Paperilyhtyjä - Runoilijoiden antologia

Tiedätte, että runo on minulle enemmän, mutta tiedätte myös, miten avuton olen mitään sanomaan kenenkään runoista: Niistä vain pitää tai sitten ei. Runo on tunnetila. Se on rajaton kokemus, joka ei kaipaa analyysiä, siksi runokirja-arvosteluni ovat niitä kaikkein lyhyimpiä eli vähempi minua enemmän runoa.

Paperilyhtyjä – Runoilijoiden antologia (Books on Demand 2013) on kolmentoista facebook –runoilijan yhteisöllinen runokirja. Ehkä laatuaan ensimmäinen, vai onko joku ennen kuullut facebookilaisten runokirjasta. Antologiassa on sivuja kahdeksankymmentäkuusi ja kannet ovat niin uskomattomat, että menevät Leena Lumissa Vuoden 2013 Kauneimmat Kirjan Kannet –kisaan. Kansien takana on Ari Kokkonen ja ehkä hänkin on kuullut saman lauseen kuin minä kerran eräältä muotisuunnittelijalta, joka näki konjakinväriseksi lakkaamani kahvipöydän ja sinisen sohvamme: Sinisen ja ruskean liitto on kirjoitettu tähtiin. No, Arin ruskea on ehkä kultaa, mutta ajaa ihan saman asian.

Siis kolmetoista runoilijaa, joista yhdeksän debytoi. Mitä sanookaan ensimmäisenä aloittava Topi Aaltonen:

"Runo on enemmän kuin sanat paperilla. Se on löydettävissä kaikkialla. Elämä on runo."

Ja minä vastaan hänelle: Runo ei tunnusta uskontoa, ei maiden rajoja, se ei tottele lakia ja kieltää normit. Se on villi lintu ja lentää minne haluaa. Se tekee pesän, minne huvittaa, lähtee, milloin haluaa, mutta jää, jos sitä eniten tarvitset. Näin Topi: 

Eletyn elämän valtasi alastomuus,

paljaat kuvat matkasivat iholla.

Kaikki unet olivat eilisen tuulia,

monta kertaa kulkivat läheltä ohi eri kasvoilla.

Parrasvaloissa olivat yöt ja niiden olemattomat tulet.

Pyhällä vuoteella näkyvä oli mustaa

kuin se äänettömyyteen lähetetty rukous,

ilmeet mietteliäinä, meret edessä elottomina.

Lokkien itkut, lähtiessä vain häpeää.

-         

Ja sitten Hannele Eväsoja:

Ikävä kätellä syksyä

suruvaippa siipii maata..

Istu perho

hetken kukalla vahvistu

Pilvein vanat

vain hetkeksi seisahtavat

Lehtien kahinassa

tuulten suhinassa

lähetän sinulle sanan:

Olisitpa lähelläni

sydäntäsi lämmittäisin

silmieni säteellä

Ihanaa lukea, miten ’suruvaippa siipii maata’. Onko tätä kuultu ennen…

Kirjassa on ennen kunkin runoilijan runo-osuutta pieni esittely henkilöistä. Harri Laineella on motto, jonka nyt jokainen kirjoittakoon ylös vaikka seinäkalenteriinsa:

"Jos etsit elämää, katso taivaalle, siellä ei ole kuolleita lintuja". Ja näin Harri runossaan Rakkauden sotilaat:

Tämä maa,

on minun Sydän.

Siksi sotilaani sille tahtovat,

lisämaat parhaimmat.

Siksi ne väijyvät ja etsivät.

Tiedustelevat ja piirittävät.

Vallatakseen kuin olisi sota,

vain erona ettei ole aseita.

Aseettomana toista maata,

himoiten satuttamatta.

Saaden tuon toisen maan,

yhdistyen kanssa oman maan.

Sillä kun tuo toinen maa,

on…Sinun Sydämesi.

Una Reinman kertoo: "Kirjoitan proosaa ja runoja. näen sydämiä kaikkialla; maassa, puissa, pilvissä, rakkaiden silmissä. Kerään sanoja kuin perhonen mettä. Mietin lakkaamatta että, onko enkeleitä olemassa…" Tämä on Unaa:

Sä eheytät mun

Monta päivää

ilman tuoksuasi

tekee alakuloiseksi

Hieman hulluksi

Vialliseksi

Puutteelliseksi

Nyt olen jälleen

nuuskinut

Suukottanut

Rakastanut

Itseni kylläiseksi

Onnelliseksi

Niin paljon kuin kartankin puhekielistä ilmaisua proosassa ellei se ole just nappiinsa, yhtä usein olen huomannut, että runossa puhekieli yllättäen soi.

Tässä teille makupaloja Paperilyhtyjä antologiasta. Yllä mainittujen lisäksi mukana ovat Petri Ervasti, Petri Helenius, Laura Kamil, Jaana Lampinen, Tarja Niemi-Korpela, Anna-Maija Partanen, Satu Tanninen ja Maarit Virtanen. Kaikilla on upeita, koskettavia runoja!

Paperilyhtyjä on saatavana kaikista suurimmista verkkokaupoista, maailmalta amazon.comista sekä myös e-kirjana. Haluan olla ilmaa runolinnun lentosiiville, joten tarkennan: Suomalainen.com, Apple iBookstore, Adlibris.fi, Akateeminenkirjakauppa.fi ja Booky.fi

Ari Kokkonen, mies huiman kannen takana, toteaa: ”Runot vangitsevat hetken, kokonaiset kirjat sen, mitä hetken ympärillä on.”

Eroja

Kävelet lävitseni, mutta en tunne sitä, kasvosi piirtyvät tyynyyni,

mutta en tiedä minkälaisia unia näet. Silmistäsi näen kuinka ikävä

palaa luokseni, varjojen kasvaessa seinille ennen kuin olit

lähtenytkään. Katselen ikkunastani kunnes kaupunki sammuu ja

valot syttyvät. Ihmisiä on vaikeaa hahmottaa sateisen kadun

kuvajaisista. On vain varjoja jotka häilyvät väristen. kadoten

jonnekin.

- Ari Kokkonen -

*****

Hannele Eväsoja: "Tämä on tietääksemme ensimmäinen sosiaalisen median runoantologia."


*****

Runokirjat Leena Lumissa