SIIRI ja kaino kurpitsa

Huomenna pakkaamme kaikkea mahdollista kuntopyörästä alkaen ja teemme lähtöä to aamuna ette ikinä arvaa, kenen luokse♥♥ Reima hoiti tänään kaupat yksin ja sanoin, että tuo Casper Julianille jotain kivaa. Ei lapsi vaatteista vielä perusta, vaikka niitäkin tuli pakattua. Lapsenlapsemme on kovasti lukemisen perään ja annoinkin miehelleni ohjeeksi vain, että tuo jotain värikästä ja iloista. Olen ollut täysin tietämätön koko Tammen Siiri -sarjasta ja näitä on ilmestynyt jo vuodesta 2002 ja niitä luetaan ympäri maailman monella kielellä. Taitaa alkaa sarjan keruu...Kirja on Tiina Nopolan ja Mervi Lindmanin yhteistyön iloinen yllätys!

*****

Lastenkirjat Leena Lumissa

Sitruunainen broileri-kasvispannu

Uusi vapauteni aktiivibloggaamisesta sai minut pitkästä aikaa kokeilemaan jotain uutta ruokaohjetta. Meille tulee joitakin lehtiä ja niistä ruokaohjeita tarjoilevat parhaiten Kotiliesi ja Anna. Viime mainitussa lehdessä no 5 on Suvi Rüsterin  Sitruunainen broileri-kasvispannu. Pidin siitä, että painotus kasviksissa. Kuten minulla on tapana muokkailin hiukan, mutta kerron, missä niin tein. 

Valmistusaika 1 h 30 min, 4 annosta

1kg broilerin koipireisiä

500 g perunoita

2 porkkanaa

pala (150 g) juuriselleriä

0/5 purjo

luomusitruuna  (meillä iso, sillä sitruuna kuuluu broileriin)

1 dl kivettömiä oliiveja

2 rkl rypsiöljyä

1 tl suolaa (meillä ei suolaa, sillä korvasin yrteillä ja oliivit antoivat suolaa)

1 tl kuivattuja yrttejä (runsaalla kädellä Herbes de Province)

(pari oksaa tuoretta rosmariinia) (ei muistettu...)

150 g ranskankermaa eli Creme Fraiche  (jäi jääkaappiin, vaikka pidämme ja olisi koristanut  kivasti)

mustapippuria myllystä  

1. Leikkaa broilerin koivet irti reisipaloista. Kuori ja paloittele perunat ja porkkanat. Kuori ja kuutioi juuriselleri pieniksi paloiksi. Halkaise ja huuhtele purjo, viipaloi.

2. Lado uunivuokaan kasvikset ja broilerit. Pese ja leikkaa sitruuna lohkoiksi. Purista sitruunalohkoista mehu vuokaan (me lisäsimme myös desin vettä). Laita myös lohkot vuokaan. Lisää oliivit, öljy, suola (meillä ei), kuivatut yrtit (meillä runsaasti). Jos sattuu olemaan rosmariinia, näyttää hyvältä laittaa koristeeksi.

3. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 1 tunnin ajan. Sekoita välillä ja kääntele broilerinpaloja. Viimeistele ranskankermanokareilla ja mustapippurilla. 

Puristimme koko satsin päälle vielä balsamicokastiketta, Deluxe, Filos, sitrus.

Oltiin oltu brunssilla lenkillä ja kello läheni iltakuutta. Arvatkaa mitä: Söimme kaiken kahdestaan. Tässä on täydellinen resepti ja tuo tunti 200 -asteessa kypsensi kasvikset juuri oikeanlaisiksi eli suutuntuma oli hyvä, mausta nyt puhumattakaan. Pidän kovasti palsternakasta, joten voisihan sitäkin laittaa juurisellerin sijasta tai kaveriksi. Tämä uunivuoka tuli nyt meille jäädäkseen.

Guten Appetit!

*****

Ruokareseptit Leena Lumissa

PS. Aloin jopa miettiä Glorian Ruoka&Viini -lehden tilausta, koska sain hyvän tarjouksen...

PPS. No, se on tilattu!

Leena Lumi lopettaa aktiivisen kirjallisuusblogin ja siirtyy enemmän muihin kuvioihin....

Ystävänpäivänä tuli täyteen 14 vuotta kirjablogin pitämistä. Kaikki alkoi kuin vahingossa ja vitsistä. Lumimies oli kerrankin yllättäjä ja avasi minulta kysymättä blogin. Tuskin tiesin mikä sellainen on ja ensin kieltäydyin jyrkästi, sillä minullahan oli juuri silloin muita suunnitelmia....Lukijani tietävät kuinka siinä sitten kävi! Yllättäen tein kolme postausta viikossa, joista yhden tähtäsin olevan kirja. Juttuja olen kirjoittanut nyt 4 741 ja Kari Martialan haastatelleessa minua lehteen, sain viikkotunneiksi 60 lukemisineen kaikkineen. Olen iltavirkku, joten oikein piristyin kun keskiyö jo kulki ohi. Aamupäivisin yritin sitten kirjoittaa tekstin. Vasta viime vuonna yritin todella hidastaa, mutta olin jo ylittänyt rajani. Olen lukenut monta tarinaa nyt luovan alan henkilöistä, joille käy näin ja sitten sitä vielä vain yrittää kiihdyttää. Minä en jaksanut ja sitten: Kiitos PIJ♥♥ Niin paljon oli muuttunut perhekuvioissamme ja aloin haluta tehdä muutakin. Toki minulle on sitä muuta tarjottu, mutta niiden toimintapiste olisi ollut Helsingissä. Sen on oltava nyt ensin perheeseen ja ystäviin uudelleen lähestymistä, aion katsoa sarjoja NetFlixiltä, aloittaa ei enää 16 000 askelta, mutta kun edes joitain tuttuja lenkkejä, joiden pituudet tiedämme. Ja minusta tulee jälleen keittiön valtiatar!

Monet kirjailijat ovat viitoittaneet polkujani. Antti Tuomainen tietämättään tavalla, joka kohotti minua joka kerta kun katsoin tätä kuvaa. Olin ollut heinäkuussa 2016 isossa leikkauksessa, mutta ei tullut mieleenkään jäädä pois. Sattuma toi minut Antin kanssa samaan kuvaan. Olin liikkeellä kipulääkkeiden voimilla ja tunsin olevani pöhöttynyt ja vaikka mitä. Niin vain suosikkikirjailija kumartui kauniisti puoleeni, mies, joka sai minut rakastumaan Kaivoksen roistoon. Pakko vähän kyynelehtiä kun luen kirjan romanttista lopputapaamista...Antti on yksi charmanteista kirjailijoistamme ja hyvin suosittu. Kiitos Antti ♥♥ Pitkiin jäähyväisiin ei pysty ilman hidasta hellyyttä.

Tässä kirjamessuilla 2013. Mukana kirjabloggaajat Katja Jalkanen eli blogista Lumiomena. Hän oli ensimmäinen kirjabloggaaja, johon tutustuin. Sitten Sara Kokkonen, jolla oli blogi tyttökirjoista sekä minun  vasemmalla puolellani Vappu Kannas, joka tuolloin teki tutkimusta Montgomeryn teoksista ja päiväkirjoista. Kollegoiden tapaaminen oli osa kahta kirjamesupäivää. Kiitos kaikille blogikollegoilleni näistä vuosista ♥♥

Ensimmäinen haastatteluni kirjamessuilla oli 2012 Marja-Leena Virtasen kirjasta Kirjeitä kiven alle, jossa oli paljon samaistuttavaa ainakin minulle ja aina pitäjiä myöten. Hauska, ihastuttava Marja-Leena♥♥ Sitten kun oli viralliset hoidettu ja valitan, että en voi tähän tuoda sitäkään kertaa, kun pidin puheen italiaksi kirjailija Silvia Avallonelle hänen kirjastaan Teräs, vaikka en edes osaa italiaa kuin rippusen, alkoi meno. Sovittiin tietty kellonaika ja sitten ystäviä Panoraamaan nauttimaan ylihinnoitellusta kuoharista, mutta hauskaa oli. 

Joka kerta tapasimme viimeisenä ihanan pariskunnan Birgitan&Arin. Birgitta on pitänyt jo kauan blogia Skool ja kulaus. Hulvaton, ihana pari. Miten minua alkoi heti naurattaa, kun katsoin Arin pilkesilmiin ja kuulin Birgitan naurun. Meillä on diili, koska he lottoavat. Jos voittavat hyvän summan, pääsemme kaikki yhdessä Idän Pikajunalle. Sehän on kai yhdeltä tai kahdelta 'vain'  hiukka paljon, jos valitsee sen, jossa illalliselle on pukukoodi etc. Sitä odotellessa kaikkea kivaa teille ja kiitos naurusta♥♥

Kiitos kaikille lukijoilleni näiden 14 vuoden aikana. Kaikki te yli neljä miljoonaa...Kiitos♥♥ Kiitos kaikille kuva-avustajilleni, kuten vaikka Mansuria Akterille, jonka kuva tässä ja eläinkuvista kiitän Nea Siemannia ja lankoani Pekka Mäkistä♥♥ Kaikkia heitä, joita en tässä pysty edes luettelemaan: Kiitos Vuosaaren lintukuvaajat ja monet muut♥♥ Kiitos kustantajille arvostelukappaleista♥♥

Suurin kiitos miehelleni Reimalle, joka on toiminut teknisenä tukenani, kuunnellut tekstejäni, lukenut jo muutamia vuosia samat kirjat kuin minä ja kestänyt, että joskus olen lukenut aamuneljään, enkä ole sitten jaksanut olla yhtään mitään♥♥ Tässä 30- vuotishääpäiväkuvassa paluumatkalla Itävallasta. Nyt meillä on aikaa toisillemme, vaikka Reima kutsuttiinkin erääseen kehitystyöhön, joka onnistuessaan auttaa meistä monia, sitä voi tehdä missä vain. Eikä ole aikaan sidottu. Minä siirryn keittiöön enemmän, yhdessä myös lenkkipoluille ja on meillä tapahtunut se kaikkein uskomattomin...

Saimme lapsenlapsen 25.11.2021. Kyllä tuli uusia menemisiä ja ajatuksia. Tämä kuva Casperista on meidän vierasmakkarista, jossa lapsi sai ihan luvalla tutustua ilmeisiinsä. Tästä on nyt tehty meille taulu. Se on voimataulu, sillä kun katson Casper Julianin kuvaa, minä vahvistun ja tiedän, kuka on Valonkantajamme♥♥ Ukilla eli Reimalla on häneen aivan erityissuhde ja miten nautinkaan katsoa heitä yhdessä. Ensi viikolla toivottavasti, sillä ukille on järjestetty koko päivän harjoitteluhoito, jos vaikka nuoret keksivät lähteä ties minne kahdestaan. Toki minä olen kaikessa mukana, mutta en aamukahdeksalta. Minä opetan Casperille, että 'älä herätä mummaa vielä, herätä ukki!' Kiitos Meri ja Sami♥♥

Eräs sukulaiseni sanoi, että ei sitten mitään rakoa blogin käytölle enää. Se ei ollut mahdollista! Saatan jossain vaiheessa tarttua johonkin ajankohtaiseen asiaan, joka voi koskea vaikka turkistarhausta tai tulevia vaaleja. Tai puutarhaa tai alppimatkaa etc. Heti oli aivan selvää, että teen kuten niin moni on pyytänyt: Jätän tämän valtavan 14 vuotta kestäneen työni niidenkin luettavaksi, jotka eivät ole vielä ehtineet. Missioni saada ihmiset lukemaan enemmän on onnistunut, sillä olen saanut niin paljon sähköpostia aiheesta. Monet eivät ole edes tajunneet mikä mielikuvituksen meri kirjallisuus voi olla. Jätän myös sellaisen kodikkaan jutun, että jos katson aiheelliseksi, voin kertoa, mitä olen lukenut. Tässä esim. kirjat, joista ensimmäistä olen jo lukemassa ja muita luen sen mukaan kun niitä ilmestyy. Ostan siis kirjan tai pari kuukaudessa, jos joku kovasti kiinnostaa. Nyt olen jo ostanut joitakin ja loput kun ne ilmestyvät:

Kerrankin katalogin mainos sai minut nauramaan. Tammen kustantama ja israelilaisen Hila Blumin teos, Kuinka rakastaa tytärtään, oudosti kolahti minuun...Ilmestyy toukokuussa ja ostan heti, kun ilmestyy myyntiin. Ahmatovan elämäkertaa luen parhaillaan ja koska en nyt aio tehdä enää pitkiä kertomuksia kirjoista, sanon heti, että Anneli Heliön suurtyön toivon näkyvän Finlandia Tietokirja -ehdokkaissa. Kyseessä Ahmatovan elämäkerta, joka avaa Annelin suomentamia runoja, Anna Ahmatova Olen äänenne Kootut runot 1904-1966, entistäkin enemmän Ahmatovan elämään kiinnittyneenä. Siis jos kirjoitus ei jumita voin kirjoittaa tästä, mutta ei välttämätöntä. Ja tietysti odotan Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjaa. Pirkko Soinisen Kipulintu ilmestyy maaliskuussa ja Lisa Ballantynen Riittävä epäilys 28.3.

Pierre Lemaitrelta alkaa uusi historiallinen sarja ja lastenkirjoja tulen hankkimaan enemmänkin. Voi sanoa että Joyce Carol Oates on kuin osa hengitystäni.

Tämä totuuteni sai kunnian olla juuri Oatesin takakansitekstisssä♥♥

Voitte uskoa, että tämä kirjoitus ei ollut minulle helppo, mutta jos olisin jatkanut väsyneenä väkisin....olisin ollut kuin tämä kuvani parin vuoden takaa, jossa taas kerran joku tavoitti poissaolevuuteni. Hämmästyttävää, sillä oli hauska ravintolailta Aurinkolahdessa....ei siellä ollut tällaista hetkeä ja silti..

Suomen kevät on hidas ja vaihteleva. Kesälumipisara kukkii ja sitten saakin loskalunta päälleen ja kestää senkin. 

No niin armaani, tässä sitä ollaan ja ollaan oltu kohta jo 39 vuotta. Mitäs sanot, jatketaanko seikkailua♥♥

Kaikkia lukijoitani tasapuolisesti kiittäen♥♥ 

Leena Lumi

Kuka kaipaa lempeää kevättä? Mieluummin minä otan...

Kuka kaipaa lempeää kevättä? Mieluummin minä otan milloin tahansa Idahon loskakelin, jossa minä ja Kentshereve laskemme liejussa mäkiä litistetyn pahvilaatikon päällä. Tai syreenipensaiden hillittömän hekuman, talven yli selvinneet hyasintit. Polttelin siinä terassilla, ja metallinen tuoli painoi reisiini kylmät viirut. Kaipasin rakkautta, kuiskuttelua kirkkaana talvi-iltana.

Maailma pyörii radallaan. Millään ei ole niin kamalasti väliä. Siis oikeasti väliä. Mutta joskus, ihan lyhyen hetken, saa kokea armon, saa uskoa että elämällä sittenkin on väliä, ja tosi paljon.

- Lucia Berlin -

Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (Aula&co 2017, suomennos Kristiina Drews)

kuva Buddy Berlin

Vähän somevapaalla...

 Vähän somevapaalla olen nyt.

Leena Lumi

5.2. isämme olisi täyttänyt tänään 101 vuotta♥ Ikuinen ikävä♥

Olen alkanut lukea, mutta hitaasti. Toivotaan, toivotaan...Lukemisesta on saatava nauttia ja luen kirjaa, jota olen odottanut melkein 10 vuotta. Haluan saada kaikesta huolimatta riittävästi unta, lumiulkoilua ja jotain sarjaa. Reima lupasi hoitaa keittiöhommat, kunnes uupumus katoaa...

Leena Lumi

15.2. 

15.2. 

  

16.2. 
        

Vainojen uhrien muistopäivänä huomaamme, että...

Vainojen uhrien muistopäivänä huomaamme, että ihminen ei ole muuttunut. Hän ei ole oppinut menneisyydestään. Kuvassa osa kansanmurhaa Varsovan ghetossa. Ja nyt tapahtuu kansanmurha Ukrainassa. Vainot kulkevat käsi kädessä sodan kanssa. Ihmisessä on viha, jota hän ei saa pois itsestään. Joskus tuntuu, että panokset vain kovenevat. Ne kovenevat...

Vainojen kirjat Leena Lumissa

Sotien kirjat Leena Lumissa

Se onko kirja fiktiota vai faktaa, on näissäkin kirjoissa kuin se kuuluisa hiekkaan piirretty viiva, jonka jo seuraava aalto pyyhkii pois. Mukana on tietokirjoja sekä kirjoja, jotka ovat fiktiota, mutta: Kun lukee ns. fiktiivisen kirjan loppuun, voi kohdata yllätyksen. Näin oli mm. Tulkin kohdalla, sillä lopussa esitellään, miten tarkasti aina oikeudenkäynnin sanoja myöten kirja oli tehty. Tarkistan myös itse usein, onko kirja ihan kuvitelmaa  vai todellisen sodan kulissia. Sade lankeaa ei voisi jäädä minulta pois, vaikka olisi sinänsä fiktiota. Sain sätkyn Darfurin sodan akana kun eräs akateeminen ystäväni kysyi: Mikä ihmeen Darfurin sota? Juu, kyllä se sota ihan totta oli ja varmaan siellä rämmittiin myös iilimatokosteikoissa, kärsittiin siitä sun tästä, kuoltiin ja myös voitiin rakastaa. Kaikkien sotien yhteinen nimittäjä on julmuus, joten otetaan nöyrästi vastaan ja toivotaan rauhaa kaikille maailman kansoille niin ilmassa, vesillä kuin vuoristoissa ja etenkin sydämissä!

"Those who cannot remember the past are condemned to repeat it."

"Wer sich an die Vergangenheit nicht erinnern kann, ist dazu verdamnt sie zuwiederholen."

"Ne jotka eivät muista menneisyyttä, ovat tuomittuja toistamaan sitä."

- George Santyana -

Rauhan puolesta

Leena Lumi

Blowin' in the Wind

Pohdiskelua keskittymiskyvyttömästi valokuvilla ja kiitos sinne, minne se kuuluu!

Ostin pakon edessä uuden puhelimen. Nyt en pysty keskittymään sen käytön opetteluun. Ehkä otin kuitenkin tämän valoisan sydämen suoraan kohti pimeää. Osaan siis jo kuvata sillä. Puhelimen valinta hyvän kameran ja erityissuuren tallennustilan takia alkaa naurattaa. Ennen liimailin huolellisesti albumeita ja minusta se oli rauhoittavaa ja mieluisaa. Äsken lueskelin uutisia vanhasta puhelimestani ja sitten kone hyppäsi terveyteen ja antoisaan juttuun, joka on Me naiset lehdestä ja jutun nimi on Etkö pysty enää keskittymään? Asiantuntija kertoo 8 tapaa, miten kyvyn saa takaisin. Vastaajana on aivotutkija Minna Huotilainen ja kirjoittaja on Noora Valkonen. Toivottavasti mahdollisimman moni löytää jutun. Ystävilleni jo lähetin. Ja hehän tietävät, että olen elänyt somessa neljätoista vuotta...Nyt minä sitten pyörin täällä ja ihmettelen. Luenkin, mutta en katkeamatta. 

Minulla on tällainen työnurkkaus, jonka vasen seinä tässä. Tarjosin koko nurkkausta mieheni tutkimustyölle, johon hänet kutsuttiin, mutta hän mieluummin valtasi kuusen lähdettyä olohuoneen ruokapöydän. Yritän keskittyä: Voisiko se johtua siitä, että laitoin hinnaksi hänen ergonomisen huipputuolinsa...

Tässä kuvat suoraan. Valitan heijastuksia. Toinenkin seinä on jo aloitettu, mutta siellä on vasta tämä 

voimatauluni. Voi tuota hymyä, jota maailma ei ole vielä ehtinyt pyyhkiä pois. Siinä on veikeää itsevarmuutta, jonka soisin kaikille lapsille! Noin pitäisi saada elää, että niin voi peiliin katsoa. Täysi keskittyminen: Koska Casper Julian niin kaukana, elän hänen kuviensa kautta, että tämä on totta. Tämä ihme.

Kuusi lähti, kaiho jäi. Aarikan tontutkin on jo kerätty pois. Vain huikeat amaryllikset muistuttavat vuodenaikajuhlista ihanimmasta. Niiden hempeys antaa uskoa ja toivoa, että Saksa muistaa katsoa taakseen eikä toista virhettään, sillä Ukrainassa oikeasti kuolee ihmisiä, sekä sotilaita että siviilejä. Leopardit Ukrainaan niin kuin olisi jo! Aina sanotaan, 'katso eteenpäin'! Ei hyvä, sillä silloin ei muista menneisyyttään eikä ole ottanut opikseen.

Kaikille maailman lapsille hyvä lapsuus. Siitä voi sitten reippaasti ponnistaa, minne mieli vie.

Ihailen Zelenskyä ja hänen vaimoaan ♥♥ Ja ihailen meidän omaa presidenttiämme ja hänen vaimoaan ♥♥ Nyt meillä on paras presidenttipari, mitä ikinä on ollut. Nautitaan tästä niin kauan kuin aika on. Kiitos Jenni ja Sauli ♥♥

Leena 

Saulin kaa ihan tolkun jutuis eli työasioissa.

Pidä suutasi siinä...

Pidä suutasi siinä
kunnes soluni laskeutuvat.
Tupruan kuin lumi, asennosta toiseen.
Tuuli tulee pohjoisesta, nietostaa silmäripsiisi,
älä liikahda
tai saamme äkkiä heinäkuun

emme kestä kaleidoskooppia
ennen kuin opimme välinpitämättömyyden

rakkauden puhtaan vuodenajan.

- Aila Meriluoto -
Varokaa putoilevia enkeleitä (WSOY 1977)
kuva Pekka Mäkinen

Hyvästi kaunis Karjala, hyvästi sydämeni lävitse, hyvästi iäksi!

Kun Karjalan Kannaksen asukkaat saivat lähtökäskyn: Vihollinen oli lähentymässä, talvisota oli alkanut. Lähtijöiden joukossa oli äitini, silloin 12 –vuotias Eila ja hänen perheensä, jossa kolme muuta sisarta, joista nuorin vasta alle kaksivuotias. Mukaan sai ottaa sen, mitä jaksoi kantaa. Parhaat hevoset oli viety armeijalle, joten perhe lähti taittamaan matkaa perheen isän veljen hevosella.  Lunta oli todella paljon ja talvi oli tunnettu kovista pakkasistaan aina -40 asteeseen saakka. Äiti ja hänen serkkunsa Sirkka hoitivat toiseksi nuorinta siskoa, sillä mammalla oli sylissään alle kaksivuotias Kaija. Yksitoista päivää matkattiin Parikkalan asemalle, jossa päästiin härkävaunuun eli junan kyytiin. Asemat olivat tungokseen asti täynnä sotilaiden ja evakkojen takia. Toiset olivat menossa, toiset tulossa. Parikkalasta sitten Humppilaan, jossa koonnuttiin työväentalolle. Sieltä talolliset kävivät noutamassa evakkoja koteihinsa. Karjalaiset olivat omaa kansaa, vihollista paossa, kotinsa pakon edessä jättämään joutuneet. He olivat suomalaisia ja heidät tuli asuttaa, oman maan kansalaiset. Pakkanen oli kova ja kuka ikinä olisi tätä uskonut. Matkalla syntyi lapsia, toiset olivat viimeisillään raskaana, oli vanhuksia ja muuten sairaita, mutta kaikilla oli vahva tahto ja usko parempaan. Eläimiä kävi pakkasessa sääli, mutta nyt saivat apuun tulla oman maan kansalaiset. Tästäkin selvittiin, vaikkakin kyyneleet silmissä ja sydän Karjalassa.

Kuten historiasta tiedämme karjalaiset pääsivät jatkosodan ajaksi palaamaan takaisin. Toivo eli ja elämä jatkui. Helluntaina 1944 äitini, kotoisin Valkjärven Teppolan kylästä, pääsi ripiltä. Hän oli viimeisessä Karjalassa ripiltä päässeessä ryhmässä, sillä kesäkuussa 1944 oli toinen lähtö edessä. Nyt hyvästeltiin Karjalan laulumaat lopullisesti, mutta muistot jäivät.

Kaikesta huolimatta äitini on käynyt parikymmentä kertaa syntymäkodissaan ja kerran minäkin mukana. Se oli kokemus, joka jätti oudon kaihon. Uin äitini ja mammani rannalla, askeleeni yhyttivät Viipurissa mammani kulun, Valkjärven talon puutarhassa kypsyttivät hedelmiään mammani istuttamat omenapuut. Näin ikkunan, josta äitini siskonsa Sirkan kanssa oli illan pimeässä nähnyt Leningradin piirityksen palon.

Kuvassa äitini istumassa lapsuuden uimarantansa kivellä. Ikävä ei jätä, sillä missä muualla olisi samanlaiset kulleroniityt, missä muualla käköset niin kukkuisivat, missä muualla viljan tähkät niin painavat, missä muualla kaupunki kuin Viipuri niin liki. Viipuri oli kansainvälinen ja suvaitsevainen. Siellä kuului monia kieliä, käytiin kauppaa, pidettiin seuraa, oltiin vilkkaita, tytöt somia kuin villimansikat, miehet sanavalmiita ja komeita, hevosten kupeet hohtivat ja Valkjärven kieseillä ajettiin aina Pietariin asti. Jäyhyys oli täysin tuntematon sana. Karjalan maassa ja ilmassa oli sitä jotakin. Äitini kantaa sitä muistoissaan mukana sateenkaaren tuolle puolen ja Valkjärven vesi kuin unta ja unelmaa. Äiti rakas, mammani, sinä ja minä, Valkjärvessä uineet, lupaan kantaa kauniin Karjalan muistoa neljännelle sukupolvelle!

tyttäresi

Leena

Voi Leena, suruhan on se hinta, jonka maksamme rakkaudesta   

- Sassu Saarinen -  (päivänä, jona kirjoitin ikihyvästit viipurittarelle minussa ja koko Viipurille)

Ja minä tahdon, että sinä vihdoinkin...

Ja minä tahdon, että sinä

           lopultakin vavahdat,

kun sateesta märkä järvi

         nostaa siivilleen kesän,

                 sen joutsenet.

Kun ne vielä hetken viipyvät

     puiston puiden yllä, kaiken

                 rakastetun kullan yllä.

Kun niiden väri on

        jo valkoisempi lunta,

valkoisempi eron väriä.

- Sirkka Turkka -

Tule takaisin, pikku Sheba (Tammi 1986)

kuva Riitta-Liisa

Lumen ikävä ja torstai on toivoa täynnä

Sataa vettä. On kaljamoista eli hyvin liukasta. Olen edelleen flunssassa, en koronassa enkä influenssassa. En näe hitaita puuterilumihiutaleita...Olen lukenut hitaasti hyvin kiinnostavaa true crime -kirjaa Tyttö maissipellossa, joka kertoo keuruulaisen piikatytön erikoisen kohtalon Kanadassa, jonne hän suurin toivein lähti syksyllä 1913. Kustantaja on Docendo ja kirjoittaja on Jenni Stammeier. Tilasin tämän ihan itselleni joululahjaksi, mutta haluan jakaa, mitä tässä nyt jaksan. Vaikka tiesin siirtolaisvirrasta, niin en tiennyt mitään Keuruun Haapamäeltä Murtomäen tilalta lähteneestä piikatytöstä Anna Jokinen. Kun hän löytyi jo talven tullessa hyvin huonossa kunnossa maissikuhilaan sisältä ja tilan isäntä kantoi hänet lämpimään. Anna oli ollut kadoksissa 17 päivää. Koko sitä aikaa hän ei ollut voinut olla kuhilaassa, sillä yöt olivat jo todella kylmiä. Lääkärin saapuessa paikalle, Anna teki jo kuolemaa eikä häntä voitu auttaa. Kirja sisältää monien suomalaisten piikatyttöjen järkyttäviä kohtaloita. Olen vasta vähän yli puolen välin, sillä olen pitkästä aikaa vilustunut.

Vahva suositus!!!!

Kirja, jota olen kauan odottanut, on ilmestynyt. Toivottavasti on jo matkalla luokseni. Anneli Heliön Anna Ahmatovan elämä on suurtyö, jota lukenen kevään mittaan. Edellinen Annelin suurtyö oli Anna Ahmatova Olen äänenne Kootut runot 1904-1966. Sivuja kirjassa on 835 ja kaikki on luettu. Muutama on luvalla julkaistu, satoja sulattelen. Jutussani jo ikääntynyt Anna lukee Kesäpuistoa...

Dekkareissa voisi olla vähemmän kuin kolmen kirjan matskut. Jouduin kahdesta paksukaisesta viime vuonna kirjoitusjumiin. Mikä minut pelasti? Lyhyt paussi ja Patricia Highsmithin alle 300 sivuiset todella jännittävät dekkarit omasta hyllystä. Ketä Patricia kiinnostaa, kannattaa katsoa tai tallentaa ensi la klo 20.00 sveitsiläisen Eva Vitijan Patriciaa koskeva "rakkkauselämäkerta" Patricia ja rakkauden kaipuu. Teema&Fem

Jos jollain on myydä minulle Sirkka Turkan Tule takaisin, pikku Sheba, olisin kiinnostunut kirjasta, joka olisi hyväkuntoinen ja kohtuuhintainen. Bloggariystäväni, jonka kanssa löysimme toisemme vuosia sitten, laittoi yhden Turkan runon kommenttikenttääni ja nyt olen ihan myyty. Olen ollut yhteydessä myös kustantamoon kahdesta syystä, että jos varastosta löytyisi tai otettaisiinko uusi painos♥

Vaikka en ole voimissani, kaipaan tätä...

ja tätä. Keski-Suomen parhautta ovat olleet kunnon lumitalvet.

Kuuma lääkejuomani saapui. Siirryn ihanan joululahjaksi tyttäreltäni saaman ison, pehmeän filtin alle♥ 

Leena Lumi

Urpiaiskuva Pekka Mäkinen

Leonardosta on moneksi

Tässä loikoilee omanarvoisena Leonardo, joka innoitti Leena Kellosalon kirjoittamaan esikoiskirjansa Leonardo sai siivet Kun Leenan kässäri levisi liuskoina pitkin tupaa, Leonardo alkoi leimaamaan pienillä piikkihampaillaan A-nelosiin lempirunojaan, jotka Leena tietenkin julkaisi! Leonardon suosikkimusiikki oli vauvana irkkumusiikki, nykyään jazz. Perheessä on kilpailevia basset -laulajia, mutta Leonardoa moinen ei hätkäytä. Frodo tenori, Cosmo sumusireeni ja Leonardo jotain basson ja Cosmon väliltä. Frodo jopa nousee pianotuolille ja plärää isoilla tassuillaan Toive laulukirjaa. Länttää tassun sitten lopulta tietylle sivulle ja pyytää säestämään. Vaikka olo on flunssainen, Leonardo sai minut nauramaan.  

Mitäkö on luvussa? Jotain erittäin kiinnostavaa, jota eilen vielä jaksoin...

Tyttö maissipellossa ei olisi voinut mennä minulta ohi, sillä kyseessä on nuoren keuruulaistytön kohtalo Kanadassa. Kun äitini perheineen nuorena tyttönä joutui lähtemään pakkoluovutetusta Karjalasta viimeisen kerran, he lopulta asettuivat Keuruulle. Mitä tässä kerrotaan Haapamäen asema-alueesta on myös niin totta. Pieniä väreitä oli vielä silloinkin, kun junalla lähdin Porista mammalaan ja junan vaihto oli vasta Haapamäellä. Tänään piti lähteä tutkimusretkelle, mutta en nyt pysty kuin olemaan. Iltamyöhällä vielä luin. 

Lumoavaa lumista hämäränhyssyä♥

Love
Leena Lumi&Leena Kellosalo

*****

Runokirjat Leena Lumissa

Juhli kanssani tätä lumista yötä kuin...

 Juhli kanssani tätä lumista yötä

kuin viimeistä vuosipäiväämme.
Katso, tänään on palannut ensimmäinen -
se timanttitalvemme.

Tsaarin talleilta nousee sumua,
Moika upposi pimeään,
Joku himmensi kuunvalon tahallaan -
mihin mahdamme mennäkään...

Kahden keisarihaudan väliin
on eksynyt puisto takkuinen,
ja vankilahoureesta nousseet lyhdyt
antavat hautajaisvalaistuksen.

Mars-kentän uhkaavat jäävuoret
ja Joutsenkanavan kristalli...
Kun sydämessä on pelko ja riemu,
mihin voisin verrata osaani?

Sinun äänesi lepattaa olallani
kuin ihmeiden lintu. Ja äkkiä 
säde sytyttää eloon lumen tomun,
se hohtaa hopeista lämpöä.

- Anna Ahmatova -
suomennos Marja-Leena Mikkola
Anna Ahmatova Fontankan talossa
kuva Anne Hämäläinen