Saattaisinko tosiaan viettää seuraavat neljä- tai viisikymmentä vuotta miehen kanssa, jonka käsitys tunnekuohusta oli bridgen peluu klubilla?
Mitä me oikein tekisimme keskenämme seuraavat viitisenkymmentä vuotta?
Näitä asioita pohtii Paul Tordayn kirjassa Ventovieras (The Girl on the Landing, Atena 2012, suomennos Jukka jääskeläinen) Elizabeth, joka suostuu varakkaan, mutta tylsän Michael Gascoignen kosintaan paremman mahdollisuuden puutteessa. Varsin tyynesti hän aikoo kestää englantilaisen yläluokan hillityllä ja sinnikkäällä charmilla tylsyyttä, jota onneksi helpottaa hänen oma työnsä, pakopaikka Michaelista. Michael, joka ei varsinaisesti tee mitään työkseen, puolestaan viettää mieluusti aikaa peribrittiläisellä herrainklubilla Grouchersilla. Se on hänelle kuin turvallinen tylsä satama täynnä samanhenkisiä herroja, sillä naisilla ei ole klubille mitään asiaa. Toisaalta klubilla viihtyy myös hänen ehkä läheisin ystävänsä Peter Robinson, jonka vaimo Mary on Elizabethin luottoystävä. Michael ei ole koskaan kertonut vaimolleen, missä on tavannut Peterin ja muutenkin hän on hyvin vaitonainen monista asioistaan saaden Elizabethin hälytystilaan tämän löydettyä lääkekaapista purkin erästä psyykenlääkettä. Peter puolestaan on päättänyt tuulettaa luutunutta ja rasistista klubiaan ja tukea ensimmäistä kertaa Grouchersin historiassa muun kuin brittiläistä syntyperää olevan jäsenyyttä, mikä aiheuttaa käytännössä herrojen turvasataman jakautumista kahteen toisiaan vastustavaan leiriin.
Sitten tapahtuu jotain odottamatonta ja Elizabeth saa huomata olevansa avioliitossa hurmaavan, nauravan, yllättävän Michaelin kanssa. Avioliitto muuttuu kuin toiseksi kiihkeine rakasteluineen, yllättävine Rooman matkoineen ja alituisena nälkänä saada olla toisen kanssa. Lääkepurkkilöytö ja muutamat muut asiat saavat kuitenkin Elizabethin lähtemään oudoille poluille etsimään Michaelin salattua menneisyyttä…
Ventovieras on avioliittotrilleri, jossa kumpikin puoliso vuorollaan kertoo omaa tarinaansa tapahtumien kulusta ja omista tuntemuksistaan. Rakenne on erittäin toimiva, uskottava ja jännityksen piinaa kasvattava. Kiinnitin myös huomiota lukujen otsikointiin, joka ei voinut olla tekemättä vaikutusta: ’Michael oli jotenkin toisenlainen’, ’Serendipozan’, ’Sitä luulee tuntevansa toisen, muttei sitä oikeastaan ikinä tunne’, ’Minä haistoin veren’, ’Unohdettuna vaan ei poissa’…
Ventovieras on taidokkaasti kirjoitettu kirja pirstaleisesta todellisuudesta, särkyneestä mielestä, epätodellisista kokemuksista, jotka kasvavat sairaan mielen harhoista. Se on tarina, joka paljastaa, että siinä, missä emme tunne edes lähintä ihmistämme, yhtä vähän tiedämme siitä, keitä me oikeastaan olemme. Kaikki on vain kadonnutta unta ja rantaan murtuvia aaltoja.
*****
Kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Elegia Kata Rachelle Lukutuulia ja Susa
Hirmuisen mielenkiintoisen kuuloinen. Laitan muistiin. Jotenkin juuri nyt tekisi mieli lukea jotain tällaista.
VastaaPoistaSannabanana, tämä poikkeaa kivasti massasta. Minulle tämä oli juuri nyt kovasti tarpeen. Ehkä sinullekin!
PoistaMinäkin tämän luin ja olin myyty. Aihe osui ja upposi, laitan mailissa syyn...
VastaaPoistaRachelle, sama täällä. Minusta tuntuu, että mun jumi alkoi tämän myötä aueta...
PoistaOdotan.
Mulla on tämä kirja juuri luvussa. Työmatkalla luin, jäi 20 sivua lukematta =I
VastaaPoistaKohta kirjoitan sen.
Mari, kiinnostavaa kuulla, mitä pidät Ventovieraasta.
PoistaKuulostaapa taas tosi mielenkiintoiselta kirjalta!
VastaaPoistaJael, tämä on.
PoistaKirjoituksestasi välittyi erittäin hyvin Ventovieraan tunnelma. Ja nuo aivan ihanan erikoiset lukujen nimet jäivät kyllä hyvin myös minun mieleeni!
VastaaPoistaTuulia, kiitos. Kirjan tiivis tunnelma vaikuttaa. Rakastan kunnon lukuja, joilla on 'erityiset' nimet;-)
PoistaTämä on ollutkin nyt paljon esillä blogeissa. Kirja kiinnostaa minua, sen pieni erilaisuus verrattuna moniin muihin, tarinavetoisuus ja tiivis tunnelma antavat lupauksia siitä, että tämä voisi viihdyttää työmatkalukemisena.
VastaaPoistaKatja, kiitos Atenan, että lähettivät kysymättä! Tämä vaan nappasi heti kiinni.
VastaaPoistaPidän Tordayn 'äänestä', tiedän, että ymmärrät, mitä tarkoitan tällä ja sehän ei ole vain lauserakenteita vaan kaikkeutta koskevaa.
Tässä on selkeät luvut, kun kertoja vaihtuu, joten sopii hyvin mielestäni matkalukemiseksi autoon, metroon etc.
Oikein ihanaa kesäisen lämmintä keskiviikon jatkoa,Leena!
VastaaPoistaRiita Sinikka, kiitos samoin sinulle!
PoistaHuomenta Leena! Mikäli aikaa ja tarmoa kirja-arvosteluilta löytyy, sinulle olisi haaste/tunnustus blogissni :) Ihanaa torstaita, toivottavasti jatkuisi yhtä kauniin aurinkoisena päivä kuin se alkoikin!
VastaaPoistaHuomenta Karoliina! Kävin jo blogissasi tekemässä kootut selitykset, miksi en nyt ehdi. Olen itse asiassa siinä tilassa, että harkitsen paussia, voidakseni selvitä kaikesta, mikä nyt kaatuu päälleni. Muutama päiväkin voisi riittää...Kiitos sinulle, mutta joku toinen kerta ja ihan mieluusti. Nyt on syyssesonki jo käynnistynyt kirjoissa ja puutarhassakin on monenmoista ja seuraelämä on aina elo-syyskuussa vilkasta. Missään ei ole niin ihanaa kuin Suomessa on syyskesällä!
PoistaLumoavaa elokuun jatkoa sinulle!
♥
Ai että kun tekisi mieli loppuratkaisua puida, mutta meneekö se spoilaamiseksi...? :)
VastaaPoistaEilen illalla oli kympiltä jo niin pimeää, aivan ihanan tunnelmallinen hetki ottaa kirja käteen. Näin se syksy etenee, lämpöisistä ilmoista huolimatta.
Rachelle, jotkut tekevät sen, mutta sitten alkuun varoitus, että 'paljastuksia tulossa'. Minä olen muutaman kerran myös käyttänyt tuota keinoa.
VastaaPoistaTulin juuri uimasta. Nyt vasta on 'minun kesäni'. Mikä harmi, että R:llä ei enää lomaa. Minä luin illalla ulkona kun pidin samalla meidän vanhukselle vahtia, kun hän 'vahti' että tuleeko kettu;-) Nyt nautitaan!