Eleonoora Riihinen: Kyllä kirjan saa kirjoittaa - jos siihen vain on varaa.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa on Eleanoora Riihisen Näkökulma Kyllä kirjan saa kirjoittaa - jos siihen vain on varaa. Kerrankin uskalletaan raapaista pintaa rikki kulisseilta. Hiukan vielä jatkamalla Eleanoora olisi saanut tästä vuoden jutun. Se miksi minä en kirjoita sitä jatkoa on uupumiseni kolmentoista vuoden yölukemisten jälkeen ja ilman lomaa.. Päivät ovat muuta kuin lukeminen: Se on iso talo, puutarha ja perhe sekä jatkuva purkaminen pakkaaminen länsirannikolle tai Lohjalle. Toinen on se, että tunnen itseni sekä hauraaksi että vahvaksi, kun aloin hidastaa. Odottavat kirjat luetaan nyt hitaasti nauttien, enkä halua tuliseen soppaan itseäni nyt laittaa. Seuraan vain kiinnostuneena, tekeekö sen joku muu. Myös perhetilanteemme on muuttunut, kun pieni Casper Julian ilmestyi elämäämme♥

Olen lukenut Koko Hubaran Bechin ja pidin. Onneksi hän uskaltaa edes jotain sanoa. Sen sijaan minusta Eino Nurmisto ei sanonut ihan kauniisti, kun hän kirjoittaa: "On puhdasta pahantahtoisuutta viestiä, että vaikuttajan kirja ei voi olla hyvä tai edistää kirjallisuutta."

Juuri tällaisen leimamerkin pelossa Suomesta puuttuu avoin keskustelu kirjallisuuden kentillä. Siksi minäkin olen simpukka ja vaikenen, sillä tuskin ikinä tullaan esiin tuomaan se kaikki, mikä nyt kätketään. Kaikesta huolimatta olen järkyttävän iloinen, että suomalaiset naiset ovat nousseet tuhkasta kuin Fenix-linnut. Juu, olen lukenut Joenpeltoni ja Meriluotoni ja kummatkin tavannutkin, mutta puhun nyt uuden sukupolven naiskirjailijoista. Heillä ei ole mitään häpeämistä kuuluisiin kirjailijoihimme verrattuna. Sen sijaan soisin, että enemmän kuin 1 prosentti miehistä lukisi naisten kirjoittamia kirjoja. Se tekee heistä parempia!!!

En ole tulisessa liemessä, en ole. Enkä anna harmonisen olotilani kadota, koska en ole sienimetsällä vaan luen, luen ja luen...kuitenkin vähemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta juuri tämän viikonlopun luen. Mukana on mm. suomalainen naiskirjailija Riitta Jalonen, jonka kirja Kirkkaus oli ilmestymisvuonnaan paras kaikista lukemistani.

Luonnollisesti kustannus on liiketoimintaa, mutta rajansa kaikella. Todellinen  lahjakkuus voi rahattomana jäädä kustannuskynnyksen väärälle puolelle ja mitään antamaton rahalla ylittää kynnyksen. Sitä tapahtuu. Kysymys vain kuuluu, kuka kustantamo tajuaa, että on ihmisiä, jotka eivät eläissään lue tiettyjä julkkiskirjoja, he hakeutuvat lahjakkuuden luokse. Joskus saan ihan ahdistuksen, kun näen mitä on painettu eli kyllä minä ne katalogit kaikki käyn huolella läpi. Jonain päivänä joku kirjallisuuden tutkija todellakin sanoo, että ne kirjat mistä eniten nyt vouhkataan, ovat vain ne keisarin uudet vaatteet, joita ei todella ollutkaan. Oli vain tyhjää. Muistakaa Aleksis Kiveä. Nälkäistä kirjailijaamme...Lahjakkuus läpäisee kovimmatkin esteet ja rahalla ei siihen kyetä. Se on vain rahaa.

Miksi jaksan jatkaa, vaikka lääkärikin sanoi, että en ole nukkunut 13 vuoteen. Sielu huutaa hiukan vielä, hiukan vielä...Tässä on niin iso tarina, mitä kolmetoista vuotta on antanut, mutta melanomani aikana, mieheni on tehnyt enemmän kuin voisi uskoa. Kiitos rakas♥ Heikko vaimosi vain on niin hulluna Oatesiin, että kun piti kirjoittaa lopettamisjuttu, kauniit jäähyväiset, silmiini osui lause minulta Oatesin kirjan takakannessa...Missioni lukijuuden edistäjänä on tehty, mutta jos lopetankin, voinkin yllättäen tuoda tänne minulle tärkeän kirjan. Niin tärkeän, että siitä on kerrottava. Anteeksi perhe♥ Olen kuitenkin kohta teidän kokonaan. 

Kustantajat, uskaltakaa julkaista lahjakkuutta♥

Leena Lumi

ensimmäinen kuva sweetytanvir