Tarina alkaa Hollannin Alkmaarista heinäkuun 21. päivänä 1936, jolloin majatalonpitäjä Wouter Winckel löydetään murhattuna omasta kievaristaan, Winckel, josta hänen vanhin poikansa Willem tiesi, että isälle ei raha olisi ikinä tärkeintä kaikesta, vaan vapaus, toiminnan- ja sananvapaus. Tulppaanikauppa ja upea tulppaanisipulikokoelma oli hänelle vain keino varmistaa lapsillensa turvattu tulevaisuus.
On parempi elää köyhyydessä ja olla vapaa kuin elää vaurasta elämää hengen köyhyydessä, jonka syynä ovat muiden määräämät rajoitukset.
Willem on sisarustensa kanssa läsnä Alkmaarissa tulppaanisipuleiden huutokaupassa helmikuussa 1637, jossa kuivan näköisistä myhkyröistä maksetaan enemmän kuin koskaan ennen maailmassa eli 90 000 guldenia, mikä olisi nykyrahassa 6,3 miljoonaa euroa. Tätä huutokauppaa varten oli Winckelin kokoelmasta teetetty 168 akvarellia ja tästä huutokaupasta kasvaa tragedia vailla vertaa: tulppaanien kaunotar, Semper Augustus, jonka juuret ulottuvat nykyaikaan ja jonka ainutlaatuisen kaunis liekkikuvio polttaa jokaista siihen kajoavaa enemmän tai vähemmän julmasti.
Sen jumalaista kauneutta
harva vain voi kestää
siis pysyköön se piilossaan
hopeisessa sielunmajassaan
kunnes se herätetään henkiin
Semper Augustus
Kun Alec Schoeller löytää setänsä Frankin henkitoreissaan Lontoossa 2007 ja tämä ehtii viimeisenä tekonaan antaa Alecille hyvin vanhan tulppaanikirjan, koskettaa Wouter Winckelin henki tapahtumaa, menneestä kasvaa tulppaani, joka vaatii hintansa, rahassa mittaamattoman. Sen nimi on Semper Augustus ja se liekehtii vain puutarhurille, joka tietää, mistä sen liekit syttyvät…
*****
Tähän kirjaan liittyen tuli mieleeni kaksi muuta kirjaa: Else ja Vesa Leivon Tulppaanitarhan lumo, koska siinä käsiteltiin myös historiallisia tulppaaneja ja minussa värähti heti. Siis jos pitää kaikesta vanhasta se näköjään kolahtaa myös kasveissa. Toinen kirja joka tuli mieleeni on Kirjan kansa. Yhtymäkohdat ovat hieman ohuet sillaksi, mutta kuitenkin: vanha maalaus, salakirjoitusta, kaksi aikakautta, uskontoa, murhia...Brooksin Kirjan kansa on yksi elämäni kirjoista, enkä tarkoita, että Tulppaanimurhat yltäisi samaan, mutta sain etiäisiä ja mietin, että tämähän on Hermansin esikoinen ja hänellä on oivalliset kiinnostuksen kohteet, joten ei tiedä, mitä vielä saamme häneltä luvan odottaa.
*****
Niin...tästä kirjasta olen nähnyt sellaisenkin tekstin, että teos olisi nopeatempoinen. Ei ole sitä, onneksi. Jos kirja on jonkun mielestä nopeatempoinen, minä olen tunturipöllö!
*****
Kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin MarikaOksa Irene ja Norkku
Tervetuloa takaisin, Leena.
VastaaPoistaTulpaanitarhan lumossa oli tosiaan jotain hyvin kiehtovaa, vaikka en olekaan varsinainen puutarhaihminen. Äitini oli henkeen ja vereen ja pakotti lapsetkin puutarhahommiin vähän liian aikaisin ja kerralla liian pitkään.
Raili, kiitos! Tässä ei Elisalla ole mitään osuutta, sillä vikaa ei ole korjattu. Kyseessä on vain minun sisuni tehdä tätä vaikeimman kautta ja virityksillä. Olen kerran kirjoittanut kaksi viikkoa ilman kovalevyä, joka on tietokonefirman poikien mielestä uskomaton ihme;-)
PoistaTulppaanitarhan lumo on niiiin järkyttävän ihana kirja! Meillä sama, mutta minusta tuli intohimoinen botanisti eli olen siis oikeasti kiinnostunut kasveista vähän puutarhaa enemmänkin. Mutta sen vanhemmat ja isovanhemmat saivat aikaan, että vihaan kitkemistä. Oli se uksomatonta, että perunapeltoakin piti kitkeä ja sitä riitti.
Yritän pysyä kehissä. Mukavaa viikon jatkoa sinulle!
♥
Kirjoitit kirjasta niin houkuttelevasti, että en ehkä pysty olemaan lukematta tätä :)
VastaaPoistaJos olet yhtä kiinnostunut kasveista kuin minä, murhat saattavat jäädä kuin varjoon. Upeita tulppaaneita, joissa erilaisia liekkikuvioita, yhdessä lilaa ja ruskeaa...Tämä on ainakin just minulle, sillä olen jättänyt jo kolme huomattavaa dekkaristia siksi, että kirjat ovat liian nopeatempoisia ja henkilökavalkadi liian runsas.
PoistaMinun lukukokemukseni häiriintyy myös usein, jos henkilöitä on liikaa. Esimerkiksi viimeksi lukemaani dekkariin, Majakkamestarin tyttäreen, olisin kaivannut henkilölistaa, koska menin jatkuvasti sekaisin siitä, että kuka nyt olikaan kuka, ja mitä sukua kenellekkin.
PoistaLuinhan arvostelusi? Tsekkaan kohta. Nimenomaan Rosman käyttää liikaa henkilöitä, niissä ei voi pysyä perässä ilman alussa olevaa henkilöluetteloa, jota sitten pitäisi koko ajan vilkuilla. Parasta Rosmanilla on Marstrand ja Sara.
PoistaMinä olen juuri ihan loppusuoralla tämän kirjan kanssa, herkkua tämmöiselle tulppaaninrakastalle. Kansikin on oikeastaan ihana, huomaan jääväni sitä tuijottelemaan...
VastaaPoistaMuistankin tulla sitten lukemaan, mitä sanot tästä.
PoistaTämä on minusta tyylikäs ja kiinnostava dekkari. Ja todellakin: Kansi on kaunis.
Vaikuttaa minun dekkariltani. Enpä olekaan pitkään aikaan dekkaria avannut,joten nyt olisi aika. Hieno kansikuva.
VastaaPoistaTulppaanitarhan lumo on todella alansa parhaita ja ne kuvat aivan ihania.
Innolla jo odottaa miten viime syksynä istutetut sipulikukat ovat selvinneet talven yli.
Hyvää viikonloppua!
Minttuli, murhat ovat tietysti aina murhia ja etenkin jos on kyse historiallisista tulppaanin sipuleista, mutta se tästä juuri tekeekin kiinnostavan. Tulppaanisotiakin on ollut...
VastaaPoistaMinun täytyy nyt löytää Tulppaanitarhan Lumo lahjaksi ystävälleni, sillä omastani en luovu. Täälläkin jännätään, sillä tein sen kanaverkkojutun, joka kirjassa neuvottiin;-)
Kiitos samoin sinulle!
Hei tunturipöllö ;-) Kiitos uudesta kirjasta. Poirot toimii mulle kuin häkä, joten tämän laitan heti hitaiden hetkieni hyllyyn =) Ja upea kansi, ihana tulppaani mustalla pohjalla.
VastaaPoistaOikein ihanaa viikonloppua sinulle <3
Tämä vaikuttaa aivan minun kirjaltani. Pidän dekkareista, mutta nykyisin tuntuu ilmestyvän pääasiassa noita toiminnallisia, eikä hitaampia. Kiitos esittelystä!
VastaaPoista