Pieni juttu vielä...ja hyvää juhannusta!

Palaan puutarhaan kun juhannus on juhlittu. Saamme nuoret luoksemme ja etenkin Casperin tulo on ukille iso juttu, joka näkyy kivojen yllätysten muodossa. Minulla vain sydän värähtelee kiivaammin. Kuivuus on ollut tukahduttavaa. Jopa muutamat lehmukset kuin pudottelisivat lehtiä. Sade ennen juhannusta olisi kova juttu. Ristinummiruusu leikattiin ensimmäisen kerran alas edelliskesänä ja on nyt kuin ei mitään eli kukkii hyvin

Rakkaat atsaleani eivät olleet ihan selvitä kuivuudesta eli tämä kuva on ehkä parin vuoden takaa. Suosikkiatsaleani tuoksuu hiukan samalta kuin valkolehdokki. Olen kuin vihikoira, löysin lehtomme valkolehdokinkin hajuaistini avulla. Tämä on ihan etelän puolelta ja ollut runsain. Myös pohjoispuolen Northern Hi Light -atsaleat ovat selvinneet.

Revontuliatsalea Ruususen uni, joka viime suvena veti pituutta, kun varjostava omenapuu, herkullinen keltakaneli kaatui sen päälle ilman vahinkoja. En tiedä miten teillä näkyy, mutta kamerallani tämän väri on oikea eli paljon tummempi ja kirkkaampi. Näitä on kolme, mutta seuraava oikealle teki vain yhden kukan ja onkin nuorin. Kolmas mököttää, koska siirsin sen köynnöshortensian sylistä kaltaistensa joukkoon. Tämä ikivanha penkki on täydellisessä murroksessa.

Ei ole livesti näin haalea, joten kokeilimme Reiman kameralla. On oikeastaan vielä nupulla, mutta tämä kuivuus....Tosin just alkoi sataa, joten sen mukaan kukat jaksavat kukkia, kun ei ole läkähdyttävän kuivaa ja paahtavaa. Revontuliatsaleassa on taas se yksi ihanuus eli se saa ruskavärin!

Sama tulema, mutta ei kai nyt niin paha. Alla sitten ihan muulla otettu kuva samasta atsaleasta, väri minusta oikea, kuva muuten huono. Takana näkyy terdeltä poistettu vanha pöytä ja ikivanhat tuolit. Jos katsot tarkkaan voit nähdä kastanjan, joka ei vielä kuki, mutta ei ole myöskään enää ihan pieni. Alaosa on hedelmäpuutarhaa, mutta somistan tätä pöydän ympäristöä nyt vähän muullakin. Oikealle on istutettu suuri valkoinen syyshortensia, joita etupihalla on yli 40 vuotta jo kukkinut  kaksi eli Grandi Flora.

 Tämä on paljon likemmä Ruususen väriä, mutta tässä on oma kuvani eri kameralla ja se on puuteripinkki, ei se Marilyn-pinkki, vaikka luonnossa edelleen kirkkaampi. Täältä löysin oman varhemman kuvani. Kyseessä on se joka nyt jurottaa, sillä kuvittelin ihanan atsalean voivan putkahtaa köynnöshortensian tyhjästä kolosta. Mitä vielä, hortensia loukkaantui ja alkoi kasvaa niin vimmatusti, että tämä haalea kaunotar piti pelastaa. Tätä on nyt siis kuvattu vain tässä. Onhan tämä vaaleakin kovasti soma...

Yllättäjä onkin siis tänä vuonna Ruususen uni, jonka päälle kukkaa yhtään vahingoittamatta kaatui vanha keltakaneli. Sai niin paljon valoa, että veti pituutta jotain 60 cm, tms. Nyt kukkii hyvin. Eilen illalla oli niin läkähdyttävää kastelun ja kitkemisten jälkeen, että lähdimme sisälle jäätelölle ja sitten olikin jo hämärä. Uusi keltakaneli istutettiin heti, mutta toiseen paikkaan ja Casper Julianille oma valkeakuulas hedelmäpuutarhaan.

Kuka kulkeekaan ohitse Ruususen unen...

Casper Julian ja sheltti Taika ihmettelevät, mitä nana aikoo kastanjan alle suunnitella....Joskus kauan sitten siinä on ollut mansikkamaa, mutta linnut takertuivat suojaverkkoihin ja siitä seurasi...surua. Olemme kerran istuneet Sveitsissä ison kastanjan alla kahvilassa kaatosateelle emmekä kastuneet yhtään.

No nyt alkavat viimeisetkin kauniit nuput paljastaa kauneuttaan...

Moskovan kaunottaren uskomattoman viehättävä helmiaika oli mennä minulta ohi. Sain kuvan, jossa noin kolme helmeä...Vanhassa vara parempi.

Näihin kaikkiin palaamme, jos helle helpottaa. Nyt päivät menevät viilennetyssä talossa ja illat ulkona tai kaupoilla, kuten eilen koko päivän. Aamulla huomasin, että kolme helmiorapihlajaamme aukeavat tänään! Nuputkin kauniita eli kuin kimppu helmiä.

Tyttäremme on Meri. Jos hänellä olisi sisko, tytön nimi olisi Sade. Ilmaston lämpeneminen on paljon nopeampaa kuin uskoimmekaan. 

Kaunista ja herkullista juhannusta kaikille♥♥ 

Leena Lumi

Vinkkaan vahvan rikosromaanin, josta Kirjasähkökäyrän Mai minulle sanoi, että: Takuulla pidät. No, vähän enemmän eli Kerstin Ekmanin Tapahtui veden äärellä (Händelser vid vatten, Tammi 2022, suomennos Oili Suominen) vie loistavasti. Tämä on rikoskirjallisuuden tyylikkäintä mallia. Kiitos Mai♥♥