Kiitos Leena! Vaikuttavalta kuulosta kuin myös näyttävä laulajatar. Taitoa ja tyyliä.Makuelämys, ihanan suklainen nautinto salmiakkikuoressa. Tuo salmiakki, laulajan ääni, maistuu minulle liian väkevältä. Orkesterisoitto on hivelevän ihanaa.
Vau! Miten vauhdikkaan novellin olet kirjoittanut, Leena! Tämä tempaisee mukaansa heti alusta ja pitää otteessaan loppuun asti.
Tässä esiintyvästä 'minästä' on piirretty hyvä muotokuva. Hän on romanttinen, välitön, vilpitön ja innostuva. Hänellä on hyvä itsetunto. Hän näkee asiat positiivisväritteisinä. Ja jos tapahtuu jotain vakavaa, hän menee shokkiin ja sairastuu itsekin. Se johtuu herkkyydestä, myötätunnosta ja on hänellä taipumusta hysteriaankin (monet kirjailijat ovat kuulemma hysteerikkoja, eräs kirjailija sanoi kerran tv-haastattelussa).
Da capo toimii tässä kuin johdattimena tapahtumasta toiseen. On yllätyskäänteitä, romantiikkaa ja realismia sopivassa suhteessa.
Tästä tekstistä kuvastuu vaivattomuutta, innostumista, välittömyyttä ja jos tekstillä voi sitä olla, myös hyvää itsetuntoa. Tämä on positiivisväritteinen, ja ikävistäkin asioista huolimatta kaunista tekstiä. Tätä oli hauska lukea. Hyvä, Leena!
Avatar, alkoi naurattaa tuo toinen kappale, että ketäköhän siinä kuvaillaan;-)Ehkä kaikki kirjailijat tai sellaiseksi ikänsä pyrkivät ovatkin ihan hulluja!
Huomasit hyvin, että tuo suklaapatukka kuljetti juttua ja oli itse asiassa lähtölaukaus tapahtumasarjalle. Aioin ensin laittaa räväkän otsikon Munamurha, mutta valitsin sitten kuitenkin 'da capon'.
Tämä on tosiaankin kirjoitettu kuin vesi olisi vian virrannut eli tuli yhtään mitään muuttamatta juuri näin ja helposti.
Kiitos kommentistasi ja luin yöllä sinun Mustaa leskeäsi ihastellen rohkeutta, millä olet aloittanut Vapaan pudotuksesi. Et sinä ennen näin kirjoittanut...Pidäkkeet pois ja anna palaa!
Kiitos Leena! Vaikuttavalta kuulosta kuin myös näyttävä laulajatar. Taitoa ja tyyliä.Makuelämys, ihanan suklainen nautinto salmiakkikuoressa. Tuo salmiakki, laulajan ääni, maistuu minulle liian väkevältä. Orkesterisoitto on hivelevän ihanaa.
VastaaPoistaRita, meillä on kaikilla oma makumme ja niin pitää ollakin.
VastaaPoistaMinulle tämä ääni räjäytti tajunnan. Elän nyt jo ties monettako kuukautta ihan Concha -kuumeessa. Kotona soi joka päivä Buika.
Mukavaa sunnuntaita, Rita!
Vau! Miten vauhdikkaan novellin olet kirjoittanut, Leena! Tämä tempaisee mukaansa heti alusta ja pitää otteessaan loppuun asti.
VastaaPoistaTässä esiintyvästä 'minästä' on piirretty hyvä muotokuva. Hän on romanttinen, välitön, vilpitön ja innostuva. Hänellä on hyvä itsetunto. Hän näkee asiat positiivisväritteisinä. Ja jos tapahtuu jotain vakavaa, hän menee shokkiin ja sairastuu itsekin. Se johtuu herkkyydestä, myötätunnosta ja on hänellä taipumusta hysteriaankin (monet kirjailijat ovat kuulemma hysteerikkoja, eräs kirjailija sanoi kerran tv-haastattelussa).
Da capo toimii tässä kuin johdattimena tapahtumasta toiseen. On yllätyskäänteitä, romantiikkaa ja realismia sopivassa suhteessa.
Tästä tekstistä kuvastuu vaivattomuutta, innostumista, välittömyyttä ja jos tekstillä voi sitä olla, myös hyvää itsetuntoa. Tämä on positiivisväritteinen, ja ikävistäkin asioista huolimatta kaunista tekstiä.
Tätä oli hauska lukea. Hyvä, Leena!
Avatar, alkoi naurattaa tuo toinen kappale, että ketäköhän siinä kuvaillaan;-)Ehkä kaikki kirjailijat tai sellaiseksi ikänsä pyrkivät ovatkin ihan hulluja!
VastaaPoistaHuomasit hyvin, että tuo suklaapatukka kuljetti juttua ja oli itse asiassa lähtölaukaus tapahtumasarjalle. Aioin ensin laittaa räväkän otsikon Munamurha, mutta valitsin sitten kuitenkin 'da capon'.
Tämä on tosiaankin kirjoitettu kuin vesi olisi vian virrannut eli tuli yhtään mitään muuttamatta juuri näin ja helposti.
Kiitos kommentistasi ja luin yöllä sinun Mustaa leskeäsi ihastellen rohkeutta, millä olet aloittanut Vapaan pudotuksesi. Et sinä ennen näin kirjoittanut...Pidäkkeet pois ja anna palaa!