maanantai 17. lokakuuta 2022

Porist ja Luvialt kiihkeä viuhahdus!

Misä mää oon? Kuvaamas Poris laatoi! Toine kotikaupunkin, josa ei ikin ol tylssä ❤ Kaikkee ei kerrot...
Lik voi lähte Porista ja jääkiekost, mut Pori ja jääkiekko eivät lähde likast ❤

 


Lauantaipäiväämme mahtui brunssi äidin ja siskon kanssa Ratsulassa. Sitten äiti meni kotiin lepäämään ja me lähdimme  Reiman kanssa rakkaan lapsuudenystäväni ja tyttäremme Merin kummitädin luo katsomaan, mitä neuloja oli saanut aikaiseksi. Kävi katsokaas niin, että se valkoinen norjalaisneule ei ollut minulle hyvä. Ja olin tilannut uuden. Samalla sain idean teettää Casperille ja hänen kumminsa lapselle, Leolle, samanlaiset. Kävikin niin, että Casperin vaaleanharmaa lanka oli jo mennyt, joten nyt minulla ja Leolla on vähän tummemmat. Lanka on pehmeää, joten sopivat sekä sisäkäyttöön että kerrospukeutumiseen. Ihanaa nähdä pojat noissa neuleissa♥


Tässä parit tillukkaat, joista sydänvillasukat ovat minulle, niiden suurkuluttajalle, Niissä sama harmaa kuin neulepuserossani. Vielä en tiedä kenelle menevät värikkäämmät. Nämä ovat sitten kestävämpää lankaa.


Tässä myös Tipsun eli Tuula-Marja Sainion neulomat. Vasemmanpuoleiset hänen kummitytölleen Merille ja oikeanpuoliset minulle.


Tämä kuva on Tipsun ottama ja kuulemma näitä salmiakkisukkia hän ei ehdi tehdä kaikkia, sillä näistä on tullut kuuma hitti!


Tyrnilapaset ovat niin länsirannikkoa. Toimme mukanamme muutaman purkin Tyrnihilloa, jonka on valmistanut Koivun Tyrnitila, Luvia.


Sitten alkoi tapahtua maagisia asioita. Tipsuhan on entinen opettaja, mutta ei yhtään toimeton. Hän sanoi minulle opettajaäänellään, että 'tän o ny paras soppi.' Vedin kettuneuleen päälleni ja tiesin saaneeni mitä  olin aina halunnut♥ Lykkäsin kamerani Tipsulle ja mitä tapahtui, olin kuin ripityksessä oleva koululainen! No, tästä jäi iso muisto ja kettuneule on ihanin neule, mitä minulla on ikinä ollut♥ Löysin myöhemmin



kettuneuleeseen sopivan poolon Poolo on tehnyt paluun.


Sitten takas äidille ja vietimme hänen syntymäpäiviään kirjalla, jonka tiesin äidille kiinnostavaksi sekä pyynnöstä ja nyt kehyksissä äidin suosikkikuva Casper Julianista kehyksissä:

Tässä on kokonaan lasia pinta ja kuva on 'fine'. Äiti halusi piirongille, jossa se ilahduttaa häntä joka päivä. Ja sen jälkeen maistoimme kirsikkalikööriä ja äiti sai testata vuoden sadon eli mikä oli onnistuneinta. Parasta kaadoimme Wirkkalan pulloon, jossa myös poro ja punaista lasia. Äidille parasta! Näkemisiin äiti♥♥


Ja sitten olimme kutsutut pojalleni Jaakolle nauttimaan kantarelli-kanasoppaa, joka herättää kuolleetkin. Kiva tunnelma,  kun hirsiseinistä osa jo auki ja olohuoneen rempassa oli saatu aikaiseksi kirsikan värinen pääty.
 

Jaakolle veimme mm. Kalevantulen punaisen pallokynttilän, sen jossa ne lumiviirut. Tässä Jaakkokin nyt näkee, miten siitä tulee valo läpi, kun kynttilä on saanut palaa rauhassa jonkin aikaa. Pitkät paloajat. Kiitos Jaakko♥♥


Tontut jo heräilevät ja se merkitsee ihanimman vuodenajan lähestymistä♥♥

Syystähden  veimme myös äidille, mutta unohdin kuvata, joten kuvakaappaus Plantagenilta, josta kohta tilaamme...

Olen lukusalla, mutta myös muuta...En olisi uskonut lokakuuta näin kiireiseksi. Odotan lunta ja joulukauden rauhaa...Muistakaa aloittaa pikkulintujen ruokinta ja jos on itse poissa välillä, pitää saada naapuriapua. Voi hyvänen aika sentään Mikkelin Jukurit, te kaksi komistusta buukkaamassa ulos kuten mekin: Olisihan pitänyt heti tajuta, että te ette siellä möykänneet yöllä. Huomasitte miten pyytelin anteeksi ja kehuin jääkiekkoa ja...Tatu Kokko, kirjailija on Savosta. Savolaisten miesten kanssa on vaarallista. Mieheni näki Jalosen eikä edes vinkannut mulle. No, ranskalaiset ilmaan suutelut vain.

Love
Leena Lumi

tonttukuva Pekka Mäkinen

10 kommenttia:

  1. Kiitos seurasta. Ihania nuo Tipsun neulomiset. Ja tuo Jaakko-tonttu!! Nyt täytyy olla kiltisti, kun tontut kurkkii. Mukavaa uutta viikkoa.siskosi Merja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merja, kiitos samoin♥ Älä muuta virka. Jaakko-tonttu on Pekan ottama, mutta unohdin sen mainita, nyt voin yrittää. Uusi kone vähän kiukutellut. Nimenomaan niin. Ja siitä puserosta, että löytyy sulle vaikka mitä eläimiä. Tipsulla on esittelyjuttuja. Se kuva, jossa koitit mun neulettani katosi. Eli kai täytyy taas vaihtaa konetta. En siedä tällaista kertakäyttökulttuuria. Tipsulla on nyt kiirus, mutta kevättalvella sitten. Kiitos samoin sinulle toivottaa Leena siskosi♥

      Poista
  2. Ihania käsitöitä! Hienoa, kun löytyy tekijöitä! 😍 Täällä joulukausi on jo alkanut, kun tänään sai syysloman alkamisen kunniaksi siivota ja vähän laitella. Arkena ei ehdi eikä jaksa. Vähän glögiäkin on jo maisteltu. 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joululainen, ja tässä on vain pisara neulomisten meressä♥ Minun on yritettävä lukea, mutta samalla päässäni viestivät jo tonttujen kuiskeet. Me maistelimme omatekemää vahvaa kirsikkalikööriä. Seuraavan kerran jouluna sitten. Mukavaa matkaa kohti parasta vuodenaikaa♥♥

      Poista
  3. Onpa ihastuttava tuo kettuneule! Todella kaunis, ja miten taitava ystäväsi on neulomaan. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kertakaikkiaan♥ Kiitos♥ Häneltä syntyy mitä vain ja katsoo samalla televisiota♥

      Poista
  4. Kauniita neuleita. Kettuneule lämmittää niin kehoa kuin mieltä.

    VastaaPoista
  5. Onni on osata tehdä noin upeita käsitöitä ja toinen onni vielä, jos saa niitä käyttää. Kettuneuleesi on kyllä täydellinen! Ihanan kuvan veitte äidille ja uskon, että kantarelli-kanakeitto vei kielen.

    Minä eilen repesin nauramaan, kun kotimatkalla korvissani alkoi soida jazzjoululaulu. Se oli niin valtavan hyväntuulen kappale, että päätin olla huomioimatta syksyn lehtisadetta ympärilläni ja aloin toivoa lunta. No lunta voin joutua odottamaan vaikka kuinka pitkään täällä, mutta se on varma, että ensikuussa aloitan jouluun valmistautumisen ainakin henkisesti.

    Kaunista lokakuun jatkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, se olisi monestakin syystä: saa näyttävää ja mieluisaa aikaan ja neulominen kuulemma rentouttaa mieltä. Siksi vieläkin neulon niitä jättikaulaliinoja...Oli oikein ihanat tapaamiset.

      Olet ehkä huomannut, että minä pidän just sellaisista joululauluista♥ Minä olen niin rästissä kaikessa, että ainoa ulkoilu on lehtien haravointi. Siinä rentoudun. Olen minä jo paketteja pakannut. Minä tykkään antaa.Kyllä marraskuussa ollaan jo joulun touhuissa ja sitten voidaan joulukuu hengittää jouluisesti, Kiitos samoin Birgitta♥ Jos jotain, laita whatsappiin!

      Poista