AAMULLA KUN HAIN LEHDEN POSTILAATIKOSTA...
Aamulla kun hain lehden postilaatikosta ilmassa oli jotain uskomatonta syyskesän viriä. Jäin viivyttelemään ja tavoitin maussa mustaviinimarjaa, viileneviä ilmoja sekä hansaruusun viettelystä. Valkoiset digitalikset olivat jo osin pudottaneet kukkahameensa, mutta jäljellä olevissakin oli ihailtavaa
Kallion kautta kiertäessäni näin suikeroalpien matelevan kohden lintulammikkoja ja sitkeät kellukat vielä pitävät kiinni suvesta
R:n viimeinen lomaviikko on menossa ja minä olen pudonnut täydelliseen saamattomuuteen. Tähän asti kaikki on mennyt suloisessa kuhertelussa, ollaan oltu kuin kyyhkyset, mutta nyt haistan ilmassa sulkeisten merkkejä, sillä olen luvannut raivata kirjasto/toimistoni tällä viikolla...Kaikkein kauheinta on, että R:llä on mitä ilmeisemmin lomaharhoja: Hän väittää, että osa kirjastostani valuu hellemekkojen kera makkarin nurkassa, jossa minun mielestäni on vain kaunis korituoli. Mieheni näkee tuolin, joka pursuaa, valuu ylitse ja kuulemma kaiken huippu on tavarapaljous yöpöytäni edessä. Onneksi olemme lähdössä kaupungille ja tiedän, mikä saa R:n unohtamaan kaiken turhan. Väärin arvattu;-) Vastaus ei ole nyt minä, vaan erään torikahvilan omenakanelilörtsy hyvällä kahvilla.
Tässä tämän kesän kevyet, joista en aio postata tämän enempää. Patricia Highsmithin Viimeiseen hetkeen luen kai noin joka toinen suvi ja aloitin eilen häneltä Öinen huuto, jota sitäkin luen vain omaksi iloksi. Koska en tässä elämässä ehdi David Nichollsin kirjoihin, joita on niin kovasti blogeissa kehuttu, ostin elokuvan Sinä päivänä (One Day)varautuneena kovaan pettymykseen. No, eihän Sinä päivänä ollut mikään Frances, Sylvia tai Match Point, mutta yllätys, yllätys, leffa sai minut kyyneliin. Olen auttamaton romantikko! Lupaan laittaa tämän leffan seuraavaan arvontaani, joten jos ei ole aivan pakko, älkää vielä hankkiko elokuvaa.
Kantarelleja on syöty, mutta piirakaksi asti ne eivät ole ehtineet, vaan on kevyesti paistettu voissa sipulihakkeluksen kera pannulla ja nautittu ruispuikulan päällä. Innokkaille leipureille tarjoan Kati Napan kirjan Metsän makuja ja ohjeen kantarelli-kukkakaalipiirakkaan.
Yritän ihan oikeasti ryhtiliikettä ja luen nyt uusinta Sinttua. Suloisen ponikirjan vieressä vain sijaitsee paksu runoteos, joka kuin huutaa, että olen taas kerran haukannut tosi ison palan. En kestä nyt tästä aiheesta enempää, joten Sintun jälkeen tulee vaativaa, ristiriitoja herättävää runoutta tai sitten ei. Toinen vaihtoehto olisi taide...Tosin: tuskin tällä viikolla saan itsestäni irti Sinttua enempää ja sekin on suoritus, kun maailman työllistävin yksikkö eli mies vie kaiken aikani, kaiken huomioni. Onkohan tehty yhtään tutkimusta, miten he se oikein tekevät...
Jos joku ei ole Suuri Syksyn Rakastaja kuten minä, jos joku ei pidä elo- ja syyskuuta kaikkein mahtavimpina kuukausina, hän voi katsoa tätä vanhaa 'masennuslääkekuvaa', jonka nimi on Dina töröttää. Merin Dina on niiiiin hauska, että oli mikä tahansa, hän saa minut aina nauramaan - kyyneliin.
Love
Leena Lumi
Forever Young
Digitalis tekee siemeniä ja niitä pitää sirotella mukaviin paikkoihin tulevia kesiä varten.
VastaaPoistaHannele, luin kerran ihanan jutun erään taiteilijan puutarhasta ja siinä puutarhan haltija totesi, että 'digitalis tietää itse, missä on kauneimmillaan'. Kun lakkasin yrittämästä sijoittaa sormustinkukkaa, se innostui ja nyt sitä riittää. Saa kukkia, missä ikinä tahtoo.
PoistaTosin siirsin helteen pehmentämänä kaksi valkoista kuupuutarhaani...
Ihana postaus Leena, tulin hyvälle tuulelle!
VastaaPoistaEn tiedä pidänkö elokuuta ja syyskuuta mahtavimpina kuukausina, toukokuu vie ehkä voiton, mutta hienoja ne silti ovat. Olen syyskuussa syntynyt syksyn lapsi, joten ehkä siksikin pidän syksystä paljon.
Jaana, sitten kevyt suviviesti on ansainnut olemassaolonsa. Kiitos!
PoistaMinä olen syntynyt toukokuussa, joskus siitä pidän, joskus en. Syksy on niin armollinen...Varmaan ihanaa olla syntynyt syyskuussa. Minäkin voisin olla rauhallisempi, jos olisin syntynyt syksyn valoon.
Kaunista viikon jatkoa!
Ihanaa viimeistä lomaviikkoa, samaa vedän minäkin. Syksy todella jo tuntuu aamuisin. Ihania tuoksuja ja viileys. Miten se magneettiteksti menikään, mieheni käyttää silmälaseja mutta ei silti näe asioita tavallani ;DD
VastaaPoistaAi niin, SE magneetti, joka on edelleen jääkapin ovessa;-) Minusta täällä on kaikki ihan ok, mutta hän...on kohta nauttimassa rahoittavaa lörtsyään.
PoistaKiitos samoin sinulle! Ah, syksyn armo!
Aivan ihana postaus ja kuule Leena, itse ajattelin myös tänä aamuna Väinön kanssa lenkille lähtiessäni, haistaneeni syksyisen ilman. On se vaan kumma miten nopeasti kesän fiilikset taittuvat syksyisemmiksi kun tulee elokuu. Ei sen puoleen tykkään valtavasti keväästä ja alkukesästä..heinäkuu ei ole mua varten ja taas elo-syyskuut ovat ihanaa aikaa. Hämärän hyssy tulee, kynttilät syttyvät, marjat ja muu sato valmistuu, kiirettä pitelee, vaikka en nyt niin kovasti mitään säilö, mutta marjoja pitää pakastaa, niitä on sitten kiva talven tuiskussa aamuisin syödä.
VastaaPoistaLörtsyt on hyviä ja varsinkin juuri leipomosta tulleina...nam...nam..
Aurinkoa päiviisi Leena.
Tuija, kiitos. Minäkään en ole heinäkuun lapsia ja sellainen laulu kuin 'keeeeesääään laaaapsi määäää oooon', ei ole yhtään mun suosikki;-)
PoistaKeväässä on aina sitä jotakin, kun uusi versoo, mutta elo- ja syyskuu antavat armon olla oma itsensä ja nauttia kuutamoilloista, lepakoista, sadosta, puutarhan tuoksuista...Syyskesä on kuin kokenut rakastaja, joka nostaa parhaan meissä esiin - pinnistelemättä.
Olen pakastanut lakkoja, vadelmia ja mustikoita, mustat viinimarjat ja mansikat syömme tuoreina, mutta yhtä juttua taidan kokeilla mustista tänä vuonna jos vain ehdin ja kyllä ehtii, kun tajuaa, että kiirellekin voi sanoa 'kiitos ei'.
No, nuo omenakanelilörtsyt ovat just uunista tulleita. Savonlinnassa pruukaamme sitten syödä niitä toisia lörtsyjä.
Väinölle suukkosuukkosuukko♥
Kiitos samoin sinulle!
Meilläkin on huomattavasti viileämpi päivä täällä "sisämaassa". Kaupungin keskustassa asuva ei valitettavasti paljon muuta haistele, kuin saasteita...
VastaaPoistaOnneksi on blogisi, jossa näistä syksyn tuoksuista ja kuvista pääsee nauttimaan (ja välillä poiketaan mummulaan maalle :)
Rachelle, tulimme juuri kaupungista ja siellä oli kevyttä sadetta ja aurinkoa eli aika kiva ilma. Jyväskylä on unelmakaupunki, mutta sen äärimmäisellä saarella on Onnela.
PoistaOijoi, taidankin pyörittää monta syyskuvaani uusiksi ihan vain sinun iloksesi ja otan kyllä uusiakin, kunhan hortensiat alkavat kukkia ja sitten taas ruskasta.
Ihanaa loppuviikkoa sinulle!
Voi sitä samaa sinulle <3
PoistaOlen saamassa uuden kameran ja sitten pääsen blogissa otoksia jakamaan. Jos vain maltan kuvata muutakin kuin omia lapsia :O
Minäkin olen aina ollut syksyihminen.
Kuvaaminen ottaa oman aikansa...Olet kohta hyvin kiireinen, veikkaan minä;-) Minun kriteeri kameralle oli, että sen on oltava pinkki! Tein siitä postauksenkin http://leenalumi.blogspot.fi/2011/03/pinkkeja-kynsikkaita-ja-laiska-toitaan.html
PoistaSyksy armahtaa ja samalla antaa aikaa olla oma itsensä, lukea, valmistaa mielettömästi omenakanelihilloa, nukkua pitkään, luvan kääriytyä jo aikaisin lukemaan...olla vähän kuin Untu -kirjan Naapuri.
Tulipas taas Suomi-nostalgiaa noista hienoista kuvistasi :-) Sinulla on ihana puutarha, ja ah, kantarellejakin. Milloinkahan saan seuraavan kerran niitäkin maistaa? Jotkut asiat eivät mantereiden välilläkään muutu, esim. miesten passaaminen.
VastaaPoistaSannabanana, mikä parasta, kantarellit kasvavat omassa lehdossamme. Se asia melkein huimaa minua...Suomi on niin ihana maa, niin monessa asiassa ihana, että kaikkea ei aina sanotuksi saa.
PoistaOlet aivan oikeassa: Takuulla on ihan sama missä ollaan, niin jotenkin miehet vain 'täyttävät tilan'. Onko mikään ihme, että en saa tätä luovaa epäjärjestystäni muuttumaan tylsäksi järjestyksi, kun toinen yrittää sulkeisia. Ja tiedätkö, nyt tällä lomalla huomasin, mikä on ainakin minun mieheni bravuuri: Mies ei koskaan tuhlaa aikaansa minkään etsimiseen! Olen ziljoona kertaa kuullut: Misä se on??? Misä se on???Misä on mun sukat? Misä on mun pinkkiraitainen paita? Misä on tilli? Misä on grilliessu? Mikä ihmeen vastaustoimisto minä oikein olen! Taidankin ehdottaa R:lle, että loppupäivä leikitään Zorroa ja minä olen sitten Zeta-Jones, joka miekkailee paremmin kuin Banderas;-) Kuvittele kuitenkin, että hän on ihan ajatuksen voimalla saanut tummat niskahiuksensa kiharoiksi, kun minä niin tykkään, että miehellä pitää olla tumma, kihara tukka...Aika sööttiä!
Miehiseen kysymyslistaan meillä jatkona: Mikä päivä tänään on? Mikä on mun kännynumero? Millaista säätä on luvattu huomiseksi? Ja tietty klassiset: missä x,y,z on? (Johon vastaus usein: ihan siinä silmiesi edessaä!).
PoistaSuomen luonnon kauneus ja rauha on jotain uskomatonta. Sitä kaipaan usein, vaikka onhan täälläkin kaunista. Mutta erilaisella tavalla.
Nimenomaan. Ja sitten, vaikka se, mikä muka on hukassa, roikkuisi kiinni miehen ihoon tekertuneena, hän silti vieläkin kysyy: 'Missä se on?' Ja ikinä, ikinä et voi miehelle sanoa: Se on jossain keittiön pöytätasoista. Pitää pilkun tarkasti ilmoittaa ilmansuunnet, jos ne hallitset, pöytätason hankintavuosi, väri ja niin edelleen. Nainenhan katsoisi sekunnissa kaikki tasot läpi tottuneena ikuisesti etsimään jotain lasten kadonneista leluista alkaen....
PoistaMinulle alkaa nyt avautua, että taidat siis asua Australiassa? Kaunista, mutta erilaista. En uskalla näyttää niitä rantakuvia miehelleni, sillä hän voi saada päähänsä vaikka mitä. Minä yritän ohjailla meitä kosteaan Britanniaan ja/tai alppimaihin, ei mihinkään, missä on kuumuutta ja kuivuutta...Kreikka ja merenranta on minun äärimmäisin myönnytykseni trooppiselle miehelleni, joka tiesi jo avioon mennessään ottavansa vaimokseen tulista lunta.
Hahaa!
PoistaKyllä, täälläpä hyvinkin. Meidän oli tarkoitus tulla tänne vuodeksi, korkeintaan, melkein 10 vuotta sitten...
Hei, voisit hyvinkin pitää esimerkiksi Melbournesta, Adelaidesta ja Sydneystä, jos tulet meidän talvella käymään. Sää on melkein sama kuin Britannian kesässä, mutta aurinkoa on yleensä enemmän.
No jestas! Meidän naapurin tyttö oli vaihtarina siellä ja näimme paljon eksoottisia kuvia ja kuulimme kokemuksista.
PoistaSinutkin on sitten vienyt saaren taika. Meidän piti käydä täällä vainkääntymässä, mutta nyt on mennyt jo kohta 30 vuotta...
Kaikkien etelän maiden talvet sopivat minulle. Olen kokenut Irlannin kesän ja se oli just sopiva minulle. Britannian taitaa olla aika samanmoinen...
Varo haita;-)
Elokuusta on minulle muodostunut kesien kohokohta. Nyt ei tarvi enään niin kiirehtiä vauhdilla paikasta toiseen, voi hetken nauttia kaikesta, sitten taas syyskuussa on jo enemmän puuhaa sadonkorjuunb kanssa. Elokuun hämyiset, vielä lämpimät illat on mielenrauhaa! Kera kynttilöiden.
VastaaPoistaMummeli, eikö olekin kova juttu kun suvi saapuu: Koka ajan pitää olla valmiina ryntäämään paikasta toiseen ja esittää jotain ylivirkkua ja öisinkään ei voisi nukkua, vaan pitäisi olla jo lähtökuopissa seuraavaan lähtöön. Se ei sovi kaikille.
PoistaSadonkorjuu on ihanaa! Siinä on jotain antaumuksellista ja ikiaikaista, kun muuttuu muumimammaksi ja kellarin hyllyt alkavat täyttyä ihanista purkista, talviturvasta....Mielenrauhaa, sitä juuri!
Kaunista syyskesää sinulle & co! Kera kynttilöiden!
♥
Nyt melkein itken. Kaipaan niin syksyn kuulaan raikkaita päiviä. Joita en ole saanut elää 12 vuoteen:(. Istanbulin syksy on myös ihana, lempivuodenaikani sekin, mutta ei se vedä vertoja Suomen syksylle. Ei.
VastaaPoistaOnneksi sain lohdutusta. Meillä on satanut pitkin aamua. Ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen. Lämpötilat tippuivat hetkeksi 26 asteeseen ja sekin yhdessä sateen kanssa tuntuu ihanalle.
Hyviä lörtsyjä. Maistuis mullekin.
Mine, nämä päivät odottavat sinua täällä! Eivät katoa minnekään.
PoistaOlen aina niin iloinen, kun kuulen, että kuumissa maissa elävät lukijani ovat saaneet sadetta. Minusta J. on kertonut, että heillä voi olla pidempiäkin täysin sateettomia kausia kuin tuo pari kuukautta. Jo ajatus ahdistaa minua...Sade luo kaiken uudeksi, puhdistaa ilmaa ja antaa uuden versoa. Nauti nyt!
Jotenkin lörtsyt ovat niin kesää;-) Nekin täällä odottavat sinua!
Ai, onko noita harhoja muillakin miehillä, kiva kuulla.
VastaaPoistaAllu, eikö olekin hirveetä! Seuraavaksi kai täytyy alkaa vaihtaa vaippoja;-)
PoistaElo- ja syyskuu ovat kyllä ihania kuukausia. Syyskuu varsinkin, koska sillon on minulla synttärit. Ihana hyväntuulen kuva tuo Dina törröttää. :D
VastaaPoistaAletheia, oi syyskuu on kaikkein paras! Siitä on joku laulukin: 'Do you remember once in September...'
PoistaNuo pienet villakoirat ovat aina iloisia ja touhua täynnä, hirveän älykkäitä, mutta niin söpöjä rusettiponkari päässä.
Lumoisaa elokuuta!
Olipa surumielisen kaunis teksti ja upeita kuvia. En tunnusta huomanneeni tänään ilmassa syksyä. Haluan ajatella, että kesä jatkuu vielä. Elokuu on kyllä kaunista aikaa tähtineen ja pimeine öineen. Eilen oli hieno täysikuu.
VastaaPoistaPidän syksystä, mutta jostain syystä en haluaisi mennä kohti sitä. Alkaa jo ahdistaa loman loppuminen, vaikka onhan tässä vielä lomaa yli puolet jäljellä.
Annikas, ei sun tartte sitä tunteakaan, riittää kun minä tunnen sen, jota odotan. Nauti vain suvesta!
PoistaKaikki nyt puhuvat täysikuusta, mutta me asumme niin saaremme sylissä, että pitäisi kiivetä vuorelle, nähdäkseen kunnolla kuun. Kun asuin tasaisessa Satakunnassa, kuu näkyi aina ja paistoi suoraan makkariini.
Älä ahdistu syksystä: Ennen kuin huomaatkaan tajuat sen lumon!
Mukavaa loppulomaa sinulle!
Hmm, minun miehelläni taitaa olla samankaltaisia harhoja ;). Kehtaa vielä väittää, että kirjat eivät kuulu sänkyyn!
VastaaPoistaIhana loppukesäinen tunnelmapostaus, kiitos! <3
Maria, niin, he eivät tajua kirjoja ellei heitä ole koulutettu siihen alun alkaen: Minä opetin, että kirjat ja koirat kuuluvat samaan pakettiin kanssani ja yöt luen. Jotenkin vain R. nyt tuntee närää muka vaeltavista kirjakasoista sekä yhtenä tai maksimissaan kahtena yönä, hän on herännyt kuulakärkikynän terä kaulassaan, kun ahkera vaimonsa on uuvahtanut lukemismerkintöjensä ääreen. Kuulakärkikynämurha;-)
PoistaJos mies valittaa, että kirjat eivät kuulu sänkyyn, ainahan voi muistuttaa kirjaston varavuoteesta tai vierasmakkarin unelmaisen pehmeästä ja leveästä sängystä;-)
Kiitos ja ole hyvä. Tunnelmallista elokuuta!
♥
Ihana postaus, Leena!
VastaaPoistaOttivat kipsin pois, ja kuvasivat. Ranne parantunut, mutta kaipaa kuntoutusta. Miten kävi kuvauksesi kanssa?
Vaikuttaa siltä, että olet saanut melko myönteisiä uutisia, se on hyvä.<33
Nyt sitten terhakkaasti säilöntähommiin, kanttarelleja löytyy runsaasti;DD
Oikein kaunista ja antoisaa elokuuta, Leena-IhaNainen.<3333
Aili, kiitos.
PoistaOnnea sinulle! Siinä kävi niin, että se on sitä mitä epäilinkin, mutta lievänä. Nyt glucosamiinia ja liikuntaa - kohtuudella, paitsi uida ja hiihtää saa vaikka maailman ympäri. Sinä se huomaat kaiken;-) Mutta onhan osansa silläkin, että R. on niin mahdoton. Hän nauraa kaikkea mitä teen ja on kehittänyt kiharatkin hiuksiinsa ihan vain koska haluan, mutta minä se tässä nauraa saan: Hämäläiset ovat kyllä niin oma lukunsa, että ei ole tottakaan!
Juu, ollaan oikein terhakoita! Säilöminen on niin kotoista, pidän siitä.
Kiitos samoin sinulle, Aili-Ihanainen!
♥
PS. Olet oikeassa siinä, että se yksi vastaus kyllä helpotti.
Kiitos Leena tästä ihanasta postauksesta!
VastaaPoistaElokuu on lempikuukauteni. Rakastan pimeneviä iltoja ja aavistusta syksystä, vaikka syksy sinällään ei olekaan lempivuodenaikani.
Ihanaista elokuuta!
PS. Postasin tässä taannoin Makinen Ikuisen rakkauden kosketuksista. Kirja hurmasi minut niin kuin sinutkin.
Anna Elina, ole hyvä ja kiitos.
PoistaAivan pelkkää sametti-iltaa ja kiitäjien lentoa koko kuukausi...
Kiitos samoin sinulle!
Kiitos, että kerroit. En nyt ole ehtinyt käydä niin tiuhaan kuin teen normaalisti. Tulen kohta lukemaan. Ehkä kirjavuoden kaunein teos...
Kiitos Leena
VastaaPoistakuvista, sanoista..
Minäkin rakastan syksyä, sen kuulautta, raikkautta ja hiljentymisen taikaa..
koirien kanssa täällä elelen vielä kaksi päivää.
olen saanut nauttia myös tyttäreni jaser koirasta 9 päivää. Pilkku ja Jaser kuuvat niin yhteen, ovat parhaita kavereita..
Hanne, ole hyvä.
PoistaUlkoilmaihmiset nauttivat sykystä. Eihän suvella saa edes happea.
Hiljentymisen taika on lääkettä kaikkeen.
Pilkun tunnen, mutta olenko nähnyt kuvia Jaserista...mahtaako mulla nyt pätkiä...taas;-)
Nautinnollista elokuuta sinulle!
Ihana kuvaus loppukesän tunnelmista <3
VastaaPoistaVera, kiitos!
PoistaLumoavaa elokuuta sinulle ja kaikkea inspiroivaa!
♥
Totta, että ilmassa on lähestyvän syksyn merkkejä. Aamukaste tuntuu kestävän yhä kauemmin.
VastaaPoistaSyksy on ehdottomasti vuoden ajoista paras. Ihanat kuulaat aamut ja illat ovat tulossa. Pimeyskään ei haittaa.
Muistan hymyillen kertomasi tavaramäärän, jota on sekä yöpöydällä että ympäristössä.
Kati Napan kirjan sienipiirakkaa tein viime syksynä ja hyvää oli. Oikeastaan pitäisi ostaa tuo kirja.
Oi, ihana Marilyn! Kuuntelin laulun kahteen kertaan, kaiholla.
Marjatta, kaikki eivät vain halua tuntea sitä syksyn lähestymistä...Jos olisin kirjoittanut: Tunnen jo lumen tuoksun...Mikä vastalauseiden myrsky;-)
PoistaPimeys antaa kuin luvan olla ryhtymättä jatkuvaan ryntäämiseen paikasta toiseen.
No, sitä saattaa olla ja voisi sinukin hymysi hyytyä, kun näkisit. Nyt R. uhkasi kuvata sen ja laittaa blogiini! Hän tuntee salasanani, koska on Supporttini vaikka olisi Kiinassa. Olen siis jopa kiristyksen uhri...
Minusta tuntuu, että tämä Napan kirja on jo klassikko. Joku kertoi ostaneensa siitä aikaisemman painoksen.
Hän oli ja on...Unforgettable!
PS. Lue ihmeessä Kochin Illallinen. R. lukee nyt sitä, joten saan vähän tehdä näitä mun juttuja.
Kochin Illallinen on varauksessa, saan sen piakkoin.
PoistaHyvä;-)
PoistaMiten kauniita nuo valkoiset kukat! Sun R taitaa huomautella samankaltaisista asioista kuin minun R:ni :D
VastaaPoistaToivotan iloista viikkoa kaikin puolin! Sain muutes Illallisen luettua..tein siitä eilen postauksen. Mutta tänään oli pakko tehdä uusi postaus, uudesta vanhasta aiheesta, sydämen asiasta. Joka tapauksessa Illallinen oli oikein nerokas romaani!
Helmi-Maaria, monet valkoiset ovat, mutta etenkin digitalikset.
PoistaMiten hukkaan heitettyjä elämäntunteja ovatkaan tunnit, joina järjestellään tavaroita! Olen saanut siinä jo kiintiöni täyteen.
Tulenkin heti lukemaan, mitä sanot minun mielestäni nerosta kirjasta. Ja syädmen asiasta...
Kiitos samoin sinulle!
Hei Leena, jos Merin Dina saa sinut naurun kyyneliin, niin saman teki tämä sinun hykerryttävä postauksesi.
VastaaPoistaMiehet tuntuvat olevan kovin samanlaisia kaikki.
Joskus tulee mieleen, että kuvittelevatkohan miehet asuvansa kotonakin hotellissa.
Mukavaa elokuun alkua, kyllä se sinun rakastamasi syksykin kohta ovella kolkuttaa!
Hanne, kiitos;-)
PoistaJoissain asioissa samanlaisia. Ehkä jaksamme heitä, koska he huvittavat ja viihdyttävät meitä. Minä jaksan aina vain ihmetellä heidän kykyään luovia kaikesta. Olen opetellut aika hauskan vastaussarjan R:n eri juttuihin. Hän väittää pysyvänsä nuorena, kun kuuuntelee, mitä keksin ja saa nauraa joka päivä. Taidamme nauraa molemmat...
Tuo hotellikäytös on vain älykkyyttä yhdistyneenä suureen mukavuudenhaluun: he kokeilevat kepillä jäätä, miten pitkälle voi mennä. Tähän on olemassa todellisuuteen palauttava koulutusohjelma:-)
Kiitos samoin sinulle! Tänään on aurinkoista, mutta entistä enemmän syksyä ilmassa: Yes!
Saamattomuus on onnistuneen loman merkki :). Minulla se kääntyi jo työn teoksi ja nyt iso kasa työhön liittyvää kirjallisuutta menossa, jotta voin ensi viikolla keskustella tulevasta lukuvuodesta asialliseen sävyyn :). Nautihan vielä viimeisestä lomaviikosta ja kiitos että jaat meidän kanssamme nuo ihanat puutarhatunnelmat.
VastaaPoistaSarppu, no sitten tämä on mennyt nappiinsa. Päätin juuri, että palaan 'kehiin' vasta ma. Näistä viimeisistä aikatauluvapaista päivistä on otettava kaikki irti.
PoistaMiehenikin siirtyy taas pitkäksi aikaa ammattikirjallisuuteen, mutta lomalla hän luki Poikani Kevinin sekä nyt on menossa Kochin Illallinen. Lue sinäkin tuo Kochin loistava kirja!
Kiitos samoin sinulle ja kiitos kaikista ihanista kuvista sieltä kotonurkilta, joita olen saanut sinulta 'lainata'.
Ihanaa Leenaa tässä hauskassa ja virkistävässä postauksessasi!
VastaaPoista"Aamulla kun hain lehden postilaatikosta...
Heräsi itsellenikin kaipaus ja halu kokea samanlaista postilaatikkomatkaa. Päätin ottaa muutaman päivän nyt elokuussakin lomaa jotta pääsen ihanasta elokuusta nauttimaan, kiitos sinun!
Eloisata elokuuta!
Rita, kiitos;-)
PoistaMinusta elokuussa pitäisi kaikilla olla muutamia päiviä lomaa, aikaa kokea elokuun arkea ja siinä hitaita aamuja, jolloin haetaan lehti postilaatikosta ja nautitaan loppusuven tuoksuista.
Hyvä idea ottaa elokuun lomaa!
Kiitos samoin sinulle!
Voi jestas tuota töröttävää koiraa!!
VastaaPoistaOli masennusta eli ei puhkeaa kyynelehtivään nauruun.
Muutenkin kirjoitat niin herkullisesti, että.
paskeriville
Paskerville, niinpä;-) En osaa ottaa Dinaa ollenkaan vakavasti, vaikka hän on oikeesti älykäs.
PoistaHyvä ettei ole masennusta.
Kiitos.
Hih,muistan miten R sai vikan lörtsyn siellä Jyväskylän torilla;D Hauska postaus ja vasta nyt pääsin tänne kommentoimaan.Ja onnea sinulle myös 3000 postauksen johdosta;hieno saavutus!
VastaaPoistaJael, mut nyt kävimmekin uudelleen ja riitti molemmille. Sitä siinä sitten nautimme ja samassa pöydässä eräs pariskunta. Tokaisin Reimalle, että 'onneksi Harri ei näe'. Harri on mun hammaslääkäri. Sitten alkoi kuulua naurua ja mies nosti isot aurinkolasinsa ylös ja sanoi:'Moi, Leena!' Mun hammaslääkäri ja mulla huuletkin kuin sokerilla kuorrutetut...Mutta suvi ilman lörstysä ei ole mikään suvi. En minä niin siitä sokerista, mutta se omenan ja kanelin sekoitus siellä sisällä. Muuten en syö mitään hillopullia tai -munkkeja. Lörtsy on ihan eri asia!
PoistaKiitos! Eräät ovat nauraneet ja R. uhkasi kuvata mun nurkan ja laittaa sen tänne. Hänhän tietää mun salasanat, koska on Supporttini. Nyt asiaan on tulossa ratkaisu eli Meri tuo tullessaan mulle Ikeasta niitä Lack-hyllyjä lisää.
Ja kiitos. Hirveän paljon liikaa sanoja..., mutta olen mää aika sisukas;-)