Hiljainen kylä oli Saksan myydyin esikoisromaani vuonna 2006. Kirjailija Andrea Maria Schenkel asuu Baijerissa ja sai esikoisteoksestaan arvostetun Deutscher Krimli Preis –palkinnon 2007. Hiljaisen kylän käännösoikeudet on myyty yli kahteenkymmeneen maahan ja kirjasta on tekeillä elokuva. Täytyy vain ihmetellä Andrean mielenliikkeitä, sillä tuhansia jännityskirjoja elämässäni lukeneena en ole voinut missään yhtä huonosti kuin viime yönä Einhausenin kylässä.
Ja nyt, juuri nyt, kuulen, kuinka jossain nousee valitus: Eikö tämä väkivalta riitä? Eikö riitä, että tapahtuvat Sellot ja Jokelat ja Itävallan Fritzit? No, aivan varmasti eivät riitä! Niin kauan kuin Suomessa ja Saksassa ja missä tahansa maailman maassa on yksikin Hiljainen kylä, jokainen lukekoon kirjan ja tajutkoon, mistä lopulta on kysymys. Kukaan ei voi pahoin siitä, kun joku kirjoittaa mukaansatempaavan dekkarin, jossa paha saa lopulta kuitenkin palkkansa. Välillä pelotti ja hengitys pysähtyi, mutta lopulta yhdestä tai useammasta ruumista huolimatta, paha saa kuitenkin palkkansa. Hiljaisissa kylissä ensin vaietaan ja sitten paha palkitaan kera kullan ja mirhamin. Paha saa kulkea Hiljaisen kylän läpi pää yläväästi pystyssä ja nauttia arvonantoa.
Hiljaisen kylän kauhu on Jante-kauhua. Jante on mikä tahansa kylä, missä juuri sinä voit asua. Nyt olemme kuitenkin kylässä, jota Janten sijasta kutsutaan Einhauseniksi ja Tannödin maatilalla tapahtuu erittäin kylmänä maaliskuun perjantain ja lauantain vastaisena yönä raaka joukkosurma, jossa menehtyvät maanviljelijä Herman Danner, vaimonsa Theresia, tytär Barbara Spangler sekä lapset Marianne ja Josef sekä talon piika Maria Meiler. Veriteko on tehty piikkikuokalla ja lisäksi Barbara Spanglerin kaulalta löytyvät kuristusjäljet.
Todistajalausuntojen myötä Einhausen alkaa kirkastua sumusta Janteksi. Dannerin perhettä pidettiin eristäytyneenä, omalaatuisena ja perheestä tiedettiin jotain todella kammottavaa, mutta kukaan ei koskaan halunnut puuttua asiaan, koska: ”Eihän se minulle kuulu” ja ”Herman Danner oli kova tekemään työtä, vaati muilta, mutta myös itseltään.”
Jos minä nyt sanon sinulle, että eristyneissä kylissä voi tapahtua ihan mitä tahansa. Niissä voidaan tehdä lapsille ihan mitä tahansa, jopa sellaista, mistä et ole koskaan kuullutkaan, usko pois, sillä minä tulen Jantesta ja minä haistan Janten jo kaukaa. Einhausen haisee Jantelta!
Ei kuulu minulle!
Alois Huber: ”Ainoa mitä tunsin oli kammo, kauhu. Se, joka tuollaista on tehnyt, ei totta vie voinut olla edes ihminen. Perkele se oli. Meikäläisiä se ei voi olla, meillä ei sellaisia hirviöitä ole.”
No, ainoa mikä on takuulla varmaa, on fakta, että pahan tekijä on aina itse kylästä, joka vaikenee ja vierittää syytä muualle. Hiljaisissa kylissä riittää, kun on kova tekemään työtä, näyttäytyy kirkon etupenkissä pääsiäisenä ja jouluna, muuten voi tehdä kenelle tahansa ihan mitä tahansa ja kylä vaikenee: Ei kuulu minulle!
Jos Schenkel olisi käyttänyt kirjassaan pelkästään kyläläisten todistajanlausuntoja, kirja ei olisi saavuttanut tyylillisesti tasoa, johon se nyt ylsi. Todistajalausuntojen välit ovat paljastavimmat, sillä Einhausenin kylän väkeen ei ole luottaminen, sillä he ovat itse osallisia tavalla tai toisella. Schenkel tulee Jantesta ja hän tiesi, mistä kirjoitti. Hänen on täytynyt lapsena nähdä, mitä tapahtui jossain toisessa hiljaisessa kylässä. Jollekin tehtiin jotain todella kamalaa ja kylä vaikeni ja salli tapahtua. Ja kun paholainen täytti 70 vuotta hänelle vietiin lahjoja ja kunniapräniköitä ja kylän silmäätekevät kumarsivat niin, että tyhjät päät kopsahtivat polviin.
Tämä kuuluu juuri sinulle!
Hiljainen kylä on kirja, joka pitäisi ottaa hiljaisten kylien koulujen oppiohjelmaan, sillä jantelaisuus kuolkoon. Ja tämä kuuluu juuri sinulle, joka asut hiljaisessa kylässä ja hurskaasti taivutat pääsi kirkon penkissä, mutta olet syntisistä suurin vaikenemalla. Sinulle on kirjoitettu Andrea Maria Schenkelin Hiljainen kylä ja sinä luet tämän kirjan, sillä tämä kuuluu juuri sinulle!
Oi kunnian Kuningas,
oi Jumalan Poika, Jeesus Kristus,
oi Jumalan Karitsa, joka poistat maailman
synnit,
anna heille rauha!
Oi Jumalan Karitsa, joka poistat maailman synnit,
anna heille rauha!
Oi Jumalan Karitsa, joka poistat maailman synnit,
anna heille iankaikkinen rauha!
Mikä arvostelu, Wau! Luit siis viime yön, niin minäkin, mutta vasta puolesssa välissä. Mielenkiinnolla odotan sitä uutta :)
VastaaPoistaYö Siilin eleganssin kanssa hauskempi, mutta pidän myös rankasta ja tummasta. Tottakai nyt pitää lukea Schenkelin uutuus!
VastaaPoistaKuulin kerran Schenkelin haastattelun radiossa, oikein sympaattinen nainen. Oli lukihäiriö kouluaikaan ja huono numero äidinkielessä, sitten pitkään kotirouva ja muistaakseni neljän lapsen äiti ja ykskaks alkoi kirjoittaa ja ensimmäisestä kirjasta tuli heti tuollainen menestys.
VastaaPoistaAivan, kotirouvuus on nykyään niin harvinainen ilmiö, että se oli miltei ensimäinen asia, johon törmäsin, kun tutkin Schenkelin tietoja. Häneltä on ilmestynyt 2008 tapaus Kalteis, jonka saanen blogiini maaliskuulla.
VastaaPoistaOsaat kyllä aina niin hienosti arvostella kirjoja,että heti tekee mieli lukea.Kauhea mutta kiinnostava aihe!
VastaaPoistaJael, onneksi tämä on oma blogi, joten voin ELÄÄ kirjat. Tämä on niin Aksel Sandemosen jantelaisuuden täyttämä kirja, että tätä ei voi pitää rentouttavana dekkarina. Ja tämä tapahtui! Kuinka usein sitä kuulekaan: Ei kuulu minulle!
VastaaPoistaMinulla on niin sellainen olo että tämä kirja on minulle tuttu!! muistan elokuvan, saksalaisen, mikä sopisi tähän.. mutta siinä oli kyseessä salakuljettamisesta itä- ja länsi-saksan välillä.
VastaaPoistaKammottavan mielenkiintoinen aihe, joskus luen. Minua vaivaa vain se, että tiedän tämän jostain, mutta en mitenkään saa päähäni miten tietäisin... miksi...
Ja sitä paitsi se leffa oli enemmänkin juoneltaan - ei tyyliltään - kuin Omenansiementen maku.
Tulin juuri Naantalista, jonne päädyin Turusta, jossa olimme olleet yhden yön, jota ennen olimme käyneet raumalla ja vielä aamupäivällä porissakin. Länsirannikko on kierretty ! Turku on aika jännä kaupunki, kauniin ja ruman mielenkiintoinen sekoitus...
Sitä paitsi tosta kannesta tulee mieleen hiljainen kylä Itä-Saksassa, missä oli kappeli, jonka seinässä oli luodinreikiä, ja kadut olivat niin hiljaisia, että jokin kaamea olisi niitä kosketttanut. Vanhat rakennukset oltiin raiskattu käyttökunnotomiksi ja jostain tuli kuitenkin kiiltävänmusta mercedes-benz, jonka ikkuna hitaasti liukui pois ja meitä pyöräileviä suomalaisia katsottiin aurinkolasien takaa.
VastaaPoistaPelottavaa omalla mielenkiintoisella tavallaan.
Ei mitään salakuljetukseen eikä Omenansiemeniin päinkään.
VastaaPoistaMinä suosittelen nyt sinulle tuota Siilin eleganssia, sillä siitä sinä nautit. Se on älyllistä verbaaliakrobatiaa ja kiinnostava tarina. Jätä sinä nyt Hiljainen kylä vähän odottamaan. Sun pitää jaksaa nyt koulussa ja Siilin eleganssi piristää sinua!
Ei tee yhtään mieli Poriin ja Turussa on 49 serkkua ja pikkuserkkua...ehkä Wanha rauma taas joskus.
Huhuuu, Tuure! Haluaisin kuulla mielipiteesi Siilin eleganssista, joten kipaiseppa noutamaan se.
VastaaPoistaMinä tarvitsisin varmaan lisää lomaa, koska näyttää siltä, että tuo Siilin eleganssi on luettava ja nyt sitten tämä saksalainen.
VastaaPoistaMinä vain ihmettelen, miten sinä saatat lukea yökaudet. minä kun olen joululomalla ahkeroinut yötä päivää Stieg Larssonin trilogian parissa ja selkä on sairaan kipeä, silmät harittavat, mieli pöllämystynyt.
Mutta kiitos joka tapauksessa vihjeistä. Viimeistään ensi kesänä ilmestyvät pöydälleni.
Kirlah, lue nyt tuo Siilin eleganssi aikaisemmin, kun halusin kuulla, mitä olet siitä mieltä. Minä täältä yksin saan sanoa mielipiteitäni, mutta haluaisin joskus kuulla myös lukojoideni ajatuksia. Se oli kuule hilkulla ettei tähän tullut omistusta sinulle. Siis siiliin;-) Laitan sen vieläkin, jos luet sen vaikka hiihtolomalla!
VastaaPoistaSiinä olet oikeassa, että kunnon tämä vie, mutta laitankin nyt kaiken alkavan hiihtokauden varaan. Hiihdän jääaurinkomurtomaahiihtoa ja menen lujaa! Elämäni ensimmäinen selkäsärky oli ennen joulua, kiitos sängyssä lukemisen ja tässä koneella istumisen. Niskat muistan kyllä jumpata päivittäin Pirkko Arstilan yhden kirjan ohjeilla...
Kirlah, minä olenkin välillä ihan pöllämystynyt;-) Ja televisiota katson tuskin lainkaan eli kirjat vievät kaiken aikani. Mutta elän lukeakseni, paitsi kesällä, jolloin puutarha vie minua.