Anne, ennen Allua vain äidinkielen opettajani ovat sanoneet: Olet lahjakas. Mehän on keskusteltu tästä asiasta, että miten oikeat, hyvät sanat oikeassa ajassa ja paikassa voivat antaa ilmaa lentosiipien alle...Miten on niin helppo sanoa paha tai sanoa 'ei kuulu mulle' tms., mutta vaikea sanoa kiitosta jostain työstä...
Niin: koskettava = totta, senhän tiedätkin, mutta vahvuus on palannut ja kiitos myös sinulle♥
Hannele, minun äidinkielenopettajani kutsuivat minua naispuoliseksi Waltariksi, he jumaloivat minua ja minä heitä. He olivat koulutaivaani tähtiä. Tällä kertaa heidän valtansa oli oikein kohdennettu, sillä sain helpotusta matikassa kirjallisen lahjakkuuteni takia ja vain kiitos äidinkielenopettajani. Tästä tuli myös vahva itsetunto, joka kantaa vieläkin. Onneksi ymmärsin ja ehdin kiittää heitä vielä aikuisena. Toinen on jo tähtipoluilla...
Mielenkiintoinen tämän jutun julkaisupäivä eli satusetä Topeliuksen syntymäpäivänä: 14.1.
Topeliusta voi pitää monen idean isänä. Yksi keskeisistä on luonnonsuojelu.
Toinen mielenkiintoinen sivujuonne Topeliuksen maailmassa oli yliluonnollisen osuus. Kaikkialla Topeliuksen tuotannossa, saduista lähtien, sallimus kutoo verkkojaan ja siirtää ihmisiä elämän shakkilaudalla oikeisiin asemiinsa jotta tietty tarkoitus voisi toteutua. Tähdistä puhutaan Välskärin kertomusten viimeisessä kertomuksessa Aamun valkeneminen, jossa viitataan salaperäiseen tähtikonstellaatioon 14.1.1318 - 500 vuotta ennen kirjailijan syntymää.
Anonyymi, minusta alkaa tuntua, että minun pitää lukea Välskärin kertomukset uudestaan, sillä olen unohtanut paljon. Luin sen joskus 12 vee isossa vaaheterassa viikkoja istuen...
Voi, kunpa olisin säilyttänyt tekstin, jonka Topelius kirjoitti eläinsuojelusta...se oli kauan tässä 'toimistoni' pöydällä.
Me kaikki olemme shakkinappuloita elämän pelilaudalla, sattumuksen tai sallimuksen siirreltävinä. Who knows!
Sallimus kutoo verkkojaan ja tarkoitukset joiden on määrä toteutua täyttyvät yhtä varmasti kuin yökiitäjät palaavat liekin ympärille. Kuitenkin joskus tuntuu, että kaikki, kaikki on yhtä perhosen siipipölyä. Silti: On onni osata itkeä. Tai: On onni ilahtua siitä täydellisestä sallimuksesta, kuinka tämän postauksen kuva täydentää runoani.
Hyviä ohjeita....
VastaaPoistaKyllä, mutta sanottu ♥:lla.
VastaaPoistaOlet lahjakas.
VastaaPoistaAllu, en ikinä unohda sanojasi ja ne kantavat minua kauan.
VastaaPoista♥:lla Leena
Koskettava <3
VastaaPoistaAnne, ennen Allua vain äidinkielen opettajani ovat sanoneet: Olet lahjakas. Mehän on keskusteltu tästä asiasta, että miten oikeat, hyvät sanat oikeassa ajassa ja paikassa voivat antaa ilmaa lentosiipien alle...Miten on niin helppo sanoa paha tai sanoa 'ei kuulu mulle' tms., mutta vaikea sanoa kiitosta jostain työstä...
VastaaPoistaNiin: koskettava = totta, senhän tiedätkin, mutta vahvuus on palannut ja kiitos myös sinulle♥
(monet opet voi pilata, heillä suuri valta)
VastaaPoistaHannele, minun äidinkielenopettajani kutsuivat minua naispuoliseksi Waltariksi, he jumaloivat minua ja minä heitä. He olivat koulutaivaani tähtiä. Tällä kertaa heidän valtansa oli oikein kohdennettu, sillä sain helpotusta matikassa kirjallisen lahjakkuuteni takia ja vain kiitos äidinkielenopettajani. Tästä tuli myös vahva itsetunto, joka kantaa vieläkin. Onneksi ymmärsin ja ehdin kiittää heitä vielä aikuisena. Toinen on jo tähtipoluilla...
VastaaPoistaMielenkiintoinen tämän jutun julkaisupäivä eli satusetä Topeliuksen syntymäpäivänä: 14.1.
VastaaPoistaTopeliusta voi pitää monen idean isänä. Yksi keskeisistä on luonnonsuojelu.
Toinen mielenkiintoinen sivujuonne Topeliuksen maailmassa oli yliluonnollisen osuus.
Kaikkialla Topeliuksen tuotannossa, saduista lähtien, sallimus kutoo verkkojaan ja siirtää ihmisiä elämän shakkilaudalla oikeisiin asemiinsa jotta tietty tarkoitus voisi toteutua. Tähdistä puhutaan Välskärin kertomusten viimeisessä kertomuksessa Aamun valkeneminen, jossa viitataan salaperäiseen tähtikonstellaatioon 14.1.1318 - 500 vuotta ennen kirjailijan syntymää.
Anonyymi, minusta alkaa tuntua, että minun pitää lukea Välskärin kertomukset uudestaan, sillä olen unohtanut paljon. Luin sen joskus 12 vee isossa vaaheterassa viikkoja istuen...
VastaaPoistaVoi, kunpa olisin säilyttänyt tekstin, jonka Topelius kirjoitti eläinsuojelusta...se oli kauan tässä 'toimistoni' pöydällä.
Me kaikki olemme shakkinappuloita elämän pelilaudalla, sattumuksen tai sallimuksen siirreltävinä. Who knows!
Sallimus kutoo verkkojaan ja tarkoitukset joiden on määrä toteutua täyttyvät yhtä varmasti kuin yökiitäjät palaavat liekin ympärille. Kuitenkin joskus tuntuu, että kaikki, kaikki on yhtä perhosen siipipölyä. Silti: On onni osata itkeä. Tai: On onni ilahtua siitä täydellisestä sallimuksesta, kuinka tämän postauksen kuva täydentää runoani.