Kerron teille nyt rönsyillen tarinaa yhdestä viehättävimmästä kukasta, mitä tiedän eli jouluruususta. Olkaa tarkkoina, sillä mukana on niin legendaa kuin faktaa ja etenkin ihmetystä siitä, miten minusta, valkoisten amaryllisten palvojasta tuli jouluruusuihminen.
Ostin ensimmäisen kerran jouluruusua kotiimme viime talvena. Niitä oli muutamia, mutta kuvassa oleva yksilö oli suurin ja se myös kukki todella, todella kauan. Sainkin sitten kevättalvella tutulta puutarhurilta vinkin, että 'vie se kukka kevääsen vaikka millä ja istuta keväällä puutarhaasi heti roudan sulettua.' Minä tein kaikkeni ja kyllä siinä eloa vielä oli, kun sen toukokuulla maahan laitoin, mutta sitten tulivat kylmät yöt takaisin ja liekö siihen menehtynyt. Olin aivan onneton! Mutta sitten joku armelias sielu, en muista enää kuka, kiitos♥, kertoi minulle, että jouluruusuja myydän taimina, joten eikun Viherlandiaan ja ostin kolme yksilöä, jotka nyt siis viettävät puutarhassani ensimmäistä talveaan. Tuttu puutarhuri siellä kertoi, että hänellä oli täällä Keski-Suomessa jouluruusu kukkinut kerran lumesta valkoisin kukin aivan kuin kirjassa Satu Kukkameri ja lumen ihme:
Kirjassa jouluruusukeiju kertoo Sadulle näin: "Minun nimeni on Helleborus niger, mutta voit kutsua minua Helleksi. Suomeksi nimeni on jouluruusu. Muistutan aika tavalla valkovuokkoa, jolle olenkin sukua. Kuulun anunculacae-perheeseen. Helleborus-suvussani on monia eri lajeja. Kuten näet, en ole vielä puhjennut kukkaan. minua palelee kovasti. Koko taimeni on lumen alla. haluatko tietää, miksi kukin keskellä talvea? Rakastan pitkiä, pimeitä öitä ja niiden kosteutta. Juuri tällaista oli kotiseudullani satoja vuosia sitten. Siksi tämä on minulle parasta kukkimisaikaa." Sadun Ranskasta kotoisin oleva Simone-mummi kertoo sitten, että vaari oli eläessään saanut jouluruusun kukkimaan juuri jouluksi. Vaari oli laittanut ruusulle tuulensuojan kopistettuaan ensin lumet kukan päältä. Vaari peitteli ruusun kuusenhavuilla. Saman asian ajaa pakkaspeite.
Jouluruusu on ollut ennen tärkeä lääkekasvi, josta tehtiin aivastuspulveria, jonka uskottiin auttavan vatsavaivoihin, hammassärkyyn, spitaaliin ja masennukseen. Jouluruusu on myrkyllinen ja sen myrkyn nimi on helleboriini. Uskotaan, että jouluruusu kodin nurkalla tuo onnea!
Tänä vuonna minulla on parhaiten kukkinut tämä Viherlandiasta ostamani lasimaljaan istutettu kukka, joka vain työntää koko ajan uusia kukintoja. Olen huomannut, että jouluruusun kastelun on oltava kohtuullista, mutta se ei saa kuivahtaa, toisaalta sen juuret eivät saa liota vedessä.
Myönnän, että en voisi enää edes kuvitella joulua ilman tätä viehätystä. Äitini ei tiennyt mitään jouluruususta ja niinpä yllätin hänet tänä jouluna juuri valkoisella jouluruusulla. Nyt hän sitten yrittää saada kukan vietyä elossa kevääseen ja istuttaa sen sitten puutarhaansa. Luottopuutarhurnii kertoi, että vaikka kukka näyuttäisi kuolleelta niin se alkaa yleensä hyvässä hoidossa lykätä uutta versoa ja niin minulle kävi nyt yhden kanssa, joten saanen senkin toukokuulla istutettua puutarhaan.
Ja tässä sitten jouluruusu Tuijan puutarhasta. Hänellä on pinkki jouluruusu! Kirjassa Perennat kotipuutarhassa kerrotaankin, että: "Vaaleajouluruusu on vanha isoäidin aikainen perenna, mutta risteyttämällä eri lajeja keskenään on saatu lukuisia uusia lajikkeita, mikä on lisännyt kiinnostusta jouluruusuihin. Usein myynnissä on kylvämällä saatuja tarhajouluruusun taimia, jolloin ne ovat ilman lajikenimeä. Värivaihtoehtoja on valkoisesta, keltaisesta ja vihreästä alkaen aina roosaan ja tummanviolettiin, lähes mustaan. Joukossa on myös täplikkäitä, raidallisia ja kerrannaiskukkaisia lajikkeita." Ja kasvuoloista sen verran, että 'Keväällä aurinkoa voisi olla runsaammin ja kesällä taas enemmän varjoa ja kosteutta. Jouluruusu on pitkäikäinen ja viihtyy samalla kasvupaikalla useita vuosia.' Tuijalla voit piipahtaa katsomassa lisää kuvia jouluruususta vaikka täällä ja täällä Ja jos klikkaat tästä pääset Anna Amnellin sivulle, jossa näet monta monta kuvaa jouluruususta: Kuvia klikkaamalla aukeavat sitten jouluruusutarinat.
Jollain hauskalla tavalla tämä Tuijan pinkki jouluruusu on suloisesti syypää kaikkeen;-) Parhaat yksilöt eivät ole edes kovin edullisia...Kun Tuija teki viime vuonna muuttoa, minulla oli valtava hätä, että hän jättää nämä ruusunsa, unohtaa ne, mutta muistutin kai riittävästi, sillä ne lähtivät muuttokuorman mukana uuden kodin puutarhaan. Tässä vielä linkki Tuijan juttuun Aurinkoista Wappua! Kannattaa muuten kollata hänen jutuissaan, sillä siellä on melkein kaikkialla kuvia jouluruusuista.
Helle kirjasta Satu Kukkameri ja lumen ihme jatkaa kertomustaan tästä kukasta, joka on kuin unta, lunta ja unelmaa:
Legenda siitä miten jouluruusu sai alkunsa:
Olipa kerran pieni tyttö, joka oli niin köyhä, ettei voinut hankkia lahjaa Jeesus lapselle Beetlehemiin. Tyttö seisoi talviyönä kylmässä hangessa itkemässä. Siihen, mihin tytön kyyneleet putosivat, kasvoi myöhemmin ihana kukka nimeltä jouluruusu, Helleborus niger.
*****
Tämä juttu liittyy nyt puutarhasarjaani Leena Lumi's Flower Power
Love
Leena Lumi
Jouluruusu on myös marraskuun lumoa: Kaikki on tässä ja nyt. Tämä kukka pysäyttää ja saa olemaan läsnä hetkessä. Ihana, ihana marraskuu yllätyksiä tulvillaan!
Jouluruusun voi istuttaa heti keväällä kun routa on sulanut. Tässä on kyseessä myöhäinen istutus ja lajike on Helleborus 'Verboom Beauty'. Heille, jotka kantavat joulua sydämessään koko vuoden, jouluruusu on varmaankin se koskettavin kukka. Nämä marraskuvat ovat koiramme suuriruhtinatar Olgan haudalta...
Minäkin haluan sitten joskus kasvaa jouluruusua...
Marraskuun jouluruusu yläkuvassa 5.12.2013 eli itsenäisyyspäivän aattona. Kun tätä kasvia alkaa hengittää, elää sen nahoissa, tajuaa hyvin, miksi tämä kaunis kukka haluaa niin monessa maassa kukkia juuri jouluna.
Ja nyt aletaan kuunnella, miten joulu lähestyy...
*****
Nyt on kevät 2014 ja tässä yksi ihanimmista jouluruusukuvista ikinä:
Ihania tarinoita jouluruusuista!:DD
VastaaPoistaKiitos, Leena-IhaNainen, ja oikein hyvää vuoden jatkoa ja arkiviikon alkua sin ulle!<3333
Aili, kiitos.
PoistaOle hyvä ja kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen♥
Minulla kolmas jouluruusu "menossa" tänä talvena ja nyt sekin alkaa jo lehdistä kellastumaan...en YMMÄRRÄ, miksi en saa niitä menestymään. Tänä talvena kuulin vasta minäkin, että niitä myydän aikaisin keväällä....pitääpä olla tarkkana, että saa keväällä ostettua...:)
VastaaPoistaIrmastiina, jos katsot toista kuvaa, näet tuon kuparisen astian: Onnistuin tänä vuonna tappamaan siinä yhden joulurusun, koska lykkäsin sen kaupan muoviruukun sinne ja ilman mitään salaojitusta eli juuret olivat vedessä.
PoistaSoitin äidilleni ja hän sanoi, että hänelläkin ovat lehdet ihan keltaiset, kuin olisivat kuivuneet. Nyt hän aikoo leikata ne kuivat lehdet pois ja ottaa kukan pois kukkakaupan ruukusta ja isuttaa sen oikeaan ruukkuun, jossa salaojitus eli hän ei ainakaan anna vielä periksi;-9
Osta ehdottomasti keväällä: Minä olin pyörtyä kun kuulin, että tätä ihanuutta saa ostaa keväällä taimina puutarhaan.
Mutta se on varmaa, että amarylliksissä on tänä vuonna jotain vikaa. Minä en ole ainoa, jolla kukka kasvaa vain korkeutta, vaikka ei kastele ja kun toinen kukinto aukeaa, toinen töröttää vieressä jo kuolleena.
Kiitos Leena vastauksesta....vielä tänään jouluruusuni saa kunnon saviruukun...:)
PoistaOle hyvä. Katso tuota kuvaa, jossa on myös basilika: Siinä on nyt tuon upean tilalla se mikä kuoli eli saa tavallista kaapin alusvaloa ja on itse asiassa mikron vieressä, mutta siinä se nyt lykkää tavallisessa ruukussa uutta kukkaa. En uskalla sitä muualle edes siirtääe eli olkoon tuossa, kunnes saan sen puutarhaan. Tuo lasijuttu on olkkarissa ja se lykkää upeasti uutta eikä sillä ole ollut yhtään heikkoa hetkeä.
PoistaÄitikin siellä nyt istuttaa jouluruusuaan...;-)
Ja: "Yirttänyttä ei laiteta."
PoistaSaviruukussa on..☺
PoistaHyvä sinä! Ja nyt toivotaan, toivotaan...
PoistaMinun ihana uusi amaryllikseni oli myös pitkä hujoppi, on edelleen. Siinä on suunnattoman pitkät lehdet, mutta odotan silti hartaasti, että se kukkii kolmannen kerran. Kadun sitä, että en leikannut heti ensimmäistä kukkavartta maljakkoon. Se auttaa yleensä amaryllista kukkimaan moneen kertaan.
PoistaNo onneksi minä leikkasin tänään. Sehän voi kestää maljakossa aika kauankin aikaa.
PoistaKiitos tiedosta. Olen suuri sisäkukkakiller, mitä kukaan ei onneksi useinkaan muista, kiitos puutarhani;-)Siis kaikki vinkit tervetulleita.
Kiitos hauskasta kirjoituksesta ja kauniista kuvista. Me taidamme ostaa jouluruusun vasta Nuutinpäiväksi, kun koko joulun ajan joku meistä on ollut sairas tai ulkomailla.
PoistaLöysin jotain uutta jouluruususta täänään.
Minäkin tutustuin tänä vuonna jouluruusuun anoppilassa. Mahtaakohan hän tietää, että sen voi pihalle istutella keväällä? Pitääkin vinkata..
VastaaPoistaTäällä sataa lunta ja koulusta juuri ilmoitettiin, että laittavat tänään lumen takia ovet aikaisemmin kiinni. Toivottavasti tätä lajia ei jatku enää huomenna, sillä minun aikataulut vaatisi työrauhan päivällä ja se ei kyllä onnistu jos koko nelikko on kotona...
Mine, ja anopithan saavat kukat menestymään kunnes routa sulaa maasta: Vinkkaa ehdottomasti.
PoistaJa Kanadasta meilasi ystäväni, että heille on tulossa taas joku hirmumyrsky alueelle, jossa hän asuu...Viimeksi hän laittoi sieltä hurjaa uutiskuvaa.
Mahtaa teidän lapsia huvittaa, kun koulut suljetaan LUMEN takia aikaisemmin.
Minäkään en voi keskittyä, jos joku säheltää täällä...
Oi miten kauniita kuvia ja tarinaa jouluruusun ihmeestä.
VastaaPoistaYhden kerran on minulla jouluruusu ollut, mutta kai sen sain hengiltä kuivuuden takia, joten kiitos kasteluohjeesta ja muista vinkeistä vastaisen varalta.
Kaunista talviviikkoa:)
Minttuli, kiitos.
PoistaIlmeisesti ei ole helppo, sillä äitini on minua parempi vähintäinkin sisäkukissa, mutta nyt hänen jouluruusunsa lehdet ovat kuivuneet. Hän istuttaa sitä parhaillaan kunnon ruukkuun, jossa on salaojitus. Minä olen nyt kastellut tasaisesti, mutta en lorottamalla. Kysyy hermoa;-), mutta olen päättänyt oppia tämän jouluruusun elossa pitämisen.
Kiitos samoin sinulle!
Minua on kiehtonut tuo jouluruusu jo muutaman vuoden, eli sen ajan,kun koko kukasta olen edes jotain tiennyt. Puuttuu vain se puutarha tai edes pikkupiha, jonne saisi istutettua. Luoteisparvekkeella, jonne ei aurinko paista on turha kasvattaa edes havupuita :(
VastaaPoistaNiin ihastuttavia ovat kuvat ja nuo tarinat. Tuon Satu ja kukkameri kirjan koetan kyllä löytää jostain. Kiitos Leena.
Tiitsa, unohdin mainita jutussani, että tämä kukka ei saa olla suorassa auringonpaahteessa puutarhassa. Sinun parvekkeesi voisi olla juuri sopiva. Kuvittele nyt kun tyttäreni kasvattaa kärhöjä Helsingin kotinsa parvekkeella ja ne voivat hyvin.
PoistaMinun 'oma puutarhuri' etsii myös tuota kirjaa. Minulla oli kirja mukana Viherlandiassa ja luin hänelle valittuja paloja ja hän innostui.
Ole hyvä.
Tiedoksi Tiitsalle ja puutarhurillesi, että kannattaa kysellä antikvariaateista tuota Satu Kukkameri ja lumen ihme -kirjaa. Suomenkielinen painos on nimittäin loppu. Itse ostin kirjan ruotsinkielisen alkuperäisversion Saga Blom och snöflickan marraskuussa suoraan Annalta, joka oli myymässä sitä yhdessä pop up kirjakauppa -jutussa. Sitä siis saa ehkä vielä kirjakaupoistakin ...
PoistaMarietta, minä kehoitin puutarhuriystävääni katsomaan netistä, siellä on joku sellainen paikka, jossa myydään vanhoja kirjoja ja niistä ilmoitetaan myös kunto. Tosin mikään ei voita livesti antikvariaatissa kollaamista...
PoistaSaisivat jo ottaa kirjasta uuden painoksen: Se menisi kuin kuumille kiville.
Kiitos tiedosta!
Voi miten ihania kuvia jouluruusuista! Varsinkin tuo pinkki on suloinen.
VastaaPoistaMinä istutin Tukholmasta joskus talviaikaan tuomani jouluruusun sen vuoden keväällä ulos. Oli niin laihassa maassa kiven juurella, että nippanappa pysyi hengissä, yhden vihreän lehden vaan teki että tiesin sen olevan vielä tajuissaan. Nyt viime syksynä siirsin sen talvehtimaan parempaan multaan takapihalle. Ehkä se on keväällä voimissaan lumen alla...
Sen kauniimpaa kukka kuin jouluruusu tuskin onkaan, ehkä se todellakin on syntynyt kyynelistä!
Hienosti kukkii jouluruususi lasiastiassa!
Anja, Tuija on aina niin uniikki;-) (vrt. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista;-)Kiitos.
PoistaTakapiha kuulostaa hyvältä. Minun seuraavat lähtevät jonnekin alapihalle, puolivarjoon...Nykyiset ovat keittiön ikkunan alla ja näkyvät myös sisään tullessa ja saavat kesällä puiden varjoa, toivottavasti riittävästi.
Tuo lasiastia alkaa minua nyt ihmetyttää, kun se voi siinä niin hyvin. Voisiko siinä olla oma hyvä pienilmastonsa...
Jouluruusu on suunnattoman viehättävä kasvi, herkkä ja tunnelmallinen. Kaunis myös tuo punerva versio, minulla ollut vain valkoisia.
VastaaPoistaSarppu, niin minustakin. Juuri se tietty herkkyys siinä...
PoistaMinä halusin puutarhaankin vain valkoista (kun pinkkiä ei ollut), mutta niitä sain vain yhden ja kaksi viininpunaista. Muistaisin, että olen jossain blogissa nähnyt mustankin...
Mun tämän joulun jouluruusu on ihan rupunen, ehkä paleltui kun ostin sen kovilla pakkasilla. Mutta, jos se pysyy kevääseen hengissä, istutan ulos muiden ruusujen seuraan.
VastaaPoistaPari edellisjoulujen ruusua kasvaa takapihalla ja viime kesänä ne tekivät muutaman kukan! Ihana tuo legenda...
Ihanaa tammikuun jatkoa sinulle!
Eeviregina, jouluruusu kyllä reagoi kylmään pahasti, kun se tulee lämpimästä sisälle. Meidän kukkakauppias laittoi TOPPApussin ettei ruusumme saa kylmää. Toivotaan parasta.
PoistaMinulla teki se viime suvena istutettu valkoinen YHDEN kukan, toivottavasti tulevaisuus on runsaampi.
Kiitos samoin sinulle!
Rakastan jouluruusua ja annoin tänä vuonna naapureillekin joulukukkana♥
VastaaPoistaAllu, sama täällä. Naapurinne saa olla onnellinen.
Poista♥
Juuri äsken kotimatkalla ostin kirpputorin kukkamyynnistä s u u r e n valkoisen jouluruusun, joka on miltei kuihtunut, mutta kun tarkastelin sitä huomasin valtavan määrän uutta kasvustoa (lehtiä) aloittelevan juurelta. Sijoitin kukkaan kaksi euroa ja aioin istuttaa sen puutarhaan. (Kirpputorin myyjä katsoi minua kummastellen, täti osti kuihtuneen kukan) Tarja vinkkasi, että kasvin voi vaikka haudata lumeen ja Sailan mukaan voi maan sulattaa vaikka kuumalla vedellä sen verran, että saa kuopan kukalle ja istuttaa sen nyt, tietysti se pitää peittää lumella. En tiedä uskallanko kokeilla, minulla on sisällä ennestään kaksi jouluruusua hyvin hengissä, ehkä ne pärjäävät kevääseen.
VastaaPoistaCheri, minkä loikan sinä tässä teit;-) Otit vähän tilaa...
PoistaSuuret yksilöt ovat parhaita. Aika hyvin 2 eurolla.
No, minä kerron nyt: Minä sulatin vappuna routaa kiehuvalla vedellä, sitten odotin, että se maa on normaali, laitoin lisää hyvää multaa ja istutin sen huonon yksilön sinne, mutta sen jälkeen tuli valtavan kylmiä öitä ja se oli ollut kaiken aikaa vain sisällä, joten...Ehkä voisit karaista kukkaasi sen jälkeen kun se alkaa ensin näyttää vahvistumista.
Tätä roudan sulattamista kiehuvalla vedellä kyllä nyt joku ihmettelee...nauraen.
Anteeksi, en voi syyttää edes Neroa. Joskus kissa saattaa painaa vahingossa jotain nappulaa, mutta nyt olen kyllä ihan itse sössinyt. Taidan kuitenkin pitää kasvin sisällä jos se näyttää pärjäävän. Pidin jouluruusuja kylmällä kuistilla, pakkanen kiristyi yöllä ja ne jäätyivät, mutteivät olleet moksiskaan.
PoistaSait R:nkin hämmästymään;-)
PoistaNiin sanotaan, että pitää viileästä ja ainakin minun se rauskuni kuntoutui viileässä välivarastossa, jossa onneksi valo. Nyt se lykkää uusia varsia ja kukkia kuin ei mitään keittiössä. Varmaan niitä suojellaan kaupasta tuottessa siksi, että on kasvatettu sisätiloissa etc. Ikinä ei ole kukkaani niin topattu kuin osatessani tänä vuonna tuon kauniin lasipurkkiyksilön ja sanoivat, että tekevät sen kukan, eivät lasipurkin takia.
Olen ollut jouluruusuhullu jo muutaman vuoden. Ensimmäisen sain varmaan viisi vuotta sitten jouluksi. Istutin sen keväällä Vironperän sisääntuloon jasmikkeen alle. Seuraavana vuonna se pukkasi lehtiä ja toisena keväänä pilkisti valkeat kukat lumesta. Ah, sitä onnea! Kaikille turisteille sen esittelin. Nyttemmin minulla on useita ja erivärisiä, yksinkertaisia ja kerrottuja. Lähes joka penkkiin lykkään jouluruusun. No, en sentään paahteeseen. Nyt keväällä kun noita sisällä olevia joulurusuja yrittää säilyttää kevääseen asti, niin tiedoksi, että kannattaa etsiä mahdollisimman viileä paikka kodista.
VastaaPoistaIrene, se tarttuu...Teillä on ideaali vyöhykelle tälle lumotulle kukalle.
PoistaMinullakin on jo valittu lisäpaikkoja sekä etupihan varjokohdasta, että alapihalta eli hedelmäpuutarhasta.
Vanhojen talojen salien talvilömpötila olisi niille varmaan ideaali. Onneksi minulla on kellarin vieressä välivarasto, jossa juuri yksikin yksilö toipui hyvin, täydellinen viileys jouluruusulle.
Kiitos vinkeistä!
Minunkin jouluruusuni OLI niin kaunis!
VastaaPoistaMummeli, ymmärrän;-) Olen hirveä sisäkukkien murhaaja, mutta nyt olen päättäyt opetella tämän oikuttelijan salat.
PoistaÄidilläkin OLI iso kaunis jouluruusu. Toivon nyt, että uusi ruukku ja kunnon salaojitus vielä pelastavat kukan.
Selvisi ruususeni pahoinvointi, aloin sitä tutkimaan, enkä ikinä, en koskaan ole nähnyt kukassa niin valtavaa määrää kirvoja, kaikki lehtiern aluspinnat röykkiöittäin täynnä noita viheliäisiä elukoita. Saa nähdä, olenko nyt myöhässä yrityksessäni pelastaa se.
PoistaMummeli, sitten vain vähän myrkkysuihkutusta. Olen puutarhaihmisenä tottunut myrkyttäjättären rooliin, sillä aina saa tapella ruusujen kirvojen kanssa.
PoistaTämä ei tullut minulle mieleenkään, joten kiitos!
En usko, että on myöhäistä. Puutarhuriystäväni sanoi, että vaikka siinä ei näkyisi mitään eloa pinnalla, se aloittaa uudestaan. Monet heittävät kukan turhaan roskiin.
PoistaViehättävä postaus upeasta jouluruususta, kera kauniiden kuvien! Kiitos :)
VastaaPoistaItselläni ei ole vielä koskaan ollut jouluruusua. Monta kertaa asia on käväissyt mielessä, mutta jostain syystä aina unohtunut. Jospa ensi jouluna...
Kaisa, kiitos ja ole hyvä.
PoistaEi minullakaan ennen viime joulua, mutta se olikin sitten menoa;-)
Ihania tarinoita. Minä, joka aina onnistun kukat jossain vaiheessa tappamaan, sain jouluruusun säilymään vanhemmilleni viime vuonna koko joulukuun ! Isäni taisi sen johonkin pihalle istuttaa keväällä. Täytyykin kysyä mistä sitä mahdollisesti voi yrittää tähyillä vielä kun hanki väistyy.
VastaaPoistaMinna, kiitos. Sinussa on jouluruusukeijun vikaa! Minäkin kyllä 'uhkasin' äitiä, että toimitan uuden ja vielä isomman jouluruusun, kun hän tänään voivotteli kukkansa tilaa, mutta taidankin ostaa taimen ja käydä sen istuttamasa hänen puutarhaansa.
PoistaKaunis tarina jouluruususta:) Ja miten ne kukkivatkaan tuolla lumessa vai olivatko ne vain hetken siellä...Kaunista!
VastaaPoistaJael, eikö vain. Jouluruusu on taikaa, se tekee mitä huvittaa...Lumessa niin moni asia on kaunista.
PoistaKauniita jouluruusuja.
VastaaPoistaMinä hoidin sitä väärin ja se menehtyi ennen aikojaan.
Arleena, samaa mieltä. Kiitos.
PoistaJos jaksoit lukea aikaisempia kommentteja, niin ehkä se olisikin vielä voinut toipua...Ensi kerralla sitten.
Sattumalta katselin juuri erästä vanhempaa jaksoa sarjasta "Bones" ja siinä mainittiin jouluruusu,ja sen myrkky helleboriini,jota vanhan legendan mukaan käytettiin kutsumaan Paholaista.Näin siis sen sarjan jakson mukaan...
VastaaPoistaJael, hirveän kiinnostavaa! Kasvitiede on kautta aikain ollut myyttien ja uskomusten sekä kansanlääkinnän villiä kenttää, jota etenkin brittidekkaristit ovat oivallisesti hyväksikäyttäneet niin myrkytysmurhissaan kuin erilaisten kuolemien symboleina. Heti mieleen tulee Minette Waltersin Häpeänaamio, jossa käytettiin symbolina pahan symbolinan terveellistä nokkosta ja sitten jotain muuta. Lainaus juuri noihin uhrin kasvoilta löytyneisin kasveihin oli jostain Shakespearen kuuluisasta näytelmästä, muistaakseni Kuningas Learista...
PoistaMinä aion kuitenkin säilyttää mielessäni tuon kauniimman legendan pienestä tytöstä ja Jeesus-lapsesta, sillä jouluruusun herttaisuuden ei halua uskoa kutsuvan paholaista, vaikka näinhän se voisi olla, että kaunein voisi kutsua pahinta. Kiitos mielenkiintoisesta lisästä jouluruusun mytologiaan, sillä sitähän tästä on kehkeytymyssä.
Hei Leena, minulla kävi varmasti juuri niin, että juuret olivat liikaa vedessä ja kasvi muuttui keltaiseksi. Amaryllikselle tapahtui samoin kuin kerroit. Toinen kukkavarsi on jo kuollut ja toinen on äärettömän pitkä.
VastaaPoistaAina ei voi onnistua. Sinun jouluruususi kyllä näyttävät upeilta ja tarinat ihanilta:)
Kuuntelin (kehtaanko edes kertoa) äsken sitä Johanna Rusasen joulu CD:tä, jonka sain sinulta vuosi sitten. Se on vaan niin hienoa musiikia, vaikka joulu olisikin ohi. En silti ole korjannut "tunnelmavaloja" (niiden uusi nimi)vielä varastoon, vaan tuikkivat monien kynntilöiden kanssa edelleen pimeissä illoissa. Niiden valossa koti on kuin koru:)
Mukavaa alkavaa viikkoa♥!
Hanne, hyvin tavallista, mutta lueppa, miten Mummeli löysi lehtien alapinnoilta mielettömästi kirvoja...
PoistaMinä leikkasin eilen sen toisen kukkavarren ja laitoin sen korkeaan, yhden kukan vaasiin. Ja itse amaryllis lentää tänään pannuhuoneen kukkaroskikseen, joka on mystinen muoviastia peltikannella. Siellä jo yksi amaryllis odottaa kaveria. Mahdatko muistaa, että kerrn kun tein tuon, löysin sieltä helmikuun lopulla upeassa nupussa olevan amarylliksen, joka oli siellä pimeydessä kehittynyt parhaimaksi kaikista. Istutin sen ruukkuun ja se kukki kauemmin kuin mikään aikaisempi ja teki aina vain uusia kukkia...Käsittämättömät ja kiinnostavat ovat kukkien tiet.
Se on niin upeaa musiikkia. Ja kehtaanko kertoa, että kun sen on kuunnellut ei enää maistu kuunnella tavallisempia ja niitä rakkaita vanhoja. Jotenkin kauheaa, mutta ehkä tämä on vain joku vaihe...
Hanne!: Ne pienet kirkkaat ledit ovat TALVIvaloja. Anna niiden olla reippaasti helmikuun lopulle. Minä jätän meiädn valkoisten verhojen takana olevat valot sinne taakse säilöön, sillä luin, että kalliit ledit ovat melkein ikuisia, vain isku voi niitä vahingoittaa eli siellä ne ovat verhojen takana parhaassa tallessa ja vakuutan, että verhovalot meillä palavat vielä maaliskuussakin. Sitten vain töpselit irti seinästä. Yksi sarja on tungettu isoon Aalto-vaasiin ja sen pidän vaikka kuinka pitkään lamppuna. Piironkia kiertävät ledit otan pois ekana. Rrrrrakastan ledejä ja olen jo keksinyt uuden kohteen ensi marraskuuta ajatellen;-)
Nimenomaan tuo kun koti on niiden valossa kuin koru. Minä en vain ikinä, ikinä saa sitä valokuviini, miten ihanalta ne näyttävät.
Kiitos samoin sinulle♥ Satanut lunta paljon eli kohta lumitöissä, sitten lounas, leivon tiikerikakun, vaikka ei pitäisi ja taidan paistaa illaksi myös lettuja. Tässä siis kirjoittaa nainen, joka teoriassa on luopunut sokerista neljäksi kuukaudeksi, mutta en pidä ehdottomuudesta, vaan aina pitää muistaa syöttää apinoita ja talloa nurmikoita;-)
En muista tuota amaryllisjuttuasi, mutta tuo onkin mielenkiintoinen asia. Minulla sisälle ja sitten mökille viety hortensia on täynnä vihreitä alkuja:)
PoistaEn saa minäkään sitä kauneutta kameralla ikuistettua, kuva on vain piirtynyt omalle verkkokalvolle.
Kaunista!
VastaaPoistaTerveisiä keväisestä Lontoosta!
Hannele, kiitos.
PoistaOi sinä onnellinen siellä! Muistan kerran kuinka olin tammikuussa Zürichissä ja kaduilla myytiin orvokkeja, talvitakkini oli liikaa ja Meri otti ensiaskeleensa Zürichin aurinkoisilla kaduilla...
Niin on kauniita kuvia, että näissä sielu lepää! Kiitos Leena ♥
VastaaPoistaAnnika, kiitos ja ole hyvä. Edes huono kuvaaja, kuten minä, en saa pilattua jouluruusun viehkeyttä...
Poista♥
Voi kiitos Leena <3, ihana kirjoitus jouluruususta, minun sydämeni se on vienyt vallan kokonaan.voisin kasvattaa koko jouluruusu-armeijan....ja nyt vaan odotan että ne pääsevät juurtumaan oikein kunnolla, niin niistä tulee oikein, oikein iso pehko.
VastaaPoistaTuija, ole hyvä ja kiitos sinulle♥ Minähän olen sanonut, että meillä on paljon samoja 'juttuja';-)
PoistaMinä en tajua, miten sulla ne ovat ulkonakin noin pystyssä, siis nuo kukat. Se yksi valkoinen kukki minulla syksyllä, istutettu kesäkuussa, yhdellä kukalla, mutta se roikotti sitä kuten valkovuokko tekee omille kukilleen joskus...iltaisin, sateella.
Pitääkö nyt keväällä lannoittaa vai ei? Älä salaa nyt mitään konstejasi, pyydän...
Minäkin haluan ison hurmaavan pehkon tai monta isoa hurmaavaa jouluruusupehkoa! Värisyttää kun ajattelenkin niiden lumoa.
Mahtava juttu. Ihailin jo aiemmin tuota sinun lasimaljassasi olevaa jouluruusua, se on todella kaunis. Minä olen aika kukan tappaja (näin kotioloissa), ainoat jotka saan takaisesti kukkimaan on orkideat. Kenties kuitenkin ensitalvena hankin tuon kaunokaisen kotiin ja vaalin sitä hartaudella =)
VastaaPoistaBirgitta, kiitos. Olen itsekin tyytyväinen tuohon ostokseen, vaikka hinta oli aika kova. Nyt voin sitten ensi vuonna itse istuttaa siihen jouluruusun, laittaa sammaleet ja kävyt.
PoistaTyäärelläni on ihana orkidea, joka vain jaksaa kukkia. Hän ei voi kuvitella kuulemma enää elämää ilman orkideaa;-) Hän on sisäkukissa paljon minua parempi, sillä minä olen sisäkukkakiller.
Muista tämä juttu sitten ensi talvena;-)