Syysilta, saunavastankostea, sakenee
vihreä hämärä...istun
madonsyömällä laiturilla, yksin, ja sorsapoikue
ui keltaisen ruovikon suojaan,
sen vanavesi ohenee, katoaa, ja järven pinta
on tyyni taas. Kuin platinaa.
Kajahtaa, kaksi laukausta.
Niin kuin airot läjähtävät veteen,
tältä tutulta rannalta
on silmänräpäyksen matka Tuntemattomalle,
veden kalvossa kelluu sininen sulka,
poikue räpiköi pakoon
henkensä hädässä. Äiditön.
Helähtää, vilun celesta.
Istun madon syömällä laiturilla, yksin,
kuuntelen laukauksia kaukaa, haistelen
ruudin ja saunan savuja.
Surun heleys tummuvaa taivasta vasten,
tuuli, liikkumaton. Kuin vaate iholla.
- Arto Meller -
kuva Seijastiina
Una Furtiva Lagrima
Uuuh, tämä on jotain aivan tavattoman koskettavaa!
VastaaPoistaAjankohtaista. Juuri eilen illalla miehen kanssa talon seunustalla kesäillassa tunnlmoidessa keskustelimme kuinka turhaa ja ikävää lintujen metsästys onkaan.
Meller on tässä aivan huikea, tykkään!
Taisi olla talvella, kun radio 1:ssä tuli ohjelma jossa käsiteltiin Mellerin päiväkirja kirjoituksia, luettiin aivan ihania otteita. Koin kyllä sellaisen taide-elämyksen, kun sitä kuuntelin.
Kiios Leena tästä vaikuttavasta postauksestasi!
Rita, ole hyvä ja kiitos. Kun palvoin elokuuta, unohdin vallan, että elokuussa alkaa vesilintujen murhaaminen.
PoistaYksikin anonyymi minulle kommentoi juttuu Sorsien metsästyksen uudet tuulet näin:
en tiedä mittee työ vouhotatte, mutta minä oon sitä mieltä että meillä päin teitä kututaan melekosiks voohottajiks. Ruokoo sorsille kannettu jo jokunen sattaa killoo, ja näky nuita tännään siellä olevan ku lissääki vietiin! :D kyllä haulikko laulaa meleko kirkkaasti maanantaina!
Tietenkään en julkaissut, sillä jos on niin kyseenalaisen urhea, että murhaa puolustuskyvyttömiä eläimiä, pitää uskaltaa esiintyä nimellään!
Minun pitäisi noutaa Melleria kirjastosta ja ehtiä perehtyä häneen. Kiinnostava, huikea tapa käyttää kieltä.
Musta maanantai huomenna, mustaa koko viikko, mutta kaikki voitaisiin muutta valoksi yhteisellä päätöksellä. Pitää olla tarkkana ketä äänestää ja minä ainakin kysyn omilta ehdokkailtani asenteen eläinsuojeluun, turkistarhaukseen sekä vesilintujen ja kettujen murhaamiseen.
Sunnuntain rauhaa!
Kuva ja runo yhdessä on upea!<3333
VastaaPoistaSuloista sunnuntaita, Leena-IhaNainen!<33333
Aili, kiitos!
PoistaKiitos samoin sinulle, Aili-Ihanainen!
Niin vielä...linkitän tämän.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaJa julkaisinhan tämän kuitenkin, mutta on hyvä tietää, että joukossamme on niitä, jotka kannattavat eläinten murhaamisen opetusta meidän kaikkien verovaroilla kustantamiin kouluihin. Se juttu aukeaa siitä Sorsien murhaamisen uudet tuulet
Kuinka lähelle tuleva runo: surullinen, tunnelmallinen. Ajattelemaan saava.
VastaaPoistaKatja, eikö olekin. Sitä kaikkea. Meller kiinnostaa...ja Saarikoski.
PoistaPyysin arvostelukappaleen yhdestä runokirjasta, josta en aivan vielä kykyne sanomaan juuta enkä jaata. Paitsi että tämä Meller on jo yhden runon perusteella enemmän minun juttuni. Kaunis.
VastaaPoistaMinusta runoista on vaikeinta sanoa just mitään, mutta kun niihin on niin kova jano...
PoistaTämä kirja odotti kauan, mutta sitten se vain tuli http://leenalumi.blogspot.fi/2012/08/charles-baudelaire-pahan-kukat.html
Mietinkin just, että koskahan pääsen kirjastoon;-) Hakisin Melleriä ja sitten yhtä nuoruuteni naisrunoilijaa.
On minustakin: Kaunis.
Koskettava ja erittäin surulliseksi tekevä runo.
VastaaPoistaKoin kaiken tuon jo 10.elokuuta, jolloin alkoi sepelkyyhkyjen metsästys. Vietimme mökkiviikkoa ja heräsimme aamulla kello 5.45 pyssyjen paukkeeseen tietämättä syytä. Vieläkin ihmettelen, miksi tarvittiin jopa kolme laukausta pienen linnun surmaamiseen. Metsästäjien taitamuutta.
Marjatta, nuo tunteet tulevat tässä runossa iholle...
PoistaSisareni siitä kyykysten murahaamisesta puhelimessa minulle valittikin. Kyllä on munattomia juntteja liikkeellä, kun täytyy lintujakin murhata. Mieti sitä tuskaa!
Arvostan erästä ystävääni, joka on mies, mutta toi vahvasti esille, että jo ensimmäinen metsästysyritys kaatui kuolevan linnun katseeseen. Häntä, metsien omistajaa, ei kukaan saa enää aseeseen tarttumaan. Kunpa kaikki lukisivat Bengt Jangfeldtin kirjan Axel Munthe - tie Caprin huvilalle.
pääsin melkein tunnelmaan mut en tajuu, mitä vilun celesta on...
VastaaPoistaCelesta on 'taivaallinen' soitin, jonka rakenne antaa helähtävän äänen. Tässähän se on vertauskuva, kuin enne hetkelle ennen kuolemaa. Näin minä koen.
Poistaaha, luulin et jotain elatiivia cele-sta
PoistaEi...eikä illatiivia tai allatiivia;-)
PoistaKysyvä ei tieltä eksy!
olis pitänyt kysyy mieheltäni, hän tietää musiiikki-instrumentit - ja osaa jopa Suomen kielen sijamuodot!!
PoistaOho! Hän puhuu siis suomea...
PoistaLuki mies suomea pari puotta iltaisin Göteborgin yliopistolla... Suomen historian ja taiteen hän osaa paremmin kuin minä :)
PoistaHänellä on sitten samat harrastukset kuin minulla;-)
PoistaTuo Axel Munthen kirja on kirjahyllyssä... jospa lukisin
VastaaPoistaLue ihmeessä. Ainakin minulle tuli kaksi yllätystä koskien Ruotsin kuningashovia ja Munthea. Ja muutenkin tämä kirja on aivan mahtavan kiinnostava. Kaikki, jotka ovat lukeneet, ovat kirjaa kehuneet.
PoistaOlen onnellinen siitä, että meidän järvellämme ei lintuja saa ampua. Tullessa lähti kurkipari tieltämme, toissailtana kuusi kuikkaa solui täystyynessä ja nyt yksinäinen joutsen kerää voimia muuttomatkaa varten. Pikkulintuja vilisee, en vain pysty tunnistamaan niistä kuin muutamia.
VastaaPoistaLinnut, linnut, niiden kepeys, kyky lentää. Ne antavat jollain kummallisella tavalla toivoa ja uskoa elämään. Siksi tämän keskustelun aihe on erityisen surullinen.
Raili, linnut ilonamme! Minä katselen päivittäin kun pikkulinnut kylpevät kalliomme altaissa, aamuisin olen uinut sorsien likellä ja nyt pihlajat ovat niin raskaina marjoista, että kohta kuuluu tilhien tiu'ut. Pyysin juuri sukulaiskuvaajaa yrittämään uusia kurkikuvia.
PoistaMinulla ei ole lähipiirissä lintujen murhaajia, mutta kyllä niitä silti riittää...Kunpa laki muutettaisiin ja saataisiin lintujen tappamiskielto eli toivomme on nuorissa. Vaikka jos luit kaikki kommentit, niin Keskisuomalaisessa oli jokunen vuosi sitten juttu, että täällä halutaan kouluihinkin joidenkin vanhempien toimesta eläintenmurhaamiskoulutusta. Juttu löytyy täältä
http://leenalumi.blogspot.fi/2009/08/sorsien-murhaamisen-uudet-tuulet.html
Linnut ovat elämän valo, enkä kestä mitään niitä vastaan.
***
Raili, en tiedä, mitä juuri tapahtui, mutta onnistuin hukkaamaan sekä kuva- että juttutiedostoni. Joku puhui palautusohjelmasta, ihan sama, sillä se on minulle kuin kiinaa, en ymmärrä. Nyt pitää vain jaksaa odottaa, että R. pääsee tulemaan töistä ja tekemään jotain. Jotain. Siis jos jotain ei onnistu, en tajua, mitä teen...Ainakin 5000 kuvaa ja 500 juttua...
Hui! Onneksi sinulla on R. Joskus kone tekee itsekin temppujaan, huomaa sitten tuhmuutensa ja tekee korjausliikkeen. Jospa nyt kävi niin.
PoistaPidän peukkuja!
Vävykokelaani on alan nero. Hän yritti auttaa minua Hesasta käsin, mutta ei nyt onnistu. T. vain lohdutteli, että 'ne eivät ole voineet kadota niin, että R. ei niitä löydä.' Olen onneton, sillä teen paljon esityötä tuleviin kirjoihin...
PoistaOlen kyllä kerran kuullut, että jonkun kirjailijan valmis teksti katosi kokonaan ennen kuin se oli varmuuskopioitu! Ennen ei ollut tällaisia murheita.
Kiitos!
♥
Havahduin puolelta päivin laukauksiin,kun olin rannalla kuvaamassa. Tajusin silloin, että sorsastus oli alkanut. Se siitä idyllistä. Onneksi olen niin pieni,etteivät minua jahtaa.
Poista-Peukaloinen
Peukaloinen, sama täällä. Tähän loppuivat myös aamu-uintini, sillä en kestä kuulla sitä, mitä kuulin tänään pihalle asti.
PoistaOlisinpa minäkin niin pieni.
Tiedät, miten minua suututtaa...Viattomien eläinten murhaaminen ei pitäisi voida olla sallittua.
Piti kuvata tänä iltana vihdoinkin 'meidän kettua', mutta nyt voimat menivät tämän päiväiseen katastrofiin, jossa onnistuin kadottamaan kaikki kuvani ja tekstini. Nyt asia on kunnossa, mutta kun stressi oli ohi, sain tietysti ihan helpotuksesta päänsäryn. Eilen illalla oli uskomattominta, sillä punaturkki katsoi suoraan minua kauniisti istuen muutaman metrin päästä...
Upea postaus! Kiitos!
VastaaPoistaRiitta Sinikka, ole hyvä ja kiitos.
PoistaKysyin mieheltäni, mitä celesta on? Hän vastasi nopeesti: "taivaan mekaniikka..." Ja niin on!! Celest mekanik, Celestial mechanics - ruattiks ja englanniks... Kyllä hänel sit se instrumenttikin tuli mieleen.
VastaaPoistaHienosti vastattu. Se instrumentti on selostettu tarkasti ainakin sivistyssanakirjassa, mutta ihan aluksi on tuo maininta 'taivaallinen'.
Poista