sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

SEITSEMÄS KOHTAAMINEN

Riisuuduttuaan kirjaimellisesti sanottuna alastomaksi naisen silmien edessä hän osti palan tämän sielua. Maalaus soisi hänelle pääsyn naisen luo joka ainoa päivä, paljon laajemmalle kuin mitä kuva ilmaisi. Koska taide muotoutuu ja syntyy ajatuksesta, lähimmäksi taiteilijan sielua pääsee maalauksen kautta. Olipa naisen ruumis missä tahansa ja kuuluipa se kenelle tahansa, nainen oli hänen luonaan salaisessa todellisuudessa, jota kukaan ei voinut tuhota. Tietoisuus siitä että nainen oli olemassa teki hänestä miehelle elävän.

Yllä olevan tekstin kirjoittaa keltaiseen muistikirjaansa Gorm Grande, jolla on miespäärooli Herbjørg Wassmon teoksessa Seitsemäs kohtaaminen (Det sjuende møte, Otava 2003, suomennos Katriina Savolainen). Mies kirjoittaa naisesta, jonka on tavannut yhdeksänvuotiaana oudossa tilanteessa. Kumpikaan ei voi unohtaa, vaikka heistä tuleekin toisiaan hipaisevia polkuja, satunnaisia ohikulkuja, Wislawa Szymborskan runon Rakkautta ensisilmäyksellä, täydelliset päätähdet.


Poika asuu Mantereella varakkaassa perheessä äidin tukahduttavan takertumisen ahdistuksessa ja tyttö, Rut asuu Saaressa maallikkosaarnaajan tyttärenä perheessä, jonka kulisseissa korostuvat elämän karuus, ankara lahkolaisuus, ruumiillinen kuritus, kova työ, lasten alituinen mitätöinti sekä äidin piittaamaton uupumus. Rutin väsymykset päivisin ovat kuin jo olisi ollut ilta ja eniten kaikista hän ihailee kärppää, joka on menossa salaisiin paikkoihin, livahtamassa pois. Rut päättää tulla kärpäksi ja tehdä asioita, joita muut eivät ymmärtäisi, mutta ensin hänen pitää päästä pois saaresta…


Wassmon rankan kirjan Lasi maitoa, kiitos jälkeen tämä tarina on kuin heinäkuinen yösukellus jo lämmenneeseen mereen. Saada sukeltaa alasti on Gormin se tapaaminen Rutin kanssa, jolloin hän näyttää itsensä tälle alastomana. Nouset pintaan ja kellut tiiran huudon kannattamana, kunnes luet yötähdistä, miten elämä jälleen tekee tepposet ja et tavoita häntä, josta ajattelet:

Minä luulen, että olen sinua varten, Rut. Ei niin että haluaisin omistaa sinut, vaan että ajatukseni kantaisivat sinut kaiken läpi. Myös surun. Sallitko sen minulle?

Rut toki sallisi, mutta elämä ei. Rutista tulee kuuluisa taiteilija, joka menee avioliittoon opiskelutoverinsa kanssa, saa pojan, Torin, kehitysvammaisen veljensä Jørgenin ehjän version, eroaa ja tekee naisena ison irtioton alkaen todellakin elää omilla ehdoillaan, ei muiden, ja kaikkein vähiten Saarnaajan, isänsä säännöillä.

Samaan aikaan Gorm tekee vanhempiaan järkyttävän ratkaisun uuvuttuaan olemaan äitinsä tuhoavan, alituisen tyytymättömyyden ja huolen varjossa. Ehkä kaikki lähti siitä, kun Gorm pääsi opiskelemaan muualle ja äiti matkusti hänen vastustelustaan huolimatta opiskelija-asuntoa sisustamaan ja sitten se ravintolakohtaus, jossa Gorm näki kaiken ulkopuolisen silmin tajuten uppoavansa yhä syvemmälle, syvemmälle ellei…

Herbjørg Wassmo kuljettaa tarinaa ihmisparin ohisoitoista, ohikävelyistä ja kaipuusta kuin loitsien, sillä kenen tahansa muun kirjoittamana tämä kirja olisi ollut vain yksi romanttinen rakkaustarina muiden meressä, mutta Wassmo piirtää kertomusta hyvin hienosyisillä viivoilla, jotka näkyvät vain pimeän valossa. Henkilöhahmot ovat niin onnistuneita, että heihin jää kiinni. Kummankin perheen iso tragedia tuo psykologista syvyyttä, joka paljastaa niin piiloon kätketyt luurangot kuin suljetun Saaren ennakkoluuloisen tuhovoiman. Tietenkin oli lumoavinta nauttia Wassmon vahvasta tyylistä, mutta jouduinkin täysin Gormin valtaan. Tapahtui sama kuin aikaisemmin Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin kirjassa Billin kohdalla: Hän vei kaiken huomioni. Gormin sisäsyntyinen rauhallinen itsetietoisuus, joka ei alleviivaamista kaivannut, päättäväisyys ja uskallus seurata omaa tähteään veivät minulta jalat alta. En kuitenkaan voinut olla vaikuttumatta Rutin hurjista unista, jotka muuttuivat maailman seisauttavaksi taiteeksi, monin tavoin kalliisti lunastetuksi.

Mikään ei tulehduta sielua niin kuin toukokuinen yöaurinko. (Gorm)

24 kommenttia:

  1. Mieletöttömän kiinnostavalta sait kuulostamaan tämän kirjan ! Wassmo meni välittömästi piiiitkälle lukulistalleni, mutta tämän aion lukea heti kuin mahdollista.

    Mukavaa sunnuntai-iltaa sinne ! Meidän mittari näyttää melkein + 20, kyllä kelpaa !

    VastaaPoista
  2. Petriina, kiitos! Yritän valita kirjat niin, että ne kiinnostavat, sillä ikävystyn helposti ja haluan lukea vain kiinnostavaa. Tämä sinulle ja sitten voisit pitää myös Shriverin avioliittoromaanista Kaksoisvirhe sekä Shildsin Ruohonvihreästä.

    Meillä on nyt +14, mutta siis varjossa. Ollaan oltu ulkona mielettömästi: R. leikkii purossa ja minä ihmettelen mitä nousee;-)

    Kiitos samoin sinne!

    VastaaPoista
  3. Voi Leena, miten hienosti kirjoitat tästä upeasta, upeasta kirjasta!! <3 <3 Kiitos!

    Tiedätkö, nyt minun on pakko lukea tämä uudestaan, ja tiedän että kirjan luettuani Norjan matkakuumeeni nousee taas sataan asteeseen... :)

    VastaaPoista
  4. Sara, kiitos ja kiitos sinulle vinkistä♥

    Olisin vetänyt samaa soittoa Wassmon Dinan kirjan, mutta sitä ei ollut nyt paikalla kirjastossa, joten otin järjen käteen ja alan lukea 'pinoa'. Myöhemmin sitten lisää Wassmota.

    Takuulla ainakin ihastuit Gormiin;-)

    VastaaPoista
  5. Minulla tämä on odottanut hyllyssä jo yli vuoden. Ihastuin aikanaan niin paljon tosiaan Wassmon Lasi maitoa, kiitos- teokseen sekä Dinan kirjaan. Kiva kuulla, että tämänkin parissa siis luvassa varmaan hieno lukukokemus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on romanttinen, mutta juuri oikeaa särmää mukana, sitä elämän karheaa sattumusta.

      Meinasin lukea Dinan kirjan heti perään, mutta taidan ottaa sen lukuun suvella ja ehkä myös yhden Oatesin...

      Poista
  6. Odotinkin tätä postaustasi, kun näin kommenttisi blogissani, ja täytyy sanoa, että saat kirjan (kuin kirjan!) kuulostamaan houkuttavalta. Tällaisista utuisista kirjoista minä pidän. Joten pitänee tutustua tähän ja katsoa, pidänkö tästäkin! Hienohkoa sunnuntai-iltaa toivotan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, kyllä kolmeen blogivuoteen taitaa mahtua muutama epäelämyskin. Nykyään en tee enää kirjoja, joista en pidä. Tietysti, jos kirjassa on yli puolet jotain kiinnostavaa, saattaa vaaka kallistua kirjoittamiseen.

      Utuinen, sadepisaroita ikkunoissa, levottomia unia, jotka muuttuvat mielettömiksi maalauksiksi ja sitten tämä mies, Gorm...Tämä laadukas, romanttinen kirja sopii juuri huhtikuulle.

      Kiitos samoin sinulle! Mikä harmi, että aamulla on aikainen nousu, olisin halunnut lukea pikkutunneille...

      Poista
  7. Kodissani on tämä kirja, mutta en ole noteerannut sitä, pitää varmasti pian noteerata ja lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis olen lukenut Wassmolta vasta kaksi kirjaa ja ne ovat hyvin erilaiset. Yhteinen nimittäjä on hyvin taitava kirjailija, joka rakentaa kiinnostavia henkilöhahmoja. Tämä on romanttinen kirja, mutta myös kertomus kahdesta aivan erilaisesta perheestä, joissa kummassakin omat erityiset kipupisteensä ja traumansa.

      Poista
  8. Voi Leena, ihan hurja puutarhahulluus vaivaa. Kuulostaa ihanalle tuo leikkimökin muutos, ikkunoita ei harmikseni ole, mutta Wanhanvallankumoukselta niitä varmasti löytyy.
    Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on himoittu vaiva;-) Tulin juuri kaupungilta ja vaihdan rönttisvaatteet päälle ja lähden Olgan kanssa vähän 'gardening'.

      Kiitos vinkistä!

      Poista
  9. Ihana kuvaus Wassmon kirjasta. Mukava lukea kirjasta, minkä itse on lukenut. Tämä on yksi niistä harvoista norjalaiskirjailijoista johon olen tutustunut.
    Pidin tämän kirjan luonteesta.

    Mukavaa päivänjatkoa, nautitaan KEVÄÄSTÄ!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kiitos. Kun on itse lukenut kirjan, osaa siihen jotain sanoakin.

      Wassmo mainitsee kirjassaa mm. Sandemosen, toisen huomattavan norjalaiskirjailijan.

      Arvaan, että pidit!

      Kiitos samoin ja juuri niin me teemme!

      Poista
  10. Lisäsin kirjan lukulistalleni Saran suosituksesta, ja hieno juttusi kasvatti kiinnostustani entisestään!

    Kun nyt mainitsit Szymborskan, myös häneen pitäisi perehtyä ensi tilassa. Näkemäni näytteet ovat olleet niin hyviä, että haluaisin ehdottomasti hankkia hänen runojaan ihan omakseni. Pitkäaikainen mielihaluni tutustua paremmin runouteen on nimittäin edennyt siihen vaiheeseen, että uskallan jo ostaa runokirjoja (esim. viimeksi kirppikseltä Mirkka Rekolaa, kaksi nättiä pientä kokoelmaa 70-luvulta). Nyt pitäisi vain ottaa aikaa niiden lukemiseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että me kaksi naista vakuutimme sinut;-)Kiitos.

      Szymborska on niin uskomaton eli jaksan vain hämmästellä, ihastella, juoda hänen sanojaan.

      Onneksi sain Mirkka Rekolan Runot 1954-1978 harjukaupunkimme hurmaavalta Pasi Ilmarilta.

      Minulla odottaa yksi runoteos arviointia, mutta mikään ei ole vaikeampaa minulle, kuin arvioida runoa, joka on tunnetila.

      Poista
    2. Minusta tuntuu, että te kaksi saisitte halutessanne vakuutettua minut melkein mistä tahansa. :)

      Poista
    3. Kokemuksessa löytyy;-)

      Sara vakuutti minut...

      Poista
    4. Voi, te ihanat! <3 Pus!
      (Röyhistelen täällä salaa rintaani, kun olen niin vakuuttava. ;)

      Poista
    5. Sara, minä luotan sinuun!

      Aina saa vähän sopivasti röyhistellä;-)

      Poista
  11. Jos en olisi lukenut tätä kirjoitustasi, en olisi lukenut kirjaakaan. Olisin luullut semmoiseksi romanttiseksi tarinaksi ("vain yksi romanttinen rakkaustarina muiden meressä"), joita en innostu kovin usein lukemaan. Mutta tämä ei todellakaan ollut vain yksi muiden joukossa. Tykkäsin paljon! Ja Gormista kanssa.;)

    Mutta tiedätkö, minulle on usein yllättävän hankala lukea romaaneissa kuvauksia maalauksista. Jotenkin niistä rakentuu mielessäni kummallisia, kamalia tai ei ainakaan sellaisia kuin haluaisin. Sama homma oli mm. Kaikki mitä rakastin taidekuvauksissa. Se on minusta vähän outoa ja hyvin ärsyttävää. Ehkä jokin valuvika, minussa..;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, minä luin tämän, koska Sara tätä niin rakasti. Jotenkin minäkään en pidä ylitöromanttisista kirjoista ja monta olen niitä kesken jättänytkin. Tämä vei minua ja oli vähän helpotuskin saman kirjailijan rankemman Lasi maitoa, kiitos jälkeen. Ja Gorm = ♥

      Minä taas niin pidän kaikesta, missä maalauksia. Kaikki mitä rakastin oli niitä Billin outoja installaatioita;-) Jos joskus valitsen blogini 10 parhainta kirjaa, mukana on ehdototmasti Gerldine Brooksin kirjan kansa ja siinä kaikki alkaa maalauksesta...

      Ei ole valuvika, jos ei jostain pidä. Minullakin on monta asiaa, jotka tekevät sen, että kierrän tiettyjä kirjoja. Minustakin ne Billin hökötykset kuulostivat kamalilta, mutta Bill itse taas...wau!

      Poista
    2. En minä mitenkään karta taidekuvaus-kirjoja.(enemmänkin niitä yltiöromanttisia) Taidemaailmaan jollain lailla liittyvät kirjat kiinnostaa. Pikemminkin ärsyttää itsessäni se, että ne taideteosten kuvailut vaan on jotenkin mulle vaikeita.
      Olen muuten kuullut muiltakin, että ne Billin taideteokset ei oikein innostaneet tai auenneet, vaikka Bill itsessään kylläkin..;)

      Täytyykin miettiä tuota Kirjan kansaa, jos sekin pääsee luettavien listalle.

      Sanon tässä vielä pilvikirsikka postauksesta, että näytät kyllä oikein naiselliselta. Vaikka ei siinä sisäisessä jätkässäkään mitään vikaa ole.:)

      (Olen kamalan levoton ja puuhaakin olisi, mutta minä vaan pidän tietokonetta auki ja hengailen netissä...)

      Poista
    3. Bill oli niin monimutkainen ja se taide jotain...jotain, mitä en ymmärtänyt. Mutta kun hän...

      Try it!

      Sisäinen jätkä on hegissä, mutta ei sitä tarvitse kaikkien tietää;-)

      Levottomuus on kovasti tuttu tunne. Tunnarini taitaa olla Dingon Levoton tuhkimo...ehkä sinunkin. Puutarha ja kirjat kyllä auttavat levottomuuteen. Osittain.

      Poista