SYYSSUVEN LEVOTTOMUUS VAIKUTTAA KAIKKEEN JA JOPA...
Syyssuven levottomuus vaikuttaa kaikkeen ja myös lukemiseeni. Luin muutamia öitä liian hyvää kirjaa, jota en julkaise vielä ja nyt putosin suureen tyhjyyteen. Eilen oli oikein sovittu, että emme grillaa terassilla yömyöhään, emme katso elokuvaa, vaan teemme kumpikin jotain erikseen. Se tarkoitti sitä, että R. katsoi urheilua Lontoosta ja minä tartuin kirjaan, jonka olin tilannut kannen ja katalogin tietojen perusteella. Mitä enemmän luin, sen tyhjemmältä ja tyhmemmältä alkoi tuntua. Noudin avuksi Valion nougatjäätelöä, mutta sekään ei auttanut. Olen sen ennenkin sanonut, mutta edelleen jaksan: Mitä kaikkea sitä kustannetaankaan! Onneksi Atena oli lähettänyt minulle pyytämättä kirjan, joka nappasi kiinni, joten tulevaisuus on pelastettu. Minusta alkaa tuntua, että monet kustantajat tuntevat minut jo paremmin kuin itse tunnen itseäni...Katso palkista, mitä on tulossa. Ja vakuutan, että pian puutarha antaa tilaa syksyn uutuuskirjoille.
Tässä kirja, jonka aion vielä lukea Sinisen linnan Marian Tuntemattomat tyttökirjat -haasteeseen. Olen varma, että edes Sara ei tiedä, mistä kirjasta on kyse;-) Tämä installaatio paljastaa täydellisesti kirjan nimen...
Tässä ei ole tämän päivän sunnuntaiateriamme, sillä grillaamme tietysti lohta, jonka nautimme tarassilla auringonpaisteessa, mutta tänään aion tehdä valmiiksi suuren annoksen kaalilaatikkoa, joka on meidän perheessä yksi syyssuven ensimmäisistä merkeistä. Minä rakastan monia kaaliruokia ja tämä taitaa olla aikamoinen terveyspommikin, sillä kaali torjuu monia sairauksia ja ohjeessani on myös mielettömästi sipulia sekä kuivattuja yrttejä. Puolukka on vielä bonusta kaiken päälle. Kun nyt teen muutaman päivän ruoat, jotka vain paranevat lämmityksestä, olen vapaa ruoanlaitosta ma, ti ja ke. Omistan nuo vapaat lenkeilylle eli nappaan kaksi terveellistä kärpästä samalla ja miten herkullista kaalilaatikko onkaan!
Minulle parasta lääkettä levottomuuteen on olemassa kaksi. Toista en paljasta, mutta toinen ovat laadukkaat brittisarjat. Hyvin oletettua, että tänään, kauniina elokuun iltana katson klo 18.55 minun mielestäni parhaan Christien dekkareista eli Kohti nollapistettä. Olen sen lukenut puhki sekä nähnyt monta kertaa, mutta lumo ei katoa. Tässä on sitä jotakin! Traileri filmiin Towards Zero
Hämärän hyssyt menevät nyt varsin kiintoisissa merkeissä, sillä olemme saaneet luontopuutarhaamme uuden asukkaan: Ketun! Hämärän pudotessa me kaikki kolme, R. Olga ja minä makaamme vatsallamme hiiren hiljaa isolla partsillamme ja odotamme tätä suosikkivillieläintäni. Kettu on puutarhan hyötyeläin ja Riku Cajanderin kirjassa Luontopiha kerrotaan, mitä hyötyä ketusta on. Luontopiha oli paras puutarhakirja Leena Lumissa vuonna 2010! Kuvan kettu on Pekka Mäkisen kuvaama. Tarvittaisiin järkkäri ja paljon enemmän taitoa, että me saisimme 'oman' repolaisemme kuvattua. Tiesittekö muuten, että Suomi on ainoa läntinen maa, jossa kettua saa murhata ympäri vuoden, myös pesintäaikaan. Helposti näemme Kanadan hyljemurhat, mutta emme korjaa oman kuistimme sotkuja.
Syyskesässä on jotain levotonta. En voi keskittyä, kun korennot lentelevät, illat ovat samettiset ja ilmassa tuoksuvat kypsyvät hedelmät. Muuallakin saattavat puhaltaa levottomuuden tuulet...en tiedä. Yli kolmen vuoden kirjatilastoa johtaa edelleen Eroottiset runot, josta on ollut kiinnostunut 2 586 lukijaa ja toisena tulee ansaitusti Marilyn, josta tehtyä elämänkertaa Marilyn Monroen monta elämää on käynyt lukemassa jo 1843 kiinnostunutta. Puutarhakirjoista on tänä vuonna tähän mennessä ollut kiinnostavin Maanpeitekasvit, josta on innoitusta etsinyt 889 puutarhailijaa. Suosituin ruokaohjeeni on ollut Katkarapusalaatti, jota on halunnut valmistaa 1905 kulinaristia. Kuukauden listalla Untu ja sydäntalven salaisuus sekä Illallinen ovat kumpikin saaneet huomiota jo noin kahdeltasadalta lukijalta.
Suvi alkoi tästä Marimekon sovituskopista, kun löysin päärynämekon. Kaikki on ollut niin ihanaa, sillä kesään on mahtunut lukuisia vieraita kuin myös kaksi viikkoa kahdenkeskistä aikaa, jonka päätimme ottaa ihan itsellemme. Viikonloppuna aion taas nauttia Sen Yhden Paikan lumoavista herkuista, mutta sitä ennen teen kaalilaatikkoa ja mustaviinimarjahyytelöä, kävelen joka aamu lenkin, joka päättyy vuorelle nousuun, luen kirjan tai kaksi ja kitken kukkapenkkejä, että keväällä on sitten siistimpää.
Nyt suvipaljastus: Minä en perusta auringonotosta, sillä aurinko on ihon vihollinen numero yksi ja yksi melanooma riitti, kiitti. Mutta: Koska blondit sääreni ovat kuin kuolleet kynityt kanaparat ilman väriä, käytän niihin itseruskettavaa kesäkuun alusta elokuun loppuun, jonka levittää huolellisesti polvillaan...;-) Kun yritin laittaa itse, jälki oli kuin pakanamaankartta. R. ei valita yhtään;-)
Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa teille kaikille!
Love
Leena Lumi
Cry me a river
Kiitos kaalilaatikon muistiinpalauttamisesta - taidan tehdä ohjeesi mukaisen ensi viikolla, nam. Puolukkahilloakin löytyy, koska kävin hiljattain Ikeassa, mutta en aikaisemmin keksinyt, minkä kanssa sitä syötäisiin.
VastaaPoistaMinä halusin aina pienenä lemmikikseni ketun! Onpas hienoa, että saatte seurata 'kotikettunne' elämää.
Sannabanana, kaalilaatikko on hirrrveän terveellistä ja hyvää. Monessa terveyskirjassa, joita olen blogiini tehnyt, on mainittu kaalin mm. ehkäisevän syöpää. Samaa vaikuttavat monet marjat.
PoistaMinä halusin kaikkia eläimiä;-) Ketuissa on jotain niin viatonta ja ihmisen elämään sopivaa. Ja hämärän hetket ovat myös minun hetkiäni. Meidän koiramme on novascotiannoutaja ja kun rotu kehitettiin, yhtenä mallina oli kettu. Se tosin näkyy vain värissä ja hännässä. Olgakin ui kuin kettu, valkoinen hännänpää veden päällä vilkkuen, lintuja houkutellen. Mutta me emme metsästä.
Tämä luonnossa asuminen on luxusta. Haukka istuu joskus parvekkeen kaiteella ja katsoo suoraan minua kohden ikkunan lävitse.
Nyt jatkan kaalin pilkkomista;-)
Kohti nollapistettä on huippu! Se on yksi suosikkini Neiti Marple -tarinoista ja toimii erityisen hyvin uutena, nyt uusittavana tv-elokuvana.
VastaaPoistaMitähän kehnoa kirjaa aloit lukea? Itse nimittäin aloin lukea yhtä uutuutta, joka tuntuu kovin kehnolta odotuksiini nähden. Voisikohan se olla sama kirja? Ehkä ei, mutta meillä kummallakin on samanlainen lukukokemus. Koetan nyt kovasti löytää ihanaa (!) kirjaa, mutta se on hakusessaan.
Katja, aivan ehdoton psykologinen tarina!
PoistaNo, voinko sanoa kehno kirja, jos vaikka vika onkin minussa. Kyseessä yksi Euroopan luetuimpia kirjailijoita...Meilaan sen sinulle, sillä haluan seurata 'vapaasti', mitä muut sanovat kirjasta.
Eilen illalla aloitin ainakin seitsemän eri kirjaa, kun kerrankin oli kunnolla aikaa, mutta vasta Atenan Ventovieras alkoi viedä.
Kohta tulee takulla 'kovia'kirjoja, mutta tässä on nyt tällainen pieni odotus menossa.
Siis laitan sulle sen meiliin. Olisinhan voinut sen rääpiä blogiini, mutta kun olen luvannut tarjota kirjaELÄMYKSIÄ, en kirjakidutuksia. Toki hyvässäkin kirjassa koen huonoja kohtia ja sitten kerron ne, mutta voittopuolisesti en jaksa lukea kirjoja, joiden kohdalla koen suurta tyhjyyttä.
Oho, syksystäkö tää levottumuus johtuukin...? Mulla on ihan samanlaista fiilistä ilmassa, kirjoihin keskittyminen on vaikeaa ja olen pähkäillyt onko syy minussa vaiko kirjassa. Janssonin uusin oli floppi, jossain vaiheessa aion siitä kuitenkin arvion naputella. Tuskin kovin loistokasta sellaista.
VastaaPoistaVentovieras on minullakin nyt menossa ja hyvissä käsissä ollaan kun Torday vie :)
Varoitahan minuakin tuosta pettymyksestä mailitse jos ehdit :)
Rachelle, no suven ja syksyn murros...;-)
PoistaMinä en ylläty, että Jansson oli floppi. Olen luopunut hänestä jo muutama vuosi sitten. Hän ei uudistu yhtään!
Ventovieras vetää minua hyvin, mutta nyt on tuplaruoanlaitto ja illalla Marple...ehkä sinä ehdit ensin. Mistä Atena tiesi, että tuo kirja menisi minuun...Olenko näin ennalta-arvattava;-)
Meilaan sen. Kertoisin, jos olisi edes yksi hyvä sana kirjasta sanottavana, mutta kun ei ole. Vikahan on varmaan minussa, sillä ko. kirjailija myy hyvin.
Kylläpä olisi upeaa, jos osaisi tehdä kunnon kotitekoista kaalilaatikkoa, vaan ei ole tähän mennessä onnistunut, kaalikeitto kyllä onnistuu. Tuosta arvoituksellisesta kirjasta, niin minulla on yksi ehdoton suosikki tuossa vihreässä sarjassa, täytyisi lukea taas jossain välissä uudelleen, mahtaisiko se olla tuo vuosien taakse sijoittuva tarina?
VastaaPoistaAino, kokeile sitä mun ohjetta. Se on julkaistu maakuntalehdessäkin. Muista se piiiitkä kypsytysaika ja sitten minä ropsotan aika runsaasti mukaan sitä Herbes de Provencea, jossa on eri yrttejä kuivattuna. Voithan niitä ripotella ihan oman makusi mukaan: basilikaa, timjamia, meiraimia, salviaa...mitä vain haluat.
PoistaEn usko, että tämä on se suosikkisi. Minun suosikkini on Luumupuu kukkii ja sitten joku muu, jota en muista. Tämän valitsin nyt sen takia, että olen jo kirjan unohtanut ja huomasin juuri, että haaste oli TUNTEMATTOMAT tyttökirjat. Tästä en ole ikinä lukenut mistään mitään. En paljasta tätä nyt vielä;-)
PS. Ja aika reippaasti laitan tummaa siirappia...
VastaaPoistaMinullakin on oikea neiti Marple -viikonloppu. Ensin katsottiin DVD:ltä vanhoja versioita, joissa oli vielä pääosassa fantastinen Joan Hickson, ja tänään tietysti on vuorossa uusi... Kiitos kaalilaatikkoreseptistä, en ollut tuota huomannutkaan mutta nyt menee kokeiluun. (Omassa versiossani on riisin asemesta porkkanaa.)
VastaaPoistaHih, sain juuri eilen Ventovieraan luettua ja käväisi mielessä, että mahdatkohan sinä lukea sitä, koska ajattelin että varmaan pitäisit siitä (siinä on ehkä jotain samaa, ainakin tunnelmaltaan, kuin Illallisessa tai McEwanin Ikuisessa rakkaudessa?). Minä pidin kirjasta kovasti, ja olen yleensä tykästynyt niihin kirjoihin, mitä sinäkin olet kehunut :)
VastaaPoistaKiinnostaisi tietää, mikä oli se aloittamasi surkea kirja ;)!
Tuulia, kiva tietää: Tulen katsomaan Marplen jälkeen, jos olet vaikka jo postannut. Tosiaankin...avioliittotrilleri! Ikuinen rakkaus ja Illallinen ovat huippuja; olen nyt vasta ventovieraan puolessa välissä, mutta vahvasti minun kirjalta tuntuu ja kuin elokuvalta Kaasuvalo.
PoistaVoi hyvänen aika sentään...Olkoon menneeksi: Otin Rosnayn Mokan, mutta se ei ole yhtään minun kirjani ja varmaan minusta puuttuu joku Rosnay-geeni;-) Minua tökki kaikki lauserakenteista siihen, että kyseessä oli tragedia, vakava sellainen, mutta tarina ei kantanut sitä henkeä, vaan oli ontto - minulle. Jos Mokka voittaa Nobelin, pidän silti kiinni kannastani.
Piti käydä kurkkaamassa, mistä tuo Kaasuvalo kertoo. Kiintoisaa! Onkohan elokuvasta tehty useampi versio? Vuonna 2004 julkaistu DVD löytyisi kirjastosta, tosin kyseessähän voi olla se alkuperäinenkin.
PoistaHeh, uteliaisuus herää heti tuollaisesta vihjailusta ;) Mokka vaikuttaa aiheensa (ja kantensa) puolesta houkuttelevalta, mutta en tiedä aionko itse yrittää sitä edes lukea. Olen kuullut Rosnaysta enemmän huonoa kuin hyvää. Oletko lukenut muita hänen kirjojaan? Minulla olisi hyllyssä Viimeinen kesä, mutten ole siihenkään ainakaan vielä innostunut tarttumaan.
Tuulia, tarkoitan sitä, jossa naispääosassa on Ingrid Bergman. Sitä hirveää miestä en muista nyt, sillä en omista filmiä, mutta haluaisin omistaa.
PoistaEn ole ikinä tätä ennen lukenut Rosnaylta mitään, enkä lue tämän jälkeen. Kolmasosa kirjasta kertoi minulle ihan riittävästi. Miten noin traagisesta aiheesta saadaankaan noin hengetöntä tekstiä ja lauserakenteissa on jotain mätää...Ne eivät vain toimi. Ovat ihan tökköjä. Harmittaa kun tuhlasin hyvää, harvinaista lukuaikaani...
Ventovieraasta täysin samoilla linjoilla sun kanssa. Onneksi en ole vielä kirjan lopussa, sillä nyt ei ole näköpiirissä mitään, joka veisi minulta jalat alta.
Onpa vetävä tuo säärikuva, mutta käsivarret eivät ole samaa tummuusastetta jalkojen kanssa! Anteeksi, että sanoin...;))
VastaaPoistaMeillä syödään kaalikeittoa, mutta kaalilaatikkoa teen jonkun ajan perästä.
Mikähän sinulla nyt oikein on? Voit kertoa sen minulle yksityisesti, ei käydä sitä tässä ruotimaan.
Oikein leppoisaa sunnuntai-iltaa, Leena-IhaNainen, Lady Agathan parissa, minä katson sitä samaa elokuvaa.<3333
Aili, kiitos ja saat sanoa;-) Jos tarkemmin katsot, huomaat, että olen ihan eri paria: Säärissä on lihaksia, sillä olen kävellyt ja hiihtänyt vuosikymmeniä todella paljon, mutta kädet ovat mitä ovat. Nyt ovat alkaneet 'allien' karkotuspäivät. Sää olet niinku mun isosisko ja isosiskot saa sanoa, mitä ovat mieltä!
PoistaNo, tämä oli nyt aikaisempaa kuin ikinä ennen. Minuun iski kaupassa niin riivattu himokohtaus,kun näin kaalia. Ei sen rakenne ole vielä se 'oikea', mutta maku ratkaisee. Huomenna se sitten tiedetään.
Aili-kulta, ihan oikeasti minulla ei ole nyt mikään hätä. Tämä on vain sellaista etiäislevottomuutta, vähän jännääkin, ei pahaa. Minä meilaan sulle sitten kun on tosi hätä ja kerron kaikki, kaikki. Se vielä tulee...
Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen, nyt just alan siirtymään takkahuoneeseen Marplea katsomaan.
♥
Mmm kaalilaatikkoa.Nyt on niin kuuma täällä,etten jaksa mitään laatikkoja laitella, mutta kunhan viilenee.Kiva on varmaan kettua odotella.kyllä sinä siitä kuvan saat pikkukamerallasikin,jos se tulee esille;otinhan minäkin parhaimmat kuvat oravastasi pikkukamerallani.
VastaaPoistaJa ihania hetkiä "siinä paikassa"
Jael, niinpä, mutta meillä siinä on myös lihaa.
PoistaTäällä on ihanan sopivaa. Kaikki on elokuussa niin täydellistä.
Jael, ei sillä voi kuvata melkein pimeässä. Kettu ei pelkää pihavaloja, luin sen kirjasta, joten me voimme sen nähdä, mutta meidän kameralla ei voi sitä kuvata. Ei uudella eikä vanhalla. Niin monta hämäprän putoamisen lopun kuvaa on mennyt pilalle. Jos olisin joku muu kuin minä, olisin luontokuvaaja.
Sun kuvat olivat yllättävän hyviä! Se oli mainio kollaasi.
Eikö vain! Jotain mitä muistella nautiskellen. Nyt menuu on sama, paitsi syömme myös pääruoan. Varasin sitä erinomaista valkkariakin, sillä viinilista vaihtuu aina viuhuen.
Sun kaalilaatikko on maailaman parasta :)ja varma syksyn merkki. Pistäkkin jemmaan mullekkin, montakohan kertaa sen ääressä on maailmaa paranettu, se hivelee hermoja, varsinkin makuhermoja. Elokuun leppeät tuulet puhaltavat myös levottomuutta. Ihana viikonloppu takana ja rankka työviikko edessä. Lastenkin koulu alkaa tiistaina eli tervetuloa arki. Halaus Bessu
VastaaPoistaAnne, sää tekisit mitä vain, että sitä saisit;-) Voisinkohan pakastaa? Etkö tulekin vasta seuraavalla viikolla? P:n paketti mahtavalla kortilla lähtee huomenna...Sano hänelle kortista, se on kirjan välissä.
PoistaMinä olen syksyisin aina levoton...muut ovat sitä huhtikuussa. Meilläkin oli kiva viikonloppua ja paljon kettuilua;-)
♥
Neiti Marple on huippu - vaikken tuota kuvassa olevaa näyttelijää roolissa ihan hurjasti fanitakaan. Minun Marpleni ei ole ihan niin hassahtanut... Silti, tallennukseen menee tänä iltana ja katsotaan jonain päivänä nuorimmaisen päiväunien aikana. Esikoinenkin on kohta koukutettu.
VastaaPoistaMinna, minäkin pidän eniten siitä yhdestä toisesta Miss Marplesta, mutta kun en ole kovin perillä heidän nimistään...seuraisin tarkemmin, mutta hyvä kun ehdin Marplet katsoa.
PoistaMeilläkin oli tyttären kanssa monta samaa koukkua. Kuulusin koukkumme on ranskalainen elokuva Serial Lover, jonka saimme joskus vuokrattua, mutta kun olisimme sen ostaneet ei mistään löytynyt edes englannin teksteillä. Me nauroimme hulluina, jos ymmärrät mitä siihen liittyy...ei voi lopettaa ja hengitys melkein stoppaa ja sitten katsotaan toista silmiin ja nauretaan lisää. Meidän perheen Järki katsoi sitä vain pienen matkaa eikä hymynvärettä tullut...sen tähden nauroimme vieläkin enemmän. R. on Hämeestä;-)
Kohti nollapistettä oli edelleen aikaa kestävä, vaikka olen lukenut kirjan monasti ja nähnyt myös elokuvan yhtä usein.
Ihana kuva Marilynista! Leena, kirja on Vihreän kirjaston sarjaa, mutta kun ei ole vinkkiä edes, onko kyseessä kotimainen vai ulkomainen tyttökirja? Minä heitän sellaisen ehdotuksen kuin Pitsitaivas. En ole kirjaa lukenut, mutta hyllyssäni se on.
VastaaPoistaOlen kesän aikana seurannut TV:stä Neiti Marpleja, mutta juuri tänään en ehtinyt katsomaan kehumaasi Kohti Nollapistettä. Harmi!
Sara, minulla on paljon tuota sarjaa. Sinun takiasi annoin vain yhden vinkin eli katso tuota kuvaa! Mutta älä vain arvaa;-) Tiedän, että jos antaisin seuraavan vinkin sinä listaisit kaikki vihreän kirjaston kirjat ja vastaus olisi siinä: Anna mun yllättää. Teen tämän ennen kuin Marian haaste umpeutuu. Pitsitaivas kuulostaa hienolta...
PoistaMinä en ole kaikkia voinut ehtiä katsoa, mutta onhan ne nähty moneen kertaan. Tämä Kohti nollapistettä on minun suosikkini, ehkä jopa paras Christieltä. Ja erinomainen oli. Niin rooleihin sopivat näyttelijät.
Älä sure: Marplet ja Poirotit uusitaan aina!
Siis tuo Marilynin kuva on niin herkkä. Minulla on sitten jemmassa ihan yksi toisenlainen, mutta se ei nyt sopinut tähän.
Leena, Leena, minussa on salapoliisin vikaa hih! Taidan arvata, mutta en sano sitä tässä, mikä kirja on kyseessä. Odotan nyt malttamattomana, mitä kirjoitat siitä ja minulla on siihen kuva kansipaperin kanssa, jos tarvitset! En ole lukenut kirjaa, mutta olen aina halunnut kuulla siitä. Voi vitsit, jos se on se...!
PoistaMää arvasin tämän;-) No, laitappa minulle kannet meiliin, niin pääset arvosteluun.
PoistaTiesin heti, että jos saat tietää, onko kirja kotimainen vai ei, arvaat, mikä kyseessä, mutta sinä arvasit ilmankin. Olen muuten aina huomannut, että tarkimmat salapoliisit verhoutuvat suloisten tyttökirjojen suojiin;-)
Odota nyt vähän, sillä tässä pitää kirjoittaa yksi kirja wordille syyskuuta varten, toinen lukea ja tuoda blogiin ja sitten aloitan tuon mystisen vihreän kirjan. Olen tänään miettinyt vanhempiani ja minulle on nyt ihan selvää, miksi minulla on tuo kirja...
Liputan myös kaikkien kaaliruokien puolesta. Tänään meillä syötiin kukkakaalijauhelihagratiinia.
VastaaPoistaKiva tuo päärynä-kotelomekkosi.
Arleena, minäkin teen silloin tällöin kukka- ja parsakaalista gratiinia ja lykkään joukkoon vähän mitä löytyy. Hyvää!
PoistaKiitos. Pidän kovasti. Olen etsinyt tuota mekkoa siitä lähtien kun luin Harjukaupungin salakäytävät;-)
Otan vinkistä vaarin ja teen kaalipataa minäkin ensi viikolla.
VastaaPoistaMiss Marple piti nähdä ja tulla upeasta illasta sisälle. Mutta vielä ehti sen jälkeenkin nauttia ilta-auringosta onneksi.
Hyvää alkanutta viikkoa!
Rita, ole hyvä!
PoistaNo, sehän näissä kesällä lähetettävissä on, kun ei malttaisi olla sisällä. Tämä oli vaan pakko taas nähdä.
Kiitos samoin sinulle!
Täällä on juuri laitettu Ventovieraan kannet kiinni! Olen ollut jostain syystä ihmeellisessä "jumissa" lukemisen suhteen. Nyt kun annoin Ventovieraan viedä, huomaan että lukulevottomuus alkaa pikku hiljaa väistyä.
VastaaPoistaOlen syönyt tänään höyrytettä parsakaalia grilliruoan yhteydessä sekä maailman parasta kukkakaalikeittoa, mutta silti huomaan himoitsevani näiden kuvien perusteella myös kaalilaatikkoa. Täällä tykätään siis kovin kaalista! :)
Jenni, minusta Ventovieras on oivaa lääkettä lukujumiin. Minä jatkan sillä vielä ensi yönä. Kirjassa on oivallinen rakenne ja pidän kirjoittajan äänestä. Myös tarina kantaa.
PoistaSiis eläkööm kaaliruoat! Jopa meidän Meri rakastaa mun kaalilaatikkoa, vaikka muuten ei perusta muusta kuin kukkakaalista, mutta sehän on niin hyvää myös.
Minulla on nyt vasta kesäfiilis, eikä syksy kolkuttele lainkaan, kun kesäloma alkaa huomenna :) Ja täksi viikoksi on luvattu hellettä. Tekisi mieli kuulla, minkä kirjan jätit kesken?! :D Hauskaa viikkoa ja levottomuushan on ainakin minun kohdallani hyvin otollista aikaa, joten myös inspiraatiohetkiä ;)
VastaaPoistaPS. Tuo sun mekkosi on yhä niin pirteä! Ei siitä varmaan pirteys haalenekaan!
Helmi-Maaria, täällä on 'syksy', kun lapset menevät kouluun ja alkaa tehdä mieli kaalilaatikkoa. Silti olen nytkin lähdössä lenkille pienessä urheilumekossa, ei siis yhtään kylmä. Hedelmät vain kypsyvät puutarhoissa ja vedet ovat lämpimämmät kuin kesäkuussa.
PoistaJätin kesken Tatiana de Rosnayn Mokan ja nyt pystyisin kirjoittamaan jutun, millainen kirja ei saa ikinä olla;-) Ei kiitos minulle Rosnayta!
Levottomuus on luovuuden maaperää.
Kiitos. Se on pirteä ja omistajansa osaa sitä arvostaa. Olen muuten ollut marimekkolainen ihan teinistä. Villit hipit rakastivat Marimekon raita- ja pallokuosisia t-paitoja.
Kaunista, luovaa viikkoa sinulle!
En ole kuullutkaan Rosnaysta. Mutta olisi kiinnostavaa kuulla, millainen kirja ei mielestäsi saisi olla :) Luulen, että paikoin olisin samaa mieltä.
PoistaKustantajan mukaan Tatiana de Rosnay on yksi Euroopan luetuimpia kirjailijoita. Hän on työskenellyt mm. lehdistöavustajana sekä Vanity Fairin Pariisin toimittajana. Avain (Sarah's Key, 2007) oli Rosnayn ensimmäinen kansainvälinen menestysromaani. Teoksen käännösoikeudet on myyty 35 maahan ja sen myyntiluvut ovat ylittäneet kuusi miljoonaa kappaletta.
PoistaToivon nyt, että hankit käsiisi tämän Mokan. Minä väitän, että tunnet kirjan jälkeen samoin kuin minä. Lankesin kanteen ja katalogin kertomaan kirjan traagiseen tarinaan, mutta kirjailija ei saanut tekstiinsä henkeä. Oli kuin olisi lukenut jonkun naistenlehden kiireessä kyhättyä sivuntäytenovellia.
brittisarjat sopii aina
VastaaPoistaOletko nähnyt äitini pikku parvekkeen?
Hänen tomaatit riittävät meillekin.
Hannele, just niin.
PoistaOlen nähnyt ja runsasta on.
Tulin juuri kuvaamasta erään entisen göteborgilaisen terassilta ja kyllä oli myös runsasta ja kaunista: Kaikki paikat kasvoivat kukkia ja yrttejä ja lisäksi vielä hyötypuutarha.
kiittäen kettujen kuistilta
VastaaPoistahttp://ampiaisentori.blogspot.fi/
Anonyymi, ole hyvä vain.
PoistaKettu-veijari liikkuu meidänkin tontillamme. Toivon, että se pitää myyräkantaa pienempänä. Olen löytänyt sen pesänkin.Se on noin kilometrin päässä korkealla mäellä.
VastaaPoistaKaalilaatikosta tulee mieleen Terttu-täti, joka matkusti aina Pohjanmaalta hoitamaan sairasta lastani, että pääsin töihin. Hän teki maailman parasta kaalilaatikkoa. Koko perhe piti siitä kovasti. Ja aina syötiin puolukkaa kyytipoikana.
Irene, ketut syövät myyriä ja myös lehtokotiloita! Minä toivon, että kettu pesii meidän kallionkolossamme...sitä toivon.
PoistaKaalilaatikko herättää väistämättä muistoja;-) Mutta on se vaan niin hyvää!
Syksy on ihanaa aikaa, saa kaivella kynttilöitä kaapeista pimeneviin iltoihin, aukasta punkkupullon ja uppoutua romaanin pariin... Yöt on ihanan viileitä, vaikka tämä kesä ei mikään intiaanikesä ollutkaan, kuumien päivien kiintiö alkaisi pikkuhiljaa olla täynnä.
VastaaPoistaja nyt muuten rupes haluttaan kaalikääryleitä! :P
Disa, sorry, että on ollut viivettä...Mun päivä alkoi ihan tavallisesti, enkä tajua, miten siitä tuli jälleen kaaos. Lähdin katsos lenkille, se on nyt must melkein joka päivä, ja tapasin yhden ihanan vanhemman rouvan ja sitten keksin, että kenelläkään ei ole niin paljon kukkia yhdellä patiolla kuin hänella ja lähdin hakemaan kameraa, jonka sitten kuitenkin unohdin ja sen jälkeen onkin tapahtunut vaikka mitä...
PoistaNimenomaan kynttilät, punkku, kirjat, huopa: Nuo kaikki ovat elämän pelastusrenkaan osia! Ilmankos pidän niin syksystä ja saa olla kuin oma itsensä.
Meillä oli vain muutama tuskallinen päivä tänä vuonna, mutta minäkin niin rakastan viileitä öitä ja etenkin hämärtyviä iltoja. Mikä voittaa elokuun illat!
Kaalikääryleet minä ostan valmiina. Nolo juttu, mutta kokkaan aika monenmoista, vaan kaalikääryleistä ei ikinä tule kuin olivat äidin tekemät. Olen löytänyt ihan kelvollisen valmistajan, joten menköön nyt mainoksena: Vaissin tilan kääryleet.
Lumoavaa elokuuta sinulle!
Mahtava postaus. Tässä oli niin monta hyvää juttua, etten enää kaikkea muista, mutta ekaks: tuo Geraldine on mahtava Neiti Marple. Oih, en paremmasta tiedä. Kohti nollapistettä on luettu kuluneeksi täälläkin, nyt mulla menee toinen Agatha, ei kuitenkaan tuon veroinen.
VastaaPoistaVoin uskoa että nautit noista kettuhetkistä. Minä näin kolme kettua viime maanantaina kun menin junalla töihin. Mahtavaa!! Kyllä alkoi viikko upeasti, mutta tuota aamun aloitusta tarvitsin tosiaankin, sillä työviikko oli aivan ... en voi kirjoittaa sitä sanoiksi -tulisi rumaa jälkeä...
Ehdottomasti anna toisen levittää voiteet, voisin ottaa mallia. Joo, oikein hyvä idea.
Yritän selvitä vielä tämän viikon töissä, kenties jaksaisin jotain kirjoittaa, mutta pitäisi ottaa hiljainen hetki sitä ennen. Tai pari lasillista viiniä... mutta sitten simahdan heti.
Toivon hyviä kirjoja sulle kustantajilta... <3
Birgitta, kiitos♥
PoistaMinä huomaan, että sinä olet kunnolla levännyt, kun olet niin taas pirteä oma itsesi ja jaksat olla innoittunut ja kiinnostunut. Juu, Geraldine on hyvä Marple, mutta pidän myös siitä toisesta, joka ei ole ihan näin vilkas, hänestä, joka veikeästi kallistaa päätään vinoon ja vain katsoo...en tiedä nimeään.
Kuvittele: Minä näin elämäni ensimmäisen vapaan ketun omalla pihallani. Söimme partsilla ja R. sanoi kehoitti kääntymään varovasti ja katsomaan mongolianvaahteroiden suuntaan. En meinannut silmiäni uskoa. Nyt sitä on sitten katsottu ja nähty, enkä ikinä kyllästy. Muistanko oikein, että asut pääkaupunkiseudulla. Isojen kaupunkien sisällä ja liepeillä asuu usein kettuja. Ne ovat taajamassa enemmän turvassa kuin metsissä, joissa eläinten murhaamista harrastavat niitä tappavat. Minullakin meinaa joskus tulla vaikka mitä, mutta sitten lähden vähän puskiin syömään viinimarjoja, että rauhoitun. Joskus on pakko ottaa rauhoittavaa jäätelöä...
Hyvä, että ymmärsit;-) R. äsken just levitteli ja valitti, että 'kiva homma loppuu'. Minä siihen, että 'voidaan jatkaa vähän syyskuun puolelle...'
Sun kirjoitukset ovat niin tunnelmallisia: Ne vaativat varmaan viikonlopun tunnelmia ja viiniä. Kävin jo sulla kurkkimassa...
Koita jaksaa. Ja jos haluat nauraa, lue tämä http://leenalumi.blogspot.fi/2012/08/aamulla-kun-hain-lehden-postilaatikosta.html
R. siis oikeasti alkoi viimeisellä viikolla tökkiä sitä mun luovaa kasaa imurin suulakkeella. Siinä oli taidekirjoja ja vaikka mitä. Nyt sitten se liian pieni yöpöytä ja tavaraa keräävä korotuoli siirtyvät muualla ja tulee lisää Ikean Lack-hyllyjä. Meri tuo ne seuraavalla kerralla tullessaan. Kaksi 110 cm:n hyllyä pitäisi riittää minulle kesken oleville kirjoille, lisävalolle, kynille, vihoille ja aamiaistilaksi.
Niitä on tulossa. Eka saattoi tulla tänään. Ja tuo palkissa oleva Ventovieraskin on enemmän kuin hyvä: Avioliittotrilleri! Sellainen psykologinen.
♥
Halusin toivottaa mukavaa viikkoa. minä aina täällä lueskelen blogiasi, vaikka harvoin saan aikaan jättää merkkiä. Tuon kirjatyhjyyden tunnistan hyvin, mutta onneksi löytyy aina sekin kirja joka pelastaa kaiken. Ihanaa viikkoa Leena <3
VastaaPoistaAnni, minulla on nyt sellainen tilanne päällä tekniikan suhteen, että kun yritän jonkun blogiin, kone aukaisee sitä vähintäin 15 minuuttia! Koneessa ei kaiken jälkeen pitäisi olla vikaa, vaan joku asia bloggerissa tökkiin nyt. Olen myös käynyt sinulla, mutta kommentoin kun osaan eli tiedän kirjasta jotain. Toki minäkin jätän joskus muuten vain tervehdyksiä, mikä on minusta oikein kiva tapa. Kiitos sinulle, että muistit minua♥
PoistaUskon, että kirjatyhjyys täyttyy kohta...
Mukavaa viikkoa!