Peto hyvä

Peto on minun armaani, vaan peto hyvä,
ei haavoita silmänluontinsa syvä,
ei tahdo hän tappaa, kynsiä, purra, 
vain hiipiä hiljaa ja kauniisti surra,
pään painaa olkahan lemmityn miehen,
elon siirtää kuin laskevan auringon tiehen,
hänet kiertää katseella hyväilevällä,
niin kärsimys-kirkkaalla, surun-kipeällä,
ja heittää maailman yli hän yön hunnun
ja tunteen kuolon ja rakkauden tunnun.

Peto on minun armaani, vaan peto arka,
hän askelta säikkyy, hän ääntä jo karkaa,
kun kutsut, hän pelkää, kun huudat, hän lymyy
ja silmänsä lehvien halki vain hymyy,
hänet saada voi saaliiksi ahdistamalla,
kun vuori on eessä ja jyrkänne alla,
voit vangita hänet ja kotiisi kantaa,
mut silloin hän saattaa iskunkin antaa,
voi hyväillen hyökätä, suudellen purra
ja itse sun haavojas haikeimmin surra.

Peto on minun armaani, vaan peto soma,
ei tahdo hän olla pyytäjän oma,
hän tahtovi tulla kun hällä on mieli, 
ei silloin kun kutsuu lempijän kieli,
jos väistyt, hän seuraa, jos hyökkäät, hän haihtuu,
jos etsit, hän elämän-murheeksi vaihtuu,
hänet parhaiten voitat, kun suot hänen mennä, 
et itkuas näytä, et vastaansa ennä,
hän kärsiä tahtoo ja onneton olla
ja yöstänsä tummasta syliisi tulla.

- Eino Leino -
L.Onerva Eino Leino - Toisillemme (Otava 1986)
kuva Albert Edelfelt

Kesä kiitää lujaa ja puutarha yllättää aina vain...ihan kuten elämäkin...

Tiedän, että tein jo juttua atsaleoista. Ihmettelin vain Ruususen unen vaaleaa väriä. Kaikkea  sitä unohtaa. Olimme joitakin päiviä poissa ja kun palasimme Ruususen unet hehkuivat suloisen vahvoina. Otin monta kuvaa, mutta kohtahan joku kyllästyy ellen näitä vähennä. Onneksi, onneksi olin istuttanut vielä sen yhden, joka oli unohtunut kaikelta hoidolta. Siis ensi keväänä pitäisi olla viisi Ruususen unta ihan penkissä ja yksi etupihalla kukkimassa.

Tänään on jo perjantai ja päivät virtaavat kiihkeinä. Kaikkea en ole voinut kertoa. En tapahtunutta, uskomatonta. Ihan pakko harkita totesi perheen järki. Harkitsen. Viikonloppu nautitaan herkuista ja ehkä onnistumme löytämään jopa jonkun hyvän sarjan...

Ruususen unet ovat todellakin näin suloisen värisiä. Tämän piti olla suven pääjuttu, mutta en tajunnut, sillä asennoidun pikkuremppaan ja siinä jos missä värit ovat tärkeitä ettei sitten kaduta. Nyt näiden lisäksi kukkivat valkoiset Isabellan syreenit 'Holger', tavalliset pihasyreenit sekä nuokkusyreeni

joka liian usein unohtuu edes mainita. Nyt kello viiden tee tanskalaisilla viinereillä.

Mukavaa viikonloppua kaikille ja annetaan kaikkien kukkien kukkia♥♥

Ken helmiorapihlajia rakastaa, tässä ensimmäiset jatkot...

Helmiorapihlajan juhannusviikkojen väri on vahva. Kaunis, kauniimpi, kaunein! 

Kun tulimme kotiin oli näkymä värisyttävä. Koristepuu on 'Toba', joka on hyvin kestävä. Vyöhyke I-IV. Korkeus 3-4 metriä. Kun nuput aukeavat, muodostuu kuin pieniä ruusuja. Lopulta marjoja ja sitten ruska-aikaan upea väri kauniin muotoisiin lehtiin. Olemme näihin niin intona, että on enemmän kuin yksi. 

Monenlaista voi elämässään katua, mutta ei sitä, että on istuttanut helmiorapihlajan tai vaikka 5!

Ottamani kuvat ovat aika samanlaisia, sillä tässä kohtaa on tiheikkö ja satoi ihanasti vettä, mutta tuli vilu. Sain siis kuvauskohtauksen ja niin käy usein sateella. Aurinko ei ole häiritsemässä ja syömässä tunnelmaa ja kukkien väriä.

Tässä ensimmäinen helmiorapihlajamme. Kuva on maaginen, jos omaansa saa kehua. Käytän usein onnittelukuvana yms.

Helmiäisen hohtoista ehtoota!

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Cottage Gardenin tyyliin kasvit saavat viihtyä myös kiinni toisissaan.

Tämän taisin napata lähtiessä, jolloin kukintojen väri oli vasta vaihtumassa. Kartiovalkokuusi vain tykkää! 

Atsaleoita vielä vaan...

Átsalea Ruususen uni on pärjännyt hyvin keskipuutarhassamme. Kaksi aika komeaa yksilöä jo.

Sitten näin tällaisen kukinnon ja olin ostamassa mielestäni atsaleaa....Käyn aina niin kuumana kun jotain uutta ja kaunista. Tytär pudotti maanpinnalle sanomalla, että "tuo taitaa olla kyllä rodo." Kun kysyin Meriltä, että minkä kasvin tai pikkupuun saan tuoda, hän halusi juurikin atsalean Ruususen uni! Katsoo, miten sopii hänen kukkarinteeseensä liljojen ja pionien joukkoon. Sitten ainakin yksi lisää ensi vuonna heti keväällä, jos näyttää japanilaisen puutarhan alulta. Aivan ihastuttavia kuunliljoja on kaarenmuotoinen rinne tulvillaan, mutta toinen mokoma on nyt työn alla. Sinänsä antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta jokainen makunsa mukaan. Kestän rodoa vain sen kukkimisajan ja koska lehdet läpsyttävät kuin kuolleet lepakot monta kuukautta eikä tule ruskaväriä, ei minun juttuni. 

Nyt tässä Ruususen uni sen jälkeen kun sen päälle oli kaatunut keltakaneli. Meni just tämän ja toisen välistä runko eli puutarhakeijut suojelivat.

Tästä tullee jännittävä Ruusunen uni -penkki. Niiden väleissä nousee kivetystä ylös pieniä, hurmaavia Hosta Halcyon -kuunliljoja. Tästä otin suojaverkon pois vasta tänään, sillä rusakko poikasineen voi tehdä myyrän töitä. Saas nähdä kävelenkö yöllä ulkona kuukuilemassa, sillä tähän on panostettu. Pääsen rikkaruohoihin käsiksi vasta nyt kun verkko on pois. Meillä on kivat naapurit, jotka pitävät liikettä yllä ja kastelevat jos tulee kuivuutta. Viime yön sade oli suloista....nukuimme tietty ikkuna auki. 

Koska meillä on pieni lehto, jonka maa on tietysti emäksistä, kastelen kaikki atsaleatkin pari kertaa suvessa rodo&havulannoitteella.Olemme näihin niin intona, että on enemmän kuin yksi. Tänään löytyi pitkän penkin keskeltä vielä neljäs yksilö, joka ei ollut kukkinut. En ollut huomannut, en lannoittanut ja massiivisesti annoin rikkaruohojen siinä kasvaa odottamassa paluutamme. Ensi keväänä siinä on sitten neljä Ruususen unta.

Ja saavat kasvaa yhteen, pienet kuunliljat kuitenkin sieltä aikanaan nousevat ja kun tulee ruska-aika, sekin on atsalean kanssa juhlaa: 

Melkein kaikki kasvimme valikoituvat sen mukaan tuleeko niihin ruska vai ei.

Kirjasta Erään avioliiton muotokuva: Sissinghurstin puutarhan oli oltava kesytön ja sen oli kartettava järjestystä. Villikukkien oli saatava tunkeutua puutarhaan ja rhododendronit oli karkotettava ja niiden lempeämpi serkku azalea sai korvata ne...

Joku voi ihmetellä tämän istutuksen paikkaa. Uusin Ruususen uni on istutettu likelle 45 vuotta vanhaa syyshortensiaa, koska suurin hortensioistamme kaipaa somistusta rungolleen ennen kuin alkaa kukkia. Toisella puolella alppikärhöjä, joita vedämme alas sitä mukaa kuin pensas alkaa työntää uusia alkuja

Love

Leena Lumi 

Moskovan kaunotar, syreeneistä kaunehin...

Jalosyreeni Moskovan kaunotar (Syringa Vulgaris) vie puutarhurin mennessään, sillä kun sen pastelliroosat nuput, kuin helmet, ovat vielä kiinni, se hurmaa ja huumaa pään. Nuppujen avauduttua sävy vaihtuu valkoiseen.

Tämä kuva on jutusta, jossa kerron, miten ensin vähän teimme tämän kanssa väärin eli liian vähän aurinkoa, mutta moskovatar saikin uuden ykköspaikan ja on jo unohtanut epämukavan alkunsa.

Lisää upeasta syreenistä löytyy mm. Leena Lumi's Flower Power Leena Lumi. Jutun nimi on Moskovan kaunotar...toukokuun kukkien finaalin primadonna.

https://leenalumi.blogspot.com/2016/05/moskovan-kaunotartoukokuun-kukkien.html

Leena Lumin puutarhassa

Ja mikä tuoksu....

Laskeudutaan suveen

 Muistoja, merta, helppoa Pavlovaa, Vergiss-Mein- Nicht....

Casper poreissa kotialtaassa, Yyteriinkin tutustuu, Nanan intohimona uiminen...

Those were the Days..., Meri vierailla vesillä, topakka isokoskeloperhe (kuv. Jussi Jääsaari)...

Satavuotiaan vaaleanpunaisen talon tunnelmia, Meri jossakin..., pääskyjen syöntiaika (kuva. Pekka Mäkinen)

Lumimiehen asetelmaa: helmiorapihlajan kukinto, Leena Lumi Lokki-veneellämme, juhannusruusu...

Kaksi nälkäistä vaaleanpunaisen talon pikkuterassilla odottamassa, mitä vävy tällä kertaa keksii pöytään tarjota.

Me ja Reposaari♥

Tahdon ruusujen luo....

Tahdon ruusujen luo, puistoon muistojen,
kätköhön aitojen uneksuvien, luo varjojen ammoisten.

Siellä patsaat minut nuorena muistavat
ja minä muistan, kuinka Nevan vedet heitä huuhtoivat.

Majesteettisten lehmusten katveessa, tuoksuvassa
hiljaisuudessa, laivan mastojen kitinä kummittelemassa.

Ja joutsen kuin muinoin, kautta aikain purjehtien,
kaksoisolentonsa kauneutta rakastaen.

Ja jäisessä horroksessa, vihollisten ja ystäväin,
ystäväin ja vihollisten, kumu satojen, tuhanten askelten.

Eikä loppua näy kulkueelle varjojen,
graniittimaljalta oville palatsien.

Siellä valkeat yöni rakkaudesta, niin salaisesta, korkeasta,
jonkun toisen, kuiskailevat.

Ja kaikkialla hehku jaspiksen, helmiäisen,
mutta piilossa valon lähde, kätkö salainen.

- Anna Ahmatova -
Olen äänenne Kootut runot 1904-1966 (suomentanut ja toimittanut Anneli Heliö, Kirjokansi 2016)
kuva Elin Danielson-Gambogi 

Toukokuulta

Sinihimmeä ilta,
meren häipyvä kuvastin, -
häikäisten nousevat vaahterat
kultaisia kukkia täynnä!

Kuka maalannut lie,
kuka mestari,
tämän elävän, kukkivan toukokuun,
nämä iltojen kultaiset terälehdet,
pian varisevat,
sinihimmeää taustaa vasten
katoavaisuuden -?

- Aila Meriluoto -
Lasimaalaus (WSOY 1951)

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja isoisoäideille!

Äitienpäivät kantavat herkkiä muistoja. Pikkulikkana noudin äidille sinivuokkoja Luvian Röyskästä tai valkovuokkoja Kourujärven koskelta. Keitin kahvit, laitoin kakut, olin innostunut. Myöhemmin ostin jotain lahjaakin. Nyt isän jälkeen olemme usein olleet Merimestassa sekä isänpäivänä että äitienpäivänä. Tänä äitienpäivänä hän ei halunnut lähteä...Toivotaan että vielä jonain muuna aikana sitten. Äiti on lokakuussa 98 vee ja pitää puutarhaa. Herkut maistuvat ja kävelee melkein joka päivä kylille, kun kaikki on liki.

 Tänä vuonna äiti saa kiinnostavan kirjan vähän myöhässä:

Linda Huhtisen tietokirja Sissi Serlachiuksen unohdetut sisarukset lähtee äidille ja siinä onkin hänelle paljon tuttua, sillä toista kertaa Karjalasta paetessaan äitini ja muu perhe asutettiin Keuruulle. 

Tässä äitini perheensä kanssa kuvassa vasemmalla. Hän oli viimeisessä ryhmässä, joka ehti käydä ripillä Valkjärvellä.

Tässä toinen kirja äidille. Olen lukenut tämän ja kaikki runot ovat minulle rakkaita.Toivottavasti äidillekin. Muistan kun hän kuunteli kun luin ulkoa Hymyilevän Apollon koulun isoihin juhliin. Oli oikein pianosäestys Aulikki Eerolalta. Minulle Eino Leino on Suomen kansan sydänten tulkki.

Äiti Merimestassa. Ihanat noutopöydät likellä ja meri melkein ikkunassa kiinni. Aina sama pöytä Reposaaressa. Ikkunasta voi katsella hylkeiden pomppivia iloisia päitä, kuin palloja.

Lumoavaa äitienpäivää teille kaikille♥♥

Omalle äidille lemmikkejä toukokuun tytöltä♥♥♥Leena

Härmesalvian pauloissa

Viime kesänä löysin todellisen pölyttäjäihmeen, josta en ollut kuullutkaan. Yksivuotinen kukka on tummansininen, valkoinen tai vaalean siniharmaa. Kylmien öiden takia nämä kaksi ovat viettäneet sisällä, mutta tänään noudimme kaksi lisää ja nyt ne ovat maassa. Kärsivällisyyteni ei kestänyt. Tämän kukan ympärillä pölyttäjiä on koko ajan. Sietää puolivarjoa, mutta viihtyy hyvin täysauringossakin. Meillä suoraa aurinkoa on vain etupihalla ja niinpä viihtyivät paahteessa pakkasiin asti.

Istutimme monihaaraiset kukat etupihan serbian kuusen ympärille puolikaareen, Tässä kohtaa  on ennenkin kokeiltu vaikka mitä. Nytkin mukana on pieniä kalliotuhkapensaan alkuja. Ne kasvat lujaa ja jos näyttää hyvältä jätämme siihen kasvamaan ja leikkaamme pienemmiksi jos on tarvetta. Härmesalvia kasvaa nopeasti ja uusia kauniita kukkia ilmaantuu paljon. Saatan innostua tekemään näistä jopa ryhmiä...Onneksi en ole vielä nähnyt vaaleanpunaista....

Keisarinpikarililja vartio ensi yön, että ei tulisi yhtään pakkasta enää. Myyrätkin tätä kasvia kaihtavat.

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Rakastaja

Olet mun. Sinun puolees taipuu
koko olentoni mun.
Veren kahlittu kaipuu
on suuntautunut sinuhun.

Tuta saat: joku kestävä voima
käy hyökyen ylitses -
olet kaipuuni kammitsoima
kuhun viekin askeles.

Kuin lyökään laine ja laine
yhä pintaan kallion,
niin aina mun verteni paine
sua ahdistava on;

sua seuraten lakkaamatta
käy mieleni läikkyvä vuo,
ja, hetkeä tiedustamatta,
tulen luo, tulen luo. -

Ole vastaan tai ole myötä,
tulen peikkona unihis:
ei, ei mene päivää, yötä
etten sua syleilis.

- Aaro Hellaakoski -

Tämän runon haluaisin kuulla - Kaikkien aikojen rakastetuimmat (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)

Peili ei voi uskotella että...

 Peili ei voi uskotella että vanhenen
kun olet samanikäinen kuin nuoruus,
vaan kun näen ajan uurteet sinussa,
aavistan: elämäni päättyy kuolemaan.
Sillä kaikki kauneus joka lepää ylläsi
on vain vaate joka verhoaa sydäntäni,
se elää rinnassasi niin kuin omasi minussa.
Miten silloin voisin olla vanhempi kuin sinä?
Voi rakas, pidä huolta itsestäsi
niin kuin haluan, en itseni, vaan sinun tähtesi,
ja kannan sydäntäsi, pitelen niin varovasti
kuin hellä hoitaja vaalii vauvaa pahalta.
     Enää et omista sydäntäsi kun särkyi omani,
     lahjotit sydämeni, en anna sitä takaisin.

- William Shakespeare -

William Shakespearen sonetit (Gaudeamus 2010, suomentanut ja toimittanut Kirsti Simonsuuri)

Tiedän, että muistat häntä tänään, kun ...

 Tiedän että muistat häntä tänään
kun nautit halpaa cavaa toisen kanssa.

Tiedän että kuulet yöllä mustarastaat

vaikka valvot vieraan unen äärellä.

Tiedän että katsot seepianväristä kuvaa
villitiiroista, vaikka ne tuovat hänet mieleesi.

Tiedän että suussasi maistuu vanha aamu
vaikka unessasi nuolet merisuolaista ihoa.

Tiedän että kaivat esiin vanhan kuvan
Merikarista, jossa sinä ja hän ennen.

Tiedän että haluat nyt silliä ja ryypyn
sillä olitte vain yössä ohittavat laivat.

Tiedän että tiedät, mitä kuiskaan nyt:
Tule silliaamiaiselle Tiirakariin aamulla kello viisi.

- Leena Lumi -
kuva Pekka Mäkinen

Vappu alkaa sitsusatsaa -muistoilla

Hirveä kiire, sillä vappumatka odottaa! Ensin sitsusatsaata, koska pitää löytää eräitä esineitä paattiin. Taikakin haluaisi mukaan, koska olen hänen lampaansa eli vahdittava, mutta ei onnistu nyt. Isomummo nauraa aina tätä kuvaa, koska kuulemma olen ilmassa.

Mihin ihmeeseen katoavat kaikki jännimmät jutut....

Oijoi, mikä ihana sotku. Kyllä nyt matkakuume nousee. Mitähän äiti sanoo kun tulee kotiin ihan kohta. Nana nauraa....ja keksi nimen sitsusatsaa. Kerron nyt Nanalle, mihin kohta matkustan. 

Nanaa vain naurattaa. Hänkin haluaa purjehtimaan, mutta nyt ei sovi, sillä Mymmeli kertoi Myyn olevan vähän huonolla tuulella. Pyysin myös huolehtimaan äidistä jollain keinolla. En viivy pitkään.

Ja nyt alkaa purjehdus kohti Muumilaaksoa. Vappupurjehdus! Hiijo hei, huolta nyt ei. Kohta palataan!

Äiti oli vähän uupunut töistä palattuaan, mutta Nana komppasi ja sanoi että kohta on kasvot kosteat, avataan vappuskumppa ja painutaan altaaseen! Vappuna pitää olla huoleton♥♥

Äiti ja Nana ylioppilasvuosinaan. Haluan kotiin munkkien luo. Tuulen voimakkuus 15 metriä sekunnissa....Täältä tullaan!

   Vappua kaikille!