Rakas äiti ja muu länsirannikon perhe Merimestassa Reposaaressa

Äiti siinä Merimestassa syömässä perheen kanssa, kuten olemme olleet jo kaksikymmentä vuotta. Viime kerralla oli mukana myös Lohjan perhe, sillä halusimme tarjota hyvän aterian suvun nuorimmalle ja suvun ikäkuningattarelle. Pitihän äidin saada Casper Julian syliinsä♥ Siinä isomummon sylissä on hyvä katsella ihmisiä, ihmetellä troolipaatteja ja joskus näkyy hylkeitäkin. Meitä oli kohtalainen joukko, mutta tuo Casper Julianin ensikohtaaminen Reposaareen päätettiin jättää  yksityisarkistoihin ja muistoihin. Vain tämä kuva♥

 Istumme aina samassa pöydässä ja sama järjestys. Olo vapautuu, mieli tyhjentyy kun katsoo merta. Sen huomaa äidinkin kuvista. 

Tässä ehkä vuosi 2015...

Jussi Jääsaaren koskelot on yksi suosikeistani. Eikös siinä olekin tomera äitilintu opettamassa pesuettaan selviytymään maailmassa. Äidit ovat ihan oma lukunsa maailmankirjoissa, kuten isätkin.

Sain tänä vuonna laittaa isän haudan. On just istutettu ja kun oli hyvät asut päällä en polvistunut vaikka kai olisi pitänyt. Muratti vielä tuohon reunalle. Punavalkoisessa verenpisarassa on sitä jotakin...Tällaisia näistä sitten tulee, kun äiti käy hoitamassa:

Nämä eivät pelkää pakkasiakaan kun ovat alkuun lähteneet.

 

Kevät, lemmikit ja hedelmäpuut kukkivat. Vietimme myöhästynyttä äitienpäivää ja yksiä synttäreitä. Minun piti kuvata ruokaa, mutta kävi kuten ennenkin. Kylmä noutopöytä oli niin herkullinen, että jälleen jäin Susannan ja Tarmon hämmästykseksi henkilöksi, joka ei ole 20 vuodessa päässyt lämpimään ruokaan. Tosin meille tuli jälkkäriksi kunnon mansikkakakku. Olen mereneläville perso ja se näkyy valinnoissani. Merimesta oli tupaten täynnä, joten jos menette, varatkaa ajoissa pöytä. 

Tässä äidin rippikuva, jossa hän taitaa olla neljätoistavuotias. Kaunis, varmaan häkeltynyt, sillä oli alkanut sota. Tuli evakkoon lähtö. Äiti oli viimeisessä ryhmässä, jotka pääsivät ripiltä Valkjärveltä.

Äiti lukee paljon ja niinpä vien hänelle yleensä muutamia kirjoja. Ja hänen puutarhansa on upea, vaikka joskus kyyristely voi tuntua 95 -vuotiaan selässä.

 

Tämä on kuvattu syyskesällä vuonna x, mutta kohta kaikki kukat räjähtävät upeaan loistoonsa. 

Sari Kalliomäen kuva Reposaaresta. Kuulin kerran aivotutkijoiden luennon, jossa sanottiin, että aivosolut uudistuvat kun tuijottaa meren äärettömyyttä. Ehkä me siksi niin innokkaasti hakeudumme meren äärelle.

Vuodet vierivät, joet virtaavat ja äiti kaikessa mukana kuin aina ennenkin. Sain äidiltä sukualbumin, josta nyt kuvaamme digille perheemme kuvia monilta vuosikymmeniltä. Äiti on vaikka ette usko, todellinen naurattaja oman perheen kesken. Merikin sanoo, että mummo osaa olla niin hauska. Sen toivomme jatkuvan ja säestämme parhaamme mukaan. Casper Julianissa taitaa olla jotain samaa...

tapaamisiin rakkaasti

tyttäresi Leena

Hei hei äiti, tavataan pian♥♥

Ajakaa varovasti!