Suomalaista voimaruokaa (Minerva 2011) lähtee Arleenalle! Onnea♥ Kirja ei ole mikä tahansa mukava ruokakirja, vaan Virpi Kurjenlennon teksti ja reseptit sekä Sami Revon kuvat ovat huippua, jolla on saatu voitto Vuoden Ruokakirja 2011 Gourmand International -kilpailussa. Virpille kiitos, että sain vihdoinkin oppia onnistuneen hyytelön salat ja Sami Revon kuvat tunnistan jo missä tahansa ruokalehdissä valokuvaajan nimeä katsomatta.
Arleena, ilmoitatko minulle osoitteesi, että voin laittaa Suomalaista voimaruokaa tulemaan sinulle.
Kaunista tiistaita kaikille! Huomenna ehkä jo kirjan merkeissä...
Love
Leena Lumi
PS. Sen Yhden Paikan talvinen Lumi menu Hyvä tekstiesittely, mikä harmi ettei ole kuvia...
Hienon ja tärkeän asian otit esille, tämän suomalaisen voimaruoan. Me saamme olla tosi ylpeitä että maassamme kasvaa niin paljon puhtaita tuotteita mm marjat, sienet, kalat ja paljon muutakin. Innolla odotan näitä sinun omia ruokapostauksia:)
VastaaPoistaMaiju, kiitos. Suomalaisen keittiön ei todellakaan tarvitse hävetä missään. Aajtellan nyt vaikka karjalanpiirakoita: Kun äiti kysyy, mitä hän laittaisi, kun menemme sinne rannikolle, ensin toivomme tietysti kalaa monella sortilla ja sitten hänen rivitalonsa seinänaapurin, Suomen parhaan karjalanpiirakoiden valmistajan, perunapiirakoita. Äidin ei teitenkään tarvitse itse laittaa kaloja, sillä hän hankkii osan, kuten sinihomejuuston kera kevyesti savustetut merilohet paikkakunnan omalta kalastajalta ja osan sitten valmistamme me, kunhan vain on mistä valmistaa.
PoistaKatsotaan nyt...;-)
Itse valmistaisin enemmän ruokaa juuri perinteisellä tavalla, mutta tämä tilapäinen asuminen mökillä on rajoittanut ruanlaittoa. Odotan niin hartaasti että saan uuden keittiön jossa voin todella rauhassa laittaa perheelle, suvulle ja ystäville ihania ruokaelämyksiä, käyttäen nimenomaan suomalaista kalaa vaikka savustaen ja hienoja sieniämme käyttäen mm.kanttarelleja ja herkkutatteja.
PoistaOn todella tuskaa tällähetkellä kun en pysty kokkaamaan, mutta sinnittlen kun saan uuden keittiön:)
Huomenna vieraillemme Nurmijärvellä, jossa emäntä paistaa meitä varten aidot Karjalanpiirakat. Taidan viedä tuliaiseksi kuivattuja Herkkutatteja:)
Ihanaa kun on muita samanlaisia ruokaintoilijoita kuten sinä Leena!
Maiju, mutta sinulla on niin ihanaa odotettavissa eli uusi koti, jos olen oikein ymmärtänyt. Olet takuulla panostanut keittiöön ja se kannattaa. Saamme sitten ilmeisesti ensi syyyskesästä jo nauttia kulinaarisista luomuksistasi.
PoistaAijai, minkä nyt kerroit;-)Olen kranttu jossain ja se on mm. karjalanpiirakat eli kaupan piirakat ovat vain satunnainen hätäratkaisu.
Miten edinkään kirjoilta ja puutarhalta ja lumitöiltä aina lukea noita ruokalehtiä ja alkaa suunnitella...;-)
Kiitos samoin!
Onnea voittajalle, hieno ruokakirja!
VastaaPoistaKotimainen ruoka, sitä voita mikään:) Nostan nyt tähän meidän leipäperinteemme, ei varmaan missään muualla maailmassa ole niin rikasta leipäkulttuuria kuin meillä. Näin rohkenen väittäää..ja ne piirakat ynnä muut karjalaiset herkut sultsinoineen ja muineen.
Hyvää ja kaunista viikkoa Leena!
Minttuli, kiitos psta.
PoistaSamaa mieltä. Minä rrrrakastan leipää, mutta niidenkin ohitse menevät karjalanpiirakat. Niitä maailman parhaita saan äidillä pääsiäisenä. Söin kerran Viipurin torilla sellaisia lihapiiraita, jotka eivät olleet siis mitään lihapiirakoita, vaan superherkkua. Piti kysyä äidin serkulta, joka on kotitalousopettaja, mitä ne ovat, mutta sitten näin pöydällisen kantarelelleja ja minua vietiin;-) Ostin ne kaikki.
Ehkä ne herkut olivat sultsinoita...
Kiitos samoin sinulle!
Tätä minä salaisesti toivoin, mutta minulla on aina huonoa arpaonnea.
VastaaPoistaOnneksi nyt tärppäsi. Kiitos paljon, lähetän osoitteeni sp:llä.
Arleena, Lumimies toimi onnettarena vanhaan malliin;-) Onnea!
PoistaMinulla on tämä kirja myös omassa hyllyssäni ja olen ostanut joitakin lahjaksikin. Hieno teos.
No voi, minulla taisi mennä ruokakyselysi ihan ohi.
VastaaPoistaPerustimme pari vuotta sitten tänne Lohjan seudun lähiruokayhdistyksen. Suomessa tuotettu lähi- ja luomuruoka on useilta vähän jäänyt kiireessä markettien einesten jalkoihin. Siitä on tietoisemmin pidettävä huolta. Ja sitten meidän marja- ja sienimetsät. Niitä ei voi kyllin ylistää.
Hienoa, että jaksat panostaa myös ruokakulttuuriin.
Irene, niin tämä oli sellainen pikajuttu, joita minulla on joskus ennenkin ollut. Mutta älä huoli, kohta blogini täyttää 4 vuotta ja silloin on arvonta.
PoistaNimenomaan niin, mutta yhä enemmän kuulee, että haetaan suoraan tilalta tai pieneltä myyjältä, joka myy ko. tilan tuotteita.
Missään ei ole sellaista kuin ovat meidän marja- ja sienimetsämme ja kalavetemme. Eikä muilla ole karjalanpiirakoita;-) Ei ainakaan niitä maailman parhaita.
Ainahan olen sitä tehnyt, mutta on eri asia, miten paljon siitä ehtii kirjoittaa. Kuulisitpa lasteni kertomukset jokasyksyisistä kurkunsäilömisistäni;-) Ja nyt ovat oman puutarhan kirsikat kellarissa muuttumassa likööriksi...
Onnea vaan Arleenalle!
VastaaPoistaJael, kiitos psta!
PoistaOmpas kauniin näköinen kirja. Onnea voittajalle! Ja Leenalle mukavaa keskiviikkoa :)
VastaaPoistaPirkko, ja kirjan kuvat ovat samaa Sami Repo -ihanuutta!
PoistaKiitos psta.
Kiitos samoin sinulle.