keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Carol Shields: Ruohonvihreää


Minun ujo, kireähermoinen, leppymätön äitini, jolta on poistettu vasen rinta ja joka on säilyttänyt kammottavan välinpitämättömyytensä, menee naimisiin. Sellaista ei voi tapahtua, se ei voi olla totta.

Carol Shieldsin teoksessa Ruohonvihreää (The Box Garden, Otava 2012, suomennos Hanna Tarkka) runoilija Charleen Forrest joutuu äitinsä häiden yllättämänä heitetyksi takaisin sinne, mistä on aikanaan karannut moottoripyörän tarakalla tiukasti Watsonistaan kiinni pitäen jättäen jälkeensä vain pienen lapun. Hänen on palattava Kanadaan ja siihen ilmapiiriin, jota määrittivät kodin niukkuus, varjomainen, kiltti isä sekä äidin leimaavimmat luonteenpiirteet: arvostelu, nuukuus, tarve pysytellä ’omissa oloissa’, kostonhalu ja näivettävä pelko. Nyt ei ole vahvaa, karismaattista Watsonia tukena, jonka selän taakse voi piiloutua turvaan, on vain oikomishammaslääkäri Eugene, joka jakaa Charleenin kanssa hylätyksi jätettyjen tunnot. Eugene, jonka kanssa Charleen joutuu epäilemään heidän olevan kaksi luuseria, ihmisjätettä, lietettä.

Meidän rakasteluammekin sävyttää epäilys: olemmeko me vain kaksi raajarikkoa, jotka pitävät toisensa pystyssä? Voiko välillämme olla enemmän kuin toisen luokan intohimoa? Voiko tyhjästä nyhjästä?

Tässä liikumme siinä maisemassa, joka on Charleenin nykyisyyttä, sen lisäksi, että hän tuntee olevansa runoilija, jonka runosuoni on ehtynyt, työskentelee osa-aikaisesti neljä kertaa vuodessa ilmestyvässä kasvitieteellisiä tekstejä julkaisevassa Aikakauskirjassa, josta vastaa ikihippi, kasvitieteilijä Doug Savage ja jonka vaimo Greta häilyy jossain oudossa rajatilassa ollen ainoa, jonka tiedetään pitävän yhteyttä Charleenin exään Watsoniin, inkarnaatioiden kuninkaaseen. Niin…Greta ja Doug, Charleenin ystävät, jotka ovat neljänkymmenenviiden hujakoilla, lapsettomia ja

Minne perhoset pakenevat sateella? Minne päätyvät vanhenevat hipit? He muuttuvat nuhjuisemmiksi, karkeammiksi, totisemmiksi, tai naurettavimmiksi niin kuin Savaget, he näyttävät entistä hupsummilta helyissään ja pitkissä kutreissaan, he puhuvat epätoivoisen kunnioittavasti asiastaan, esiintyvät lähes kimeä-äänisen suvaitsevaisina ja oikeamielisinä…


Onneksi Charleenilla on kuitenkin poikansa Seth, jonka isä on ensirakkaus Watson, koskaan näyttäytymätön, jolta saapuu vain elatusmaksusuoritus kerran kuukaudessa. Seth on Charleenin aurinko, kuu ja tähdet, hän on se kaikki, jonka takia Char kestää iltapäivien vain hupenevan jonnekin ja että nyt täytyy palata äidin luokse Torontoon, äidin, joka elää pientä ja vaatimatonta elämää, mutta jolle todellisuudessa ei kelpaa mikään.

Huimaa! Carol Shields on kirjoittanut kirjan, joka sukeltaa niihin sameisiin sielumeriin, joissa haluan uida, vain löytääkseni yhden auringonkajon pinnan väreilystä, noustakseni sitä kohti. Shields tarjoaa yhdessä romaanissaan, tässä kirjassa, kaiken: melankolian, tunnekylmyyden, likaisenruskean crimplenekankaan, sisarkohtaamisen, ruohonvihreän, ensirakkauden kivun, miniatyyrikauhan voisulalle, yli seitsemänkymmentävuotiaan sulhasen yllätyksen, tragedian, McNinn-syndrooman hyväksymisen ja raikkaan Meredithin, joka ei enää tunne tätinsä tavoin:

Minua nakertaa myöhäisen illan onttous, sama harmaa, levoton pelko, jota olen aina tuntenut tässä talossa.


Ja mikä huikeinta, en enää tiedä, kumpi on minulle Shieldisin kirjoista enemmän, Kivipäiväkirjat vai tämä juuri lukemani, sillä kun luin vihkimisen jälkeistä seurustelukohtausta, törmäsin puhtaaseen nerouteen: Lukija saa kappaleita, joissa ollaan kuin näyttämöllä. Lukija lukee vuorosanat, mutta missään ei ole kirjoitettu, kuka puhuu. Hääjuhlien jälkeinen tilanne antaa vuorosanat, mutta puhuja on itse ’nähtävä’.


Katson pölyn tanssia auringossa, järjestelen narsisseja, nykäisen hieman kiristävää ruohonvihreää crimplenehamettani, vasemman rinnan kohdalla leikkausarpi kiristää, tunnustelen permanenttini kuohkeutta, suljen silmäni ja lähden aikamatkalle…

*****

Carol Shields Leena Lumissa

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Kirjanainen  Mustikkakummun Anna Omppu Jassu  Kaisareetta  Sanna  Peikkoneito  Karoliina  Maria  Katja/Lumiomena  ja Kirja vieköön

30 kommenttia:

  1. Tämä on tosiaankin aivan huikea. Itsekin mietin, että tästä saattaa tulla eräs suurimmista Shields-suosikeistani. Ihan heti (eli viime viikonloppuna ;)) ei sieltä vielä tuntunut, mutta jo nyt tuntuu. Toistaiseksi oma suurin suosikkini saa olla Rakkauden tasavalta, mutta voi miten ihmeellisen tarkkanäköinen ja viisas on Ruohonvihreäkin!

    Aina toisinaan minut valtaa suuri suru, kun ajattelen Shieldsin kuolleen jo liki kymmenen vuotta sitten. Joskus nämä viisaat, ihanat kirjat loppuvat. Onneksi tarinat kuitenkin pysyvät kansien välissä, sillä luulen Shieldsin olevan sellainen kertoja, jonka romaaneihin voi sukeltaa aina uusia ja uusia kertoja.

    Kirjoitit ihanasti!

    VastaaPoista
  2. Katja, mieletön kirja. Vie tämä lainaan sinne, minne menet pääsiäisenä.

    Rakkauden tasavaltaa en ole vielä lukenut, mutta Larryn juhlat luin Kirsi Pihan suosituksesta ja se on kai kolkkina tms. Onneksi saatoin, kiitos tämän kirjan, nyt sietää Judithia paremmin. Hänhän on tässä kirjassa ihan cool;-)

    Niin...hän olisi kirjoittanut vielä monta upeaa teosta...Elämä on epistä.

    Minun täytyy hankkia Kivipäiväkirjat omaksi. Haluan lukea sen nyt uudelleen.

    Kiitos! Minusta jotenkin tuli sekä Charleen että hänen äitinsä...ehkä kirjoitan illalla runon;-)

    VastaaPoista
  3. Mieletön on arvostelukin , jälleen. Tämähän on ihan pakko lukea.
    "Minua nakertaa myöhäisen illan onttous, sama harmaa, levoton pelko, jota olen aina tuntenut tässä talossa."
    Kuulostaa paha enteisen tutulta. Löydänkö kirjasta jotain itsestäni, vai osuuko sitaatti vain kohdalleen.

    VastaaPoista
  4. Anne, kiitos! Olen jo 'sisäistänyt' sinut tämän lukijaksi;-)

    Tuon lauseen muuten kirjoitin muistiin...Se on niin jotakin enemmän...totta, hetkittäin. Tuttu, niin, mitäs luulet minun kokeneen.

    Löydät tästä sinua.

    VastaaPoista
  5. Tämä on kyllä aivan ihana kirja <3 Itseäni häiritsi alun sekavuus, samoin kuin loppupuolen hieman ylidramaattiset juonenkäänteet, mutta kaikkea, mikä Ruohonvihreässä oli ihmissuhteiden ja tavallisen arjen (ja vähän juhlankin) kuvausta, rakastin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, minä vain palan tälle;-) Minäkin yllätyin lopun toiminallisuudesta, mutta on aina ihanaa kun kirjailija yllättää - positiivisesti.

      Alkukaan ei ollut minulle yhtään sekava. Ehkä sitä on kolmen vuoden aikana lukenut liina monta kirjaa, joissa ei edes pysy vaihdissa, joten tämä oli kuin sydänyön mettä - suloisella piinalla.

      Poista
  6. Carol Shields on kirjoittanut Jane Austen elämästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, kiinnostavaa!

      Hän mainitsee Austenin tässäkin kirjassa...

      Poista
  7. Ja taas yksi kirja lisää, no onneksi kesä on pitkä ja illat lämpimiä:)

    Mukavaa kellokeskiviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, uskon, että pitäisit tästä. Minunkin suvikirjalistani on aika mahtava;-)

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  8. Tämän haluan lisätä lukulistaan. Liksomin Hytti numero 6 ja Shieverin Poikani Kevin ovat lähdössä pääsiäisen mökkireissulle mukaan. Kunhan niistä selviän, niin sitten...
    Olis tylsää toivotella sinulle munarikasta pääsiäistä, siispä Oikein Aurinkoisia, Leppoisia Pääsiäispyhiä sinulle ja perheellesi. Eikä Pitkäperjantaina välttämättä pilvistä...vaikka huonolta näyttää ennusteiden mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, Liksomista en tiedä,mutta kunhan Kevinistä selviät...Onhan sulla kovat mökkilukemiset.

      Pidät tästä kirjasta takuulla ja tämä panee ajattelemaan monenmoista.

      Kiitos samoin sinulle & co!

      Poista
  9. Mie luin tämän joskus aiemmin englanniksi, koska tämähän on ilmestynyt Pikkuseikkojen kanssa yhteisniteenä (Duet). En kyllä muista kokeneeni kirjaa näin vahvasti, mikä varmasti johtuu kielitaitoni puutteellisuudesta. Eli pakko lukea tämä Shields suomeksi, koska uskon ja luotan, että sitten tämä kolahtaa täysillä minuunkin.

    Hieno arvio, kuten aina! <3

    Minäkin olen sitä mieltä, että on se niin väärin, kun lahjakas kirjailija kuoli niin varhain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Elina, luen noin yhden kirjan vuodessa englanniksi, joten se ei solju. Vältän hirveästi lukemasta mitään minulle kovin tärkeää muuta kuin suomennettuna. Minä kyllä otaksuisin, että tämä olisi kirja sinulle.

      Kiitos♥

      Olen huomannut niin usein, että kirkkaimmat liekit palavat nopeimmin.

      Poista
  10. Ai kun muistaisi kaikki nämä kirjat (joita olet esitellyt) siinä vaiheessa kun on hakemassa lomalukemista. Ehkä käyn sitä ennen täällä kertaamassa :)

    Kirjoitit kirjasta niin, että yhtäaikaa kiinnostuin, mutta toisaalta niskakarvat nousivat pystyyn. Tässä on jotain niin tuttua, joku läheltä liippaisu omaan lapsuuteen liittyen...

    VastaaPoista
  11. Anne, niin ja minullahan on sitten vielä erikseen suvilukemissuosituksetkin. Mutta nämä parhaat kyllä pyörivät tuossa oikeassa palkissa, josta löydät ne helposti.

    Otaksun, että tässä kolahti monella ja toin juuri sen siltä kantilta myös esiin. Sisäinen tarpeeni vaati tarjota näin eli 'näin minä sen koin'.

    VastaaPoista
  12. Faktaa vaiko fiktiota, joka tapauksessa mielenkiintoinen kirja. Varasin heti kirjastosta ja saanen sen piakkoin. Tänään aloitan Heivollin Etten palaisi tuhkaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, uskon, että pidät molemmista sataa! Kummatkin kirjat hätyyttelevät loppuvuoden kuumaa ryhmää minulla.

      Poista
  13. Kirjoitit niin houkuttelevasti tästä, etten malta odottaa saavani tämän!

    VastaaPoista
  14. Tämä oli kyllä taattua, hienoa Shieldsia! Mutta minä olen niin pienieleisen, etäännytetynkin kerronnan ystävä, että minun suosikki-Shieldsinani pysyi Pikkuseikkoja. Tämä oli mahtava, mutta makuuni vähän liian vauhdikas ja dramaattinen (vaikkei tämä siis monen muun kirjailijan teoksiin verrattuna ole vauhdikas tai dramaattinen..).

    Rakastan myös kantta, sillä ei paljon kauniimpaa vihreän sävyä voi olla, ja kuulas vesipisara kruunaa kaiken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, etäännyttämisestä en tiedä,sillä pidän niin monenlaisesta, mutta olen lukenut Shieldsiä jo vuosia ja minulle Pikkuseikkoja on vähiten antava. Kivipäiväkirjat...olethan lukenut? Siis se, tämä, Larryn juhlat ja Ellei. Siinä kova sarja. Mutta nämä ovat vain makuasioita.

      Kansi on ehdottomasti kaunis.

      Poista
    2. Kuule Leena, minä en ole lukenut vielä Kivipäiväkirjoja, Larryn juhlia tai Elleitä - siis mitään suosikeistasi (paitsi tämän)! Mutta hyvää kannattaa odottaa. <3

      Poista
    3. Enkä minä Rakkauden tasavaltaa, Sattumankauppaa tai Kaiken keskellä Mary Swann;-)

      Aina ymmärretty, että hyvää kannattaa odottaa! M.O.T.

      Poista
  15. Kiitos, minun pitäisi kyllä ehdottomasti lukea tämä. Voitko uskoa, etten ole lukenut koskaan vielä Shieldsia. Tästäkö kannattaisi aloittaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä;-) Siis jos minä olisin sinä, aloittaisin tästä. Tälle on sisarkirja se Pikkuseikkoja, mutta minä en pitänyt siitä niin hurjasti kuin tästä.

      Minä luin Kivipäiväkirjat jo kauan sitten ja nyt haluaisin lukea sen uudelleen, sillä Ruohonvihreää jälkeen en enää tiedä, onko Kivipäiväkirjat mulle se paras Shields;-)

      Luin myös Larryn juhlat ja pidin. Suositus tuli Kirsi Pihalta ja luin kirjan Sveitsin matkalla, mutta ei se ihana ympäristö, vaan kirja.

      Ja sitten vielä Ellei.

      Nyt on ilmeisesti tulossa uusi suomennos jostain Shieldsin kirjasta...Ihanaa!

      Uskon minä: Ei millään ehdi kaikkia maailman ihania kirjoja, vaikka kuinka parhaansa tekee.

      Siis, juu, aloita tästä!

      Poista
    2. Kiitos! Täytyy ostaa tämä. :)

      Poista
    3. No niin, olen kirjan lukenut ja pidin siitä paljon. En ole vielä kirjoittanut arviota blogiini, kun en malttanut olla tulematta tänne ja muihin suosikkiblogeihin lukemaan kirja-arvioita uudelleen tästä.

      Olet muuten ensimmäinen, jonka kuulen pitäneen Pikkuseikoista vähemmän kuin tästä. Kaikki muut sanovat Ruohonvihreän jääneen kakkoseksi. Mullahan on kaikki muut vielä lukematta, sillä aloitin tästä neuvojesi mukaisesti. :)

      Onneksi olin lukenut blogiarvioita, niin en häkeltynyt niin siis, kuinka tarkasti Shields oikeasti kuvailee asioita. En pitänyt tätä missään nimessä tylsänä, sillä ihailin jotenkin sitä taidokkuutta miten hän kirjaa samalle sivulle kaikenlaista katastrofaalista ja sitten siirtää katseen päähenkilön mietteisiin, kinkkuvoileipiin ja ärsyttävän äidin touhottamiseen.

      Yleensä kyllästyn pikkutarkkaan kuvailuun, mutta jonkinlainen lumous sisältyy Ruohonvihreän tyylittelyyn, sana ja asia kerrallaan.

      Poista
    4. Hanna, olen siitä harmillinen ihminen, että en ulvo laumassa susien mukana vaan olen aina omaa mieltäni. Carol Shildsiä olen lukenut jo kauan, mutta siis paljon ennen blogia. Tänä kesänä luen uudestaan hänen varhemman tuotantonsa sekä myös yhden suomantamattoman, jonka Kanadan vieraamme toi minulle.

      Pidin Pikkuseikoista niin vähän, että se oli jopa jossain arvonnassani palkintona. Minusta Judith on pikkusieluinen kyylääjä ja täynnä tyhjää elämää. Ei mikään miellyttävä, älykäs tarkkailija. Nyt en kuitenkaan voi antaa Pikkuseikkoja pois enää, sillä Ruohonvihreässä näkyy hiukan myös Judithin toista puolta. Lisäksi kirjat ovat sisarkirjoja, jota en tajunnut kun suosittelin sinulle ensin Ruohonvihreää. Tein sen siinä ajatuksessa, että saisit mieluista luettavaa.

      Ihastuin Shieldsiin Kivipäiväkirjoissa, jonka luenkin blogiini uudelleen kohta. Sitten on Ellei ja Larryn juhlat. Larryn juhlat oli Kirsi Pihan suositus minulle ennen Zürichin matkaa ja luin sen siis Sveitsissä suuresti nauttien.

      Joku muu, en nyt muista kuka, suuri kirjailija, kuvailee myös pikkutarkasti, mutta ei niin uteliaana kuin Shields. Hän, X, kuvailee, miten auringon varjo siirtyy kasvoilla, sylkirihma välähtää syödessä...Voisi olla Woolf, mutta yhtä hyvin Yates.

      Ruohonvihreää sisältää lumousta, siinäpä se. Kirja on jotenkin kauniisti ehjä ja kuitenkin kiinnostava. Yksi parhaita Shieldsin kirjoja minulle.

      Odotan arviotasi!

      Poista