YLI ESTEIDEN, SINTTU

Nyt kun kukaan ei ole näkemässä, kyyneleet valuvat hänen poskilleen. Kaikki on niin surullista ja kamalaa. Kun Elina ajattelee tulevaisuutta, hän kokee olevansa maailman yksinäisin tyttö. Hän joutuu seisomaan yksinään tallin käytävällä ilman hoitohevosta. Hän joutuu istumaan yksinään penkillä ulkosalla, kun Roosa häipyy muiden hoitajien matkaan. Elisa laskee ääneti itsekseen, että kestää vielä ikuisuuden, ennen kuin hän täyttää kymmenen vuotta, ja vielä toisen ikuisuuden, ennen kuin Jossu luopuu Sintusta.

Lin Hallbergin tekstittämässä ja Margareta Nordqvistin kuvittamassa Yli esteiden, Sinttu (Hoppa högt, Sigge, Otava 2012, suomennos Marvi Jalo) ollaan jälleen lumoavassa ponihullujen tyttöjen maailmassa ja kirjan päähenkilöhän on yhdeksänvuotias Elina, joka niin kovasti kaipaa päästä hoitajaksi suosikkiponilleen Sintulle. Hoitajaksi pääsee kuitenkin vasta kymmenen vuotta täytettyään ja Elinalla on siihen aikaa vielä ikuisuus eli tasan satakuusikymmentäviisi päivää. Asiaa pahentaa Sintun nykyisen hoitajan Jossun itsevarmuus, jolla hän ilmoittaa hoitavansa Sinttua vielä sen jälkeenkin kun saa ratsastuskoululla hoidettavakseen Korintin:

- Mä en lopeta Sintun hoitamista koskaan, Jossu sanoo päättäväisesti ja näyttää taas happamalta.
- Et kai sä kahta hevosta voi hoitaa? Roosa sanoo.
- Kyllä voin.

Onneksi on Roosa, joka aina puolustaa Elinaa isoja tyttöjä ja etenkin Jossua vastaan. Mutta mikä harmi, että Roosa täyttää kymmenen niin paljon ennen Elinaa…

Uusimmassa Sintussa ollaan edelleen Elinan ’ikäkriisissä’, mutta kun Siltakylän heppakerholaiset eli SIS-kerho, joka tarkoittaa Siltakylän Shettiksiä, lähtee eräänä päivänä kohti isoa ratsastuskoulua ja siellä olevaa maneesia, tulee Elinalle kasvun paikka, jossa tyttö näyttää vahvuutensa. Välillä toki käydään Sintun pilttuussa keräämässä henkistä kanttia, mutta pääote on positiivinen ja reipas. Onneksi Elinan äiti on ollut itse heppatyttö, joten hän ymmärtää, mistä ’kavio’ puristaa.

Kirjan kuvat ovat Margareta Nordqvistin mukavatunnelmaista jälkeä ja kulkevat ponikirjan hengessä ja ihanasti tallitunnelmaisina. Lin Hallberg puolestaan taikoo kirjaan yllätysratkaisun, jota minä en tokikaan voi tässä teille paljastaa, etten pilaa nykyisten ja entisten ponityttöjen jännitystä.

Kirjan lopussa on kirje, joka on osoitettu Hei kaikki Sinttu-fanit! ja allekirjoittajina ovat Lin, Sinttu ja Sami. Kirje loppuu näin:

Nyt Sinttu on 23- ja Sami 24-vuotias. Ne käyskentelevät tarhassa ikkunani alla. On talvi, lunta on paljon, ja joka kerta kun katson ulos, näen niiden pureksivan heinää jättikokoisesta paalista. Sisuveljekset joutuvat laihdutuskuurille, kunhan kevät alkaa lämmittää!

Isot halit!

Yli esteiden, Sinttu on jo yhdeksäs Sinttu-kirja. Sarjassa ovat aikaisemmin ilmestyneet:

Maailman ihanin, Sinttu
Torstaina nähdään, Sinttu
Hieno hyppy, Sinttu
Aprillia, Sinttu
Kiva leiri, Sinttu
Sinttu on paras!
Suuri seikkailu, Sinttu
Älä pelkää, Sinttu!

Kohta löydät kaikki lukemani Sintut oikeasta palkistani saman kuvan alta ja sitten vain: Klick!

Luen näitä Sinttuja suurella tunteella, sillä vietin itse suuren osan lapsuuttani ja nuoruuttani ponitallilla. Niistä muistoista jää ikuinen ikävä tallin tuoksuihin ja hevosen silkkiturpaan, johon voi huulensa painaa niin ilossa kuin surussa. Kuvassa on Elämäni Käsityö, sillä en ole yhtään kädentaitaja, vaan puskin puhtaasta issikkaintohimosta kuvan värikkään lämpöloimen;-) Hevoset vain ovat niin...♥