Scott Turow: Identtiset

Lidia Gianis kävelee Zeuksen mäkisen nurmen reunoja varoen. Hän ei ole käynyt tällä piknikillä yli kahteenkymmeneenviiteen vuoteen, ei vannottuaan ettei koskaan palaisi. Lidia ei juuri vanno ellei pidä valaansa. Hän uskoo tahtoon – ee thelesee kreikaksi. Henkeen. Tahto ei voi muuttaa lunta vedeksi eikä komentaa meren aaltoja takaisin, mutta se estää ihmistä olemasta pelkkä lastu kohtalon laineilla.

Scott Turowin trilleri Identtiset (Identical, Art House 2014, suomennos Kaisa Ranta) on kuin nykyaikainen, amerikkalainen oikeussalidraama kastettuna syvälle kreikkalaiseen taruun Spartan kuningatar Ledasta, jonka kimppuun Zeus hyökkäsi joutsenen muodossa raiskatakseen tämän. Kirja kulkee kahdessa aikatasossa, joista molemmat ovat tasapainossa toisiinsa, mutta syyskuun viides päivä 1982 piknikkutsuineen on tragedian valtimo. Kaikki muu virtaa siitä: rikos, veri, kosto, epäilyt, suru, menetys, petokset ja ratkaisu. Vain Lidia saapuu paikalle neljännesvuosisadan jälkeen sen tähden, mitä on tapahtunut paljon aikaisemmin:

Sitten eräänä iltana Zeus painoi Lidian käden nivusiinsa. ”Tiedätkö mikä tämä on?” hän kysyi. Hän otti sen esiin housuistaan. Lidia tuijotti yhtä aikaa kauhuissaan ja hurjan kiinnostuneena. ”Kosketa sitä”, Zeus sanoi, ”ole kiltti.” Lidia kosketti, ja Zeus kosketti häntä ja vapautti mielihyvän hyökyaallon joka oli pysäyttää hänen sydämensä. Mutta viimeistä askelta hän ei antanut Zeuksen ottaa. ”Minun täytyisi olla naimisissa”, Lidia sanoi.

Zeus Krononin puolesta on sanottava, että hän pyysi Lidian isältä tämän tyttären kättä, mutta tälle ei tullut kuulonkaan antaa heidän kunniallisen kreikkalaisen perheensä tytärtä Zeukselle, jota hän piti gangsteriperheen poikana. Jostain tosi vanhasta kuin olan yli tiukasti huitaistusta kiellosta alkaa draama vailla vertaa.

On tammikuu vuonna 2008 ja senaattori Paul Gianis käy pormestarin vaaleja samalla kun hänen identtinen kaksoisveljensä Cass vapautuu vankilasta, jossa tämä on viettänyt kaksikymmentäviisi vuotta syytettynä tyttöystävänsä Dita Krononin murhasta. Vapautus herättää henkiin kaikki Ditan veljen Halin kaunat Paulia kohtaan ja hän alkaakin julistaa tätä syylliseksi murhaan. Tutkijaksi hän palkkaa entisen FBI:n agentin Evon Millerin, jonka avuksi tulee murhan aikanaan ratkaissut henkirikosetsivä, 81-vuotias Tim Brodie. Tässä dekkarissa on kreikkalaisen tragedian lisäksi paljon iäkkäitä ihmisiä. Tämä amerikkalainen oikeussalitrilleri ei sorru nuoriin, hoikkiin ja kauniisiin, vaan Timkin voi tuumia paristaan näin:

Evon oli kelpo tyyppi, vääräsäärinen pieni nainen, entinen FBI-agentti, joka oli vuosia sitten käräyttänyt monta osa-valtioiden oikeusistuinten tuomaria. Hän oli osallistunut olympialaisiinkin. Maahockeyssa, jos Tim muisti oikein. Nainen ei salannut homoseksuaalisuuttaan, mikä oli asia, johon Tim oli oppinut suhtautumaan jo nuorena yrittäessään saada elantoaan pasuunan soittajana. Helvettiäkö se hänelle kuului kuka ketäkin pani, jos vain pysyi nuotissa ja tahdissa?

Identtiset kirjan vahvuus on paitsi sen vaikuttavissa henkilöhahmoissa aina alkaen Lidiasta ja päätyen Zeuksen siskoon, Lidian parhaaseen ystävään Teri Krononiin, myös sen tempossa: Missään vaiheessa erittäin uskomaton juoni ei jätä lukijaa epäselvyyteen ’kenestä on kyse? missä mennään?’ mutta sen sijaan, lukija ei tiedä rikoksen lopullista ratkaisua ennen kuin viimeinenkin sivu on luettu. Pidän oikeussalitrillereistä ja minulla Identtiset vertautuu viime vuonna lukemaani brittiromaaniin Syyllinen  Vaikka taivas olisi tippunut alas, en olisi voinut jättää tätä kirjaa kesken ja sehän on parhaiden dekkarien tunniste. Myönnän kuitenkin, että pelkään amerikkalaisten dekkarien kovuutta ja rankkaa menoa, tämä siitäkin huolimatta, että omistan kaikki Patricia Cornwellin jännitysromaanit. Turow on kuitenkin toista maata ja hän kertookin lauantain Helsingin Sanomissa Pertti Arvolan jutussa Mies joka loi maailman, kirjailijatyylistään näin:

”Kun opiskelin Stanfordin yliopistossa, sanoin yhdelle professoreista, että haluan kirjoittaa romaaneja, joita voivat lukea niin äidinkielen professorit kuin bussikuskitkin. En halunnut kuitenkaan kirjoittaa kovaksikeitettyjä rikosromaaneja, vaan sellaisia, joissa olisi enemmän sisältöä.”

Kirjailija Scott Turow on monipuolisesti kiinnostava ja tuottelias kirjailija, jonka Kindle County -sarjassa on ilmestynyt jo yhdeksän trilleriä. Hänellä on myös kahdet kasvot. Hänen kirjansa nousevat säännöllisesti New York Timesin bestseller-listan kärkeen ja 25 kielelle käännettyjä teoksia on myyty jo 30 miljoonaa kappaletta. Tämän lisäksi Turow on menestynyt asianajaja, joka on urallaan muun muassa vapauttanut kuolemantuomiota syyttömänä odottaneen vangin. Hän siis tietää, mistä kirjoittaa!

Tekee niin mieli antaa viimeinen sana teoksen Shakespeare-sitaateille, mutta eikö tämä seuraava ihan vaadi tulla esille vaikka identtisten kaksosten Cassin ja Paulin selviytymisstrategiana:

Monien Hillcrestin vuosien tuloksena he molemmat olivat oppineet, kuinka vaarallista oli tanssia kiusaajien pillin mukaan. Se ei loppunut koskaan. Itseään täytyi puolustaa. Mutta vasikoida ei saanut.

Itseäni kiinnosti kirjassa kuitenkin eniten vahva Lidia ja myös hänen ystävyytensä Zeuksen sisareen, hillitönkieliseen Teri Krononiin, joten näin ystävänpäivän lähestyessä otammekin trendikkään kaksoislopetuksen:

Jotkut ystävyyden jäävät elämään vain siksi, että ne ovat alkaneet tarpeeksi varhain. Jos Lidia valitsisi tänään, hän ei ehkä toivottaisi tervetulleeksi niin outoa ja rienaavaa naista. Mutta Teri on keskeinen osa hänen elämäänsä, kuin vahva puu jonka on nähnyt kasvavan pienestä taimesta, maamerkki ajan salaperäisessä virrassa.

*****

Tästä on lisäkseni kirjoittanut ainakin Kirjasähkökäyrä

*****

Dekkarit Leena Lumissa