Viikonloppuun sinisin sävyin...
Tuntuu kuin elämäni pendolino ajaisi yhä lujempaa, eikä kukaan tule ja sakota. Täällä viikolla on taas ollut paitsi paljon tätä ruokakeskustelua niin myös lumitöitä, runsasta kirjeenvaihtoa, ruuanlaittoa, tulevien suunnittelua, Olgan paapomista...Yritän lukea, mutta kun pääsen illalla klo 23 sänkyyn olen aivan kuitti. Missä on se Leena joka luki vuosia sudenhetkeen? Ehkä otin väärän kirjan tai sitten en. Mutta valitsinkin sen ajatellen muita, en omaa lukunautintoani. Minä kyllä teen siitä jutun, joten sitten saatte kuulla ja ainakin tutut arvaavat, miksi tämä hitaus. Muillekin yritän kertoa. Kevään kirjat alkavat ovat jo tulossa, joten vaikka ajatukseni nyt pyörivät ruuassa, annan aikaa tuolle ruokakoosteelleni, sillä kirjat menevät ohitse melkein kaiken.
Kevät on syntymäpäivien aikaa. Ensin blogini täyttää ystävänpäivänä neljä vuotta ja sitten huhtikuussa Hänen Majesteettinsa viettää ison iän synttäreitä. Olga on piristynyt lumesta. Eilen hän vaelsi alapuutarhaan asti haistelemaan villieläinten jälkiä. Tässä kuva keskipihalta köynnöshortensian oksan lävitse. Samanlaisen kuvan olen ottanut jo monta vuotta, mutta tämä siis kahden päivän takaa.Olimme pihalla tunteja ja kätkin Suuriruhtinatar Olgalle nannoja lumeen. Se on tilanne, jossa noutajan pentuluonne tulee heti esille ja arvokkuus katoaa, häntä viuhtoo ja jos viivyttelen tahallani, tassu alkaa taputtaa minua, että 'mami, nopeesti nyt'. Minulla ei ole yhtään ikävä suvea, sillä olemme koirani kanssa samaa maata eli arktisia tyyppejä, kuin lumeen syntyneitä.
Lähdetään viettämään viikonloppua. Meille on tulossa leffalauntai eli tilasin Hjorth&Rosenfeldtin kirjan Oppipojan pohjalta tehdyn elokuvan. Oppipoika oli blogini toiseksi paras jännityskirja viime vuonna. Sebastiania näyttelee loistava Rolf Lassgård, jonka muistan vahvimmin Bierin filmistä Häiden jälkeen, jonka olemme katsoneet monasti. Sebastian Bergman -sarjan ensimmäinen eli Mies joka ei ollut murhaaja oli jo niin hyvä, että odotamme lauantai-illan huumalta paljon. Homejuustot on jo ostettu, rypäleet noudetaan huomenna ja viini on viileässä...Minulla on täällä yksi toipilas, joka nyt nukkuu. Lähden vähän sauvakävelemään, sitten laitan meille lounasta ja otamme tänään hitaasti. Huomenna siivoan, sillä kirjasta Sydämellä sisustettu sain lukea, että siivoamiseen käytetyt tunnit eivät ole elämän hukkatunteja;-)
Kaikille ihanaa, lumikaunista viikonloppua♥
Love
Leena Lumi
Snowflake
Tapahtui 11. 1.2013: SuuriruhtinatarOlga lähti perjantai-iltana kotisohvallamme tutun eläinlääkärin ja hoviväkensä läsnäollessa. Tämä juttu oli tehty jo tiistaina ja kaikki oli tosi hyvin. Torstaina julkaisin ja jo torstai-iltana alkoi tulla aavistus, että perjantaina mikään ei ole kuin ennen. Iloiset kommentit muuttuvat jossain vaiheissa toivottomiksi ja...Kiitos kaikille myötäelämisestä surussani♥ Unforgettable...
Ihanan kuuloinen lauantai teille tulossa! Minulla on nuo Oppipoika ja Mies joka ei ollut murhaaja vielä lukematta, mutta luen ne kyllä, koska olet niitä niin kehunut.
VastaaPoistaUpeita kuvia! Ja suloinen koira!
Tuulia, tähän pyrimme talviaikaan melkein joka lauantai.
PoistaKun luet Mies joka ei ollut murhaaja, alat hiukan kipunoida Sebastianille, mutta Oppippjassa sinut kohtaa lankeemus;-) En tiedä, miten jaksan odottaa jatkoa.
Kiitos!
Ja lumikaunista viikonloppua myös sinulle ♥
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle♥
PoistaIhanaa pitkää viikonloppua sinulle ja perheellesi, Leena-LumiNainen!<33333
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle&co Aili-IhaNainen♥
PoistaIhanasti sanottu tuo, että olette Olgan kanssa arktisia tyyppejä! ♥
VastaaPoistaMinulla on nyt ja koko viikonloppu työluettavaa, toki sekin voi olla nautinnollasta.
Mukavaa viikonloppua!
Helena, totuus ei muutu pakkasessakaan;-)
PoistaVoihan se olla, jos on kiinnostavaa.
Kiitos samoin sinulle♥
Rolf Lassgårdin parhaimpia filmejä on Under solen (1998) Helena Bergströmin kanssa: http://www.youtube.com/watch?v=xZNxwloRPC4
VastaaPoistaHannele, kiitos vinkistä: Ehkä tilaan tuonkin.
PoistaMukavaa viikonloppua sinulle!
♥
Kauniita sinisiä hetkiä puhtaan valkeassa maisemassa.
VastaaPoistaJoskus sitä vaan tarvitsee enemmän unta. Sitä on silloin nukuttava. Kun perheessä on toipilaita, se vie hengettäreltä myös voimia ihan huomaamatta.
Viikonlopuna sitten seikkaillaan.
Irene, kiitos samoin.
PoistaEn tiedä, kuka hengettären on uuvuttanut, toipilaat vai muutamat 13 tuntiset (sic!) päivät koneeella. En ehdi enää lukea! Minulla on huimat energiapiikit, mutta sitten putoan alas lujaa...Nyt aion vain nukkua, katsoa leffan tai kaksi ja lukea hyvin rauhallista kirjaa hitaasti.
Toki nyt levätään viikonloppua varten;-)
♥
Hyvää ja levollista viikonloppua. Minäkään en ole viimeaikoina saanut luettua illalla sängyssä. Uni vie väkisin. Sen sijaan elokuvat eivät väsytä, vaan jaksan ne katsoa. Kirjoja täytyy siis lukea päiväsaikaan aina sopivassa välissä. Tänään olen ollut liikkeellä, joten nekin vähäiset lukemiset on jäänyt. Lapset palasivat kouluun ja minä ostin kilotolkulla helmiä. Ja raahasin ne kädet kipeinä kotiin...
VastaaPoistaMine, kunpa, kunpa, minäkin saisin luettua päivisin. Miten tämä kahden aikuisen ja yhden koiran huusholli voi olla niin työllistävä.
PoistaElokuvat ovat elämän eliksiiriä kuten unikin. Nyt tarvitsen juuri niitä.
Siis lumet ovat poissa Istanbulista, koska lapset koulussa. Helmiä? Aiot siis korutaiteilijaksi...Tulen kohta katsomaan, mitä puuhailet.
Kiitos samoin sinulle!
♥
Ihanat sinisen hämärän kuvat, varsinkin Olgasta!
VastaaPoistaLevollista viikonloppua sinne Muuratsaloon:)
Minttuli, kiitos.
PoistaKiitos samoin sinulle♥
Voi tuota ylimmäistä kuvaa, en voi lakata ihailemasta.
VastaaPoistaAllu, kiitos.
Poista♥
Ihanat kuvat;etenkin tuo missä on Rosa! Ja muista rentoutuakin välillä....
VastaaPoistaJael, kiitos. Rosa oli naapurimmme edesmennyt irlanninsetteri, Olgan bestis.
PoistaYritetään...minusta huomenna voisi olla jo lauantai.
♥
Anteeksi,olen nyt vähän sekaisin,siis Olgasta tietenkin....;D
VastaaPoistaYou're welcome;-)
PoistaMinä olen usein...sekaisin.
Lumista viikonloppua! Kiireettömyyttä <3
VastaaPoistaValkoinen kirahvi, parhaani teen. Odotan nyt lukurytmiin pääsyä. On niin monenlaista. Meilaan sitten ajalla,
PoistaKiitos samoin!
♥
Ihanan lumista - täälläkin on sentään taas vähän tullut uutta lunta vanhan puoliksi sulaneen päälle.
VastaaPoistaIhana, kun iäkäskin koira vielä leikkii. Meidän kattineitimme 16v vain katsoo silmäkulmastaan, jos sitä yrittää houkutella jollain. Rapsutukset ja silitykset sentään kelpaavat. Jopa meidän Toton (alle 2v) kovakouraiset hellyydenosoitukset.
Minna, Keski-Suomi ei petä tässä suhteessa.
PoistaNoutajista sanotaan, että ne leikkivät vielä kuollessaan...Tuo on tietysti vähän liioittelua, mutta Olga täyttää huhtikuussa jo 15 vuotta ja meidän pitää joka päivä kätkeä nannaa lumeen ja illalla hän ei mene nukkumaan talon ykkössohvalle, josta on jalat otettu pois, ellei ensin ole leikitty yhtä kilpikonnaleikkiä;-)
Minulle tuli ensimmäinen noutaja samaan aikaan kuin esikoinen ja en antanut ollenkaan lapsen häiritä koiraa. Jos Julia meni J:n luokse sai silittää ja paapoa, mutta ikinä en antanut esim. herättää koiraa sen unilta tms. Eläinhän ei ole leikkikalu ja ainakin koirien kanssa saa olla tarkkana, että ei tule lonkka- tai muita juttuja.
Meidän Merin kääpiövillakoiran ollessa meillä, eivät lapset saa tulla kylään ollenkaan. Kääpiövillakoiria ei tietääkseni edes myydä perheisiin, joissa leikki-ikäisiä lapsia.
En tunne kissoja ja vain yhdellä tutullani on kissa...
Mukavaa, lumikaunista viikonloppua sinulle!
♥
Onhan tuo aikamoinen lumi kuningatar ja kaunokainen, tuo teidän punaturkkinen Rouva :)
VastaaPoistaAnne, hän on aina meille kaunein. Kuvittele, millaista on kuumalla tuon turkin kanssa, mutta hän tuleekin Nova Scotiasta.
PoistaMukavaa viikonloppua sinulle!
♥
Minäkin olen aina pitänyt itseäni arktisena tyyppinä, kuumuudessa kärsin vaikkei olekaan kovin paksu turkki. Olga nuortuu omassa elementissään. Mukavaa viikonloppua.
VastaaPoistaCheri, minäkin kärsin. Olen monta suven kaunista päivää istunut meidän punaturkin kanssa kellarissa. Sinne on tehty meille oikein mukavat olot;-)
PoistaKiitos samoin sinulle!
♥
Tällaista tarvitsin, tekipä hyvää tämä ihana postauksesi, kiitos Leena!
VastaaPoistaRita, eikö sinustakin tunnu, että huomenna pitää olla jo lauantai;-)
PoistaOle hyvä ja ihanaa viikonloppua sinulle♥
Mukava oli kuulla, että siivoustunnit eivät ole hukkaan meneviä.
VastaaPoistaNyt ne ovat tulleet entistä tarpeellisimmiksi - oikeaa terapiaa ja rakkaudenosoitus kodille.
Valkoinen lumi, mikä on sen kauniimpaa ja siniset hetket.
Arleena, niin kertoo nyt kuuluisa sisustaja Clare Nolan.
PoistaMikään ei voita lunta, sinistä hämärää ja punaturkkista koiraa...
Mukavaa viikonloppua sinulle!
Poista♥
Voi miten kauniita kuvia, Leena! Näistä tuli taas hyvälle mielelle.
VastaaPoistaToivon teille onnistunutta elokuvailtaa lauantaiksi. Oppipojasta jäi nälkä saada lisää... Jopa mieheni, joka yleensä suhtautuu varauksella ruotsalaisiin elokuviin, kyseli heti, että tuleehan tähän jatkoa :)
♥
Ps. toivon myös, että löytäisit pian kirjan - ihan kuin SINUA itseäsi varten tehdyn!
Annika, kiitos.
PoistaKiitos samoin! R. piti myös kovasti jo siitä ensimmäisestä.
Sitä toivon minäkin ja sitä, että löytäisin takaisin lukurytmiini.
♥
Ihan tuo kuva Olgasta lumen keskellä.
VastaaPoistaMukavaa elokuvailtaa teille huomiseksi♥!
Hanne, se on viimeinen kuva Olgasta...En voinut tietää kuvatessa. Olen aika hukassa nyt...
PoistaKiitos samoin sinulle♥
Ihana nähdä Olga noin pirteänä ja lumisena. Lumikätköt omassa talvisessa pihapiirissä ovat takuulla kuin unelmaa koiralle! <3
VastaaPoistaMinä en uskaltaisi katsoa Oppipoikaa. Voin katsoa julmiakin elokuvia, jos ne ovat ei-realistisia (kuten Pan's Labyrinth) ja lukea monenlaista, mutta jännityssarjoissa oma rajani menee noissa brittiläisissä. Vera Stanhope -sarja (Ann Cleevesin kirjojen pohjalta) on mainio ja juuri nyt se tallettuu meillä digiboksille. Illemmalla katsomme sen. :)
Ihanaa viikonloppua!
Katja, kuva on viimeinen Olgasta...Kaikki, osa minusta kuoli perjantai-iltana. Hänen tuttu lääkäri tuli kotiimme ja kaikkia tapahtui erittäin kauniistu olohuoneessam ja kynttilöitä sekä kyyneliä...ne lonkat.
PoistaOlin pettynyt Oppipoikaan elokuvana sillä se oli raaempi kuin kirja. Siitä mm. puutti koko se osa kirjasta, joka teki Sebastianista lutusen. Kirja paaaljon parempi!
Minäkään en voi kätsoa väkivaltaa, mutta onneksi se oii tässäkin kuvatti 'viistosti'. Esim. muutamat Kummisetä -leffojen jaksot ovat minulle liikaa.
Ja olen niin kauhea ihminen, että uskon kahteen tutkojoiden tulokseen: 1) Vähiten väkivaltaan syyllistyvät trillereitä lukevat 2) Väkivaltaelokuvat voivat synnyttää väkivaltaa etenkin alaikäisissä je nuorissa katsojissa.
Olen aika hukassaa juuri nyt, mutta ehkä täältä vielä löydetään se tunnelinpää ja lyhty, joka siellä heiluu...
Voi, Leena. <3 Otan osaa. Olga oli varmasti ihana koira, yksi valontuojistasi ja nyt yhteinen aikanne on ohi. Kaikki muistot ovat varmasti hyviä, mutta niiden aika on vasta tulossa. Lämmin halaus.
PoistaVoi Leena, olen hirmu pahoillani tästä. Kaikkea hyvää ja voimia. Kun kissani, jonka kanssa kasvoin aikuiseksi jouduttiin yli 20-vuotiaana lopettamaan, murruin ihan. Vieläkin kaipaan.
PoistaKatja, en ole ihan oma itseni...osa Olgan tavaroista pitää olla edelleen näkyvillä ja sitten se yksi tietty huopa ja sohva...Nyt rakkaasta kodista tuli vain talo: Täältä puuttu mun baby....Peittelin hänet lämpimästi, patja tyyny, huupa ja hänen vauvapeitto....istuin yöllä hänen haudallaan. Mikä ei ole enää koskaan sama kuin se on ollut.Pelkään, että mu lapsella on kylmä...
PoistaHanna, kiitos. Elämä on, Kukaan ei luvannut siitä helppoa, mutta en uskonut, että näin vaikea. En toivo tätä kenellekään. Ymmärrän, että murruit. Minä olen särkynyt ruukku, enkä usko, että löytyy enää ketään, joka kokaa kaikki sirpaleet...Olga oli Unforgettable 4-ever, joten tämä kaipaus on sammumaton, saan rauhan, vasta kun osa tuhkaani on hänen haudassaan. Kunpa koirat olisivat yhtä pitkäikäisiä kuin kissat...Toisaalta, mitä enemmän yhteisiä vuosia sen vaikeampaa...Meillä melkein 15 vuotta ja 24/7.
<3 Olgalla on varmasti lämmin ja hyvä. Niin oikein, niin hyvä antaa hänelle patja, tyyny ym. mukaan.
PoistaToivon, että on. Ei mun lapsella saa tulla kylmä...
PoistaKyllä tämä tästä, mutta...ei ole nukuttu etc. mutta kun nyt jo pystyin avaaman koneen etc., ehkä nukun ensi yönä jo pitkät tunnit.
Se Ahmatovan runo, Kolmas ja viimeinen, Olga on mun kolmas pitkäiäinen koirani, en tiedä, mutta en ehkä tätä koskaan enää jaksaisi uudestaan läpi käydä.
Äitikin sanoi, että Olga sai elää hyvän, pitkän elämän ja lähtö oli kaunis ja nyt hänen on hyvä.
En ole ikinä ollut näin uupunut, mutta täältä on suunta vain valoon.
♥
Ihania kuvia, varsinkin tuo eka <3 Suloinen Olga... Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaMari, Olga oli elämäni Unforgettable 4-ever♥
PoistaKiitos samoin sinulle!
Minä en nyt näe valoa, mutta ehkä viikon tai kahden päästä tai sitten ensi vuonna....
Ihnaa viikonloppua sinulle♥
PoistaKauniit kuvasi puhuttelevat! Ilmankos, sillä rakastan talvea ja talvisia maisemia.
VastaaPoistaToivottavasti oikea kirja löytyy. Anna intuituon johdattaa etsintää! :)
Toivotan antoisaa leffailtaa! Myös minä siirryn sohvalle aivan pian, Kieslowskin 'Valkoisen' pariin...
Kaisa, kiitos.
PoistaSuurempi kuin intuitoitui johdatti minua, sillä kun tiistaina kuvasin näitä kuvia, Olga ensimmäisen kerran katsoi kohden kameraa puoli tuntia. Minä olin polvillani lumemma ja jouduin jopa vaihtamaan asentoa. Mielessä kävi: Mitä nyt? Vastaus on: Alles ist vorbei...
Leffailtakin oli, sillä R. haluaa pitää minut kiinni elämässä, sen filemissä, rutiineissa, suunnitelmissa, kaikessa...
Muistan aina erityisesti Sinisen...
Mukavaa viikonloppua sinulle♥
Leena, lähetän sinulle tänään paljon, paljon voimia, virtuaalihalauksia, lohdutusta ja valoa. Toisin sanoen olet ajatuksissani. This too shall pass. <3
VastaaPoistaKaroliina, kiitos♥
PoistaEn ole balanssissa, en ollenkaan. Miten voin edes hengittää ilman Olgaa, elämäni valoa!
I'm no't sure, this bad will fade away. This isn't the nightmare, this is my life just now. I miss my passed life...that one with Olga.
I so much try to believe 'this shall pass...'
Voi ei. Ajattelin juuri eilen että mitenköhän Olga-rouva voi. Ajattelin muutenkin kaikkia ystävieni ja tuttavieni iäkkäämpiä koiria (ja tietenkin omaani) perjantaina kun paras ystäväni joutui luopumaan omasta parhaasta mopsiystävästään vanhan herran sairauden vuoksi. Ja nyt luin täältä että Olgakin on lähtenyt Sateenkaarisillalle. :(
VastaaPoistaHirmuisen surullista. Alkaa itkettää (olen töissä ja pitäisi kai yrittää ajatella muita asioita...). Tuo on raskainta mitä lemmikinomistajan elämässä voi olla. Itsekin suren jo etukäteen joskus koittavaa eroa, vaikka Roopeni täyttää keväällä vasta yhdeksän.
Leena, paljon voimia, lämpöä ja lohduttavia ajatuksia sinulle! <3 Olgasi sai elää ihanan, parhaan ja kauniin elämän, ja nukkua pois sydän täynnä rakkautta. <3
Sara, kun tiistaina otin tätä kuvasarjaa, en voinut aavistaa, sillä kaikki oli niin hyvin. Vain yksi asia oli eri: Ensimmäistä kertaa Olga ei kääntänyt koko ajan päätään sinne sun tänne kuvatessa, vaan katsoa tapitti koko ajan kohden kameraa...
PoistaKiitos sinulle♥ En ole ollenkaan oma itseni ja nyt täytyy kohdata ne kaikki asiat, joissa Olga sitä ja tätä. Hän sai hyvän elämän ja sai lähteä minun suukkojeni kera olohuoneen sohvalla ja kynttilöitä...
Voi että Leena, olen niin pahoillani! Minäkin täällä itken, kun ajattelen suurta suruasi. Ei tällaiselle ole sanoja. Paljon, paljon lämpimiä ja lohduttavia ajatuksia! <3
VastaaPoistaAnna Elina, kiitos♥
PoistaEi ole sanoja. On vain pitkiä harmaita hetkiä, synkkiä kuoppia ja huoneita ilman mun pientä...Yritän selvitä.
Voi mitä täältä luenkaan! Paljon voimia teille kummallekin ja terveisiä myös kummipojalta. Kuten mummilan seinään aikoinaan kirjoitit Leena: Tiesinhän, että tälle tielle tulee lopulta päätös, mutta eilen en tiennyt sen päättyvän tänään.
VastaaPoistaNette, kaikki kävi kuitenkin niin yllättäen, vaikka olisi pitänyt olla aikaa varautua, mutta onko ikinä valmis lähtemään sille tielle, sillä tiistainahan en voinut tätä sarjaa kuvatessa tietää, että lähtö on perjatai-iltana.
PoistaKerro Karrille...ja kiitos♥
Voi rakas Bestis.. Voimia ja lämpimiä ajatuksia sinulle ja R:lle. Olga sai pitkän, huvän ja kauniin koiran elämän. Hän tuotti iloa olemuksellaan ympärilleen ja oli niin saumaton osa teidän perhettä. Muistan viimeisen suukon aina. Hyvät muistot kantavat, hän antoi ja sai niin paljon.Elämä jatkuu vaikka se on tyhjempää nyt. Koita jaksaa, olet ajatuksissa. Halaus Bessu
VastaaPoistaAnne, niin..., mutta se ilo lähti nyt pois. Kodista tuli talo, nauru on kadonnut ja vaikka mun pieni on lämpimästi laitettu, hänen on kylmä ja mun kanssa.
PoistaMiten ihmeellistä, että ehditkin käydä vähän ennen ja hän suukotti sinut vieläkin. Tämä tyhjiö ei täyty millään.
Yritän kaikkeni, mutta kaikkeni on tällä hetkellä kuin talvinen kaisla, joka voi katketa millä hetkellä hyvänsä.
♥
Ja sieluni siipensä levitti valloilleen, lensi läpi hiljaisen maiseman kuin matkalla kotiin. - Joseph von Eichendorff
VastaaPoistaLeena, olen ajatuksissa luonasi♥
Allu, ja sinne minä häntä joskus seuraan...Kaunis lause: Kiitos♥
PoistaVoi Leena, lähetän paljon lämpimiä ajatuksia sinulle. Ihana Olga-koira sai hyvän elämän, se on kaikkein tärkeintä. <3
VastaaPoistaSuketus, hän sai parhaan mahdollisen elämän, mutta silti me saimme enemmän häneltä. Tässä kodissa ei olisi ilman häntä ollut niin paljon leikkiä ja naurua...ja hän tiesi, miten rakastan joulua, siksi oli vielä joulun kuin parhaana lahjana minulle.
PoistaKiitos♥
Jätit kultaisia tassunjälkiä sydämeeni
VastaaPoista”Se mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua,
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi,
ole hiljaa, sulje silmäsi, hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.
Lupaan sen.
Lohduksi, sinun rakas koirasi.”
Tämä teksti auttoi minua, kun yllättävä eron hetki omasta kultaisesta paimenkoirastani tuli.
Ajatukset ovat luonasi, suru on läsnä mutta se vaihtaa muotonsa pikkuhiljaa lämpimäksi kaipaukseksi. Tämän kuun lopussa tulee neljä vuotta tuosta päivästä. En voinut olla läsnä, puhelimessa piti antaa lääkärille lupa.
Voimia Leena.
Tiitsa, voi mikä ihana kirjoitus, kiitos♥ Vien tämän kirjaan, jonne kerään parhaita runoja sekä sitaatteja.
PoistaToivon niin sitä hetkeä, kun suru vaihtuu kaipaukseen, mutta se ei voi olla vielä.
Myönnän, olin nyt onnekas, että sain pidellä häntä liki koko ajan ja hengittää sisääni hänen viiimeistä henkäystään ja vielä omassa kodissamme.
Tämä merkitsi minulle paljon...tämä sinun osanottosi.
Olga oli ihana;onneksi sain tutustua häneen.Paljon tsemppihaleja Leena!
VastaaPoistaJael, muistan, miten piditte heti toisistanne...
PoistaKiitos♥
Voi...:( Syvä ja lämmin osanotto suureen suruusi <3 niin ne lähtevät jossain vaiheessa,joskus vasta noin pitkän ajan kuluttua ja aina ne jättävät tassunjäljen sydämeen, itsensä kokoisen ja muotoisen tyhjän tilan syliin...Kaunis lähtö oli Olgallanne ja hyvä uinua viimeistä unta lumisen maiseman keskellä...Voimahalauksia.
VastaaPoistaTiina, elämä on kova juttu.
PoistaLähtö oli todellakin kaunis, mutta miten outoa, että vaikka niin on kuin jo kauan ollut varautunut, se tuli silti kun vähiten sitä odotin.
Kiitos♥
Osanottoni suuren suureen suruusi <3.
VastaaPoistaBlogissani on sinulle haaste, mutta ymmärrän kyllä, jos et nyt kykene siihen vastaamaan.
Tuija, kiitos♥
PoistaEn tiedä vielä...kiitos haasteesta, se oli kyllä niin helppo, että voisin sen johonkin rakoon tehdäkin.
Voi Leena! Vasta nyt tulin kurkistamaan blogiisi (minulta on hävinnyt koko lista lukemistani blogeista jonnekin bittiavaruuteen) ja luin, että ihana Olga on saateltu tuonpuoleisiin. Tiedän tarkkaan, miltä sinusta tuntuu nyt ja haluankin rutistaa sinua halauksella, me kaikki lukijasi olimme ihastuneita Olgaan, hänen lumen täplittämään turkkiinsa ja uskollisiin silmiinsä. Olga tiesi paikkansa perheessänne, tiesi miten tärkeä perheenjäsen hän oli. Ja lähtönsä oli rakkaudentäyteinen, sai nukkua maailman parhaassa paikassa, sinun käsivartesi ympärillään. Harvalla koirulilla on asiat olleet niin hyvin kuin Olgalla. Ja vaikka teillä on nyt ikävä ja suru, Olgalla on kaikki hyvin. Parasta maailmassa on elää rakastettuna ja saada lähteä rakastettuna. Olga sai elää sen todeksi.
VastaaPoistaVoimia sinulle ja R:lle. Lohduttavin ajatuksin luonanne.
Anja, niin...kun minä kuolen, kun minä kuolen, minut tuhkataan ja minusta osa lähtee samaan paikkaan Olgan kanssa ja sieluni lentää koirien taivaaseen.
PoistaOlgan meripihkasilmät ja hänen pyyteettömyytensä ja miten hän oli niin minua,joulua, lunta, viehkoa omapäisyyttä, herkuttelijaa, surujni kuulijaa, vähän villiä, paljon uskollisuutta...Nyt kodista tuli vain talo.
Ainoa lohdutus minulla on, että Olga sai elää todella hyvän elämän ja kiitos nykylääketieteen, myös nivelrikko voitiin pitää kivuttomana.
Olen sinun sylissäsi nyt halattavana. En ole halityyppiä, mutta sinulle tulen nyt.Tunnenhan sinut. Jotain, mitä sinä toit kasvaa hyvin likellä Olgan paikkaa. Ja sen ympärillä kaikki tontimme sinivuokot ja Olga katselee hedelmäpuutarhaa ja kesäkuussa istutan sekä valkoisen särkyneen sydämen että jouluruusun. Jouluruusun voi kukittaa jouluksi ulkona. Jos oaa. Olga oli aina joulumme ruusu. Hän halusi olla vielä tämän joulumme paras lahjani.
Kiitos♥ R. on lohduton, mutta esittää minun takia vahvempaa, vaikka ei tarvitsisi...sillä tiedän kuitenkin, miltä hänestä tuntuu.
Leena, minä näin tuon kuvan ja ihmettelin Olgan ilmettä.
PoistaIhminen suree kaikkia lemmikkieläimiään. Pikkupoikani oli surun murtama, kun hänen kiltti chincillansa kuoli ja hautasimme sen kauniiseen laatikkoon kukkien keskelle ja metsäiseen puistoon. Narniamaiseen torontolaiseen laaksoon hautasimme eläinlääkärimme rohkaisemana koko perhe yhdessä Tobymme, joka jäi auton alle ja jota itkin kolme päivää. Raskainta oli kuitenkin melkein 20 vuotiaaksi eläneen Tiina-kissan kuolema.
Tiina oli hylätty kissanpentu, joka lähti pakkasella seuraamaan tytärtämme. Se oli elänyt roskalaatikossa lapsuutensa kuin katulapsi. Tiina oli aina terve, mutta dementoitu äkkiä, kun tyttäremme muutti Kiinaan työn vuoksi. Uskon, että se oli surua menetyksestä. Pidin Tiinaa sylissäni keintuolissa monta tuntia ja itkin. Tiina nuoli kasvojani. En pystynyt lähtemään eläinsairaalaan. Mieheni vei Tiinan sinne.
Siitä on jo yli 10 vuotta ja mieheni sanoo edelleen, että ei jaksa ottaa uutta kissaa, sillä on niin raskasta, kun eläin kuolee.
Opiskeluaikana tapasin erään dogmatiikanprofessorin, jolla oli ollut rakas koira. Sillä oli ollut oma huone professorin työhuoneen vieressä. Tämä hyvin oppinut ja arvostettu ankaranakin pidetty teologi sanoi, että hän uskoo eläinten olevan samassa taivaassa ihmisten kanssa.
Siksi sanoin, että uskon Olgan seikkailujen jatkuvan. Näin Narnian loppusanat sopivat meille eläintenystäville, jollainen C.S. Lewiskin oli. Monet ihmettelivät, kuin hän lelli koiraansa - ihan niin kuin Sinäkin Olgaa.:)
Toby ja Tina ovat aikamatkoilla kirjoissani Mistä tietää, vaikka jossain näkyy vielä Olgan näköinenkin kultaturkki. Toby oli muuten ihan samaa väriä, kuin pieni leijona.
Anna, minulla kävi aavistus, mutta se oli vain värähdys, sillä Olgalla oli tosi pirteä päivä. Kuvat on siis otettu jo tiistaina, mutta juttu tehty torstaina. Tätä ei olisi tullut, jos olisin tiennyt mitä ilta ja etenkin perjantai-ilta toi tullessaan. Onneksi sain vahvistusta niin monilta ja onneksi en sulkeutunut suruuni simpukaksi, kuten on tapani.
PoistaSehän siinä onkin niin vaikeaa, kun sitten se ero...Me olemme nyt ilman koiraa ainakin toistaiseksi. Katsotaan, miten tämä menee. Enkä voisi tähän nyt kuin Olgan tilalle ketään halutakaan.
Monet suurmiehet ovat rakastaneet koiria. Myös maailman paras kirjailija eli Mika Waltari, Ja Sakari Topelius oli suuri eläinten ystävä. Minulle kertoo ihmisestä kaiken miten hän suhtautuu eläimiin.
Olga oli punaturkki ja kuin leijona. Monelle tämän rodun yksilölle on annettu nimi Elsa, Elsa-leijonan vuoksi. Kun tämä rotu luotiin oli mallina suosikkivillieläimeni kettu. Toisaalta oli hauskaa, että tästä koirasta sanotaan, että se on kissamaisin koira ja se näkyi siinä, että ne harvat kissaihmisystävät, jotka minulla oli, lälläsivät Olgan kanssa hulluina. Suuri kissojen ystävä, suomentaja Eve Rehn aivan palvoi suuriruhtinatar Olgaa.
Anna, lue Bengt Jangfeldtin kirja Axel Munthe - tie Caprin huvilalle. Saat lukea paitsi kuuluisan eläintenystävän elämänkerran myös kokea pari yllätystä, jotka koskevat Ruotsin kuninkaallista sukua.
Aivan ihastuttava kuva Olgasta!
VastaaPoistaYmmärrän ihmistä joka suree koiraansa, hyvää ystävää, olenhan itsekin koiraihminen ja muutenkin eläinystävä. Monet eivät ymmärrä sellaista ollenkaan.
Meidän Nalle on kohta 11 v, ja joskus ajattelen kauhulla sitä päivää, jolloin Nallen on lähdettävä. Oikeastaa en edes uskalla ajatellakaan, mutta välillä vilahtaa mieleen ja sitten suren jo etukäteen hetken aikaa.
On se Nalle edelleen pirtsakka tyttö, ja riehuu pihalla lumessa Pimun, eli lapsensa kanssa, kuin nuori koira. Viimeksi tänään. Mutta välillä väsyttää helpommin.
Hän ei jaksa enää olla pyörän kanssa kovinkaan pitkiä reissuja. Ennen tehtiin neljänkin tunnin pyörälenkkejä. Toki leväten, istuen voikukkapellossa, rannalla, metsäpoluilla tai kallioilla, milloin missäkin, joimme vettä ja kävimme joskus uimassakin. Eväätkin oli joskus mukana.
Olga on varmasti aina mielessäsi, vaikka pahin kaipaus meneekin ohitse. Hänellä on oma paikka sydämessäsi, eikä menetä sitä paikkaa koskaan.
On se niin surullista!
Laali, kuvitteli, otin kuvan tiistaina, joka oli tosi hyvä päivä. Olga vain antoi kuvata helpommin kuin koskaan...kuin olisi sanonut: Mami, kuvaa nyt kylliksesi, sillä nämä ovat viimeiset kuvat. Ja tästä kuvasta tuli se viimeneinen kuva, vaikka sitä en tiennyt vielä to aamuna, kun tämän jutun tein.
PoistaNallen rodusta ja tietysti pidosta riippuu kaikki. Meille sanoi ei oma eläinlääkäärimme jo viisi vuotta sitten,että 'Olgalla on lonkan nivelrikon takaia enää vuosi aikaa'. Me hankimme kunnon tulehduskipulääkket, ei mitään kolmiolääkkeitä, laitoimme matot uusituillekin lattioille, lisäksi yksi aika tyyris luontaistuote, ja rapuille laitoimme invalidiliuskan, jota pitkin hänen oli hyvä mennä ulos. Me selvisimme VIISI HYVÄÄ VUOTTA. Teillä voi olla sama määrä hyviä vuosia jäljellä.
Olga paanitteli lumessa vielä torstaina, mutta ei kävellyt enää kunnolla, etsi nannoja lumesta, mutta ontui, eikä kyseessä nyt mitään tilapäistä - enää.
Pyörälenkitys on aika rajua. Minä tein Olgan kanssa kävellen 3 tunnin lenkkejä, kun hän oli kunnossa. Vähitellen hidastettiin sitten tahtia. Uimassa käytiin paljon. Muista stopa liika liikunta ajoissa. Minä en tajunnut missä oli vika, kun Olga ei olisi halunnut lähteä seuraamaan minua hiihtäessä...hänhän oli irti ja jäi istumaan pitkänkin matkan päähän. Sitten se siitä valkeni.
Häntä ei ohita mikään. Ja paikka on ikuinen. Kuin sieluun tatuoitu.
Surullista on kun koiran elämä on niin lyhyt. Surullista on menettää elämän pyytettömin, ainoa pyyteetön.
Monia ihania vuosia teille♥
Kiitos!♥
PoistaNalle on sekarotuinen, hiukan border collieta, hiukan ajokoiraa ja ehkä pystykorvaakin. Pimu on puoliksi suomenlapinkoira, ja toinen puoli Nallesta.
Nalle ei ole koskaan ollut kipeänä ja on aina ollut hyvin pirteä. Pyöräilylenkit ovat jääneet, tein vain muutaman viime kesänä, kun ei se mussukka enää paljon jaksa. Normaali kävely riittää.
Pimu taas tarvitsee enemmän liikuntaa, onhan se vasta kolme, tai täyttää ensi viikolla.
Nalle sai aina määrätä tahdin pyöräilyssä, ja aina se olikin edellä, joskus jopa veti minua, kun en halunnut pyöräillä liian lujaa. :)
Kun Nalle kuulee sanan 'pyöräilemään', se vieläkin villiintyy, se tykkää siitä niin paljon.
Mutta nyt on toisin, eikä kannata liikuttaa liikaa, kun ei ole lihavakaan, tai no, kilon ehkä voisi laihduttaa, painaa nyt jotain 17-18 kg.
Itse en pysty tekemään hirveän pitkiä kävelylenkkejä enää, kun nivelet ovat rikki "muinaisen" lentopalloharrastuksen vuoksi, ja saattaa se reumakin olla osallisena, se on todettu, muttei ole vaivannut viime vuosina. Siksi se pyöräilykin alkoi kun reuma alkoi pahalla tulehduksella ja pystyin tuskin liikkumaan parin kolmen vuoden ajan.
Ovat ne sellaisia ihania otuksia, ettei sitä osaa kuvitellakaan, ennen kuin itsellä on sellainen uskollinen karvakasa!
Ole hyvä.
PoistaOih, border colliet ovat aivan ihania. Olen taas kotoisin pitäjästä, josta tulevat ehkä Suomen kuuluisimmat ajokoirat. Niin ihania ja ihmsirakkaita.
Olgalle tuli ylipainoa, kun kohtu jouduttiin poistamaan tulehduksen takia. Se on kuin karman laki, että sitä tulee silloin ja minä en ala eläintä nälässä pitämään. Mutta ruoka oli uunissa haudutettua kalaa tai kanaa, joskus vähän raejuustoa, kerran viikossa raakaa jauhelihaa, joskus kuivamuonaa, josta Olga ei tosin perustanut ja sitten tietysti nivelpatuka ja hammaspuruluut. Ja Olga tykkäsi hedelmistä. Nythän se vanha uskomus on kaadettu ettei koira muka tarvitse vitamiineja. Esim. C-vitamiini on tärkeä, sillä se auttaa rustoa pysymään terveenä.
Meillä on sitten sama kiitos liikunnasta. Kymmenen vuotta sain askelmittariin päivässä vähintäin 16 000 askelta sekä lenkeistä Olgan kanssa että puutarhan hoidosta ja nyt todettiin oikeassa polvessa lievä nivelrikko. Syön nyt Glucosamiinia ja yhtä muuta juttua ettei se vain etene, enkä enää hypi, en juokse, en laskettele. Mutta ratsastan issikoilla, sauvakäveln, uin ja hiihdän. Pyöräily kuulemma myös kävisi, mutta kun se ei vain kiinnosta.
Mikä onnettomuus, että näin tänään hurmaavan koiranpennun, Stabyhoun, mutta ei, ei nyt...Olen luvannut R:lle, että nyt on ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin elämä niin, että voimme tehdä lähtöjä extempore ja viipyä. Ei ole oikein ottaa koiraa, jos on paljon sen luota pois. Ja toisaalta, olin itse niin läheisriippuvainen Olgasta, että vaikka tytär oli hoitamassa Olgaa kotona, en nauttinut olla erossa, vaan oli ikävä...
Juu...kaikki ei tiedä, miten ihmeellinen yhteys ja elämä voi olla koiran kanssa.
Meidän koirat saavat paljon c-vitamiinia. Joka päivä tontin rajan puskista mussuttavat muutaman ruusunmarjan - ja niitä riittää! :D
PoistaOn se niin orpoa ilman koissukaveria yksin kotona! Pojalla oli koirat mukana pohjoisessa lähes kuukauden, ja arvata saattaa että oli ikävä!
Ne olivat kylässä Nallen lapsen luona, ja siis Pimu siskonsa luona. Miniäni vanhemmilla on yksi Nallen pentu. Ihana koira sekin, ihan samannäköinen kuin Pimukin, mutta suomenlapinkoiran värit, ruskean eri sävyjä vaaleasta tummaan.
Kyllä kai näistä kirjoittaisi vaikka kuinka paljon...
Olgakin söi karviaisia puskista suoraan, mustikoita mättäistä ja talvella 'isin' kanssa mandrariinia ja appelsiinia.
PoistaOnneksi R. jää nyt eläkkeelle kesäkuussa 47 liike-elämässä vietetyn vuoden jälkeen. Teemme jo huhtikuusta alkaen lähtöjä ja kesästä on muutenkin tulossa extra hektinen.
Tällä saarella on paljon lapinkoiria ja ne ovat tosi suloisia.
Vaikka kirjan...
Hieno juttu että pääsee vapaallekin noin valtavan pitkän työrupeaman jälkeen!
PoistaViisaitakin nuo koissut ovat, ainakin välillä!
Ja huolissaan jos joku talossa voi huonosti. Kun miniällä oli liian matala verensokeri, Nalle meni tökkimään häntä, ja ilmoitti meillekin huolensa. Ja tämä on tapahtunut monta kertaa! Nyt insuliinipumpun tultua kuvaan sitä ongelmaa ei ole ollut enää, helpotus Nallellekin!
Jo oli aikakin.
PoistaNe ovat ja niillä on sielu. Ja kuitenkin ne tuovat myös paljon iloa ja naurua.
Minä en voinut itkeä Olgan nähden...Koirathan voivat kuulemma tietää syövänkin ja eräs koira aavisti emäntänsä verisuonen katkeamien ja haki apua.
Niin...;-)
PoistaLeena, eilen etsin tietoja Olgasta ja selasin vain sinun blogitekstejäsi. Etsin lähinnä jonkinlaista muistokirjoitusta Olgasta, mutta en löytänyt. En lukenut ollenkaan kommentteja, ennen kuin nyt luin nämä surukommentit läpi. Ihmettelen itsessäni sitä, että olen nähnyt Olgasta vain muutaman kuvan, lukenut sinun muutaman kerran kertovan Olgasta ja muutenkin olen teille ventovieras ihminen, ja silti tuntuu kuin olisin kiintynyt Olgaan, kuin olisi nyrkillä isketty sydänalaan.
VastaaPoistaTuo viimeinen kuva Olgasta on kaunis, ihana, Olga on siinä iloinen hassuliini. Kun Olga kuvauksesi mukaan oli talvikoira, oli varmaan hyvä sekin, että hän sai kuolla talvella.
Paula, en halunnut ollenkaan kertoa tätä. Se vain sitten vuoti siinä myräkässä, kun tämä kirjoitus oli niin iloinen ja kaikki alkoi jo samana iltana, kun huomasimme, miten vaikeasti Olga käveli. Mutta oli kivuton ja nukkui yönsä vielä hyvin, minä valvoin koko yön.
PoistaOlgasa on todella paljon mahtavia kuvia blogissa. Voin koota niistä joskus jonkun jutun, mutta ei vielä, ei vielä.
Niinpä, mitäs luulet mun ajatelleen kun Dansku ei voinutkaan jäädä kotiinsa...Toivottavasti nyt on hyvä ja pysyvä koti.
Kuumat kesät ovat kolme viimeistä vuotta olleet suuri kauhistus niin Olgalle kuin minulle. Olen viettänyt päiväkausia Olgan kanssa kellarissa...Kohdunpoiston jälkeen, joka oli pakkotilanne, karva ei vaihtunut enää kesäkarvaksi, vaan oli yhtä paksu kuin talvella. Uiminen ei auttanut yhtään. Me olimmme kuin paita ja peppu eli rakastimme lunta ja joulua. Olga halusi olla vielä joulun, sillä meille joulu merkitsi talvea ja lunta ja herkkuja ja yhdessäoloa.
Ehdotomasti näin. Meillä on nyt siellä Olgan haudan likellä korituolit ja välillä menemme sinne huovat mukanamme istumaan. Olen keräsnnyt jo vuosia sitten sinne kaikki tontin sinivuokot, paljon lehto-orvokkia ja lemmikkiä. Istutan vielä valkoista särkynyttä sydäntä ja valkoisen jouluruusun mun joululapselleni...
Olgan katse on kuitenkin suora ja mietteliäs, ehkä surumielinen, vaikka turkki on iloisen lumileikin jäljiltä luminen.
VastaaPoistaOlga osasi näyttää tuolta kun halusi jotain;-) Mutta nyt hän antoi jo tiistaina merkin, jota en osannut lukea: Hän ei kääntänyt koko kuvaussession aikana kertaakaan päätään sivuttain, minkä teki yleensä aina. Minä vain ihmettelin asiaa R:lle, mutta mikään kello ei soinut...Ehkä oli hyvä, että olin iloinen, sillä Olga kärsi, jos minä itkin.
PoistaTämä on vain kestettävä ja lohduttaudun sillä, että Olga sai elää pitkän hyvän elään ja sai kuaniin, tuskattoman lähdön. Olga on minulle ikuisesti Unforgettable, joten tähän ei nyt mitään muuta kuin tyttären koiran hoitamista, kun nuoripari on reissussa. Ja mekin lähdemme nyt pitkästä aikaa pariksi viikoksi Itävaltaan. Olga oli niin perhesidonnainen, että ei olla vuosiin tehty muita matkoja kuin 1 päivä + pitkä viikonloppu. Silti sain minä Italissa kovan ikävän Olgaan eli kai olin hänestä aika läheisriippuvainen...
Jotenkin vahingossa jostain kommentistasi tuoreemmissa huomasin, että Olga on mennyt. Etsinkin sitten blogistasi ja googlen kautta tietoa. Mietin, että miten tuo on livahtanut ohi, mutta täältä se sitten löytyikin, kommenteista.
VastaaPoistaOtan osaa hirvittävän suureen suruusi! Kyyneleet vierii väkisin pitkin poskia, kun näitä kommentteja luin.
Liisax, kun en aikonut kertoakaan...Kaikki vain tapahtui sitten niin nopeasti, vaikka onneksi ei kaikkein rankimman kautta eli saatoimme odottaa melkein vuorokauden, että Olgan oma lääkäri tuli kotiin. Ei kipuja ja Olga pääsi vielä uloskin tarpeilleen ja kieritteli lumessa. Nämä tiistain kuvat ottaessani, siis laitoin nämä to aamuna, en aavistanut vielä mitään.
PoistaKiitos♥ Onneksi minäkin nyt osasin itkeä, enkä kivettynyt suruuni kuten tein edellisen koiramme kohdalle. Se suru purkautuikin sitten yllättävässä hetkessä eli silloin kun olimme noutamassa Olgaa kasvattajalta. Olen kuitenkin hiljaa onnellinen siitä, että kaikki meni kauniisti ja rauhallisesti ja Olga miltei sai nukkua pois sylissämme.
Voi Leena... saimme siis saman surun samana talvena. Miten minäkään en tajunnut niitä selviä merkkejä, joita meidän punaturkki antoi: kirjaston portaita astellessani meinasin UNOHTAA koiran, palasin takaisin ja ajattelin sekunnin sadasosan: "Ai niin, olethan sinä vielä olemassa:" Siis VIELÄ. Eikä silloin ollut mitään merkkiä mistään. Meillä oli terve 8-vuotias koira.
VastaaPoistaTai terveeksi luultu. Sitten tapahtui pieni onnettomuus, ja sen seurauksena todettiin tosi iso ja vakava kasvain - eikä meidän tarvinnut enää itse päättää mitään (se on kauheinta), kaikki oli selvää. Alkoi koiraton kevät.
Voi että. Toivottavasti valo jo voittaa siellä. <3
Minna...jokin on muuttunut. Kodista tuli talo. Kukaan ei tervehdi, kun aamulla herään. Kukaan ei ole vastassa, kun palaamme elokuvista.
PoistaKun otin nämä kuvat, oli tiistai ja olin onnellinen. Julkaisin ne torstaina ja en tiennyt mitä ilta ja etenkin perjantai-ilta tuo tullessaan. Meillä oli kyllä ollut aikaa varautua, sillä nivelrikko oli kestänyt jo kauan, mutta Olga oli kivuton ja sai kulkea vapaana puutarhassa.
Olga lähti perjantai-iltana klo 18.20 meidän olkkarin sohvalla. Tuttu eläinlääkäri lohdutti, että 'Olga oli saanut elää pitkän ja todella hyvän elämän.' Ja näinhän minä sumusilmiltäni, miten kauniisti hän lähti. Pää käsissäni, suukkonen otsallaan ja R. silitti koko ajan...
Kasvain on ylitsepääsemätön tilanne, mutta jossain vaiheessa tajuat, että on helpompi lähteä kivuttomasti, kuin kärsiä syövässä. Teillä ei vain ollut aikaa valmistautua. Siltikin sinä selviät, jos kerta minäkin olen selvinnyt. Pienokaiseni nukkuu hedelmäpuutarhassa lämpimästi laitettuna. Muista kaikki ne vuodet, jotka saitte...jos pystyt, älä mieti, niitä, jotka jäivät saamatta. Elämä on, mutta sieltä täältä puskee valoa. Voi jo rapsuttaa ystävän koiraa ja olin jo yökylässä Bessulla ja hänen punaturkkinsa nukkui samassa sängyssä kanssani aamukymmeneen. Heräsin siihen, kun Nala makasi poikittain päälläni;-) Luulin ensin, että en voi mennä, en kestä nähdä samanrotuista, mutta yllättäen kaikki helpottuikin.
Katso tarkasti: Minä seison tunnelin päässä ja vilkutan sinulle tähdet sormieni päissä. Näet valoa!
♥