Kun minä leivon pipareita teen tuplataikinan alla olevasta ohjeesta. Aloitan leipomisen varhain ja siinä menee sitten koko päivä. Pipareita on kiva laittaa kauniisiin peltirasiohin ja antaa lahjaksi ystäville. Loputkin tekevät kyllä kauppansa vaikka niitä olisi kuinka paljon...
300 g (3 dl) sokeria
300 g voita
1 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl
kardemummaa
1 tl inkivääriä
800 g vehnäjauhoja
1 rkl soodaa
3 munaa
Keitetään siirappi, mausteet ja puolet sokerista. Sitten lisätään voi, jonk aannetaan sulaa sekaan. Munat ja loppu sokeri vispataan ja yhidstetään joukkoon. Lisätään jauho-soodaseos. Annetaan seistä seuraavaan päivään viileässä, vaikka kellarissa. Paistetaan 200 asteen lämmössä n. 5-6 minuttia.
piparkakkuterveisin
Leena Lumi
*****
Ruokareseptit Leena Lumissa
Kuninkaalliset piparit!
VastaaPoista(näin tuollaista kuningaan perheessä, ja aloin matkia :)
Ne aina syödään. Uudethan leivotaan ensi jouluna, näkisit meidän mahtavat pipari"talot", tänä jouluna SAARI + teltta, poikani tekemä: http://hannelenparatiisi.blogspot.se/2012/12/mika-saari.html
PoistaToiset syövät, toiset eivät.
PoistaTytär leipoi meidän piparit tänä vuonna.
Tästä luulisi sinun pitävän:
http://valkoisetunelmat.blogspot.fi/2012/12/16-luukku.html
joo, meillä miesten hommat nuo piparitalot, mutta jospa ehdottaisin punkkiä ensi vuonna... Tässä se kuninkaallinen esikuva: http://hannelesjul.blogspot.se/2008/11/kunglig-tradition.html
PoistaAika mahtavaa!
PoistaJa kuningas oli vielä niin nuoren näköinen, minun teinivuosien idoli, joka hurjasteli urheiluautoillaan ja näytti 'ganska söt'.
Ehkä kuninkaalliset voivat ne syödä, me ei raaskita;-)
VastaaPoistaVoih, minä en leiponutkaan ollenkaan piparkakkuka tänä jouluna. Mutta juuri parhaillaannon pullataikina muhimassa ;)
VastaaPoistaAhmu, en minäkään, tytär leipoi ja toi tullessaan. Minä tein tiikerikakun..., kun pulla ei minulla onnistu. Se on R:n omima alue, korvapuustit.
PoistaSehän noissa tahtoo olla vikana, että herkkua olisivat vaan ei taideteoksia kukaan henno syödä :)
VastaaPoistad-malli, kunpa kaikki herkut olisivat niin hienoja, että niitä ei raaski syödä. Nyt juuri toivon sitä kovasti.
PoistaNuo Olgat on ihan parhaita!♥ ♥ ♥
VastaaPoistaAnnika, täysin samaa mieltä♥
PoistaHyvä että teilläkin on koirapipareita! Meillä on yksi piparimuotti, jolla saa ihan mäyräkoiran näköisiä pipareita. Vaimo arveli, että se saattaisi olla lammas!
VastaaPoistaLuepas muuten mitä wikipediassa kerrotaan piparkakuista ja Hannusta ja Kertusta.
Ketjukolaaja, mäyräkoira! Ehkä teillä on karkeakarvaisen mäyräkoiran muotti, toivottavasti myös tuo koiramaailman filosofi.
PoistaSää yrität pelotella mua;-) Minä olin näytelmässä penskana Kerttu ja tiedän tuosta jutusta kaiken.
Täällä juuri menossa suuri kaappiraivaus osa 5 ja tänään pistelin keittiön kaapeista rasioita menemään. Jouluiset rasiat ylähyllylle odottamaan tulevaa joulua.
VastaaPoistaPiparintuoksua rakastan, mutta en syö niitä pipareita. Siitä puolesta pitää lapset huolen.
Mine, minultakin lähtevät muut nyt pois, vaan ledit ovat talvivalot ja saavat jäädä.
PoistaMiten luja oletkaan! Minä olen liian perso herkuille...
Tunnustan, että en ole koskaan tehnyt perunalaatikkoa siis tuota haudutettua jouluista, joka on alempi postauksesi. Nyt kun olen jättänyt perunan pois ruokavaliostani, jää laatikko kokeilematta.
VastaaPoistaPipareita leivoin vielä silloin, kun lapset olivat kotona. Nyt olen laiska leipomisessa ja luonteeltani hätäinen, niin pipareitakaan en ole tehnyt. Paitsi, juuri muistin, vuosi sitten jouluksi leivoin valkoisia pipareita ja niitä syötiin aika pitkään.
Arleena, ei siitä mitään tuomiota tule;-) Kaikki eivät voi tehdä kaikkea ja minäkin teen vain mikä minua kiinnostaa.
PoistaMinä en jättäisi perunaa ikinä pois. Minun eniten luettu reseptini, jonka pidän vielä yllätyksenä, liittyy juuri perunaan.
Minäkin laiskistuin pipareissa heti kun jäimme kahden. Tytär leipoi tänä vuonna ja toi tulleessaan. Olen ainakin siirtänyt häneen tuo tradition.
Valkoinen rulettaa, se on glögissäkin parempaa.
Minä ihmettelen kun tähän jouluun nyt pääsin takaisin....;-)
Söpösiä pipareita, ei niitä taida hennoa edes puraista! Meillä on perinteenä, että Roosa (pojantytär) leipoo jouluaaton pöytään paikkamerkit pipareista. Useimmiten ne jäävät syömättä kun ovat niin sieviä.
VastaaPoistaAnja, ei, ei,nämä ovat olleet jo muutaman vuoden joulutunnelman tuojina, yksi monista, mutta tärkeistä.
PoistaOnpa kiva idea♥ Minä tein tänä vuonna paikkamerkit joistain korteista, joita on kertynyt mistä vain, mutta yritin valita niistä kaikille parhaiten sopivan ja minulle tuli tietysti koira.
Oi siellähän se Olgakin on;ihanat piparit!Täällä käytän taatelisiirappia tavallisen siirapin sijaan,koska sitä ei ole.Toimii ihan hyvin sekin:)
VastaaPoistaJael, ja Olga saa olla kaksi kertaa;-)Kiva, että sinä leivot pipareita ja myös niitä joulutorttuja.
PoistaNuo on hauskat. Meillä lapset leipoo piparit ja kaikki saavat omansa. Useana vuonna myös hepat tallilla, kun heppa muotti löytyi. Mä olen ihan hupsu noihin piparimuotteihin. Olen tuonut niitä Itävallasta ja Saksasta tuliaisina, viimeisimmät taisi löytyä Hollannista sellaisesta pienestä keittiökaupasta. Täytyykin ensi vuonna tehdä taikina tällä ohjeella!
VastaaPoistaAnne, nämä siirtyvät varmaan aikanaan Merin huusholliin;-) Niistä hän sitten muistelee monenmoisia ja vaikka P:a, joka nämä on leiponut ja hienosti koristanut.
PoistaEpistä, että en saanut heppaa. Sanoppa P:lle, että Sinttu-kirjat ovat vähintäin parin heppapiparin väärti. Pitää olla sitten heppa kuin Hrönn.
Keski-Euroopan keittiökaupat ovat löytöjä. Meilläkin on eräästä zürichiläisestä liikkeestä yksi isompi muovitarvekalu, joka on parikymmentä vuotta vanha. Olemme yrittäneet etsiä samanlaista sekä Suomesta että Saksasta, mutta ei ole löytynyt.
Meri vei tällä ohjeella leipomiina pipareita myös anoppilaan ja kovasti tykkäsivät. Minusta tämä on todella erinomainen ohje.