Minun ei enää pitänyt kirjoittaa juttua kasvitiedostooni Leena Lumi's Flower Power, mutta
malvat eivät antaneet rauhaa. Niihin liittyy tarina, joka haluaa tulla esiin nyt.
Vaikka Säkylässä ikänsä asunut mummoni Amanda oli minulle hyvin läheinen, isäni satakuntalainen suku oli aina jotenkin etäällä. Ja Amandan kuoltua vieläkin etäämmällä. Tietenkin oli isä, joka kertoi tarinoita Säkylästä sekä omat muistoni sieltä, joista jotain on kirjoitettu tarinaan Amanda Vasta aikuisena aloin tajuta, että isän perhekuvio oli hiukan erikoinen. Hän syntyi perheeseen, jossa oli seitsemän muuta, jo aikuista tai aikuistuvaa ihmistä, hänen isänsä ensimmäisestä avioliitosta. Kun K. jäi leskeksi, hän avioitui itseään paljon nuoremman, mutta jo hyvin aikuisen Amandan kanssa ja tästä liitosta syntyi yksi lapsi eli isäni.
Mielestäni isälleni ei koskaan tullut suuren ikäeron takia kovinkaan läheisiä välejä sisar- ja velipuoliinsa, mutta sen sijaan äidin ja hänen ainoan poikansa suhteesta tuli lämmin ja läheinen. Seurasin sitä likeltä ja tunnen saaneeni siinä lahjan. Isän poismenon jälkeen, alkoi isän suku kiinnostaa ja sainkin tietää, että minulla on Turussa ja Turun seudulla neljäkymmentäyhdeksän serkkua ja pikkuserkkua! Minun ikäeroni heihin oli tietysti iso, mutta onneksi vanhempani olivat pitäneet tiivistä yhteyttä yhteen serkuistani ja häneen puolisoonsa. Tätä kautta minulle syntyi ystävyys Turussa asuvaan Ester-tätiin, jonka kautta sain sitten kontaktin serkkuuni Heikkiin, joka oli satakuntalaisuudestaan huolimatta vilkas kuten minäkin ja täysin puutarhan viemä!
Aloimme tavata ja näissä kuvissa olemme Ester -tädin luona Turussa. Heikki, hänen vaimonsa ja Ester vierailivat myös luonamme Muuratsalossa. Heikin kanssa tapahtui kiinnostavaa sukuselvitystä ja sain myös osan isän puoleisen suvun kuvista, jotka tulevat vielä minulle tarpeeseen, sillä minulla on missio myös juurilleni Säkylään, jossa ehdin asua lapsuudestani viisi vuotta sekä viettää myöhemmin monia kesiä.
Sitten tuli se joulukuu, jolloin sain Heikiltä joulutervehdyksen, joka oli kirjekuori täynnä erilaisten malvojen siemeniä. Siinä oli ruusu- ja myskimalvaa sekä harmaamalvikkia. En tuntenut malvaa aikaisemmin, joten jäin innokkaana odottamaan kevättä. Pian uuden vuoden jälkeen tuli kuitenkin viesti, että Heikki oli mennyt pois yllättävän sairauskohtauksen myötä. Tästä tuli kevätistutuksiini aivan uusi sävy, josta ei puuttunut ikävää häneen, jonka kanssa ehdimme tuntea niin lyhyesti. Heikki oli mies, joka sadekesinä kuori pinseteillä jokaisen mustialan ruusun päällimmäisen nupun tummuneen kerroksen, että ruusupensas saisi tilaisuuden aueta kauneuteensa!
Jo ensimmäisten kukkien auettua aloin tajuta, että se malvapenkki, jonka olin runsaista siemenistä istuttanut etupihalle, ihan sisääntuloon, tarvitsi täydellistä muutosta. Kaikki ruusu- ja myskimalvat roikkuivat velttoina ja niitä piti tukea. Sen sijaan harmaamalvikit seisoivat suorina kuin sotilaat, kauniit sellaiset ja päätinkin siirtää rennot malvat rinteisiin ja näyttävät harmaamalvikit etu- ja kakkostason katseenvangitsijoiksi. Kaikki minun kuvani tässä ovat harmaamalvikkeja.
Kävin tänä aamuna mittaamassa tämän harmaamalvikkipehkon korkeuden ja se oli reippaasti yli puolitoista metriä eli hyvin näyttäviä loppusuven pensaita.
Vaikka malva on komea kaukaa katsottuna, kannattaa sitä lähestyä ja katsoa ihan liki. Sopii myös olla ihan hiljaa ja kuunnella, mitä tarinaa malva kertoo eilisestä ja hänestä, joka on kukan joskus jonnekin isuttanut ja sitten kerännyt siemenet ja lähettänyt sukulaistytölle, jonka oli eniten tuntenut silloin kun likka oli polvenkorkuinen. Tänä viikonloppuna soitan piiiiitkän puhelun Ester-tädille Turkuun. Tovotan kaunista viikonloppua minua paljon paremman kuvaajan eli Annen malvakuvalla♥
Love
Leena Lumi
Tämä on kuvakaappaus Kekkilän sivuilta ja kuvassa on harmaamalvikki, joka on malvoista suosikkini. Se pysyy terhakasti pystyssä, kasvaa korkeaksi ja siementää runsaasti. Kukkii myös kauan ja on kuin suuri, vaaleanpunainen pensas. Olen parhaillani laittamassa kirjekuoreen harmaamalvikin siemeniä eteenpäin lähteväksi...
Nyt kun kukaan ei ole näkemässä, kyyneleet valuvat hänen poskilleen. Kaikki on niin surullista ja kamalaa. Kun Elina ajattelee tulevaisuutta, hän kokee olevansa maailman yksinäisin tyttö. Hän joutuu seisomaan yksinään tallin käytävällä ilman hoitohevosta. Hän joutuu istumaan yksinään penkillä ulkosalla, kun Roosa häipyy muiden hoitajien matkaan. Elisa laskee ääneti itsekseen, että kestää vielä ikuisuuden, ennen kuin hän täyttää kymmenen vuotta, ja vielä toisen ikuisuuden, ennen kuin Jossu luopuu Sintusta.
Lin Hallbergin tekstittämässä ja Margareta Nordqvistin kuvittamassa Yli esteiden, Sinttu (Hoppa högt, Sigge, Otava 2012, suomennos Marvi Jalo) ollaan jälleen lumoavassa ponihullujen tyttöjen maailmassa ja kirjan päähenkilöhän on yhdeksänvuotias Elina, joka niin kovasti kaipaa päästä hoitajaksi suosikkiponilleen Sintulle. Hoitajaksi pääsee kuitenkin vasta kymmenen vuotta täytettyään ja Elinalla on siihen aikaa vielä ikuisuus eli tasan satakuusikymmentäviisi päivää. Asiaa pahentaa Sintun nykyisen hoitajan Jossun itsevarmuus, jolla hän ilmoittaa hoitavansa Sinttua vielä sen jälkeenkin kun saa ratsastuskoululla hoidettavakseen Korintin:
- Mä en lopeta Sintun hoitamista koskaan, Jossu sanoo päättäväisesti ja näyttää taas happamalta.
- Et kai sä kahta hevosta voi hoitaa? Roosa sanoo.
- Kyllä voin.
Onneksi on Roosa, joka aina puolustaa Elinaa isoja tyttöjä ja etenkin Jossua vastaan. Mutta mikä harmi, että Roosa täyttää kymmenen niin paljon ennen Elinaa…
Uusimmassa Sintussa ollaan edelleen Elinan ’ikäkriisissä’, mutta kun Siltakylän heppakerholaiset eli SIS-kerho, joka tarkoittaa Siltakylän Shettiksiä, lähtee eräänä päivänä kohti isoa ratsastuskoulua ja siellä olevaa maneesia, tulee Elinalle kasvun paikka, jossa tyttö näyttää vahvuutensa. Välillä toki käydään Sintun pilttuussa keräämässä henkistä kanttia, mutta pääote on positiivinen ja reipas. Onneksi Elinan äiti on ollut itse heppatyttö, joten hän ymmärtää, mistä ’kavio’ puristaa.
Kirjan kuvat ovat Margareta Nordqvistin mukavatunnelmaista jälkeä ja kulkevat ponikirjan hengessä ja ihanasti tallitunnelmaisina. Lin Hallberg puolestaan taikoo kirjaan yllätysratkaisun, jota minä en tokikaan voi tässä teille paljastaa, etten pilaa nykyisten ja entisten ponityttöjen jännitystä.
Kirjan lopussa on kirje, joka on osoitettu Hei kaikki Sinttu-fanit! ja allekirjoittajina ovat Lin, Sinttu ja Sami. Kirje loppuu näin:
Nyt Sinttu on 23- ja Sami 24-vuotias. Ne käyskentelevät tarhassa ikkunani alla. On talvi, lunta on paljon, ja joka kerta kun katson ulos, näen niiden pureksivan heinää jättikokoisesta paalista. Sisuveljekset joutuvat laihdutuskuurille, kunhan kevät alkaa lämmittää!
Isot halit!
Yli esteiden, Sinttu on jo yhdeksäs Sinttu-kirja. Sarjassa ovat aikaisemmin ilmestyneet:
Maailman ihanin, Sinttu
Torstaina nähdään, Sinttu
Hieno hyppy, Sinttu
Aprillia, Sinttu
Kiva leiri, Sinttu
Sinttu on paras!
Suuri seikkailu, Sinttu
Älä pelkää, Sinttu!
Kohta löydät kaikki lukemani Sintut oikeasta palkistani saman kuvan alta ja sitten vain: Klick!
Luen näitä Sinttuja suurella tunteella, sillä vietin itse suuren osan lapsuuttani ja nuoruuttani ponitallilla. Niistä muistoista jää ikuinen ikävä tallin tuoksuihin ja hevosen silkkiturpaan, johon voi huulensa painaa niin ilossa kuin surussa. Kuvassa on Elämäni Käsityö, sillä en ole yhtään kädentaitaja, vaan puskin puhtaasta issikkaintohimosta kuvan värikkään lämpöloimen;-) Hevoset vain ovat niin...♥
Olen koonnut tähän juttuun, joka muuten on kolmastuhannes postaukseni, yli kolmen vuoden aikana tekemäni sisustuskirjat. Sisustuskirjojen tekemisessä on aivan omat juttunsa. Kun esittelee sisustus-, puutarha-, ruoka- tai taidekirjoja, olisi tärkeää saada lupa lisäkuviin. Näitä kirjoja myydään KUVILLA. Helpointa on ollut Ilonan kanssa, jolta olen saanut kuvia käyttööni juuri niin paljon kuin olen halunnut. Myös muut kotimaiset sisustuskirjojen tekijät ovat aika hyvin oivaltaneet, millä kirja löytää asiakkaansa. Vaikeinta on yrittää tavoittaa ulkomaisia kuvaajia, jossa hommassa minulta on palanut aikaa, rahaa ja hermoja!
1. Arja Paasio: Unelmien huvimajat
2. Anu Harkki: Unelmien kesäkoti
3. Ilona Pietiläinen: 112 ruutuikkunaa
4. Ilona Pietiläinen: Willa Sukka
5. Andrew Weaving: Kauneimmat klassikot
5. Ellen Dyrop, Hanna Kristinsdottir: Ajan patinaa - Vanhojen tavaroiden uudet mahdollisuudet Jo 1 281 on ollut kiinnostunut tästä kirjasta! 9/2015
6. Jenni Peltonen: Koristellaan koti talveen
7. Taina Vuohelainen, Marja Samuli, Arto Vuohelainen: Meillä on joulu Jo 1 058 on ollut kiinnostunut tästä kirjasta! 9/2015
8. Ilona Pietiläinen: Elämää valkoisessa puutalossa Jo 1 928 on ollut kiinnostunut tästä kirjasta! 9/2015
9. Nauti kodistasi
10. Sara Norrman: 20 valoisaa ja viihtyisää kotia Skandinaviasta
11. Riitta Tiitu: Wanilla Country Chic Jo 2 055 on ollut kiinnostunut tästä kirjasta! 9/2015
12. Katja Rinkinen: Vintagen viemää - 50 sisustusprojektia Parolan asemalta Jo 1 273 on ollut kiinnostunut tästä kirjasta! 9/2015
13. Sari Sirkiä-Jarva, Ilpo Kuparinen: Romuromanttinen sisustuskirja
14. Ilona Pietiläinen: Villa Charme - Tuunaa ja kaunista kotiasi
15. Ann Örnberg: Maalaisunelmia - Sisällä ja ulkona
16. Selina Lake, Sara Norrman: Romanttiset kodit Jo 1 292 on ollut kiinnostunut tästä kirjasta! 9/2015
17. Atlanta Bartteli & Dave Coote: Hillittyä kauneutta - Huurteen ja pastellin sävyjä sisustukseen
18. Ilona Pietiläinen: Koti lehvistön varjossa - Rintamamiestalon uusi elämä Jo 2 757 on ollut kiinnostunut tästä kirjasta! 9/2015// 2 945 14.11.2019
19. Katja Rinkinen: Sormustin ja sorkkarauta - 40 käsityö ja ekohenkistä projektia Parolan asemalta
20. Ilona Pietiläinen: Talven taikaa - 100 ideaa valkoisesta rintamamiestalosta Jo 1 441 on ollut kiinnostunut tästä kirjasta! 9/2015 // 2 945 14.11.2019
21. Riitta Tiitu: Wanilla Brocante Chic
22. Clare Nolan: Sydämellä sisustettu
23. Ilona Pietiläinen: Unelmien piilopaikka - Sisustus- ja rakennusideoita kesäasumiseen
Jo 1 441 on ollut kiinnostunut tästä kirjasta! 9/2015
24. Ilona Pietiläinen&Hanne Manelius: Hulivilin Onnenhetket - Juhlia&Sisustusta Lapsille
25. Ilona Pietiläinen: Lumoava Joulu - Ideoita tunnelmalliseen jouluun Jo 1 263 on ollut kiinnostunut tästä kirjasta! 9/2015
26. Ilona Pietiläinen: Hurmaava huvila
27. Anna Örnberg: Rouhea maalaistyyli - Ideoi ja sisusta
28. Johanna Lehtinen&Tanja Hakala: Laiturilla - Kesäkoteja rannikolla ja saaristossa
29. Pinja Niemi, Mari Muikka, Marjo Koivumäki: Sisusta, somista ja tee itse kaunista kotiin (Minerva 2015)
30. Ilona Pietiläinen: Kaunein joulu - Ideoita&sisustusvinkkejä joulukotiin (Docendo 2016)
31. Tanja Hakala&Johanna Lehtinen: Järvien kesäkodit (Docendo 2017)
32. Ilona Pietiläinen: Talossa ja taivasalla Tuo kesä kotiin, puutarhaan ja parvekkeelle (Docendon 2017)
33. Linda Peltola: Puutarhan syksy Kodin lämmin joulu (Docendo 2017)
34. Ilona Pietiläinen: Satumainen joulu Kauneimmat sisustukset ja herkullisimmat reseptit (Docendo 2017)
35. Ilona Pietiläinen: Tervetuloa jouluun! Säteilevät kodit, satumaiset ideat ja lempeät tarinat (Docendo 2018)
36. Ilona Pietiläinen: Olisipa aina joulu (Docendo 2019)
38. Ilona Pietiläinen: Tummuvien iltojen taikaa (Docendo 2021)
Tässä teille siis jo aikamoinen kokoelma tyyliltään hyvinkin erilaisia kirjoja. Linkitän kaikki heti kun ehdin. Kuka mistäkin pitää, on makukysymys ja omakin maku vaihtuu kerran kahdessakymmenessä vuodessa. Ja nyt kerron mistä minä pidän ja mistä en pidä: Pidän englantilaisesta, ranskalaisesta ja tanskalaisesta countrysta, mutta luen eniten ruotsalaisia sisustuslehtiä. En pidä siitä, jos kaikki paikat ovat täynnä tavaraa, vaan kaipaan tilaa, joka rauhoittaa. Sellainen on meidän vierasmakuuhuone, jossa on vain tarivttava ja Laura Ashleyn turkoosi/luonnonvalkoinen tapetti. Pidän siitä, että kun kaikki natsaa, se myös pysyy. Koti voi olla levollinen olematta tylsä. Levoton tuhkimo kaipaa puutarhan ja kodin tarjoamaa rauhaa. Pidän vanhoista huonekaluista, mutta niitä voi olla vaikka vain muutamia. Suvun vanha ryijy valkoista kiviseinää vasten voi olla koko kodin juju. Pidän kivestä ja valkoisista pitkistä verhoista. Myös kukat ovat minulla usein valkoisia. En kuitenkaan pidä siitä, että kaikki on valkoista, vaan kaipaan värejä. Värit voivat vaihdella vuodenaikojen mukaan, eivät huonekalut. Suvella limeä, turkoosia, vaaleanpunaista, talvella vanhaa roosaa, ripaus viininpunaista, vanhaa vihreää ja kaikkien näiden värien kanssa sopii aina luonnonvalkoinen. Minulle! Kodin tärkein ominaisuus on olla kodikas, ei huonekaluhallin myymälätila. Olen tyyppiä country&cosy ja se ei siitä mihinkään muutu! Oman kotini rakastetuimmat esineet ovat kolmijalkainen kahvipöytä, jonka poimin äitini roskalavalta osina, jugend-piironki, jota en entisöi, hyvin vanha kirjahyllykkö, jonka tyylisuunta on minulle epäselvä, äitini käsin solmima iso ryijy, takkahuoneen sininen sivustavedettävä sänky, eräät Itävallasta tuodut valaisimet...Se, mitä nyt kaipaan, ei liity tavaroihin, vaan valoon. Kaipaan katosta lattiaan ikkunaa olohuoneeseemme seinälle, josta on näkymä puutarhaamme sekä järvelle. Kun se tulee, iso ruokapöytä siirtyy sen eteen, sillä meillä istutaan hyvän ruoan ääressä kauan ja hartaasti. Näen jo miten kynttilät syttyvät, ruoka tuoksuu, asetumme pöytään...kuin kaukaa kuulen tyttäreni ääneen, mieheni vastaa, naurua, Taika haukkuu, Dina vastaa, ulkona sataa lunta...Tuntuu kodilta!
Love
Leena Lumi
PS. Ja tästä näette, miten suomalainen sisustus kulkee vaikkapa Chileen!
Mia Chilen Peikkokukkulalta lukemassa blogiarpajaisissani voittamaansa sisustuskirjaa, joka oli Ilona Pietiläisen 112 ruutuikkunaa Huomatkaa chihu, olisiko ihanainen Yoda...
*****
Teemakirjastot Leena Lumissa
