Erik Axl Sund: Unissakulkija

Matelija syö ja nukkuu ja Unissakulkija seisoo ulkopuolella ja katselee mitä Victorian muut osat tekevät puuttumatta asiaan. Unissakulkijasta hän pitää kaikkein vähiten, mutta samalla hän tietää, että sillä on parhaat mahdollisuudet jäädä henkiin, ja se on se osa jota hänen tulee kehittää. Muut on kuorittava pois.

Sitten on Varistyttö, ja Victoria tietää, ettei sitä osaa voi ottaa pois hänestä.

Varistyttöä ei voi hallita.

Erik Axl Sundin dekkaritrilogian toinen osa Unissakulkija (Hungerelden, Otava 2014, suomennos Kari Koski) palauttaa meidät Victoria Bergmanin maailmaan, jossa hän yrittää terapeuttinsa Sofia Zetterlundin avulla saada järjestystä sekasortoiseen mieleensä. Milloin hän särkyi? Mitä silloin tapahtui? Miksi äiti ei koskaan tullut, vaikka hän itki? Ja mitä tapahtui koulussa, jossa sikanaamarien takaa kuului pilkkanaurua? Kuka oli pääsika ja ketkä olivat uskollista hovia, lakeijoita, niitä joita tuli ja meni, mutta joista kukaan ei auttanut?

Sofia Zetterlundin yrittäessä koota Victorian elämän rikottua ruukkua, rikoskomisario Jeanette Kilhlberg ja rikoskonstaapeli Jens Hurtig kiertävät useiden pedofiilirikosten labyrintissä, jossa tuntuu kuin uusi nimi ei olisikaan apu rikoksen selviämiseen, joku johon tarttua, vaan labyrintti labyrintissä, nimiä nimien jälkeen, uusia uhreja toisensa jälkeen, labyrinttien kehä kasvaa valhe valheelta ja Jeanetten oma avioliitto natisee liitoksissaan Åken häivyttyä maasta. Onneksi on kuitenkin edes yksi johon hän voi luottaa, onneksi on Sofia.

Siinä missä trilogian ensimmäinen osa, Varistyttö, vei meidät mustan ytimeen, vaellamme nyt pimeissä labyrinteissä, kuulemme tarinoita, joita emme haluaisi, palaamme ajassa taaksepäin ja jossain kolmetoistavuotias tyttö kertoo, mihin kaikkiin paikkoihin häntä satutettiin, mutta kukaan ei uskonut häntä. Lapsi oli rikki ja haavoilla, ei voinut pidättää enää kunnolla virtsaa ja vatsaan sattui koko ajan, mutta aikuiset kertoivat isompia tarinoita, joissa hänestä tuli valehtelija ja nyt hänet piti lähettää Tanskaan sukulaissedän maatilalle oppimaan kunnon käytöstä ja rehellisyyttä.

Minun mielestäni Jerker Erikssonin ja Håkan Axlander Sundqvistin syväpsykologista Unissakulkijaa ei voi lukea lukematta ensin Varistyttöä. Sanon näin harvoin, mutta viimeksi muistaakseni Hjorthin ja Rosenfeldtin Oppipojan (Lärjungen) luettuani. Nyt stabiloin tämän kehoituksen, sillä se, mitä koimme Varistytössä, tekee meistä Unissakulkijoita. Muutumme osaksi tarinaa ymmärtääksemme, että tämä todella tapahtuu ja se ei poistu kääntämällä pään pois tai hylkäämällä tarinan. Varjojen kodit, kaiken kielletyn metaforat ovat läsnä kaikkialla, missä ihminen hengittää. Ihminen itse on varjojen huone.

Siinä, missä Varistyttö lahjakkaasti, mutta armotta venytti lukijan sietokykyä ja pakotti polvilleen, Unissakulkija alkaa aukoa menneisyyden ikkunoita. Kauniiden kuvien kulissit alkavat kaatuilla ja kaikki mukaonnelliset perheet ovat toinen toistaan pahempia. Minua alkoivat tässä kirjassa kuitenkin kiinnostaa syyt eli olen matkalla jonnekin...Monipersoonahäiriö on kiinnostava puolustusmekanismi, jolla vakavan trauman lapsena kokenut ihminen alkaa toimia kuin hänellä olisi monta ’minää’, jotka eivät tiedä toisistaan mitään ja usein ne ovat myös hyvin toisistaan poikkeavia haluissaan, käytöksessään, kaikessa. Näin ’normaali’ minä voi siirtää kokemansa traumat kaksoispersoonalleen ja yrittää näin jatkaa kuin mitään ei olisi tapahunut. Toinen teema, joka Unissakulkijassa nousee Varistyttöä vahvemmin esiin on kiusaaminen. Mistä syntyvät kiusaajat ja mistä heidän hovinsa? Millainen on ihminen, joka haluaa ylentää itsensä alentamalla toisia? Miten alemmuudentuntoinen kiusaaja syvimmältään on? Miten hän voi jatkaa ilman, että häntä ei kukaan pysäytä? Heitäkin liikkuu ihan vapaalla jalalla, kuten liikkuu kirjan päärikollisia eli pedofiilejakin. Pedofilit ovat ihmispetoja, jotka pitävät kaikkia lapsia omaisuutenaan, johon heillä on oikeus. Ilmeisesti olen matkalla Varjojen huoneeseen ihmetellen, miten paljon pahaa ja miten vähän katumusta löytyy Unissakulkijasta. Sikaihmisillä ei ole mitään häpyä!

Kuten trilogian ensimmäisessä eli Varistytössä, niin myös Unissakulkijassa, luvut ovat nasevan lyhyitä, mutta yllättävästi lukija on kartalla eli tekstin intensiteetti on vahva. Oikeaastaan en yhtään pidä siitä, että joudun odottamaan kolmatta osaa, Varjojen huonetta, lokakuuhun saakka. Levoton odotukseni saada vastauksia on kärsimätön ja huomaan nimettömäni naputtavan pöytää niin kovasti, että se on takuulla katki ennen kuin lokakuu koittaa!

Pidän kovasti kirjan temposta. Intensiteetti on tärkeää, mutta jos tempo on pielessä, en ihastu. Ja minusta tempo on intensiteetin noste. Tässä erityisnäyte Jerkeriltä ja Håkanilta Varjojen huonetta odottaessamme, mutta en suosittele herkimmille:

Hän muistaa isän tuudittavat sanat sängyn laidalla.

Isän kädet hänen ruumillaan.

Heidän yhteisen iltarukouksensa.

”Minä ikävöin saada koskettaa sinua ja saada tyydyttää sinun halusi. Minun tyydytykseni on nähdä sinun nauttivan.”

...vetää esiin työtuolin ja asettaa sen kattokoukun alle. Hän osaa värssyt ulkoa.

”Haluan rakastella sinun kanssasi ja antaa sinulle kaiken rakkauden jonka arvoinen sinä olet. Haluan hyväillä sinua hellästi sisältä ja ulkoa, kuin vain minä osaan.”

Hän ottaa farkkujensa vyön. Mustaa nahkaa. Niittejä.

”Minä nautin kun katselen sinua, kaikki sinussa tuottaa minulle himoa ja nautintoa.”

Silmukka. Askel tuolille ja vyön solki kattokoukun ympärille.

”Saat kokea paljon korkeamman tyydytyksen ja...

Pieni askel, ja tuoli keikahtaa oikealle.

”Se on totisesti ihanuuden purkaus.”

Valse Triste. Helvetti. Pako.

*****

Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet lisäkseni ainakin  Kuutar  Susa  Kirjavalas  Krista  ja Annika

*****

Dekkarit Leena Lumissa

Siika - limettigraavattu

Koska syömme kalaa pari kertaa viikossa, yritän aina keksiä uusia tapoja valmistaa sitä. Tämä vinkki löytyi äitini luona jostain lehdestä, mutta siinä oli käytetty näyttävämpää lohta. Tämän siis luonnollisesti voi valmistaa kummasta kalasta vain. Me käytimme nyt merisiikaa.

600 g siikaa (2 fileetä)

päälle:

3 limettiä
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria

koristelu:

2 limettiä
tilliä

Nypi ruodot pois kalasta. Leikkaa se ohuiksi viipaleiksi terävällä vetisellä.

Lado viipaleet tarjoiluastiaan. Purista limetin mehu siian päälle. Rouhi päälle suolaa ja pippuria. Laita kannen alle graavaantumaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Meillä oli kyllä yli yön, mutta olemme juuri graavikalaa varten hankkineet sellaisen jännän matalan, kannellisen astian, jossa on irrallinen ritiläpohja, joten kala ei siten vuorokautta uinut limettimehussa. Kuvaan astian teille joskus, sillä siinä on myös kylmäpatteri, joten se on täydellinen tarjoiluastia graavikalalle suven ruokapöytään puutarhaan tai terassille.

Koristele kalaviipaleet limetin viipaleilla ja tillillä.

Kalan kanssa maistuivat nopeasti kiehautetut parsat, joiden päälle oli sulanut Herkku-Oivariinia sekä perunasalaatti uusista perunoista, jonka kera tzazikia helpolla tavalla. 

Guten Appetit!

Ruokareseptit Leena Lumissa

Paul Werner: Roman Polanski. Henkilökuva

Krakovan gheton piikkilanka-aidan läpi katselee saksalaisten propagandafilmien ulkoilmaesityksiä pienikokoinen seitsemänvuotias poika, Romek Liebling. Romekin isä tietää, että saksalaisten kuljetukset tihenevät ja aina kun isä kuulee huhun uusista kuljetuksista, hän laittaa poikansa gheton ulkopuolelle, katolisen Wilkin perheen huomaan. Näin pojasta tulee Romek Wilk. Kun gheton lopullinen tyhjennys alkaa maaliskuun 13. pnä 1943, Romekin isä leikkaa pihdeillä aitaan reiän ja työntää poikansa vapauteen. Romek on vasta yhdeksän ja puolivuotias ja tästä lähtien omillaan. Tästä hetkestä alkaa hänen elämänmittainen pakomatkansa ja herää ikuinen valmiustila pakoon. Maailma tuntee myöhemmin pojan kuuluisana ja ristiriitaisena elokuvaohjaajana, jonka nimi on Roman Polanski.

Saksalaisen kirjailijan, kriitikon ja mediatutkijan Paul Wernerin teos Roman Polanski. Henkilökuva (Polanski. Die Biografie, Minerva 2014, suomennos Juho Nurmi) tarjoaa lukijalle seikkailukirjan veroisen tarinan elokuvaohjaajasta, jonka elämästä niin monella on paljon mielipiteitä puolesta että vastaan, vaikka vain harvat ovat päässeet hänen ’iholleen’. Hän syntyi Pariisissa 1933 juutalaiseen perheeseen, jossa isä yritti elättää perhettä taidemaalarina. Alkuvuonna 1937 perhe onnettomuudeksi muutti takaisin isän kotimaahan Puolaan ja asettui Krakovaan tajumatta, miten likellä tuttua maata tuntui jo kansallissosialismin pedon läähätys. Tuhoamisleirit veivät perheen äidin ja isoäidin, mutta isä, joka itse myöhemmin selvisi Mauthausenin leiriltä, oli jälleen viisaasti kätkenyt poikansa erään maanviljelijäperheen huomaan. Kun oli selvitty natseista tulivat stalinismin vuodet ja elokuva-alalle jo varhain lähtenyt Roman, sai tuta, että hänen on aika vaihtaa maata. Uudeksi kotimaaksi tulee Ranska ja niinpä Polanski onkin aina sanonut olevansa sielultaan ranskalainen, sydämeltään puolalainen, mutta ikinä, ikinä hän ei unohtanut, miltä tuntuivat verta vuotavat jalat, kun ei ollut varaa omistaa edes sukkia. Polanskista tulee lahjakas elokuvaohjaaja sekä myös usein käsikirjoittaja sekä myös näyttelijä. Kuvassa kohtaus Polnaskin ensimmäisestä elokuvasta Veitsi vedessä: Jolanta Umecka ja Leon Niemczyk elokuvan purjeveneen kannella, 1962.

Filmihulluna näen itse hänessä paljon Alfred Hitchcockia, jota Polanski ihailikin ja käytti yhtä hänen tunnettua manooveriään usein: Näyttäytyi omien elokuviensa mitättömissä sivurooleissa lyhyen hetken vaikka taksikuskina tai naapurikäytävän uteliaana asukkina. Polanskin tavaramerkeiksi tulivat kuitenkin omaperäisyys, kauhu, rohkeus, yllättävät alut ja loput, tarinan kehämäisyys sekä myös monet pienen tilan elokuvat. Hän oli riittävän itsetietoinen ja varma omasta lahjakkuudestaan, joten hänen ei tarvinnut imitoida muita. Joidenkin mielestä Polanskin elokuvat olivat yksi yhteen hänen luonteensa ja elämänsä kanssa. Etenkin mitä tuli erotiikkaan ja väkivaltaan. Toisaalta todellisuudessa, Los Angelesissa, helmikuun 20. päivänä 1977 'tapahtui' Samantha Geimer, nyk. Gailey, jossa Polanskia syytettiin alaikäisen raiskauksesta ja sen jälkeen mikään ei ollut kuten ennen ja Polanskin pakomatka jatkui samalla kun ovet Yhdysvaltoihin sulkeutuivat.

Polanskin tie on kuin piikkimatoilla katettu, sillä hänen avioliittonsa maailman kauneimpana naisena pidetyn valokuvamallin Sharon Taten kanssa päättyi hirvittävään ja maailmaa kuohuttaneeseen tragediaan. Polanskin raskaana ollut vaimo joutui Charles Mansonin johtaman Manson Familyn julmasti surmaamaksi. Filmauksia riivasivat kerta kerran jälkeen huonot sääolosuhteet, jota viivyttivät aikatauluja, tuottivat lisäkustannuksia ja saivat rahoittajat hermostumaan. Kaikesta tästä huolimatta Polanskista tuli yksi maailman merkittävimmistä elokuvantekijöistä. Kukapa ei muistaisi Catherine Deneuven tähdittämää Inhoa, Mia Farrowin loistavaa suoritusta Rosemaryn painajaisessa tai uskomatonta Chinatownia, jossa Jack Nicholson vetää huikeaa tähtiroolia iso laastari nenänsä päällä vaikuttamatta ollenkaan huvittavalta. Omille juurilleen, juutalaisuuteen, Polanski uskaltautui vasta koskettavassa Pianistissa, jota itse pidän tähän mennessä Polanskin parhaana työnä. Pianistin pääosassa nähdään näyttelijä Adrien Brody, 2002.

Toisaalta, nyt on nauhoitettu lauantain televisiosta tullut Katkera kuu, jossa on todella kiinnostava juonikuvio ja jälleen pieni ’näyttämö’ eli laiva. Carnage on hankinnan alla paitsi Polanskin, myös Kate Winsletin takia.

Polanskin viimeisin työ Venus turkiksissa lienee katsottava järkyttävästä nimestä huolimatta, koska pääosissa ovat Polanskin vaimo Emmanuelle Seigner sekä aivan uskomaton Mathieu Almaric. Viime mainittuun hurmaannuin elokuvassa Eräs joulutarina (Un Conte de Noël), jossa Almaric esittää perheen mustaa lammasta, jolla on rankat välit etenkin äitiinsä. Katsomme filmin joka vuosi joulunaikaan....Tosin näen pian Emmanuellen Katkerassa kuussa, jossa mukana myös Hugh Grant ja Kristin Scott Thomas sekä...Alakuvassa elokuvan La Vénus à la fourrure ensi-ilta Cannesissa. Keskellä Emmanuelle Seigner, jonka seuralaisina hämmästyttävän yhdennäköiset  Mathieu Almaric ja Roman Polanski:

Paul Wernerin teos on ennen kaikkea kiinnostava kuin paras trilleri ja riittävän pikkutarkka filmihullulle tiedonjanoajalle, sillä kaikista Polanskin filmeistä kerrotaan kaikki alun ideoista aina kritiikkeihin saakka.

Mustavalkokuvat maustavat sopivan cinemaattisesti ja vain niitä olisin kaivannut lisää, kaikki muu on yhtä täydellistä kuin Romanin elokuvat. Polanskin luonne luetaan rivien väleistä ja sille ei vain mitään voi, että hänessä näkyy nykyisestä vauraudesta ja menestyksestä huolimatta aina myös se pikkupoika, joka katsoi maailmaa Krakovan gheton piikkilanka-aidan takaa. Se poika, joka ei ikinä unohda, miltä tuntuivat vertavuotavat jalat, kun ei omistanut edes yhtä sukkaparia. Maailmalle liian varhain hylätyn orpopojan, josta tuli kuuluisa elokuvaohjaaja, oli miltei selviö löytää Dickensin kuuluisa Oliver Twist ja tehdä siitä elokuva. Pettymys oli suuri, kun yleisö ei löytänytkään filmiä, mutta onneksi arvostelut olivat myötämielisiä. Kirjassa törmätään moniin filmialan kuuluisuuksiin, mutta tuonkin nyt esiin kirjailija John Irvingin, jonka useista hienoista romaaneista on syntynyt loistavia elokuvia.  Irving rakastaa Polanskin elokuvia ja on kertonut Charles Dickensin Oliver Twistin olevan yksi hänen suurimmista kirjallisista esikuvistaan. Näin Irving hurmioituu Polanskin filmistä:

Oliver Twistin tapauksessa Irving kehui, että käsikirjoittajan ja ohjaajan kekseliäisyys ei ole nähtävissä vain siinä, mitä he näyttävät katsojille, vaan myös siinä, mitä he ovat uskaltaneet jätää pois paksusta Dickens-järkäleestä. Kingsley oli hänen mielestään paras Fagin, jonka hän oli koskaan nähnyt...

Irving tuli siihen lopputulemaan, että Polanskin elokuva on parempi kuin kaikki muut Oliver Twist –filmatisoinnit – mukaanlukien David Leanin ja Carol Reedin versiot. Mutta sekään ei vielä riittänyt: Polanskin elokuva on hänen mielestään parempi kuin Dickensin romaani itse. 

*****

Elämäkerrat Leena Lumissa

Tulen valtakunnassa kristallikruunut helisevät, peilisali...

Tulen valtakunnassa kristallikruunut helisevät, peilisali vavahtaa.
He puhalsivat lintuun hengen, se lensi pois.
Hallitsijat vapisivat torneissaan.
Helvetti oli täällä, lasihytissä.

(Ja vuosia myöhemmin he laulavat: "Ken tietää salaisuuden, on
vanki aina vaan. Tuleen hän puhaltaa ja toivoo kuolemaa."

Helvetti on täällä, Viipurissa. Josta he eivät halunneet lähteä, josta 
heidän on lähdettävä. Lasinen toive.

- Pirkko Soininen -
Murretut päivät (Kaarinan kaupunki 2013)
kuva Tuure

Elämäkerrat Leena Lumissa

Taas syntyy pieni aiherajattu kirjasto ja nyt elämäkerroista kiinnostuneille. Miten vetää raja elämäkertaan, joka on toteutettu sekä fiktion että faktan kautta? Ja entäs sitten Romanovit? Tästä saa keskustella, mutta jätin nyt kuitenkin pois minua niin ihastuttaneet Hurmion tyttäret kuin myös Vanessa&Virginia -teoksen. Romanovit ovat mukana - tietenkin. Myös ne, joissa on muistakin kuin Nikolai II:sta. Ihan huimaa, kun ajattelen, että olen lukenut elämäkerrat kaikista Venäjän hallitsijoista, mutta se oli ennen blogiaikaa.

En ole mitenkään innostunut varhaisimmista jutuistani, ne olisi voinut tehdä paremminkin, mutta uskokaa minua, kun sanon, että Marcel Reich-Ranickin omaelämäkerta Eurooppalainen on kirjastoni helmi. Toinen on Bo Carpelanin Axel. Ja kolmas on...Järjestys ei ole kronologinen, mutta ainakin ryhmän aloittaa blogini luetuin elämänkerta (4 803!) - tähän mennessä:

1.   Sarah Churchwell: Marilyn Monroen monta elämää (Ajatus Kirjat 2008)

2.  Pirjo Aaltonen, Anne Hämäläinen, Sanni Seppo: Anna Ahmatova Fontankan talossa (Into 2012)

3.  Edward Radzinski: Viimeinen tsaari - Nikolai II:n elämä ja kuolema (WSOY 1992)

4.  Anna Virubova - Keisarinnan hovineiti (Otava 1993, toimittanut Irmeli Viherjuuri)

5.  Donald Spoto: Lumous - Audrey Hepburnin elämä (Ajatus Kirjat 2009)

6.  Charlotte Chandler: Ingrid - Ingrid Bergmanin elämä (WSOY 2009)

7.  Pirkko Vekkeli, Ismo Loivanmaa: Unohtumaton Ansa Ikonen (Minerva 2009)

8.  Bengt Jangfeldt: Axel Munthe - tie Caprin huvilalle (WSOY 2010)

9.  Jorma&Päivi Tuomi-Nikula: Nikolai II - Suomen suuriruhtinas (Atena 2010)

10.  Marcel Reich-Ranicki: Eurooppalainen (Otava 2001)

11.  Aila Meriluoto: Vaarallista kokea - Päiväkirjat vuosilta 1959-1975 (WSOY 1996)

12.  Aila Meriluoto: Tältä kohtaa - Päiväkirjat vuosilta 1975-2004 (Siltala 2010)

13.  Kitty Kelley: Oprah (Otava 2010)

14. Deborah Spungen: Nancy (Gummerus 2002)

15. Bo Carpelan: Axel (Otava 1998)

16.   Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt  (Schildts 2011)

17.  Stacy Schiff: Kleopatra (WSOY 2011)

18.  Staffan Skott: Romanovit - Keisarisuvun kohtalo (Schildts 2011)

19.  Anne Delbée: Camille Claudel - Kuvanveistäjän elämä (WSOY 1996)

20.  Helen Rappaport: Jekaterinburg - Romanovien viimeiset päivät (Helsinki-kirjat 2011)

21.  Sarah Marshall: Daniel Graig - Mies James Bondin takana (Minerva 2008)

22.  Donald Spoto: Marlene Dietrich - Sininen enkeli (Ajatus Kirjat 2010)

23.  Edmund de Waal: Jänis jolla on meripihkanväriset silmät (Schildts&Söderströms 2013)

24.  Helen Mirren: In the Frame - My Life in Words and Pictures (Weidenfeld&Nicolson 2007)

25. Laura Jackson: Jon Bon Jovi (Minerva 2011)

26.  Paul Auster: Talvipäiväkirja (Tammi 2012)

27.  Paul Auster: Mielen maisemissa (Tammi 2014)

28.  Nigel Nicolson: Virginia Woolf (Ajatus Kirjat 2007)

29.  Riitta Konttinen: Fanny Churberg (Otava 2012)

30.  Colin Duriez: Legenda nimeltä J.R.R. Tolkien (Minerva 2013)

31.  Donald Spoto: Seurapiirien kuningatar - Grace Kelly (Helsinki-kirjat 2010)

32.  Delphine de Vigan: Yötä ei voi vastustaa (WSOY 2013)

33.  Marilyn Monroe: Välähdyksiä, sirpaleita (WSOY 2010)

34.  Nigel Nicolson: Erään avioliiton muotokuva (WSOY 1991)

35.  Juhani Numminen: Lähikuvassa Tommy Tabermann (Otava 2010)

36.  Reinhardt Haydin: HIM (Minerva 2009)

37.  Christoph von Marschall: Michelle Obama (Minerva 2010)

38.  William J. Mann: Elizabeth Taylor - Hollywoodin kuningatar (Helsinki-kirjat 2011)

39.  Agneta Rahikainen: Edith Runoilijan elämä ja myytti (Schildts&Söderströms 2014)

40.  Paul Werner: Roman Polanski. Henkilökuva (Minerva 2014)

41.  Peter Cowie: Francis Ford Coppola (Minerva 2014)

42.  Jelena Kuzmina: Anna Ahmatova koditon (Otava 1992)

43.  David Suchet: Hercule Poirot ja minä (Minerva 2015)

44.  Riitta Konttinen: Elämänvirrassa Alvar ja Ragni Cavén (Siltala 2015)

45.  René Nyberg: Viimeinen juna Moskovaan (Siltala 2015)

46.  Marceline Loridan-Ivens: Isä, et koskaan palannut (Gummerus 2016)

47.  Maria Salonen: Axel Munthen jäljillä (Avain 2016)

48.  Katarina Baer: He olivat natseja (Teos 2016)

49.  Gerald L. Posner ja John Ware: Josef Mengele Elämä ja teot (Mengele. The Complite Story, Minerva 2017, suomennos Pertti Jokinen)

50.  Henriette von Schirach: Herraskansaa Elämäni Natsieliitin sisäpiirissä (Der Preis der Herrlichkeit. Erlebte Zeitgeschichte, Minerva 2017, suomennos Maija Isola)

51.  Diane Ducret: Diktaattorien naiset (Femmes de dictateur, Atena 2017, suomennos Pirjo Thorel)

52.  Raili Mikkanen: Hilja Yksi maailman ensimmäisistä (Robustos 2017)

53.  Ray Connolly: Elvis Presley Legendan elämä 1935-1977 (Being Elvis - A Lonely Life, Minerva 2017, suomennos Jere Saarainen)

54.  Hanna-Reetta Schreck: Minä maalaan kuin jumala Ellen Thesleffin elämä ja taide (Teos 2017)

55.  Heinrich Thies: Marlene Dietrich ja salattu sisar Fasismin varjo tähtikultin yllä (Fesche Lola, brave Liesel. Marlene Dietrich und ihre verleugnete Schwester, Minerva 2018, suomennos Maikki Soro)

56.  Tara Westover: Opintiellä (Educated, Tammi 2018, suomennos Tero Valkonen)

57.  Peter Ames Carlin: Paul Simon Elämäkerta (Homeward Bound: The life of Paul Simon, Minerva 2018, suomennos Jere Saarainen)

58.  Jeannette Walls: Lasilinna (The Glass Castle, Bazar 2014, suomennos Raija Rintamäki)

59.  Michelle Obama: Minun tarinani (Becoming, Otava 2018, suomennos Ilkka Rekiaro)

60.  Karin Ehrnrooth: Vinoon varttunut tyttö (Flickan som blev fel, Gummerus 2011, suomentanut Riie Heikkilä yhteistyössä Karin Ehrnroothin kanssa)

61.  Sanna Ryynänen: Meri Genetz Levoton sielu (Avain 2019)

62.  Ray Connolly: John Lennon Legendan elämä 1940-1980 (Being John Lennon - A Restless Life, Minerva 2019, suomennos Jere Saarainen)

63.  Johanna Venho: Ensimmäinen nainen (WSOY 2019)

64.  Ingrid&Joachim Wall: Kun sanat loppuvat Kim Wallin tarina ((Boken om Kim Wall – när ården tar slut, WSOY 2019, suomennos Ida Takala, artikkelit, sitaatit ja puheet alun perin englannin kielestä  ruotsin kieleen on kääntänyt Ingrid Wall)

65. Mark Sullivan: Palavan taivaan alla (Beneath a Scarlet Sky, Sitruuna Kustannus 2019, suomentanut Seppo Rauduskoski)

66.  Marie Héléne Baylac: Agatha Christie Arvoituksellinen elämä (Les mystéres d'une vie, Minerva 2020, suomennos Noora Niemelä)

67.  David Suchet: Sanoin ja kuvin Omaelämäkerta (David Suchet: Behind the Lens. My Life, Minerva 2020, suomennos Sirpa Saari)

68.  Hallie Rubenhold: Viisi Viiltäjä Jackin tuntemattomat uhrit (The Five. The Untold Lives of the Women Killed by Jack the Ripper, Atena 2020, suomennos Mari Janatuinen)

69.  Erin Carlson: Meryl Streep Valkokankaan kuningatar (Queen Meryl - The Iconic Roles, Heroic Deeds and Legendary Life Of Meryl Streep, Minerva 2020,  suomennos Sirpa Parviainen)

70.  James Wyllie: Hakaristirouvat Naiset kolmannen valtakunnan huipulla (Nazi Wives, Atena 2020, suomennos Tähti Schmidt)

71.  Linda Boström Knausgård: Lokakuun lapsi (Oktoberbarn, Like kustannus 2021, suomennos Petri Stenman)

72. Pirkko Soininen: Valosta rakentuvat huoneet (Bazar Kustannus 2021)

73.  Venla Hiidensalo: Suruttomat (Otava 2021)

74.  Aileen Wuornos&Christopher Berry-Dee: Monster Amerikansuomalaisen sarjamirhaajan tositarina (Monster: My True Story, Into kustannus, suomennos Heidi Nieminen)

75.  Jerry Hopkins: Kesytön Jim Morrison Legendan elämä 1943-1971 (The Lizard King - The Essential Jim Morrison, Minerva 2021, suomennos Kirsi Kämäräinen)

76.  Simone de Beauvoir: Erottamattomat (Les inséparables, Kosmos 2021, suomennos Lotta Toivanen)

77.  Alex Schulman: Polta nämä kirjeet (Bränn alla mina bräv, Nemo 2020, suomennos Jaana Nikula)

78.  Kristiina Markkanen, Leena Virtanen: Wivi&Hanna (Atena 2021)

79.  Riitta Jalonen: Omat kuvat (Tammi 2022)

80.  Anneli Heliö: Anna Ahmatovan elämä  (BoD 2023)


Osa elämäkerroista on täyttä faktaa ja osa on Venla Hiidensaloa mukaillen 'faktoista innoituksensa saanutta fiktiota.'

Leena Lumi