tiistai 8. tammikuuta 2013

Puhutaan ruuasta - asiakaskysely

Olen suhteellisen innokas kokkaaja, mutta en leipoja. Koska tarkoitus on kerätä oikeaan palkkiin yhden kuvan alle Ruokareseptit Leena Lumissa, ajattelin tehdä asiakaskyselyn, jonka kysymys/kysymykset kuuluu/kuuluvat:

Kiinnostaako ketään enää suomalainen ruoka? Onko salonkikelpoista blogata arkiruuasta, jossa voi olla  yhtenä ainesosana nakkeja, voiko esiin tuoda anopin salaisia reseptejä 30 vuoden takaa, vaikka niissä olisikin makkaraa tai syökö kukaan enää inkivääripäärynöitä tai vihreitä tomaatteja tai haluaako kukaan enää tietää, miten valmistetaan Mannerheimin kuha?

Olen itse ollut jo vuosia italialaisen keittiön ystävä, mutta koskaan hylkäämättä suomalaista ruokaperinnettä. Jos meillä kiehuu kahdeksan litran kattila nuukuussoppaa, se on merkki siitä, että olen sortunut tilamaan Peter Hahnilta...Ketä kiinnostaa minun nuukuussoppani;-) Tai se, että edesmennyt anoppini oli kuuluisa herkkujen loihtija ja usein haluttu pitoemäntä.
Helsingin Sanomissa oli 3.tammikuuta A.W.Yrjänän hyvä ruokajuttu Ihanat silakat rannalla, jossa kirjoittaja toi esille, miten huonoa ruokaa hän on usein saanut ulkomailla:

"Suomalaista ruokaa pidetään tylsänä. Mauttomimmat sapuskat olen kuitenkin saanut matkoilta.

Kun italialainen tarjoilija sosittelee annosta talon tapaan tai alla mamma, saat ruokaa, joka näyttää ja maistuu mannapuurolta. Puuron päällä on mnnä viikon karjalanpaistit ja jauhelihakastike sekaisin. Portugalissa kuulu tömäkkä ja tuhti vihanneskeittto on kaalivelliä. Müncheniläisen oluttuvan hapankaalissa haudutettu porsaanniska maistuu siltä kuin joku olisi jo pureskellut siitä maun pois. Venäläiset puolestaan osaavat kruunata kaiken etikalla, tillillä  tai kaalilla.

Mutta Espanja painii ihan omassa sarjassaan. Maasta löytyy nippu maailman kehutuimpia ravintoloita, silti monessa hienossa paikassa ei osata tehdä kuin yhtä salaattia. Sitä, missä on purkkitonnikalaa, epäilyttävä parsatanko ja keitetty muna. Harvat kastikkeet on nekin taiottu pusseista. Ainekset kypsennetään hengiltä. Jos uskaltaa tilata...."
Ja juttu jatkuu herkullisena... Olen itse kokenut osin saman Italiassa, kulinarismin kehdossa, jossa meillä oli vielä paikallinen ystävä oppaana eli piti löytyä parhaat ruokapaikat. Minulle Italissa ei ole maistunut mikään muu kuin parmankinkku, hunajameloni ja jäätelö! Käytännössä nälkäkuolema lähestyi ja yhtään herkullista pastaruokaa en saanut vaikka olen hulluna pastaan. Kuvalle tuli heti kääntöpuoli, sillä olen nauttinut elämäni kolme parasta ateriaa Zürichissä italialaisessa ravintolassa!

Mieheni on työnsä vuoksi kiertänyt maailmaa ja on varsin tarkka maistaja niin ruuassa kuin viineissä. Hän hokee syödessäni tekemääni munakoisoa kahdella tavalla,  gulassia, zarzuelaa tai vaikka mitä tahansa salaattia, jonka kyhään tuosta vain, että 'tätä et ikinä saa maailmalla, tätä et saa Pariisissa, etkä Pekingissä.' Olen itse usein samaa mieltä, että kotona tehty ruoka on parasta, mutta koska on kiva käydä myös ulkona syömässä, niin tulee mieleen hyvin, hyvin vaihteleviä kokemuksia, joista kyllä eräs Sen yhden Paikan ruoka menee ohitse kaiken muun, mutta on sesonkiherkku...ja on siellä sitten se yksi syysjuttukin...

Niin...olen siis aina harrastanut ruokaa. Sain keskikoulussa kotitaloudesta täyden kympin. Opettaja sanoi, että 'ikinä ennen en ole kymppiä antanut kenellekään.'Tässä kissa nostaa häntäänsä, mutta kiitos on äidin, sillä kun meillä luovuttiin kotiapulaisesta, minä aloin tehdä pääasiassa perheen ateriat. Siinä lukion ohella se kaikki meni...Ruoka on perhettä yhdistävä asia ja olen aina pitänyt kiinni siitä, että meillä syödään viikonloppuna kuin ruhtinaat: hyvin, hartaasti ja keskustellen. Siitä maaperästä on lasten hyvä ponnistaa, kun heitä kerran viikossa kunnolla kuunnellaan. Toisaalta arkena ei lasten isä ole yleensä ollut ruoka-aikaan kotona, vaan minä pidin kiinni vanhanaikaisesti että klo 17 lapset pöytään. Meri valitti, että 'kellään ei ole näin kamalaa', mutta luokanvalvoja kiitteli ja sanoi, että heillä tehdään ihan samoin. Lopulta me istuimme Merin kanssa kahdestaan usein arkena syömässä, mutta olin siirtänyt 'armollisesti' ruoka-aikaa alkamaan tuntia myöhemmin. Ja aina siis kotiruokaa. Nyt kun olemme kahdestaan, voimme tehdä kuinka huvittaa eli väliin R. tuo vaikka jonkun valmiin salaatin mukanaan ja minä saan sitten naputella teille näitä juttujani.

Yksinkertaisuus ja intohimo ruokaan ovat minusta kaiken perusta. Joskus ihan vaatimaton voi olla suuri herkku. Minulle se on suvisen Savonlinnan muikut siinä Saimaan rannalla nautittuna...
Olen liian perso herkuille, ehkä on vain hyvä, että en leivo. Tässä Sarpun unelmainen suklaakakku, menkää katsomaan, miten herkku valmistuu blogissa Tyrniä ja tyrskyjä.

En ole muuttumassa ruokabloggaajaksi, mutta ne, jotka ovat kauan minua seuranneet, ovat huomanneet, etten malta pysyä poissa keittiöstä. Kirjat ovat kuitenkin se ykkösjuttu ja tokana tulee puutarha. Kolmas on kai sitten keittiö...ja jossain ovat runot...

Arvon kaikkien tähän kyselyyn vastanneiden kesken vuoden 2011 parhaana ruokakirjana Suomessa palkitun kirjan Suomalaista voimaruokaa (Minerva 2011), joka pääsi Pariisin asti jatkokilpailuun. Arvonta tapahtuu ti 15.1. Jättäkää kommenttiin yhteystietonne ellei ole blogia.

Millaiset ruokareseptit siis kiinnostavat teitä?

herkkuterveisin
Leena Lumi

Keittokirjat Leena Lumissa

88 kommenttia:

  1. Moikka Leena!
    Minua kiinnostaa konstailematon kotiruoka, mitä varten ei tarvita kaupasta liutaa purkkeja, joista käytetään sitten korkeintaa ruokalusikallinen.
    Lisäksi anoppisi vanhat reseptit ovat kultaakin kallliimpia.
    Ostin joskus jostain messuilta vanhan suomalaisen keittokirjan, jota en kuitenkaan kummemmin esitellyt. Osa niistä ruoista saisi nykyihmisen ihokarvat pystyyn varsinkin, jos joutuisi itse kaiken tekeen. Kirjassa oli paljon myös nykyaikanakin muodissa olevaa kuten cafe laten teko-ohje ja paljon muuta.
    No taidan loruilla liikaa, mutta siis olen mukana arvonnassa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!

      Minä olen yleensä samoilla linjoilla, mutta joskus Italia vie...Nyt tekisin yhden uuden pastaruuan, mutta kun en löydä juustoa, sitä juustoa, joka kuuluu EHDOTTOMASTI siihen ruokaan, ei voi korvata.

      Minäkin arvostan vanhoja reseptejä, jopa sellaista herkkua kaipaan kuin ruismarjapuuro. Vispipuuroa meillä tehdään joskus ja vielä olisi suppilovahveroitakin.

      Lue Hesarin viimeisin kuukausiliite, jossa on monen sivun juttu nimeltään Enemmistö. Siinä on ingressi, että suurin osa suomalaisista ei syö sushia eikä juo lattea, mutta...Paljon kiinnostavaa tilastotietoa.

      Kiva loruilla sun kanssa edes netissä, kun emme muuten kohtaa, vaikka olemmekin kohdanneet;-)

      Olet tietysti mukana.

      Poista
  2. Arkeen nopeita reseptejä maistuvia oikeista raaka-aineista. Puhdas lähiruoka olisi ihan in. Sitten viikonloppuun vähän parempaa ja aikaa vievääkin. Hyvät maut ovat usein yksinkertaisia ja tulevat juuri hyvistä raaka-aineista. Sinun keittiösi tuoksuu ja maistuu ja ne illat ruuan äärellä.. Ja sitten se yksi paikka ja korvasienikeitto hmm. Nyt tuli nälkä, perheelle siis jauhelihakastiketta ja spagettia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, lähiruoka olisi ideaalista. Minä en kertakaikkiaan vaan syö niitä Espanjan tomaatteja, kun niissä ei ole mitään makua. Olen monta arjen nopeaa vinkkiä saanut sinulta. Vaikka sinä et syö Jannsonin kiusausta, ihmettelit minulle, miksen osta valmista perunasipulisekoitusta....ja sitten siihen soppaan ne kasvikset, joissa peruna mukana...Kiitos!

      Niin, se korvasienikeitto keväällä ja sitten syksyllä se ainoa punainen lihajuttu, jota syön ulkona eli poro.

      R:n pelipäivä eli tänään on se meidän perheen einespäivä. Ei sentään joka tiistai, sillä yleensä on jotain vanhaa, mitä hän voi lämmittää kun tulee vasta klo 21, mutta tänään mennään 'äitien tekemällä.'

      Poista
  3. Minua kyllä kiinnostaa suomalainen ruoka. Tai siis kaikki ruoka ;). Itse olen yrittänyt tänä talvena hakeutua yksinkertaisten makujen äärelle. Sellaista rehtiä ja reilua talviruokaa. Ja koska tuntuu typerältä syödä maailman toiselta laidalta raahattuja raaka-aineita, niin suomalainen, lähellä tuotettu ruoka kiinnostaa. Etenkin kun meillä on tosi paljon hienoja raaka-aineita, joita saa huonosti mistään tai unohdetaan hyödyntää. Itse olen nykyään ihan koukussa palsternakkaan ja himoitsen hirveästi jotain tuhtia piparjuurella tymäköitettyä liharuokaa. Ja härkäpavut kiinnostaisivat myös kovasti (mutta niiden kohdalla se saatavuus tökkii). Riisiä en käytä nykyään paljoakaan, vaan keitän spelttihelmiä sen sijasta. Punajuuretkin on ihania. Ja niin edelleen. Eli vastaus, kyllä, lukisin mieluusti ruokakirjoituksiasi ja ottaisin vaikutteita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rooibos, niin minuakin: Kaikki ruoka;-) Ellen ole keittiössä, suunnittelen, mitä uutta ja kiinnostavaa voisi laittaa viikonloppuna...

      No, talviruoka on meilläkin likempänä, mitä on lapsuudessa totuttu eli vähän tuhdimpaa. Minullakin on palsterankkahimo! Jos ostan kaupan pakastealtaasta juurespussin, katson tarkkaan, että siinä on palsternakkaa. Parasta on tietty, jos kaikki raastaa tai paloittelee tuoreesta, mutta harvoin ehdin.

      Nyt saat arvata mitä söimme gulassin ohessa viikonloppuna, sitä kaupan punajuuri-piparjuurisalaattia. Minä en sitä ala itse tekemään, kun se on niin kivan kokoisissa rasioissa ja hyvää. Onkohan meillä joku puutos? Joskus istun kellarissa ja syön purkista etikkapunajuuria;-)

      Oi, minä olen koukussa riisiin. Ja talvella teen oikein kunnon haudutettua riisipuuroa harva se viikko...

      Sain juuri Merin anoppiehdokkaalta uuden, helpon punajuurireseptin, mutta ajattelin, että jos lisäisin siihen piparjuurta mukaan.

      Ei kai kaikki nyt luule, että alan lisätä ruokajuttuja: Kääk! Minä siis vain kerään ne entiset yhteen ja osa on muiden, eli siksi otsikko on Ruokareseptit Leena Lumissa eikä Leena Lumin ruokareseptit. Hitaasti tulee uusia, mutta kyllä niitä sitten tulee.

      Kiitos vastauksesta, jonka mukaan meidän makuhermot ovat kuin toistensa klooneja paitsi riisin kohdalla;-)

      Poista
  4. Totta kai suomalainen ruoka kiinnostaa! Enemmän kuin moni muu, koska lähiruoka on kuitenkin parasta ympäristönkin kannalta.

    Minä luulen, että suomalainen ruoka oli ihan yleisestikin nyt supertrendikästä. Muutamat "ruokatrendsetteri"-ystäväni etsivät kuumaisesti parasta lihapullaohjetta, vasta vuosi tai kaksi sitten heillä oli ihan toisten mannerten ruoka kiikarissa. Hyvää kehytystä, eikö? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, lähiruoka on aina best.

      Suomalainen ruoka on ns. superfoodia, jos uskallan käyttää tätä trendikästä termiä. Kirjassaan Suomalaiset marjat tutkija Piippo todistaa, miten Suomen pitkät, valoisat kesäyöt varastoivat marjoihin enemmän suoja-aineita kuin missään muualla tapahtuu. Ja toisekseen, onhan suomalainen ympäristö vähemmän saastunutta kaiken viljelyn kannalta kuin moni muu´hyvinkin tiheästi asuttu maa.

      Minä löysin parhaan lihapullarseptini vahingossa pari viikkoa sitten kun tein Olgalle lihapullia;-)

      Poista
  5. Minuakin kiinnostaa kaikki ruoka. En syö kaikkea, mutta kerään omaan pöytään tai suuhun sopivimmat talteen. Kyllä suomalainen ruoka on minusta hyvää! Eikä siinä ole mitään mistä pitäisi olla nolo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, niin minuakin, kaikki eettisesti toimitettu. Ranskalaista hanehen maksaa en söisi, mutta Hauhalan tila Suomessa tuottaa samaa niin, että hanhet elävät onnellisen elämän ja saavat liikkua ulkona suvet, talvella lattiavapaudessa sisällä ja nehän syövät ihan pakottamatta, sillä rakastavat syömistä.

      MINÄ en ole nolo suomalaisesta ruuasta, vaan haluaisin tietää, mitä virtaa lukijoideni päässä. Olemme ylpeinä syöttäneet kotonamme ranskalaisia, joille minun kalakeittoni oli niin suuri herkku, että ottivat KOLME lautasellista, mutta olinkin sitä itse kehitellyt ja tomaatti- ja äyriäishulluna laittanut näitä aineksia mukaan, eikä mitään maitoa...joten siitä tuli tietämättäni heidän boullabaissea...Meillä sitä oli syöty iät ajat. Viemme myös vieraitamme ulos syömään ylpeinä sillä mitä kala&sieniaterioita suosikkipaikoistamme löytyykään.

      Hesarin kuukausiliitteessä luki, että suomalaiset puhuvat nykyään ruuasta enemmän kuin seksistä eli jo on aikoihin eletty;-)

      Poista
  6. Itseäni kiinnostaa vaihteeksi kansainväliset keittiöt. Tiedätkin että suomalainen ruoka ja sen puolesta puhuminen on kuulunut olennaisena osana elämääni. Hyvät opit sain kotonani jo lapsena, meillä vaatimattomankin ruoan valmistaminen piti tehdä kunnolla, samoin leipominen.
    Ps. Tänään söimme kuhaa. Tuttu harrastajakalastaja lahjoitti 2kg herkkukalan,nam.
    Ps herkulliset kuvat keittiöstäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, ja minua kiinnostavat kaikki keittiöt;-) Myös sinun!

      Te söitte tänään kuhaa. Me syömme usein kuhaa suppilovahveroiden kera, lohta vieläkin useammin, jouluna meni 3 kiloa graavia siikaa ja lohet ja mädit päälle. Eikö tämä kaikki ole sitä upeaa ruokaa, josta monessa maassa vain haaveillaan kaiken maailman sörsseleiden äärellä, joihin itsekin on saanut pettyä. Painotan nyt suomalaista keittiötä, mutta haluan siihen ripauksen Italiaa, Kreikkaa ja Ranskaa. Ehkä myös kalapuolella Espanjaa.

      Kiitos!

      Poista
  7. No kiinnostaa ne inkivääri-päärynätkin - mitä niihin tulee? :)
    Tykkään suomalaisesta kotiruoasta ja kuulen mielelläni meheviä vinkkejä kalaruuista, erilaisista keitoista, maailmalla nautittuja ja kotona kokeiltuja... you name it!

    Olen muuten syönyt elämäni huonoimman pizzan Italiassa. Pojat ruinasivat monta päivää pizzaa paikallisessa ravintolassa (söimme siellä kaksi kertaa päivässä useamman viikon), ja lopulta kun meille pizza-päivä suotiin, niin se oli aika surkea ruokailu. Samaisessa ravintolassa olisin kauhonut lautastolkulla hyvää kermaista risottoa tai maistellut toisen satsinkin canneloneja. Mutta se pizza... voi itku :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, tietysti sinä kysyit heti tuota;-) Se on monimutkainen ohje Isoäidin hillokirjasta (Karisto) ja keitto. Hirveän monimutkainen. Miten nyt juuri sen otinkin tuohon...kun tykkään päärynöistä ja inkivääristä.

      Sama täällä. I should like to...,mutta älä sinäkin nyt luule, että alan jotain kokkiblogia pitämään: Minä vain haluan kerätä reseptit kasaan ja sitten vähitellen niitä lisätä. Kirjat menevät kaiken ohi kuitenkin....

      Tuon olen muuten kuullut ennenkin, että Italiassa huonoin pizza...;.-) Kohta Vera ilmestyy linjoille, onneksi ei Berlusconi!

      Ah,kermainen risotto kuulostaa ihanalta...ja kaikki cannelonit, raviolit ja tortellinit...

      Poista
  8. Meillä harrastetaan myös ruoanlaittoa. Kaikenlainen kokeilu kasvisruokapuolelta kiinnostaa, sillä lihaa ei olla syöty kesän -08 jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omapäinen arkeilija, kaikki eivät;-) Pidän paljon salaateista ja kaikista merenelävistä, mutta syön myös lihaa. Mikään pihvi-ihminen en ole, sillä se vain jotenkin ei laske. Paljon kalaa ja kanaa, joskus jotain arkista jauhelihasta, ja joskus jotain paremman sortin nakeista ja nuukuussoppaan tulee juuresten lisäksi myös makkaraa. Muuten meillä ei makkaraa mene. Juustoja senkin edestä.

      Hasarin viimeisimmässä kuukausiliitteessä jutussa Enemmistö mainitiin, että 97-98 prosenttia suomalaisista syö lihaa.

      Poista
  9. Minä olen surkea kokki! Haluan kyllä oppia jotakin uutta, mutta eniten kiinnostaa ihan perusruoka, perinteinen suomalainen siis. Myös ne nakit ja makkarat, ne kun kelpaavat mutinoitta lapsillekin. Kivaa, jos jaksat esitellä ruokajuttuja teseptien kera!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, se on varmaan aika paljon kiinni myös kiinnostuksesta...otaksun. Monissa perheissä mies on ominut keittiön, mutta meillä tämä on tapahtunut melkein vain grillin osalta, sillä siihen en koske.

      On mulla yksi nakkijuttu, jota syövät kaikki ns. vauvasta vaariin...

      Teen koosteen, josta ne kaikki vuosien aikana tekemäni sitten löytyvät ja lisää tulee kun ehtii.

      Poista
  10. Syömme joka päivä, ruoka on aina kiinnostavaa. Vähän niin kuin mihin tahansa asiaan siihen on monia näkökulmia. Teen ruokaa lähes joka päivä ja pidän tärkeänä, että laitan suuhuni kunnon ravintoa, ravintopitoista ja maukasta. Sieniruoat ovat yksi suurista herkuistani, pidän myös Välimeren ruoista ja laitan itse usein intialaista tai nepalilaista ruokaa, ainekset ovat läheltä, mausteet saattavat tulla kauempaakin. Enlannissa olen miettinyt miten maan ruoka on niin mautonta. Hyvä ruoka on konstailematonta, tuoksuvaa, maistuvaa, iloisesti valmistettua ja iloisesti syötyä. Anoppisi aarreaitta kiinnostaa myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, niin mekin. Juuri niin. Minulle on tärkeää, että ruoka on herkullista, se näyttää hyvältä, se on mielellään lähiruokaa, paljon kalaa, sieniä ja marjoja. Äyriäiset ovat koko perheemme herkkua.

      Luin viime yönä sitä Duken kirjaa, miten ruoka parantaa, jonka olen tehnyt blogiini ja kyllä siinä oli monta juttua, joita teen oikein eli paljon valkosipulia, kanelia usein, tomaattia tai ketsuppia paljon, paprikoita, papaijaa ja kurkumaa nyt aiomme lykkiä kaikkiin liharuokiin.

      Käytin muuten ensimmäisen kerran sahramia kun tein zarzuelaa, se oli herkullista, ei ihme, että maailman kallein mauste.

      Minä olen ollut vain Lontoon kentällä, joten en osaa sanoa, mutta me satuimme saamaan kahden viikon aikana Galwayssa Irlannissa vain erinomaista ruokaa. Joka päivä taisi olla ainakin kalaa tms. Mieheni ei myöskään pidä englantilaiseista ruuasta, joten kaikki menee vain vaikeammaksi kun hän ei pidä siitä ilmastostakaan...ja minä taas...

      Vähitellen niitä tiputtelen, anoppilankin saloja. Olenhan paljon jo laittanutkin ja seuraan kiinnostuneena ruokalehtiä.

      Poista
  11. Mieluusti kirjoituksia ruuasta. Suomalainen ruoka kiinnostaa ja sitähän minäkin teen useimmiten. Olen viime aikoina huomannut maustavani yhä varovaisemmin koska haluan lihan oman maun pysyvän esillä. Minulla on todelllista lähiruokaa, ylämaan karja syö juuri nytkin tuossa kolmenkymmenen metrin päässä ja niiden liha on todella hyvää. Tein "uuveks jouluks", kuten mummo sanoi, ohjeellasi gulassin ja siitä tuli hyvää. Pyhien ajaksi minun yhden ihmisen ja kahden koiran talous kasvoi kahdeksaan henkeen, söivät koko padallisen gulassia ja kehuivat. Kiitos hyvästä ohjeesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veera, minä ajattelen myös usein tuota,e ttä ruuan omaa makua ei saa hukata mausteisiin. Pitää osata maustaa niin, että sienten ja kalojen tai lihan aromi vain korostuu.

      No hemmetti!, minä voin tällä nyt kehuskella;-) Moni on tehnyt sillä ohjeella hirveä ja yllättynyt iloisesti. Meillä oli sitä taas viikonloppuna (naudasta) ja kun se oli juonut pullon punkkua, sitä olikin niin paljon, että pakastin lopun ja voimme viikonloppuna sitten lämmittää sen hitaasti uunissa, ehkä vielä sinne lasillinen punaviiniä ja voimme pitää leffaviikonlopun. Siihen ei kyllästy, koska emme syö sitä kesällä.

      Ole hyvä♥

      Laita nyt yhteystietosi, jos kirja vaikka osuu sinulle tai muista seurata ensi ti.

      Poista
  12. Ihana kyökki ja ihana kokkaaja:) Ja ehdottomasti kyllä, olen suomalaisen perusruuan ystävä ihan makkaraa, kalaa ja lihaa myöten (jos on pakko lihaa, niin se on luultavasti hirvenlihaa, ei tehotuotantopossua etc, tosin sortuuhan sitä joskus siihenkin).

    Tykkään maistella myös sopivaa viiniä ruuan kanssa, yleensä kysyn Alkosta, jos on vaikka erikoisempi viini, koska en ole mikään viiniasiantuntija ja viinimakuni on aika kehittymätön, eli suosin puolikuivia ja puolimakeita, nykyään kuulemma jopa possun kanssa voi nauttia valkkaria, se ei tullut ennen kysymykseenkään?

    Vanhan ajan kuoriperunat ovat yllättäin myös lastenlapsien suosikkeja, välipäivinä nautimme valmistamaani suutarinlohta ja kokoperunoita ja lisäksi tekemiäni laatikoita. Leivon juhla-ajoiksi, en juuri enää muuten, vaikka aina ennen olikin pakollinen pulla ja kakku oli pöydässä anopin leipoman leivän ohella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustis, kiitos ja kiitos. Kokkaajan pitäisi menettää viisi kiloa, mutta tässä sitä vain ollaan taas ruoka mielessä;-)

      Katsos kun minullekin tuli possuongelma niiden possulakuvine jälkeen, Eipä mennyt kinkkua alas suusta edes jouluna tytöllä ja minulla...Sitä olikin vain ihan pieni pala, että R. sai sen imelletyn laatikkonsa kanssa muistella Hämettä;-)

      Meillä on viiniä aina viikonloppuna ruualla. Valkkaria voi nauttia minkä kanssa vain, mutta punaviiniä ei parsan kanssa ja sitten ei muistaakseni...joku muu se oli myös.

      Punaviinit ovat helppolaji, valkkarit vaativat selvästi enemmän. Suvella enemmän valkoviiniä. Nyt on kellarissa punkkuhana;-)

      Rakastan aurajuustopernoita, mutta se on tuhon tie. Jos ei ole lapsia, laitamme lihankin kanssa usein vain salaatin ja patonkia, paitsi gulassin kanssa aina muussia. Muussista tulee hyvää, kun laittaa puolet palsternakkaa.

      Poista
  13. Nuo on NIIN suloiset nuo pinkit kodinkoneet!! ♥ Tahtoo myös!

    Ja kyllä, ainakin tältä suunnalta saat lämpimät innostukset aivan perinteistä kotiruokaa kohtaan. Ainahan voi kokeilla uutta, mutta tunnustetaan nyt tässä, että mulle tämän päivän herkkua on hyvin tehty lihamureke/pullat ja muussi voilla :)

    Haleja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, osta vaan, mutta älä sitä kahvinkeitintä. Kerron sitten joskus ajalla. Tuo paahdin ja vedenkeitin ovat kauneimmat ja myös paremmat, mitä ikinä.

      Meillä R. tekee lihamurekkeen ja makaronilaatikon. Viime mainittua tehdään silloin kun tiedetään, että viikonloppuna on menoa eli ei ehditä paneutua kokkaamaan yhdessä. Ja Olga rrrrakastaa R:n makaroonilooraa.

      Poista
  14. Hienoa että Suomessa puhutaan kotimaisista tuotteista ja suomalaisesta ruuasta. Suomalainen ruoka on parasta vaikka muuallakin on hienoja juttuja. Sienet, marjat, puutarhatuotteet, kala, alueelliset erikoisuudet pohjoisesta etelään ja idästä länteen - niiden arvostus vain kasvaa, kun on maasta pois. Ranskalainen ruoka on ihan yliarvostettua (ja lyonilainen ravintolaelämä) ja siitä taitavatkin pitää eniten ääntä ranskalaiset itse. Tykkään yksinkertaisesta itsetehdystä kotiruuasta ja sitä tuleekin tehtyä joka päivä kun syön joka päivä.
    paskeriville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paskerville, nimenomaan, kun on poissa, sen huomaa ja osaa arvostaa. Jos muut edes kunnolla tietäisivät, mitä täällä herkutellaan, kun kuka vain syö viikottain kuhaa ja voi poimia siihen kantarelleja tai suppiksia metsästä. Marjat ovat ylittämättömiä Suomessa, eikä tarvitse pelätä saasteita. Ja kaikki maakuntien erikoisherkut. Minusta sinulle sopisi kirja Suomalaista voimaruokaa -kirja kuin munat pässille!

      Poista
  15. Ihan ehdottomasti kiinnostavat! Suomalainen ruoka kiinnostaa noin ylipäätään, kuten myös erityisesti ne sukujen salaiset aarrereseptit, joita vaalitaan sukupolvi toisensa jälkeen. Löysin muuten tässä taannoin yhden hauskan ruokablogin (Isoäidin reseptillä), jossa kokataan läpi isoäidin aikaista keittokirjaa ja sovelletaan reseptejä nykypäivän raaka-aineille sopiviksi. Minusta aivan ihana idea!

    Hauska ilmiö kyllä tämä suomalaisen ruuan ja yksinkertaisten makujen esiinmarssi. Vielä kymmenen vuotta sitten kuuminta hottia oli kokata jotain Etelä-Euroopan juttua ja värkkejä hankittiin kissojen ja koirien kanssa, että saatiin just joku oikea laatu tai merkki. Sellaista hifistelyä siis, mutta aika suuri määrä kulinaristeja oli lähtenyt samaan kelkkaan mukaan. Nyt yhtäkkiä koko se aika kuullostaa jotenkin hassulta, vaikka itsekin pidän kyllä muidenkin maiden herkuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mirka, kiva kuulla. Minun gulassi-ohjeeni salasin vuosia;-) Nyt se liitä kaikkialle...Näin kuin unta, että jollain kustantamolla olisi Iosäidin keittokirja, mutta en muista millä. Minulla on vain Isoäidin hillokirja. Hieno idea, käynkin kurkkaamassa heti kun ehdin.

      No, kyllä minä nyt metsästän juustoa, jota en ole täältä vielä Primojen enkä sittarien juustotiskeiltä löytänyt. Täytyy poiketa Mestarin herkussa, mutta haluan sekä vaalia vanhoja, ehkä niitä hiukan tuunata ja sitten myös kokeilla seilaisia, joista tulee meille ikiherkkuja kuten tuo zarzuela tai munakoisoa kahdella tavalla.

      Serkkuni, joka pitää pitoja, on kyllästynyt työn ohella ravaamaan hakemassa kaikkia erikoisuuksia. Nyt siellä haudutetaan vieraille juureksia uunissa ja niihin valutetaan hunajaa ja sainpa maailman parasta punajuurikeittoakin kartanonrouvaserkkuni pöydässä. Minusta on kiva kokeilla sitä sun tätä, mutta minusta ei se lähde ikinä, että arvostan suomalaista ruokaa todella paljon. Niitä metsän ja puutarhan ja puhtaiden vesien herkkuja.

      Poista
  16. Totta kai ruoka kiinnostaa, vaikka täytyy sanoa, etten ole kummoinenkaan kokki, tosin leipurina taas melko hyvä. Meillä on mies se, joka tekee herkkuruuat (kannan hänelle usein jostai löytämiäni reseptejä), minä väännä arkiset sapuskat.

    Nyökyttelin myös tuolle Yrjänän jutulle. Muistan yhdenkin Pariisin matkan, kun olin lopussa aivan epätoivoinen, kun en ollut kertaakaan saanut hyvää ruokaa.

    Meillä syödään kanssa aina yhdessä, viikolla minä ja lapset, viikonloppusin koko perhe. Tärkeintä siinä ei välttämättä ole edes se ruoka (varsinkaan viikolla kun minä kokkaan), vaan että ollaan ainakin se hetki yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, kaikki eivät voi pystyä kaikkeen, Miten mun opelta jäi huomaamatta, että mulla ei pulla onnistu. Onneksi R. on mestari leipomaan korvapuusteja. Teillä on nyt se, mikä yhä useammassa perheessä, että mies on jo ominut keittiön. Pikani on hyvä kokki ja hän oli kanssani täällä muutaman päivän ja luulin, että saan häädön keittiöstä, mutta siinä me yhdessä kaksi asialle vihkitynyttä sitten kulutimme ruokaa laittaen laatuaikaa.

      Minulla oli sama juttu myös Pariisissa, sen tähden lähdimmekin sieltä etuajassa ajamaan kohti Zürichiä, jossa olen aina syönyt käsittämättömän hyvin. Myös Salzburgin muistan herkkukehtona.

      Siinähän se pointti onkin. Tyttäreni luokanvalvoja sanoi, että on tutkittu: Perheissä, joissa kokoonnutaan yhdessä iltaisin syömään ihan vanhaan malliin, kasvavat tasapainoisimmat lapset. Sain tämän kuulla privaatisti, kun Meri murkkuna äyski minulle, kun en irrottanut otettani tuosta yhdessä myös arkena ruokailusta. Viikonloppuisinhan meillä oli pöydän ääressä ensin hänen tyttöystväiään ja sitten ne alkoivat jotenkin näyttää nuorilta miehiltä;-)

      Poista
  17. Kotimainen perusruoka kiinnostaa, kunhan ei ole monimutkaista valmistettavaa. Syön pääasiassa kalaa ja kanaa ja tietysti salaatteja. Toivottavasti ohjeita voi soveltaa myös yhden hengen aterioille, ettei viikkoa tarvitse samaa syödä, kolme päivää vielä menettelee...Pestolohesi on herkkuani. Ja sen pestopurkin saa tuhlattua myös uunikasviksien maustamiseen.
    Joten tervetuloa ruokaohjeet!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mimon mami, niin minuakin. Meillä myös kalaa ja sitten kanaa, Punaista lihaa toisinaan talvella. Ei täältä mitää rseptivirtaa ala tulla, teen vain tällaista koostetta. Minun kohdalla on se ikävä juttu, että olen entisessä elämässä ollut armeijan muonitusmestari. Teen isoja määriä, mutta laitan sitten pakkaseen. On mistä ottaa. Kolme päivää mekin R:n kanssa pystymme vetämään samaa ruokaa. Niin juuri teimme gulassin kanssa. Nyt loppu lähti pakkaseen.

      Me olemme sitä myöneet myös tosi paljon, ja nyt äitini eilen kysyi, että mihin muuhun sitä sitruunapestoa voi käyttää, kun hän oli nähnyt tv-kokin laittavan sitä salaattiin. No, en itse nähnyt sitä ohjelmaa, mutta kehoitin vetämään lihojen päälle että saa niihinkin uutta makua, Nyt voinkin kertoa, kun hän usein hauduttaa vihanneksia ja juureksia, että sitä pestoa sinnekin vain. Kiitos vinkistä.

      Katsotaan nyt...

      Poista
  18. Ja toki kiinnostaa suomalainen ruoka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, toki, toki, mutta Helsingissä on venäläinen ravitnola, jota aiomme käydä kokeilemassa kun sitä on niin suositeltu.

      Poista
  19. Joo, ehdottomasti ruokajuttuja! Mieluusti löytäsin uusia tuttavuuksia ihan kotiruokaa! Yksinkertasta ja helppoa, ja semmosiakin mihin melkein aina löytyy ainekset valmiina! Välillä jotain erilaisempaakin, mutta kuitenki semmosta, mihin löytyy ainekset ihan normikaupasta.
    Joo ja yks mikä kiinnostaa, on eilisen jämät, että mitä niistä tehdä tänään.. uusia vinkkejä ja ideoita kaipaan kovasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisax, sitä uutta tuttavuutta kotiruokaa olisivat varmaankin erilaiset ruokasalaatit ja ehkä jotkut pastajutut.

      Vikonloppuisin, jos ei ole menoa on kiva kokeilla jotain uutta, mutta välillä on vaikeaa löytää kaikkia ainesosia ja se ärsyttää.

      En tiedä, pidätkö munakoisosta, mutta se mun munakoisoa kahdella tavalla, siitä syntyi ylijäämästä herkullinen munakoisolasgne, joka me syötiin heti kun se tuli uunista.

      Poista
    2. Joo niin ois! Ja vanhoista tutuistakin uusia versioita.. :)

      Täytyy sanoo, että mä en oo munakoisoon juurikaan perehtyny, joten pitää kokeilla!

      Poista
    3. Liisax,kaikkea yritetään, mutta en minä ehdi yhtä reseptiä viikossa, kun nuo kirjat...suvella on enempi aina aikaa ruualle, mutta yritän saada koosten vanhoista jo ennen sitä ja varoitus: huomenna tulee sitten imelletty perunalaatikko, kun olin sen kuulemma luvannut...Lukijoillani on tarkka muisti.

      Jos teet sen just mun ohjeella ja sitten et syö sitä rullajuttua samana päivänä, vaan lämmität ja syöt seuraavana, sinusta tulee munakoison ystävä. Sen kanssa vain patonkia (minä niitä Fazerin paistovalmiita, ovat kuin itsetehtyjä) ja sopii sekä punaviini, vesi, että valkoviini.

      Poista
  20. Maistuuhan ne nuo kansainvälisetkin sapuskat, mutta parasta kaikesta on perinteiset ja vähän uudemmatkit kotimaiset ruuat, hyvistä tuoreista ainrrista valmisteetuina, Keitot on aina ajankohtaisia, maittavia. Kiva, kun keräät meille ohjeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, moni maistuu, sillä emmehän ole ruualla kronklaajia;-)

      Nythän viime vuona ilmestyi se ihana kirja, jossa niitä ohjeita punajuuresta. Pitäisi se ostaa itselle, kun lahjoitin pois. Siis kotimainen kirja, mutta uusia sovelluksia.

      Kerään ehtimiseni puitteissa;-)

      Poista
  21. On ihanaa lukea ruokajuttujasi. Kotimainen ruoka kiinnostaa, samoin ne ihanat isoäidin reseptit. Uusille hirvenliharesepteille olisi käyttöä jos sellaisia löytyy. Gulassiako siitä saa?
    Imelletty perunalaatikko on kompastuskiveni,en saa sitä mieleisekseni vaikka yritysvuosia on takana enemmän kuin sinulla!
    Ohjetta kovasti odottelen, kun sitä jo vähän lupailit..


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiva kuulla.

      Googlaa Gulassi Leena Lumi ja tee se hirvestä. Ja siis kolme tuntia uunissa 125 astetta. Minä annan sen lihan vähän vielä siinä isossa vuoassa marinoitua viinissä ja tuherran muuta ja sitten vasta lykkään uuniin. Hillosipuleilla siinä juhlin ja valkosipulilla.

      Hemmetti, mun pitää varmaan julkaista se imelletty perunalaatikko heti! Mitähän lukijat meinaa...Lupasin, mutta ajattelin ensi joulukuuta;-) Laitan sen sitten huomenna ja syytän sinua;-)

      Poista
  22. Minua kiinnostavat etenkin kaikki keitot ja laatikkoruoat!
    Rakastan keittoja.
    Yleensä itse teen borscia, tomaattikeittoa, kasviskeittoa, kalakeittoa ilman perunoita...
    Lihaahan en syö paitsi riistaa..

    Useimmin syön yksin.
    Viikonloppuisin toinen tyttäreni tulee ruokailemaan kanssani, josta nautin suunnattomasti ja harvemmin vanhempi tyttäreni sulhasensa kanssa...
    Silti teen itselle ihan kunnon ruokaa joka päivä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, paljon samaa. Teen mieluusti pitkiä keittoja, se on vain tapa. Kaikki uunissa haudutetut laatikot ovat ihania, mutta älä pelästy: Huomenna tulee imelletty perunalaatikko, kun olen kuulemma sen luvannut.

      Meidän uusi kalakeitto on zarzuela, jossa ei ole perunota eikä porkkanoita. Mutta voisin jossain vaiheessa tarjota sen mun vähän tavallisemman...

      Minä kanssa sitä poroa...Gulassiin ostan nautaa ja se on talviajan herkkua. En tiedä, miksi pihvi ei laskeudu, ehkä tämä on vain joku välivaihe...En yleensä ronklaa ruuasta...

      Onkin tärkeää tehdä yksinkin kunnon ruokaa. Äitini rakastaa kalaa, mutta hän syö sitä vain graavina, kun Luvialta saa aina niin hyvin merisiikaa yms. Eilen hän ilmoitti, että alkaa laittaa ihan vain itselleen uunilohta ja levittää sen päälle sitruunapestoa. Kuulosti ihan kivalta.

      Poista
  23. käyhän katsomassa blogistani minkä löytö kirjan löysin kirppikseltä, samalla näet muutakin mielenkiintoista. Ihana suklaakakkupala, nam sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepita, olen jo matkalla...

      Todellakin...ehkä pitäisi sittenkin alkaa leipoa, edes kakkuja.

      Poista
  24. Hei Leena L.!

    "Löysin" Sinut vasta tänään Tyyli&Koti-kuukaudenkirja kommenttisi
    kautta. Pidän sisustuksessa konstailemattomasta ja vähän rouheasta
    tyylistä ja sama pätee ruokaankin. Eli kyllä kotimaiset raaka-aineet ja hyvät ruokareseptit kiinnostavat. Olemme myös pariskunta, joka on saattanut kolme tytärtä aikuiseksi. Yhteiset tapaamisemme kuluvat nyt usein keittiössä, saarekkeen ympärillä kokkaillen ja yhdessä tuloksista nauttien. Mieshenkilöt viipyilevät siinä padan kansia nostellen tai essu edessä mukana hyörien.
    Hassua, mutta mekin olemme syöneet huonointa pizzaa Italiassa paikallisessa ravintolassa! Yleensä käydessämme sukuloimassa
    Italiassa,nautimme kotona valmistettua kausiruokaa. Yksinkertaiset
    perinteiset reseptit ovat heidänkin keittiössään sitä parasta ja
    usein niitä reseptejä on tullut emännän olan yli kirjattua muistiin.
    -Hannele

    VastaaPoista
  25. Hei Hannele!

    Tervetuloa joukkoon! Täällä on pääasiassa kirja-arvioita, mutta myös muutakin.

    Olenko minä sellaiseenkin ehtinyt...;-) Sama täällä. Yhdessä ajan kanssa kokkaaminen on kivaa♥

    Monella on hassuja ruokakokemuksia Italiasta. Kohta Berlusconi sulkee tämän blogin;-)

    Kausiruoka ja lähiruoka, siinä kovat jutut.

    Saarekekeittiö on hyvä idea. Kun teimme keittiöremontimme, ongelmamme oli liian pieni keittiö, siis vaikka talo on liian suuri. Ei minun suunnitelma, sillä minä olisin laittanut heti suuren keittiön. Luin sitten Mayesin kirjan Toscanan auringon alla ja sain siitä kaikki ideani, miten meidän keittiöstä tulee country&cosy ja myös tilavampi. Kaappeja vähennettiin rajulla kädellä ja paljon avohyllyjä. Rouhea kivilattia ja tietysti lattialämmitys. Verhoja ei tarvitse ikinä vetää eteen, sillä ikkunoiden takan oma lehto. Rottinkisia vetokoreja etc. Olen vieläkin täydellisen tyytyväinen nyt keskikokoiseen keittiöömme, johon ei siis saareketta olisi mahtunut millään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Leena!
      Luulenpa että tavoitin keittiösi tunnelman! Varmasti ihana paikka kokkailla.
      En ole ehtinyt tutustua vielä blogisi muihin aiheisiin, mutta luulenpa kiinnostuksen kohteita löytyvän.
      Kirja-arvostelut kiinnostavat kovasti, koska perheemme lukee paljon. Kuopuksesta tulee juuri äikän ope.
      Ja puutarha! Kevättä odotan taas levänneenä ja innostuneena,
      vaikka syksyllä aina huokaisenkin helpotuksesta, kun puutarha vetäytyy talvilepoon.
      -Hannele

      Poista
  26. Kuten sanoit - yksinkertaisuus ja intohimo ja lisään vielä laadukkaat raaka-aineet, siinä on hyvän ruuan salaisuus. Yksinkertaisenkin ruuan voi ilolla esitellä muille, maku ratkaisee.
    Olen innostunut ruuanlaitosta vasta nyt, kun olemme jo kahdestaan. Aikaisemmin ei ollut aikaa tarpeeksi keksiä uutta ja hyvää, mentiin saman kaavan mukaan.
    Salaatit ovat nyt lempiruokaani ja keitot ja moni muu.
    Tykkään lueskella reseptejä, niistä jää aina jotain itämään ja niitä soveltelen omaan keittiööni.
    Suomessa saa myös huonoa ruokaa, kierrän kaukaa kaikki valtateiden varsilla olevat ruokapaikat ja olen jo listannut oman kaupunkini ns huonot ruokapaikat ja niitä on enemmän kuin niitä hyviä.
    Ulkomailla on tullut pettymyksiä, mutta myös iloisia yllätyksiä.
    Mieleen on jäänyt Marokon maaseudulta kotiruokalan tyyppinen illallispaikka, mehukkaan maukasta taginepataa muistelen vieläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, sinulla on selvästi 'tatsia', sillä käyn usein keittiössäsi. Aika tehdä on myös yksi asia. Kun aloitin kirjabloggaamisen, oli tarkoitus esitellä joka viikko uusi ruoka...Ei tule kuulonkaan näillä lukemisilla, mutta jotenkin nyt haluan koota nämä juttuni ja vähitellen saada niitä sitten lisääkin. Kaikkia en ehdi itse tekemään, joten sitten esittelen joltain muulta.

      Minäkin rakastan ruokakirjoja ja -lehtiä. Glorian Ruoka&Viini on kuin joku seikkailu.

      Tagine oli minulla esittelyssä jonkun ruokakirjan yhteydessä...Onneksi unohdamme ikävät muistot vähitellen ja vain parhaat ruokakokemukset jäävät elämään.

      Poista
  27. en tiennyt ettäne kirjain vahvistukset on siinä, tiedätkö miten ne poistetaan, mäentiedäihan kaikkee tästä blogi maailmasta, mutta kiitos tosi paljon kun kommentoit, kirjaa en vieläole loppuun lukenut, tv sarjahan tuli siitä aikoinaan, ja se oli dramattisen koskettava. mutta jos kerrot blogissani miten saan pois sen k.vahvistuksen, niin löydän paremmin ohjeen sieltä.-kiitos1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepita, minäkään en saanut niistä heti selvää eli piti yrittää monta kertaa. Jotkut uupuvat niihin ihan kokonaan. Minä en poistanut niitä itse, vaan mieheni, olen huono tekniikassa, mutta minusta tuntuu, että kun menet sinne hallintapaneeliin, siellä on kohta niisä asetuksissa, jotka koskevat kommentointia, että näet paikan, josta voit ruksata ne pois. Koita kysyä joltain tekniseltä, mutta toivon, että pääset niistä eroon. Yritän vielä käydä siellä itse katsomassa, jos ehdin. Yritän palata asiaan...

      Poista
  28. Kiitos Leena linkityksestä, tuo kakku on muuten oikeasti sellainen, että kaikki haluavat ohjeen sitä maistettuaan :). Minua kiinnostavat tällä hetkellä eniten erilaiset kalaruuat ja olen kaivanut kaikki mahdolliset reseptit esiin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarppu, sää et olis saanut;-) Minua pitää olla 5 kiloa vähemmän toukokuun alussa, että mahdun kaikkiin ihaniin mekkoihini...Se on niin ihana ohje, että nyt minun pitää tehdä tuo herkku.

      Jos katsot keittokirjoja, joita olen tehnyt, niin sieltä löytyy semmoinekin kuin Hienoja kalaruokia. Taidankin poimia sieltä jonkun jutun, kunhan nyt ensin saisin sen imelletyn perunalaatikon tuotua, kun sitä pyydettiin, kun olin kuulemma luvannut;-)

      Sulla on hulppeat olosuhteet tehdä kalaruokia, oikeastaan Suomen paras mesta!

      Poista
    2. Ole hyvä ja kiitos taas♥

      Poista
  29. Ruoka kiinnostaa,ehdottomasti ja yksinkertainen ruoka on usein parasta.Minä rakastan salaatteja ja se sinun munakoisovuokasi oli jumalaisen hyvää!
    Suomalaisesta ruuasta juuri nyt tulee mieleeni vispipuuro,joka on niin hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, minä haluan laajentaa salaattirepertuuriani ja ehkä mun täytyy nyt keksiä joku merkkipäivä, että saan tehtyä tuon Sarpun kakun. Käyppäs lukemassa miten se tehdään, ei mitään vuokia...

      Juu, minustakin se munakoiso on hyvää 'on my way', mutta seuraavalla kerralla tarjoan zarzuelaa. Sen ainoa vaikeusaste on ajoitus: Tänne Keski-Suomeen saapuu kauppoihin tietty määrä tuoreita simpukoita torstaisin ja sitten ehkä lauantaina ei ole enää yhtäkään. Oppia ikä kaikki.

      Vispipuuro on hyvää, mutta huomenna esittelen imelletyn perunalaatikon, kun kuulemma olen sen luvannut;-) Alkaa siis tosi suomalaisesti eli hämäläisesti, sillä R:lle ei ole joulua ilman sitä, riittää kun sitä on aattona. Ja meidän suvussa keskustellaan, että kuka on paras tekijä siinä ja jokaisella on joku oma pieni jipponsa. Äiti odottaa, että olisin aina joulut hänellä, kun hän suosii minun tekemääni;-)

      Poista
  30. Minäkin komppaan perinteisen ja kotimaisen ruoan puolesta. Jouluna harmittelin kun en nuorempana osannut arvostaa edesmenneen isotädin erittäin imellettyä perunalaatikkoa. Nyt maistuisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjanainen, tänään tulee sitten imellettyä perunalaatikkoa;-) Pitisi kai vielä laittaa se maailman paras pipariohje myös, sillä kun uusi joulukuu saapuu, olen sen takuulla unohtanut. Kyllä nyt lukijoita hirvittää kun pitäisi olla kirjoja ja tulppaaneja ja minä alan näitä joulujuttuja...;-)

      Myönnän itsekin pitäväni imelletystä perunalaatikosta. Tosin ei sitä tule meillä tehtyä kuin jouluna, mutta aavistan, että sitä voidaan jossain perheessä tarjota myös vaikka karjalanpaistin kanssa.

      Poista
  31. Tottahan toki ruoka kiinnostaa.. Kokkailen mielelläni.
    Yleensä jotain vihanneksia ja useimmiten lihana on kanaa tai poroa ja toki myös kalaruokiakin. Ihan perus ruuat on hyvä juttu.
    Tänään syötiin paistettua kaalia ja jauhelihaa puolukkahillon kanssa.
    Vispipuuroa on jo jonkun aikaa tehnyt mieli eli sitä täyttyy varmaan huomenna tehdä.
    Ja täällä maalla kun asutaan niin haetaan naapurista tinkimaitoa ja tehdään siitä pannaria ja kotijugurttia ja tietysti kotiviiliä. Kyllä saa hyvät sapuskat olla maailmalla että paremmaksi vetää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidi-Maaria, kokkaaminen on suorastaan rentouttavaa ja ah, joskus suorastaan intohimoista!

      Sama lista kuin meilläkin.

      Kurkkaas mun kaalilaatikko-ohjetta, se on julkaistu lehdessäkin. Sitä ovat syöneet nekin, jotka ovat ikänsä inhonneet kaalilaatikkoa, kuten tyttäremme Meri ja ystäväni Anne.

      Maalla tuo lähiruokajuttu onkin kunnossa. Tulen itse oikealta maalta, mutta merenrannalta ja kyllä oli kala-asiat helpompia kuin täällä, mutta ehkä emme nyt sen takia palaa. Lapsuudessa joulukinkku tuli aina tutulta sikalan pitäjältä, mutta mulle lakkasi sika maistumasta, kun tajusin, miten huonon elämän saavat elää. Siksi: Poro on parasta!

      Poista
  32. Zombie-kakkuja tarjosin eilen, riittää sinullekin. Tykkään leikkiä ruuan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, sinä se aina keksit jotain uutta!

      Hesarin kuukausiliitteessä luki:

      "Televisiossa on kymmenittäin ruokaohjelmia, kilpailuja, sokkoleikkejä, nakukokkeja, mestarikokkeja, julkkiskokkeja, lapsikokkeja. Ruualla saa nyt myös leikkiä."

      Olet siis ihan trenditietoinen.

      Poista
  33. Minua kiinnostaa suomalainen ja aina kaikki muukin paikallinen ruoka ja kausituotteista; parsa-aika alkaa kohta... No, ei ehkä ihan vielä, mutta ainakin huhtikuussa. Nyt palatessani pohjoisesta suurin pelkoni oli, että tuliko matkalaukkuun ylipainoa, sillä raahasin mukana poronlihaa ja vähän marjoja. Ei ollut ja ystävällinen lentokenttävirkailija vielä sanoi, että ei meillä pieni ylipaino haittaisi (siis matkalaukussakaan).

    Nyt täytyy aloittaa projekti pakastimen tyhjennys, sillä viime syksynä en ehtinyt edes puolukkapuuroa keittää. Smootheihin saan myös helposti marjoja menemään. Puolukka- tai vispipuuro on suurta herkkua. Ja poropataa viikonloppuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, siis nyt tiedän, missä olet juuri nyt;-) Minunkin piti olla siellä syömässä parsaa, mutta...we'll see. Huhtikuussa se alkaa. Huhtikuu on ainoa Suomen kuukausista, josta en pidä. Tulevaisuudessa olen sen pois kotimaastani.

      Ylipaino ei haittaa...edes matkalaukussakaan;-)

      Koitas tehdä sitä poroa siihen mun gulassiin, jos raaskit. Vai tulisiko siitä hyvä? Hirvi tulee ainakin. Pidän poron fileestä kera sienien, kun se on todella mureaa. Se Yksi Paikka tekee sen parhaiten.

      Meillä on kaksi pakastinta ja kaikki puolukat on jo käytetty vispipuuroon, mustikat ja vadelmat kuningatarsoppaan, joka on hyvää ihan silleen tai sitten haudutetun riisipuuron kanssa, johon minulla on outo himo. Miten voi himoita haudutettua riisipuuroa...

      Mietis nyt sun herkkujas, ne kuulostavat monelle ulkomaalaiselle ehkä aika himoittavalta eli kyllä suomalainen keittiö on super!

      Jos julkaiset poropatasi ohjeen, kerro mulle, missä blogissa. Olen ihan sekaisin nyt Santran jälkeen...Voisin ostaa poroa ja alkaa itse opetella tekemään myös sitä.

      Meidän pakastimessa on vielä mielettömästi sitä omena-kanelisosetta, joten lettuja on luvassa. Kirsikat laitoin kaikki kellariin tekeytymään likööriksi.

      Poista
  34. Ehdottomasti kiinnostaa ihan tavallinen ruoka. Jotenkin tuntuu, että aina tekee niitä samoja. Toki myös olisi kiva saada ideoita vähän paremmista ruuista, mitä tarjoilla ystäville, tehdä juhlapyhinä tai herkutella ihan kahdestaan (ilman lapsia).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, siitähän on ollut juttuja, että usein perheet tekevät vain noin 10 ruokalajia eli aina pyöritään samassa. On vaikea keksiä aina jotain uutta, mutta joskus on todella kiva lähteä kokeilujen tielle, jos vain on aikaa ja energiaa.

      Tulen tekemään sen koosteen ja sieltä löytyy myös niitä. Meidän 'kahdestaan' ruoka on nyt zarzuela ja sen kanssa laadukas valkkari. Ja ehdottomasti ilman lapsia!

      Seuraa, alan toimia heti kun ehdin saada itse tämän paketin kasaan ja sen jälkeen kartutan sitä kokoelmaa koko ajan uusilla herkuilla, arkiruuilla, 'kahden kesken' ja tietysti kaikella mikä liittyy sieniin;-)

      Poista
  35. Ehdottomasti kiinnostaa ihan tavallinen ruoka(kin) - joka päivä pitää syödä, monta kertaa ja suurin osa noista ruokahetkistä on ihan arkisia ja inspiraation lähteistä usein pulaa :-)

    Meillä muuten komennetaan lapset myös ruokapöytään joka ilta - tai ainakin melkein. Tosin syödään vähän myöhemmin eli seitsemän pintaan. Osittain varmaan isännän vaikutuksesta ja osittain siksi, että siihen mennessä on toiveita saada kokattuakin jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, joskus olen ajatellut, että tulee hulluksi, kun pitää keksiä arkiruokaa: Sitä kun tekee kymmeniä vuosia, niin huh-huh, mutta se on elämää. Sitten onkin ihanaa tehdä kahdestaan jotain herkkua - ilman lapsia. Harrastimme sitä lasten ollessa pieniä, sillä ei useinkaan ollut mahdollisuus lähteä kahdestaan ulos syömään, kun toiset isovanhemmat ovat kuolleet ja minun vanhempani asuivat kaukana.

      Siinä on menestyksen salaisuus. Siitä on tutkimus. Pidä siitä kiinni niin kauan kuin pystyt. Meillä oli pakko syödä aikaisin, sillä Merin vilja-ja muna-allergia olivat vaikeat ja koulun gluteeniton ruoka oli usein niin ala-arvoista, että tyttö vapisi nälästä, kun tuli kotiin. Olen kantanut sinne monta kertaa myös 'omat ruuat', kun olen kuullut, mitä on ollut tarjolla lapselle, joka olisi tarvinnut terveellisintä. Klo 19 meilläkin olisi ollut jo lapsen isä kotona, mutta otimme sen takaisin aina viikonloppuisin. Merin kaverit, jotka vuorollaan istuivat viikonlopun pöydässämme totesivat usein, että 'kunpa meilläkin olisi tällaista'.

      Poista
  36. this looks superdelicous! you should post some recipes in english too ;)
    kiss,mary
    http://www.maryloucinnamon.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mary Lou, don't even imagine;-) First, about four years ago, I decided to have this blog both in Finnish and in English, but now this all is too much for me: too much interests.

      My energy will take in the future to get back my 'Deutch sprechen'. It's important after a year, because...

      Poista
  37. Kerkeänkö vielä vastaamaan asiakaskyselyyn..?
    Kyllä kotimaisille raaka-aineille ja ruualle!
    Syön itse pääasiassa kasvisruokaa ja miten hyviä ja halpoja juureksia meiltä löytyykään! Ja tietenkin sieniä ja marjoja. Tuolla joku harmitteli härkäpapujen puutetta; täytyy kehuskella, minä ostan härkäpapuja luomuna ja ne on kasvatettu noin 10km päässä kotoani.:) Monet kotimaiset raaka-aineet on minusta niin maukkaita, että ne eivät todellakaan kaipaa suunnatonta maustemäärää, lukuisia muita ainesosia tai monimutkaista valmistusta. Minä muuten nykyään laitan usein riisin sijaan (kotimaista!)ohraa.
    Olen tehnyt noita sinun ohjeesi munakoisoja. Aivan ihanan makuista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, hyvin ehtii, tämä on 15.1. ilmoitan kuka saa tuon hyvin suomalaisen ruokakirjan.

      Ehdottomasti!

      Minulla on outo suhde kasviksiin...tai juureksiin. En pidä porkkanoista, en pidä kesäkurpitsasta, en niin lantustakaan, mutta syön tomaatteja joka päivä, munakoisolla juhlin kesäisin ja minulla on aina tuoretta basilikaa ja usein vielä rucolaakin. Perunaa en karta, siitä saa monenlaista herkkua ja marjat sekä sienet ovat se kovin juttu eli himoruokaa.

      Esim. kuharuuat voi helposti pilata liialla maustamisella tai kantrellin hienon maun. Muuten mausteet kohtuudella ovat kyllä terveellisiä. Jo puoli teelusikallista kanelia päivässä torjuu diabetesta, inkivääri ehkäisee tulehduksia ja kardemumma muistaakseni laskee verenpainetta.

      Kaikki nyt laittavat jotain riisin sijasta, mutta minä rakastan vain riisiä. Kohta otan lautasellisen eilistä haudutettua riisipuuroa kuningatarsopalla (mustikoista ja vadelmista). Äitini tekee uunissa sekä ohra- että tattaripuuroa, se on sitä karjalaista perua.

      No eikö vain! Muistithan kultaisen säännön: Sen maut ovat imeytyneet huippuunsa seuraavana päivänä! Ja sen kanssa käy sekä valkoviini että punaviini, jos pitää viinistä. Vesikin on sallittua;-) Meillä on viikonloppuaterioilla viiniä, muuten vettä.

      Poista
  38. Ihan tavallinen, kotimainen, terveellinen lähiruoka kiinnostaa. Mutta blogisi on niin hyvä, että luen ihan mitä vaan :D heinitiainen@hotmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heini, samaa mieltä. Ja lähiruokaa tuskin kukaan voi olla kannattamatta. Minulla on nytkin kotona kotimaisia tomaatteja: Hain Mestarin Herkusta.

      Kiitos, kiva kuulla;-)

      Poista
  39. Minulla kiinnostaa ruoka kuin ruoka. Sama täällä, että en malta pysyä pois keittiöstä, haluan kokeilla kaikkea uutta, niin suomalaista kuin ulkomaista. Mutta siinä missä minua kiinnostaa monimutkaiset ja hienot reseptit niin kiinnostaa myös ne nuukuussopat. Joskus se on meilläkin nuukusaika ja nuukuusaikaankin on kiva saada vaihtelua. Kyllä se niin on että lehtipihvit ja sisäfileet on juhlaherkkua ja nakkisoppa, spaghetti bolognese ja karjalanpaisti sitä arkiruokaa.

    En kyllä jaksaisi aina pupertaa kanaa hapanimelä kastikkeessa, parmesaani porsasta, yrttijuureksia yms. Joskus oikeasti tekee mielei siskonmakkara soppaa tai vaikka kaalilaatikkoa. :)

    Minä suosin kuitenkin enemmän suomalaista ja aina kun mahdollista niin vieläpä luomua sekä lähiruokaa. :)

    Ja, kuinka ihana keittiö sinulla onkaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aletheia, sama täällä, valitettavasti;-) Tuo kahtiajakoisuus näkyy meilläkin, sillä tykkään paneutua haastavampaankin koitokseen viikonlopppuna, jolloin aikaa. Sitten taas jotkut arkiviikot ovat sitä nuukuussoppaa tai -laatikkoa.

      Nyt alkoi tehdä mieli ihan sitä spaghetti bolognese...

      Sanot, 'vaikka kaalilaatikkoa', kun et ole maistanut mun sitä;-) Tytärkin tykkää ja se on paljon se.

      Suomalaista, mieluusti lähiruokaa ja luomua, jos sielu sietää. Käytämme nykyään niin paljon munia, että luomuun en tohdi, vaan ostan lattiakanojen munia. R. on alkanut hemmotella minua munakkailla.

      Kiitos♥ Ehdottomasti remontti, joka kannatti.

      Poista
  40. Siihen ricottaan liittyen - Glorian ruoka & viinin uusimmassa on ohje itse tehtävälle... Eikä näyttänyt edes kamalan vaikealta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, kiitos vinkistä. Olen ostanut sen lehden, mutta juutuin tryffeleihin...Ihana juttu!

      Toivottavasti puhumme samasta lehdestä eli ostin uusimman just...

      Meillä kasvaa nyt tammia tryffeleiden toivossa, mutta sinne pitää saada sitten vielä jotain 'tryffelin juurta'...

      Poista
    2. Juu, se kaikkein uusin, jossa puhuttiin tryffelikoirista :-) Siinä pizzaohjeen kyljessä...

      Poista
    3. Huomasin, paljon myöhemmin...kaiken maailman sideharson läpi valutusta ja 'älä vain käytä UHT-pastöroitua maitoa tai kermaa...plaa, plaa. Taidan antaa periksi;-)

      Tryffelikoirajuttu oli mahtava ja sylkirauhaset kiihtyivät hirveästi.

      Poista
  41. Ruuan ammattilaisena olen vuosikausia tutkinut kotimaisia ja ulkolaisia ruokareseptejä ja tehnyt vaikka minkälaista sapuskaa.
    Nyt olen kyllästynyt koko alaan ja kotonakin haluan tehdä supernopeaa ja helppoa ruokaa.
    Miehen sairauden jälkeen ruokavalio meni uusiksi ja meiltä lähti makkarat ja sianlihat pois, kasvikset ja kala lisääntyi.
    Hirvenlihasta teen ruokia ja niitä kyllä täytyy haudutella kauemmin, siksi ne ovatkin viikonloppuruokaa.
    Ulkomailla on kivaa kokeilla paikallisia ruokia, mutta usein on tullut pettymyksiäkin.
    Vanhoja suomalaisia reseptejä olen keräillyt ja juuri nyt blogissani on 1910 painetusta kasvisruokakirjasta ohjeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeviregina, kaikkeen voi kyllästyä;-) Minulla on taas nyt tämä 'ruoka-aalto'menossa...

      Ei kuulosta pahalta teidän ruoka, sillä minä syön makkaraa uunimakkarana kera juustopastan (Liz Taylorin lohturuoka oli juustomakaroni;-) pari kertaa talvessa ja teen myös yhtä nakkiruokaa pari kertaa talven aikana, mutta kesällä grillissä ei makkaraa näy. Kala on parasta ja kana. Punaisesta lihasta valitsen poron.

      Kokeile hirveä siien mun gulassiin: googlaa Gulassia Leena Lumi. Se juo sitten pullon punkkua....

      Ulkomailla sekä pettymyksiä että ihania yllätyksiä.

      Vanhat reseptit ovat tosi kiinnostavia! Kävin katsomalla sinulle: Vaikuttavaa!

      Poista