sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Katsot peiliin. Pitkään. Mikä olisi muuttunut? Ja olisiko...

Katsot peiliin. Pitkään.
Mikä olisi muuttunut? Ja olisiko pitänyt?

Ehkä silmien pohjalla jotain vapisevaa
ehkä huulien kaari vavahtavampi.
Eihän se vielä kerro että pimeä hipaisi läheltä
että lopullisen kosketus oli niin todellinen
että silmät kysyvät onko vielä lupa nauraa
että jalat kysyvät saako juosta
kukkivalla nurmella
että onko oikein iloita kaiken sen jälkeen

että jokin huutaa: aurinko älä laske,
toivo, älä katoa,
elämä, pidä minusta kiinni!

- Maaria Leinonen -

35 kommenttia:

  1. Miten kaunis ja niin sopiva runo sinulle!
    Edlleen itkettää kun luin edellisen postauksen kommentteja. Voimia teille surussanne.

    Levollista sunnuntain jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos.

      Tästäkin täytyy vain selvitä...Kaikkea ei raivata heti pois, vaan haluan erota kaikesta hitaasti: Olgan yksi vuode on vielä näkyvillä, yksi tietty kuppi keittiön lattialla, sydännannapurkki jäi olkkarin pöydälle ja yhtä huopaa ei pestä ikinä, sillä siinä on hänen hyvä tuoksunsa, jota en halua unohtaa ikinä.

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  2. Leena, olet ollut koko viikonlopun mielessäni, vähän väliä käynyt katsomassa, joko olet tiedon julkistanut :´(

    Minä en osaa sanoa mitään, rutistan vain sinua hiljaa ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, niin...vaikea tätä olisi ollut salatakaan, vaikka alussa niin suunnittelin. Minä olen nyt eri.

      Kiitos sinulle♥

      Poista
  3. Niin koskettava, tosi. Meni ihon alle, sai muistamaan, elämään läpi uudelleen. Jaksan ihastella Leinosen ilmaisua uudelleen ja uudelleen..

    Kiitos tästä Leena. Halaus luoksesi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannah, jos ikinä sanat voivat auttaa, niin tässä runossa.

      Ole hyvä ja kiitos sinulle♥

      Poista
    2. Voi Leena, en tiennyt tuota ensimmäistä viestiä kirjoittaessani, että teille oli koittanut Olgan hyvästelyjen aika. Lämpöisin lohtuhalaus luoksesi ja voimia surupolulle.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Karoliina, kiitos♥

      Joskus sanatkin voivat auttaa...

      Poista
  5. Laurence Tardieu sinua varmasti kiinnostaisi, ehkä hänen kirjoja joskus suomennetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, kiitos vinkistä. Nyt ei juuri jaksa mikään kiinnostaa...

      Poista
    2. Sellainen kirjailija joka antaa voimaa kun ei kiinnosta... Laurence Tardieu näyttää valon kun sitä ei ole.

      Poista
    3. Sitten häntä juuri tarvitsisin...

      Poista
  6. Kaunis. Niin runo kun nainen:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, eikö vain.

      Kuvassa on Keira Knightley Anna Kareninana. Filmi sai ensi-iltansa Suomessa perjantaina.

      Kaunista sunnntaipäivää sinulle.

      Poista
  7. Nyt kun minulle valkeni, että lumileikit ihanan puutarhaseuralaisesi Olgan kanssa ovat lupullisesti päättyneet, saa tämä mahtava runo entistä syvemmän ja koskettavamman merkityksen.

    Halauksia, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, niin...viikonlopusta tuli ihan eri kuin luulinkaan. Kaikkeen on kuin valmistautunut, mutta ei ole kuitenkaan.

      Kiitos♥

      Poista
  8. Ihana, itkettävä runo. Vaikka sanoja joskus on vaikea löytää voivat ne sielua eheyttää. Pysy kasassa, olet ajatuksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, erittäin vaikuttava teksti. Tartun tähän kuin oljenkorteen, nuuhkin sitä yhtä huopaa ja paljon Olgan esineitä näkyvissä ja tietysti kaikki valokuvat seinillä, pöydillä...ne saavatkin jäädä.

      Kiitos♥

      Poista
  9. Tassunjäljet ikuisesti sydämessä.
    Voimia Leena! <3 <3

    VastaaPoista
  10. Leena, en ole uskaltanut häiritä. Ajatuksissani olette olleet koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, sinä Ihanainen, kiitos sinulle kaikesta tuestasi perjantaina♥

      Et ehkä tajua, miten paljon autoit. Kaikki meni kauniisti. Nyt on enää suru, joka ottaa aikansa ennen kuin muuttuu kaihoksi. Olen hengissä vielä, joten kyllä tästä selvitään.

      Poista
  11. Leena, silmäni kostuvat, olen sanaton. Runoa lukiessani vaistosin sen, mitä kommenteista luin. Olga on poissa.

    Olen aistivinani, miltä tuntuu. Omasta vastaavasta menetyksestä on neljä kuukautta. Ensimmäistä kertaa olimme joulun pois kotoa, sillä koti tuntuu edelleenkin tyhjältä.

    Halauksin.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, Unforgettable on poissa. Pyyteettömin on poissa. Nauru on poissa. Kodista tuli talo.

      On rankkaa. En meinannut tänään jaksaa mitään, mutta R. sai minut pakotettua jopa lenkille.

      Neljä kuukautta on vielä lyhyt aika...

      Olga halusi olla vielä joulun ja tiistaina kun kuvailin edellistä sarjaa, kaikki oli hyvin. Hän oli paras joululahjani, lumen ja joulun koira, niin se aina oli. Kaltaiseni.

      Kiitos♥

      Poista
  12. Lähetän paljon lohdun<3 sinulle!

    VastaaPoista
  13. Koskettava runo, luopuminen koskettaa, jättää muistot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, eläminen on kuolemista, mutta miten se aina yllättääkään.

      Tuossa runossa on kaikki oleellinen.

      Kaunista uutta viikkoa sinulle!

      Poista
  14. Oi, halauksia ja pehmeitä ajatuksia sinulle Leena ♥

    VastaaPoista
  15. Niin suloinen runo!
    Pidän maaria Leinosen sanoista.
    Ihana kuva kaiken lisäksi.
    haleja sinulle..
    Olen ollut "laiskana" täältä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, eikö vain.

      Minä pidän erityisesti tästä.

      Kuvassa Keira Knightley uudessa Anna Karenina -filmatisoinnissa, joka taitaa olla jo kolmastoista. Meillä on jo liput tuohon elokuvaan eli tällä viikolla...

      Kiitos samoin♥

      Laiskuus on jotenkin luovuudelle sukua, usko tai älä.

      Poista