät tuoksumaan. Vasama ja Dotar kävivät muutaman kerran kierimässä
lumessa ja palasivat sitten taas lauteille. He heittivät vielä löylyä, kun
Rigo, Agir ja Leoni jo olivat peseytyneet ja lähteneet
…. Dotar ihaili edelleen
revontulia, mutta Vasama alkoi katsella muuta.
- Huomaatko nuo pienet valopisteet merellä?
hän kysyi. Dotar tarkkaili niitä hetken ja sanoi sitten: - Ne liikkuvat. Mitä
ne ovat?
-
Soihtuja, Vasama sanoi. – Sieltä tulevat
Jaggan sotilaat... Suunta on suoraan Norreen…
-
Sotilas poistui, ja Rajja sanoi.- Olen
käskenyt heitä olemaan valppaina, sillä Skagi yritetään ehkä vapauttaa. Ihmiset
ajattelevat usein enemmän tunteillaan kuin järjellään, ja vaikka he varmasti
ymmärtävät, että Skagin vapauttaminen merkitsisi kostotoimiemme kohdistumista
uudelleen koko väestöön, moni saattaa haluta pelastaa hänet.
-
Sellaisia me olemme, Leoni sanoi. – On
helpompi hyväksyä tuhansien tuntemattomien kuolema kuin yhden tutun. Mutta
Vasama käski Rigon ehdottomasti pysyä leirissä keskipäivään asti, ja...
Vasama ei aikonut jäädä Norren kyläpäälliköksi joka hänelle olisi
kuulunut perittyään se isältään, vaan halusi palata Sirpiin vaimonsa Enettan ja lastensa luo, mietti: Lilin kaltainen
ei mitenkään voisi olla kyläpäällikkö. Mutta sitten hän muisti Lilin
sovittelemassa miesten riitoja, keskeyttämässä heidän kiistojaan,
neuvottelemassa kärsivällisesti ja ystävällisesti...
Taru ja Tarmo Väyrysen Tuulien koti (2016), Vuorileijonan varjo –sarjan
kahdeksas osa, on ehdottomasti kiinnostava ja mieleenpainuva lukukokemus, jonka
voi lukea täysin itsenäisenä teoksenaan. Tarina tempaisee heti ensi sivuistaan
lähtien mukaan huimaan seikkailuun. Jos olet pitänyt Monte Criston kreivistä,
Kolmesta muskettisoturista tai mistä tahansa seikkailukirjoista, tämä on kirja
juuri sinulle!
*****
Nyt se sitten tapahtui: Kaksoisvirhe! Olen sanonut, että jos me olisimme saman lajin harrastajia, olisimme kuin Lionel Shriverin pari Kaksoisvirheessä, minä Willy, R. Eric...eli tuhon tie. Ei vainkaan, tämä on niin hauskaa, että koska minä en ole niin innostunut perinteisistä seikkailukirjoista enää, Lumimies päätti lukea tämän ja piti paljon! Nyt alan aavistella, että hänen ruokahalunsa voi kasvaa syödessä ja se tarkoittaisi sitten sitä, että saisi perustaa oman bloginsa ja sinne tulisi takuulla myös Antti Tuuria!
Hauskaa, että Lumimies teki nyt myös kirja-arvosteludebyyttinsä - ja hieno debyytti se onkin! :)
VastaaPoistaHauskaa on myös se, että satuin juuri itse bloggaamaan Tuurista (joka on yksi suursuosikeistani), ja lukisin enemmän kuin mielelläni miehesi Tuuri-arvioita. Sano sellaisia terveisiä, Leena! :D <3
Sari, onhan se!
PoistaNo, niin kova Tuuri -fani mieheni on, että...saisi perustaa oman blogin. Katstotaan, palaamme tähän aiheeseen piakkoin. Kiitos psta!<3
Hieno debyytti Lumimieheltä.Olette kova pari:)
VastaaPoistaJael,kiitos<3 Kuin Kaksoisvirheen Willy ja Eric...
PoistaHieno arvio, Lumimies! Komppaan myös Saraa: anna tulla vaan Tuuria! Ja kaikenlaisia vierailuarvioita - tai miksei omaa blogiakin. :)
VastaaPoistaKatja, kiitos psta! Juu, Tuuria on jo tilattu:) Hän saa vierailla, kunnes mahdollisesti saa aikaiseksi oman blogin. Onhan Turussakin se ihana pariskunta, joka pitää yhteistä kirjablogia...Turussa onkin aina vaikka mitä:)
Poista<3