Tajunnanvirtainen kirjalista Kirjalliselle Herralle, joka pitää...

Tein jokin aika sitten miltei tajunnanvirtaisesti kirjalistan Kirjalliselle Herralle, joka pitää enemmän maailman- kuin kotimaan kirjallisuudesta, mutta kotimaistakin sai olla mukana. Ainoa mitä tsekkasin oli kysymys: "Olethan lukenut Waltarit?" Mikä tässä on jännää, on se, että kuten Siri Hustvedtkin on sanonut, että 'parhaatkin kirjat unohdetaan, kun niiden kannet ovat sulkeutuneet', niin en selaillut blogiani, en kollannut kirjahyllyäni vaan annoin virrata vartissa muistin varalla. Kun nyt luen listaa, huomaan, että siellä on monta minulle tärkeää, mutta monia, jopa sielukirjaksi nimettyjä, sieltä puuttuu. Vaikuttiko se, että listasin miehelle? Toivottavasti ei, sillä en usko mies- ja naiskirjallisuuteen kuin heikkivainaan hyppysellisen. Toisaalta saan kaksin käsin pidellä kiinni Pelon Jokapäiväisestä elämästämme, ettei Lumimies sitä lue, sillä minusta tuon humalluttavan kirjan aito tajuaminen edellyttää rakkautta runouteen. Etenkin venäläiseen runouteen, minun mielestäni. No, ehkä annan Lumimiehen lukea Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme, sillä eläähän hän neljättäkymmenettä vuotta runohullun, suorastaan 'ahmatovalaisen' naisen kanssa.

Bengt Jangfeldt: Axel Munthe – tie Caprin huvilalle

Marcel Reich-Ranicki: Eurooppalainen

Lionel Shriver: Kaksoisvirhe, Poikani Kevin, Jonnekin pois

Axel Munthe: Huvila Meren rannalla

Thomas Mann: Taikavuori

Ann Heberlein: En tahdo kuolla, en vain jaksa elää

Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa

Geraldine Brooks: Kirjan kansa

Ian McEwan: Lauantai, Ikuinen rakkaus, Sovitus, Vieraan turva, Rannalla, Polte, Lapsen oikeus

Nir Baram: Hyviä ihmisiä

Philip Roth: Ihmisen tahra, Amerikkalainen pastoraali, Salajuoni Amerikkaa vastaan

Herman Koch: Lääkäri, Illallinen

John Williams: Stoner

Edmund de Waal: Jänis jolla on meripihkanväriset silmät

Aksel Sandemose: Kadonnut on vain unta, Pakolainen ylittää jälkensä, Ihmissusi

Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi

Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär, Kosto: Rakkaustarina, Sisareni, rakkaani

Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin, Vapiseva nainen

Paul Auster: Näkymätön, Talvipäiväkirja

Sami Hilvo: Pyhä peto

Riitta Pulkkinen: Kirkkaus

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys, Lopotti

Katri Lipson: Detroit

Katarina Bauer: He olivat natseja

Heidi Köngäs: Dora, Dora

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen, Turms kuolematon

Ann-Marie MacDonald: Linnuntietä, Armonyö

Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen

Philippe Claudel: Varjojen raportti, Harmaat sielut

Audrey Magee: Sopimus

Terhi Rannela: Frau

Jayne Anne Phillips: Kiuru ja Termiitti, Suojelus

John Irving: Leski vuoden verran, Oman elämänsä sankari, Kunnes löydän sinut, Viimeinen yö Twisted Riverillä

William March: Komppania K

Delphine de Vigan: Yötä ei voi vastustaa

Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi

Herbjørg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos

Julie Orringer: Näkymätön silta

Leonid Tsypkin: Kesä Baden-Badenissa

Maija Muinonen: Mustat paperit

Nigel Nicolson: Erään avioliiton muotokuva

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway, Vuodet

Carol Shields: Kaiken keskellä Mary Swann, Kivipäiväkirjat, Pikkuseikkoja, Ruohonvihreää, Ellei

Bo Carpelan: Axel

Heinrich Böll: Nainen ryhmäkuvassa, Katarina Blumin menetetty maine, Suojaverkko

Peter Cameron: The Weekend

Johan Bargum: Syyspurjehdus, Syyskesä

Silvia Avallone: Teräs

Michael Divisadero: Ondaatje

David Vann: Kylmä saari

Antti Tuomainen: Kaivos

Richard Powers: Laulut joita lauloimme, Muistin kaiku

Heinrich Böll: Nainen ryhmäkuvassa, Suojaverkko, Katarina Blumin menetetty maine

Nyt kirjallisuuden Nobelin aattona tekee mieli jälleen kerran ihmetellä, mitä täytyisi tapahtua, että Philip Roth saisi Nobelin, tai Joyce Carol Oates, Lionel Shriver tai Ian McEwan. Miksei Ian McEwan!

Olen syvässä lukujumissa, enkä näe nyt yhtään lukematonta dekkaria jumia purkamaan! Pitääkö alkaa lukea jotain vanhaa hyvää ja hyytävää, että saan itseni lukuintoon takaisin. Tätä tapahtuu silloin, kun olen lukenut yhdenkin ylivertaisen teoksen ja minä olen nyt lukenut niitä joitakin...ja ne ovat kotimaisia! Suomalainen kirjallisuus on maailmankirjallisuutta yltäessään täydellisesti yllättämään lukijan, joka on aina elänyt lukeakseen, joka on kranttu ja parhaiden pilalle hemmottelema.

Oi armon syksy! Rakastan nyt lokakuutakin, joka on raikas, piristävä, pimeäiltainen. Rakastan kaikkea sitä, mitä en nähnyt ennen kuin pakotettiin näkemään. Kaikki on nyt niin ihmeellistä, että en sanotuksi saa, joten kai se on parasta vain kuunnella 'meidän tunnaria', odotella kirjamessuja, löytää kadotettua lihaskuntoa ja syödä joka päivä laiskan naisen versiota professori Piipon maailman terveellisimmästä salaatista eli capresea arkityyliin välipalana tai ihan missä vaan, on nyt yhdelle: 3-4 tomaattia pilkottuna, mustapippuria, muutama hippunen sormisuolaa ja basilikan makuista tai mitä tahansa omaa suosikkiöljyä. Minulla se on oliiviöljy ja nyt suorastaan lotraan sillä sattuneesta syystä! Arvatkaapa kumpi on pahasta, pahempi, sokeri vai rasva, jos se rasva on kohtuullisen hyvää ja voikaan ei ole pannassa...Hyvästi rakkaat kotelomekkoni:)

Vuodet. Me joko katoamme niihin mitään käsittämättä tai me otamme ne vastaan kuin lahjan. Jotakin sellaista.

- Antti Tuomainen -

♥:lla Leena Lumi

PS. Mitä unohtui, on se, että tähän listaan ei ollut tarkoituskaan laittaa Saul Bellowia, jonka tuotannon sekä minä että Kirjallinen Herra olemme lukeneet. Minä lisäksi olen rakastanut Graham Greenen romaanit puhki. Niiden maailma, jossa epäusko ja usko katoliseen kirkkoon repii kirjailijaa ravistavalla tavalla, on unohtumaton. Suosittelen ja muutakin kuin Jutun loppua, vaikka se on oma suosikkini jo kirjan perusteella tehdyn elokuvan takia: Sodanaikainen Englanti ja pääosissa kaksi suosikkiani Julianne Moore ja Relph Fiennes!