Golgatan kuningatar (Tammi 2004) on erittäin kiinnostava pieni kirja. Emily Dickinson fanille se on suorastaan helmi, joskin suomennettuja runoja on vähän, mutta on kuitenkin ja ne on varsin hyvin valittu. Kirjan kiinnostavuus on osin muussa. Golgatan kuuningattaren on suomentanut ja toimittanut Merja Virolainen. Ilman häntä tekään ette olisi saanut niitä huikeita käännöksiä, joita olen useinkin teille tarjonnut. Heti kirjan alussa on Saatteeksi, jossa Virolainen selittää miltä pohjalta hän on valinnut kirjaan kääntämänsä runot, mutta samalla hän valaisee keiden kaikkien toimesta Emilyä on suomennettu - tosin vähissä määrin. Selkeästi kuitenkin huomaa, että Dickinson on ollut todella kiinnostava mm. runoilijoiden Katri Vala, Helvi Juvonen, Aale Tynni ja Aila Meriluoto taholta. No, ilmankos!, tässähän ovat minun suomalaiset suosikkirunoilijani. Täytyy sanoa, että sama tuli roihuaa, sama hurma janottaa.
Masentava on Virolaisen seuraava toteamus: "Valitettavasti jouduin jättämään pois myös monia kirjallisesti arvokkaita runoja siitä syystä, että niitä ei ollut mahdollista kääntää suomeksi tyydyttävällä tavalla." Herää kysymys: Jäämmekö ikuisesti paitsi!
Saatteeksi jälkeen tulee Suomennoksesta ja siinä onkin sitten kuin seikkailunmakua, jos sanat, riimit, jambit, trokee ja daktyyli kiinnostaa. On myös jännittävää lukea, miten suomentaja on ratkonut Emilyn vaikeahkon kielen saloja yrittäen silti kynsin hampain säilyttää Dickinsonin hengen. Myös Merja Virolainen hämmentyy välimerkkien villiin käyttöön sekä etenkin ajatusviivojen lukuisuuteen ja niiden outoihin sijainteihin. Ja sen jälkeen olemmekin jo itse runoissa, joita olen teille jo kuukausia annostellut. Mietin minkähän ottaisin nyt...no tänään tämä:
Go slow, my soul, to feed thyself
upon his rare approach -
Go rapid, lest Competing Death
Prevail upon the Coach -
Go timid, should his final eye
Determine thee amiss -
Go boldly - for thou paid'st his price
Redemption - for a Kiss -
Käy verkkaan, sieluni, niin virvottain
hän sinut vielä saavuttaa.
Käy joutuin, tai haastaja kuolema
tahtoonsa vaunut taivuttaa.
Käy kainosti, jos hän tuomitsevin
silmäyksin jää vierellesi.
Käy ylväästi: maksoit suudelmasta
koko taivasosuutesi.