Brittiläisen Peter Jamesin dekkareista Roy Grace -sarja lienee hänellä suosituin. Ja ne olen lukenut kaikki. Toki hän on kirjoittanut muutakin, mutta juuri Roy Grace on pyörittänyt minua vuosia. Kaiken huipuksi minulla on tuttu henkilö, joka on kerännyt koko sarjan ja odottaa kiivaasti tätäkin nyt. Tulossa on!
Peter Jamesin Kuolema kätkeytyy kuvaan (Picture Your Dead, MinervaCrime 2023, suomennos Maikki Soro) on parhaasta päästä sarjaa, jota maailmalla on myyty yli 20 miljoonaa kappaletta! Roy Grace -kirjat ovat jatkumoa, joissa on oma rikoksensa, mutta nekin voivat yhdistyä ja henkilöiden, poliisien ja rikollisten uudelleen kohtaamiset ovat tavallisia. Suhteeni rikosylikomisario Graceen ei ole aina ollut ongelmaton. Joissakin teksteissäni se näkyy. Halusin rosoisempaa ja vähemmän kaiken tietävää. Onneksi alaisista löytyy monenmoisia piristäviä henkilöitä. Tosin kyllä Roykin on yllättänyt. Samoin kuin sarjan tarinat. Ensimmäinen oli Kuoleman kanssa ei kujeilla en unohda ikinä. En ikinä! Tuon kirjan tarina on varmaan muuttanut muidenkin kuin minun suhtautumista omaan hautausmenettelyyn...En kyllä ikinä muista, mikä kirjoista on ollut erityisesti mieleeni, mutta jokaisesta olen sanonut suoraan, miten olen kokenut.
Kuolema kätkeytyy kuvaan oli itselleni hyvin kiintoisa taiteen takia, aitojen ja väärennettyjen mestariteosten ja niistä hullaantuneiden mielipuolista taistelua. Taulujen jäljennöskin voi olla taidetta, mutta edes väärentäjä, loistava sellainen, ei voi olla jättämättä merkkiään. Kun aivan tavallinen perhe saa käsiinsä kauniin maalauksen tietämättä mitään sen historiasta tai itse taidetta ymmärtämättä muutoin kuin kuvana, alkaa taiteellinen kujanjuoksu, josta ei jännitystä puutu. Mukaan on sekaantunut jopa suomalainen kustannusalan henkilö, mutta kaikkea en voi spoilata.
Aitoa kuvaa jäljittäessä ei tietenkään päästä vahingoittumatta ja kovimman luokan osalliset ovat jo kuin kaiken elämässään saaneet, mutta joillekin mikään ei riitä. Annan nyt puheenvuoron yhdelle heistä eli Piperille:
Näitä maalauksia katsellessaan hän tunsi olonsa aina tavattoman seesteiseksi. Ne kiidättivät hänet maailmaan, joka oli ollut olemassa kauan ennen kuin hänen kasvonsa....
Nämä taulut oli maalattu hedonistisena ajanjaksona, jolloin kaikki oli sallittua. Niissä esiintyi kauniita ihmisiä loisteliaissa vaatteissa, aina hurmaavassa miljöössä. Rakastavaiset katselivat toisiaan silmiin, muusikot soittivat estoitta, rinnat paljastettiin ylpeästi ja häpeilemättä, elämä oli loputonta hekumallista juhlaa. Puiden lehdet kimmelsivät aina auringossa, joka ei milloinkaan laskenut. Aika oli pysähtynyt eleganssin ja elämänilon hetkelle.
Kaikki olisi voinut olla niin hyvin, sillä Piper omisti kolme Jean-Honoré Fragonardin teosta Kevät, Kesä ja Talvi. Kaiken pilasi puuttuva vuodenaika Kesä. Kesä oli saatava ja sen jälkeen mieleen nousi melkein hymyä muistuttava vahingonilo. Schadenfreude.
*****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti