THE COMPLETE POEMS OF EMILY DICKINSON
Tässä kirjassa, jonka sain kanadalaiselta ystävältäni, ovat kaikki Emily Dickinsonin 1775 runoa. Löysin Emilyn vahingossa, kuten parhaat yleensä löydetään. Muistaakseni jossakin Aila Meriluodn teoksessa oli muutama käännös ja sitä myötä olin mennyttä naista. Tämä teos helpottaa tuskaani, mutta ei vie sitä pois, sillä Emily käytti osin muinaisenglantia, hän ei piitannut kielioppisäännöistä ja etenkin välimerkkien käyttö on uskomattoman boheemia. Kerran käänsin tätä kirjaa viikon. Mieheni oli työmatkalla USA:ssa. Päätin sulkea puhelimen muutamaksi päiväksi, mutta sitten se unohtui kiinni...minä vain vaelsin Emilyn maailmassa. Viikon lopulla katsoin puhelintani ja huomasin, että joku Reima oli soittanut minulle hyvin lukuisasti. Ensimmäinen ajatukseni oli: Reima who? Tämä osoittaa vain, kuinka maaginen voima Dickinsonilla on. Nykyään miehelläni on soittoajat, kun hän on reissussa. Joku hymyilee, mutta se en ole minä.
Emily Dickinsonin runoja löytyy sieltä täältä suppeahkoina valikoimina suomeksi. Minun unelmani on, että näen yllä olevan kirjan kaikki runot käännettynä ja samassa teoksessa. Joku toivoo lottovoittoa, minä toivon teosta Emily Dickinsonin kootut runot!
Tosi tarina yhdestä miehestä, joka voitti miljoonan lottovoittona (vanha milli), no mitä hän teki? Hän otti vuoden vapaata ja valokuvasi sammakoita! Se oli hänen unelma ja hän sen toteutti. Teki kirjan, jota vastaavaa ei ennen ollut.
VastaaPoistaSiis jos saat sen lottovoiton, käännä tuo :)
Juu, KÄÄNNÄTÄN tuon ja sitten puolet vuodesta vaihdellen Britannaissa, Irlannissa, Kreikassa, Itävallassa, Saksassa, Sveitsissä...,mutta aina suvet ja jouluaika Suomessa.
VastaaPoistaOlen lukenut sen Golgatan kuningatar kirjan. Ihania runoja. Eniten teki vaikutuksen luonnon kuvaukset, ne oli upeita ja sellaisia salaperäisiä, tuntui kuin olis raottanut jotakin tuntematonta maailmaa kun luki niitä runoja.
VastaaPoistaAnonyymi, se avautuukin helmpommin kuin tämä alkuperäinen, kiitos Merja Virolaisen suomennoksen. Pitäisi liittää tähän vanhaan juttuun mukaan jokin runo sekä englanniksi että suomeksi.
PoistaPidän myös vaikka tästä:
"Ei vuosienkaan ero
voi meitä erottaa,
ei noidan poissaolo saa
loitusa raukeamaan.
Tuhanne vuotta hiillos
tuhkassa liekkejään
odottaa, kättä, lpulta
tuikahtaa, ymmärtää.
Runo no 1383, suomennos Virolainen
joo, niistä runoista tulee mieleen että tää runoilija vaelteli salaperäisinä yksin jossain sumussa nummilla ja oli siellä golgatan mailla. Tulee vähän goottinen tunnelma niistä runoista, mutta uskon että koki elämänsä goltagaksi enemmänkin, kuin mitä nykypäivän lukija kokee hänen runoistaan. Elämä ei ollut kovin hääppöstä varmaan.
PoistaTiedän Emilyn elämästä varsin vähän, vaikka haluaisin tietään kaiken. Virginia Woolfista luen kaiken, mitä irti saan, saman tekisin Emilyn kanssa. Golgatan kuningattaressakin suometnaja kertoo vain Emilyn tyylistä, miten hän käyttää muinaisenglanita ja riikko kielioppisääntöjä etc. Sinänsä ihan kiinnostavaa, mutta kuka oli nainen runojen takana. Ainakin luonto merkitsi hänelle paljon, mutta goottitunnelmiin ja tietynlaiseen kaipaavaan yksinäisyyteen runojen tunnelmat vievät.
Poista