maanantai 10. lokakuuta 2016

Aleksis Kivi, surun poika, torpan poika, mutta ensimmäinen suomen kielellä kirjoittanut ammattikirjailija!


Lokakuun kymmenentenä päivänä 1834 syntyi Nurmijärven Palojoen kylässä kyläräätäli Eerik Juhana Stenvallin ja hänen vaimonsa Annastiinan perheeseen neljäs poika, joka sai nimen Aleksis. Jo kahdeksanvuotiaana Aleksis runoili:

Minä neljäs veljistä
Synnyin juuri köyhäll vuodella
Isäni suuttui
Ja vähän muotokin muuttui
Sanoi poikia tulee kuin nallikoi,
Jumala noit' nyt hallikkoon -.

Aleksis Kivi oli ensimmäinen suomen kielellä kirjoittanut ammattikirjailija. Tämä on huomionarvoista ja tärkeää suomenmieliselle ja -kieliselle identiteetille. Ruotsi oli ylhäisön kieli ja vain rahvas puhui suomea, mutta monet kulttuurivaikuttajat Kiven jälkeen vaihtoivat suomen kieleen. Tällöin myös oman isäni isä muutti perheensä nimen suomenkieliseksi. Hän ei ollut ylhäisöä, mutta ei alhaisoakaan. Talonsa on komea ja siinä asuu nyt isäni paras lapsuuden ystävä! Sen sijaan isäni äiti Amanda oli köyhää väkeä ja tyttönimeltään Sten (Kivi!). Hänen perheessään ei tunnettu tarvetta muuttaa mitään.

Kieli on vahva osa ihmisen identiteettiä. Sitä ei sovi vähätellä. Tämän päivän Helsingin Sanomista luin, että Espanjassa Katalonian ohella myös Galicia haluaisi itsenäistyä. Sain tietää, että siellä on oma kieli, galegoa, joka on maaseudun vähän koulutetun väestön käyttämää. Huomattavaa on myös, että galegoankielinen kirjallisuus oli satoja vuosia kiellettyä Espanjassa. Pilvikki Kausen jutussa Itsenäisyysliike hakee itseään myös Maria Carmen Iglesias kertoo, miten oppilaita rangaistiin koulussa, jos he käyttivät galegoa. Kieli on valtaa! Sairaalassa suvella suomalaiset juuret omaava Anna kertoi, miten meidän itäisen rajamme toisella puolella rangaistiin koulussa jo yhdestä suomenkielen sanasta. Kansan oma kieli pelottaa hallitsijoita ja maiden mahtavia ellei sillä ole hallinnon siunausta.

Olen herkistynyt Kiven elämälle luettuani Markus Similän kirjan Pienet suuret suomalaiset. Millaisia he olivat lapsina ja nuorina? (Minerva 2009). Samaisesta kirjasta on myös yllä oleva Aleksis Kiven runo. Joka itsenäisyyspäivä luen Similän kirjaa ja kun luen miten Aleksiksen koulutie katkesi nälkään, koen pakahduttavaa surumieltä. Aleksishan jäi kaksi kertaa luokalleen, mutta syynä eivät todellakaan olleet tyhmyys tai laiskuus vaan nälkä! Kaikesta huolimatta Aleksis kirjoitti ylioppilaaksi ja hänen pääteoksensa Seitsemän veljestä loi perustan suomenkieliselle taideproosalle, näytelmäkirjallisuudella ja runoudelle. Hänestä tuli myös kansalliskirjailija, jonka syntymäpäivä 10.10. on suomalaisen kirjallisuuden päivä ja virallinen liputuspäivä.


Toinen kirja, josta ammennan suomalaisten kirjailijoiden ja myös Aleksis Kiven elämästä on Haltiakuusen alla. Suomalaisia kirjailijakoteja (Avain 2013). Tekijät Anne Helttunen, Annemari Saure ja kuvat Jari Suominen.

"Minua painaa hirveä ikävyys, mielensynkeys, se ehkä viimein perin hävittää minun sieluni."

Kirjeessä Kaarlo Bergholmille loppuvuonna 1870.


Yksi on vielä joukosta poissa ja hän vietti viimeiset kuukautensa tässä mökissä Tuusulan Rantatien varrella.  Hän on Aleksis Kivi (1834-1872), jonka lapsuus Palojoella oli suhteellisen hyvä ja Aleksis pääsikin opintielle. Kouluaika Helsingissä olikin jo tiukkaa ja Aleksis näki aika-ajoin nälkää ja terveys oli heikko. Kaikesta huolimatta ensimmäinen suomenkielinen romaani Seitsemän veljestä syntyi Charlotta Lönnqvistin Fanjunkarsissa, jossa Kivellä oli parhaat oltavat.  Siellä syntyivät myös Nummisuutarit ja Kihlaus. Kiven valo kuitenkin sammui professori August Ahlqvistin ruotsinkieliseen lehteen 1870 laatimaan murska-arvosteluun Seitsemästä veljeksestä. Kivi vietti elämänsä viimeiset kahdeksan kuukautta veljensä Albertin ja tämän vaimon Karoliinan perheessä. Väsynyt surun poika asusteli mökin takakammarissa ja pysytteli lopun aikaa omissa oloissaan kunnes nukkui pois joulukuun viimeisen päivän aamuyönä 1872 kuvan huoneessa. (LL Haltiakuusen alla kirjasta)



Tuonen viita, rauhan viita!
kaukana on vaino, riita,
kaukana kavala maailma.

12 kommenttia:

  1. Hienoa pohdintaa! Minäkin muutaman sanan blogiini kirjoitin, mitä Kivi minulle merkitsee. Seitsemää veljestä en ole lukenut, mutta Kiven runoihin olen todella tykästynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, kiitos ja kiitos vinkistä!

      Seitsemän veljestähän luettiin koulussa...ainakin minä.

      Poista
  2. Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu. Kivi on luonut pohjan suomenkieliselle kirjallisuudelle. Harmi,että sai elää niin lyhyen elämän.
    Aleksis Kiven viimeiset sanat olivat hyvin kuvaavat: "Minä elän". Kivi elää mielissämme kirjojensa ja näytelmiensä välityksellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, juuri niin! Häntä ei juhittu linnoissa kreivien...Traaginen elämä.

      Hän oli oikeassa: Hän elää!

      Poista
  3. Tuossa mökkerössä tuli viime kesänä käytyä. Olipas se pieni ja harmaa. Ei saanut Aleksis eläessään arvoa tekemästään työstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, mökki on tavallaan myös muistutus siitä, että lahjakkuus lyö itsensä läpi enemmin tai myöhemmin. Nyt myöhemmin.

      Mökki on myös tragedian näyttämö, sillä Aleksishan asui siinä veljensä Albertin ja tämän vaimon luona. Ihmisiä kävi mökillä ja Albert kertoili kiinnostuneille veljensä viimeisistä ajoista. Kerran sitten rosvot murhasivat pariskunnan luullen näillä olevan rahoja...Haltiakuusen alla on hyvin kiinnostava kirja.

      Poista
  4. Kiitos Leena hienosta postauksesta. Suomen kieli on ollut jo pitkään toisena virallisena kielenä Suomessa. Suomi on kuitenkin virallisesti kolmikielinen kansa. Saamelaiset unohdetaan yleensä kokonaan ja puhutaan kaksikielisyydestä. Ruotsinkielisyydestä pidetään kynsin hampain kiinni kouluissa ja virastoissa, mutta laitetaan silmät kiinni saamelaisten asemasta Suomessa, jotka ovat Suomen ainoat alkuperäiset asukkaat. Inarinsaame, pohjoissaame ja koltansaame kiellettiin kouluissa vuosikymmenten ajan, joten monta sukupolvea jäi oppimatta saamen kieliä, koska pakotettiin puhumaan suomea. Tästä ei ole pitkä aika, puhutaan jopa 2000-luvun kouluopetuksesta. Nyt kieliä yritetään elvyttää kielipesien avulla.
    Aleksis Kivi on esimerkillinen kirjailija ja veti kivirekeä mukanaan suomen kielen puolesta. Saamelaisten on vielä voitettava suuria muureja, että heidän oikeutensa alkuperäiskansana hyväksytään Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kiitos. Se että on jonkun puolesta ei ole toista vastaan. Vrt. ainoa tämnhetkinen rahallinen tukikohteeni ovat kärsivät eläimet. Facebookissa väliin jotkut hyvinkin rumin sanoin 'huutavat', että 'miksi nämä eläinihmiset eivät auta ihmisiä!?' No, onneksi me olemme vapaa maa, jossa saamme valita avustuskohteemme. Minulla ne ovat eläimet, tietoisesti pahaan kykenemättömät. Luomakunnan ainoa peto on ihminen.

      Minä fanitan suomen kieltä, mutta suon muidenkin kielien elää ja olla. Ei ole äidinkieleltäni pois saamenkieliset uutiset etc. Huomasithan viittaukseni sairaalassa tutustumaani naiseen. Heillä rajan takana puhuttiin kotona suomea,salaa,ja sitten kerran kun lapsen piti sanoa yksi sana koulussa englanniksi, se tulikin vahingossa suomeksi...Sillä oli seuraamuksia.

      Myös vieraiden kielien oppiminen on rikkautta. Olen satavarma, että jos minulla on joskus lapsenlapsi, hänet laitetaan kielikylpypäiväkotiin, eikä minun vaan tyttäreni ja hänen miehensä tahdosta:) Hyvä juttu!

      Ruotsin vallan alaisuudessa menetimme suomen kielen aikaa ja kehitystä paljon. Sitten se jäi vielä viralliseksi kieleksemme. Olimme myös venäjän vallan alaisia, mutta venäjästä ei tullut yhtä virallisista kielistämme. Jos seuraa poltiikkaa, tietää, mitä se voisi merkitä rajamaamme nykyjohdon aikana.Vrt. saksankieliset Hitlerin aikana muissa maissa ja mitä niille maille tapahtui...Nämä eivät ole vain makukysymyksiä, vaan asioita, joilla on seuraamuksia.

      Tänään on Helsingin Sanomissa kiinnostava juttu Suomen kieli on menestystarina! Haastateltavana on tutkija Lari Kotilainen, joka on opettanut suomea kotiyliopisto Helsingin lisäksi Kölnin ja Uppsalan yliopistoissa ja eri puolilla Venäjää Siperiasta etelään, kuten toimittaja Jaana Rinne kirjoittaa.

      Aleksis Kivi oli pioneeri, jota muut seurasivat. Kerran hiihdettyä latua se oli ehkä hieman helpompaa, joskaan ei koskaan helppoa.

      Minäkin keskityn nyt saksan kieleen, mutta fanitan aina suomea!

      Poista
  5. Kaunis kirjoitus ja kaunis talvinen kuva Kiven kuolinmökistä. Sellaista en ole aikaisemmin nähnytkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, kiitos♥ Jari Suomisen kuva on hyvin kaunis. Tuon alla olevan olet sinäkin kuvannut, huomasin:)

      Poista
  6. Kauniisti ja lämmöllä kirjoitit Leena ♥ minulla jäi Aleksis veljen päivä tänä vuonna kaiken muun alle, toki muistin, eihän 10.10. voi unohtaa! Harvinaiset nätit kuvat. Kiven kohtalo on mietityttänyt jo nuoresta asti, oli sääli että 7 veljestä raakattiin, Suomalainen kirjallisuudenseura sitä kyllä puolustikin, toisaalta ruotsalaishienoston ihailu oli vielä päällä kuiten ruotsinkielikin, sitä taustaa vasten se kirja vaikutti ehkä erikoiselta, rahvaanomaiseltakin, silti raikkaalta ja omaperäiseltä. Kummallista ettei kirjakriitikko osannut nähdä sitä, jonkun tarinan mukaan Ahlqvist oli kateellinen Aleksille, sillä hänhän kirjoitteli itsekin. Koulussa pakkoluettiin 7 veljestä ja Nummisuutareitakin jo pikkutytöstä ja kirjallisuuden tunnilla tahkottiin muutakin myös opistolla, taisi Kihlauskin olla samassa läjässä. Nyt luen niitä ilokseni. Ei ole kauankaan kun luin 7 veljestä ja voi jee että oli hauskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Plaza de Mustis, kiitos♥ Minä en yleensä oikein muista mitään muuta kuin joulun, joten tämä on ihme. Haltiakuusen alla kirja onkin ylittämättömän kaunis kirja! Pelkkää kateutta oli. Halua lytätä heikko, arvattavastikin lahjakas nousija, mahdollinen kilpailija. Ihan tosi: Sinä olet kunnostautunut minua paremmin! Minulle on jäänyt kovasti mieleen Topeliuksen Välskärinkertomukset ja löysinkin ne antikvariaatista just sillä painosvuodella kuin halusin. Ne voisin lukea uudelleen ja tietty Kiven runoja.

      Poista