KUVATAIDEBLOGEJA

Niin mielelläni olisin tehnyt tämänkin kirjan teille, mutta sitä ei saa enää mistään! Kustantaja on penkonut varastojen perätkin, eikä löydy. Tästä huomaame, miten oikeassa Jacques Bonnet olikaan Kirjaston henget teoksessaan puhuessaa taidekirjojen keräämisen vaikeudesta:

"Se joka kiinnostuu taiteesta ja kerää siihen liittyvän kirjaston, törmää heti  kahteen ongelmaan. Ensimmäinen on taloudellinen: taidekirjat maksavat keskimäärin kolme tai neljä kertaa enemmän kuin tavalliset kirjat - ja toisinaan paljon enemmän -, niitä ei ikinä julkaista pokkareina, eikä niistä oteta uusintapainoksia kuin harvoin, kun ne on kerran loppuunmyyty. Hinta antikvariaateissa voi siis kohota hyvin korkeaksi. Siksi sitä katuu helposti, ettei hankkinut kirjaa heti, ja tämä puolestaan yllyttää moninkertaistamaan hankinnat, jotta ei tarvitsisi katua myöhemmin eikä tehdä samaa virhettä toista kertaa. Tämä on loputonta."

Minä kadun, että en tarttunut tähän teokseen heti sen ilmestyttyä, mutta onneksi sain esiteltyä teille Riitta Konttisen Naiset taiteen rajoilla (Tammi) sekä saman tekijän Modernistipareja (Otava). Nyt menetetty Taiteilijapareja saa olla palkissani 'ovena' muutamiin blogistanian taiteilijoihin:

Johannan maailma

Birgitan maalaukset

Virtausta elämään

Elegia's Silence

Vita brevis, ars longa!

TUNNUSTUKSIA!

Tämä Susannelta lainattu autiotalon lahoavan ulkorakennuksen kuva antaa meille pienen, mutta hyvin kauniin muistutuksen siitä, minkä osa me kaikki olemme: Olemme osa elämän suurta juhlaa, jossa varmaa on lahoaminen;-) Pintahoidoilla sitä kaikkea voidaan viivyttää ja myös omalla elämäntavalla, mutta jotenkin on riemullista olla 'jäätyvä maa, lahoava oksa, jäykkä kanerva, värien riumujuhla, rosoinen kallio, viiltävä hengitys; olla se joka kiipeää vuorelle ja halusta raskaana vaipuu hopeiselle poronjäkälälle miljoonien tähtien suudeltavaksi.'

Tänään on tunnustusten päivä, sillä olen saanut kolmelta tunnustuksen, ja nyt minä tarjoan näitä eteenpäin ensin vastattuani kysymyksiin. Voi, osaisinpa kertoa jotain uutta. Se on ollut vaikeaa sen jälkeen, kun kerran vastasin siihen 'Kerro 100 asiaa itsestäsi.' Tämän sain siis Susannelta, kiitos♥

1) Kiitä tunnustuksen antajaa

2) anna tunnustus 8:lle blogille

3) ilmoita näille 8:lle asiasta

4) kerro 8 satunnaista asiaa itsestäsi

En ole niin avoin kuin voisi luulla, vaan minulla on aina ollut ja tulee olemaan oma salattu minäni, elämä, jonka iholle en hevin päästä kuin yhden tai kaksi läheistäni. Tutustun helposti, mutta usein oman yksityisen tilani tarve käy niin suureksi, että peruutan jopa mahdollisesta ystävyydestä.

Haluaisin niin osata kutoa/neuloa villapuseroita, mutta olen tähän mennessä kutonut vain kymmeniä ja taas kymmeniä jättikaulaliinoja sekä eräälle hurmaavalla issikalle talviloimen. Kutominen on juuri oikeaa rauhoitusta Levottomille Tuhkimoille! Ja sen lisäksi sanotaan, että kun mies näkee naisen kutovan hän rauhoittuu! Siinä täytyy olla jotain ikiaikaista taikaa...

Aili näki kaiken boheemisuuteni läpi edellisessä postauksessa ja tajusi näkijän kyvyillään minut perfektionistiksi. Myönnän, että olen sitäkin, mutta perfektionismi on äärettömän rasittavaa sekä läheisille että etenkin itselle, joten olen vimmalla pyrkinyt siitä tavasta eroon. Olen aina ollut satakuntalainen ja karjalainen, perfektionisti ja boheemi. Olen lista- ja kalenterimaanikko, mutta ikinä en voisi päästää ketään näkemään vaatekomeroani. Yhtä hyvin voin kerta, että minä todella vihaan kitkemistä! Sen tähden niitä isoja, reippaita perennoja etc.

Olen hirveän empaattinen ja tunnen muiden kärsimykset itsessäni vähän liiankin rankasti. Tämä on vähän sellaista yliherkkyyttä ja ylimyötäelämisen kykyä, josta Siri Hustvedt on kirjoittanut paljon. Ja sitten ne enneunet...

En anna ikinä anteeksi, jos joku kerrankin ns. puukottaa minua selkään. Tämä ei ole sitä, ettenkö antaisi jotain muuta anteeksi, mutta salakavaluus, vaikka pienikin sellainen, on minulle ikävä merkki luonteesta, josta en halua enää tietää yhtikäs mitään. Nykyajan salakavaluutta voi edustaa vaikka se, että kirjoittaa toisen facen seinälle jotain täysin perätöntä ja se näkyy siellä ihan kaikille vaikka vuorokausikaupalla, eikä asianosainen tiedä mitään ellei ole ehtinyt käydä koneella. Salakavaluutta on myös apinoida etukäteen toisen luottamuksella kertoma uniikki idea, olipa se sitten vaikka, miten aikoo juhlistaa syntympäiväänsä tms.

Olen niin täynnä ideoita ja intoa remontoida ja sisustaa, että voisin tehdä sitä jatkuvasti, elleivät ajan- ja rahanpuute olisi hidasteena. Monet ideani totetutetaan vasta vuosia jälkeen niiden syntymisen...

Hiljaiset miehet ovat kiinnostavampia kuin paasaajat. Tämä vain korostuu, kun heihin tutustuu lähemmin eli paasaajat ovat lähikontaktissa tylsiä, kun taas vaiteliaat...voi tytöt;-) Tähän pätee se kuuluisa hokema hiljaisten vesien kaloista...

En todellakaan tiedä, miten selviän sitten kun Hänen Majesteettiaan ei enää ole.

***


Tämä pitäisi jakaa nyt kahdeksalle, mutta aikani ei riitä tähän linkitysten hakua myöten ja tietokoneeni on maailman hitain, joten tästä saa jokainen halukas ottaa. Olkaa hyvät!

Tämän kauniin tunnustuksen sain  Minttulilta  Annilta ja Pepiltä. Kiitos♥ Tässä saa kertoa viidestä lempiasiastaan, joten tämä on tällainen positiivisuuden ylistys.


Lempiruokani on graavi merisiika ja uudet perunat tai korvasienikeitto. Jos pitäisi sanoa, mitä ilman ei ei voi olla, niin sitten se on kala ja sienet.


Lempimakeiseni on ikuisesti suklaa. Onneksi lääkäritkin ovat jo todistaneet, että naiset tarvitsevat suklaata. Siinä on mm. tryptofania, joka sekä rauhoittaa Levotonta Tuhkimoa että kohottaa mielialaa. Onko mitään niinkuin on jääkaapista otettu Geisha -levy ja täydellinen kirja. Sitten pehmeä huopa ympärille ja nauttimaan.

Lempilukeminen on vaikea sanoa, sillä sitä riittää. Ehkä kirjablogini on jonkinlainen suunnannäyttäjä siihen, mitä mieluiten luen: maaginen realismi, historia mystiikan ja seikkailun maustein, tasokkaat lukuromaanit ja jännitys, kiinnostavat elämänkerrat, ruoka-, sisustus- ja puutarhakirjat. Ja ikuisesti runot ylitse kaiken!


Lempipaikka käsitöille on vähän heikoissa kantimissa..katso edellisen tunnutuksen vastaus. Ehkä lempipaikka lukemiselle ja se on sänky: Menen vuoteeseen kirjan kanssa.


Lempielokuva on melkein yhtä vaikea, sillä vaikka katsomme televisiota keskivertosuomalaisperhettä vähemmän, niin ostamme filmejä keskivertoperhettä enemmän. Vastaan tähän nyt lyhentäen, että on elokuva, jonka katson aina uudestaan ja se on Woody Allenin Match Point. Ja sitten on kaksi, joista en toivu ikinä: Suklaata iholla (Como aqua para chocolate) sekä Frances.

***

Tämän ruusutunnustuksen ojennan edelleen Akissfromthepastille, Birgitalle, Saralle, Jaelille, Hannelle Virtaukseen ja Annelle.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Leena Lumi's Flower Power

Ja nyt vihdoinkin pääsen toteuttamaan tätä virtuaalista puutarhaunelmaani eli aloitan juttusarjan, johon vien vähitellen kaikki ne kasvit, joista pidän eniten. Kunnian aloittaa saavat kärhöt Kerron kasveista, miten olen ne kokenut, mikä niissä viehättää etc. Vältän nyt latinaa, vaikka sisälläni asuukin innokas botanisti. Vain jos lajitunnistuksen takia tulee muuten ongelmia, saatan mainita latinankielisen nimen. Teen tätä postausta 26 vuoden puutarhakokemuksella, jossa on ollut sekä ylä- että alamäkeä, sillä puutarha on suuri seikkailu. Jos löydät käsiisi Viherpiha -lehden toukokuulta 2003, kerron siellä jutussa Intohimolla puutarhasta sivukaupalla omasta puutarhastani, joka tosin on nyt siitä aika paljon muuttunut ja muutos on pysyvä olotila, sillä haluan villiinnyttää puutarhaani siihen, mistä kaikki alkoi ja sehän on tietenkin F.H.Burnettin kirja Salainen puutarha. Sain siis puutarhakipinän jo lapsena, mutta todellinen unelman toteutus alkoi kun muutimme vuonna '85 tänne Alvar Aallon huvilasaarelle. Pääset lukemaan enemmän jokaisesta esittelemästäni kasvista klikkaamalla kuvan alla olevaa otsikkoa. Sieltä löytyy sitten myös lisää kuvia. Pidän sekä sateesta että kukista:

Sade ja ruusut, sade ja ruusut...

Aloituskunnian saivat kärhöt kärhöt, joita on puutarhassani paljon ja ne vain lisääntyvät ensi vuonna. Nyt niitä kiipeilee mongolianvaahteran oksilla, hyvin tuottavissa kirsikkapuissa sekä yhdessä melkein pystyyn kuollessa luumupuussa. Emme siis kaada edes kuolleita hedelmäpuita, vaan tarjoamme ne kärhöjen kodeiksi. Jos haluat lukea enemmän kärhöistä ja nähdä lisää kuvia, mene tänne

Kartiovalkokuusen haaste ja viehätys kertoo tästä hurmaavasta, mutta joidenkin mielestä vaativasta, sokeritopan mallisesta kasvista. Valitsin tämän kuvan tarkotuksella, sillä tämä liittyy seuraavaan: Kuva on rakentuvan pergolamme toinen pääty, ja molemmat päädyt muodostuvat köynnöshortensioista ja niiden väliin jää muutama istuinryhmä, sekä mm. yksi kartiovalkokuusi.  Minä en tietenkään ole tyytynyt yhteen 'sokeritoppaan' vaan olen antanut itseni hurmaantua sataa.

Ja koska asumme Alvar Aallon huvilasaarella ja hän on nimennyt kaksi lempikasviaan, olen niitä molempia harrastanut innolla. Tässä toinen eli köynnöshortensia. Tämä kuvan yksilö on 'rakentamassa' pergolan toista päätyä. Köynnöshortensioita meillä kiipeää ison parvekkeemme pylväitä, kiviä, seinää sekä mäntyä pitkin. Tästä kaunottaresta voit lukea lisää täällä, jossa myös paljon kuvia.

Alvar Aallon toinen suosikki oli akileija. Tämä kukka saa olla meillä missä ikinä keksii haluta. Jo Montgomery on kirjoittanut, että akileijat tuovat keijuja puutarhaan, niinpä voit sekä luka, että nähdä enemmän kuvia tästä miltei mystisestä kukasta jutussani Akileija on keijukukka.

Pihamme tulvii alkusuvesta lemmikkejä, tätä kukista lumoavinta. Onko mitään niin kuin on lemmikin sini! Lemmikin nimi on monilla kielillä 'älä unohda minua', joten tähän kukkaan liittyy paljon romantiikkaa ja kaihoa. Jos haluat lukea enemmän lemmikistä ja nähdä 'forget-me-not' -polkuja yms., mene tänne

Syyshortensia on syyskesän kuningatar, jota ilman minulla ei voi olla puutarhaa. Se on valonkantaja syksyn hämärtyvissä illoissa sekä kantaa meillä myös pieniä, kirkkaita led-valoja talvella. Mitään runsaampaa hurmaa en ole kokenut puutarhassa kuin on syyshortensioiden kukinta. Kukkia voi helposti kuivattaa maljakkoon leikkaamalla muutaman komean kukinnon ja kuivattamalla ne alaspäin roikkuen vaikka keittiön verhotangolla. Juuri nyt minulla on kappa kuivuvista syyshortensiakimpuista. Enemmän tästä suosikkipensaastani löydät täältä

Ja sitten jossain vaiheessa tulee tietenkin talvi...Olen hulluna lumeen, joten luonnolisesti palvon myös lumipuutarhaa. Siitä voit lukea vaikka jutustani Puutarhan lumo, jossa paljastuu, milloin puutarha on minulle lumoavin. Myös Lumipuutarhan lumo kertoo lumen valosta kukkineen.

Koska kaikki eivät ole hulluina lumeen, lopetan tähän hetkeen ja alkavaan ruskaan. Jatkan tätä sarjaa, jonka siis aina löydätte sivupalkistani varmaan seuraavaksi pilvikirsikalla, mutta se voi mennä ensi vuoteen. Olen lukenut todella paljon puutarhakirjoja ja ne löydätte palkista yhden kuvan alta. Tämän vuoden puutarhakirjat löytyvät täältä

Mikäli Lumiasterit kiinnostavat sinua, näistä marron maan kukkijoista löydät enemmän täältä.

Leena Lumi's Garden on ystäväni yllätyslahja minulle. Siinä ei ole kysytty minulta mitä kuvia haluaisin esitellä ja osa on hyvinkin vanhoja, joten paljon on muuttunut. Se on kuitenkin osa puutarhani historiaa ja ilman eilistä ei olisi nykyisyyttä. Sinänsä kaunis puutarhafilmi ja varmaan tehty sydämellä. Intohimolla ja sydämellä rakennan myös puutarhaani, jonka haluan jakaa kanssanne. Nyt saimme tänään avattua portin, josta käymme yhdessä sisään ja tarina jatkuu...

nyt pilvikirsikalla

Ja kesäkuulla nautimme kulleroiden runsaasta helppoudesta sekä kukkien kauniista muodosta.

Tässä lehtosinilatva, joka on puutarhan ihana hunajakukka, mutta ei helposti antaudu kameralle eli kuvat eivät kerro tämän kasvin viehätystä.

Ja tästä alkaa tarina särkyneestä sydämestä...

...jatkuen Vaatimattomuuden Lumolla eli ristinummiruusulla 

Suven 2012 saa lopettaa malva, joka kertoo omaa tarinaansa.

Ja sitten onkin vuorossa ihana ruska

Jouluruusu - talven taikaa, suven suloa

Vastaan puutarhahaasteeseen

Etupihalle tuli revontuliatsalea 'Mandarin Lights'

Harjaneilikat vaeltavat levottomina, suvi...

Tuoksuherneitä sateessa

Pilvikirsikoiden kukinnasta grillikatoksen kautta köynnöshortensiohin ja vähän muutakin

Vastaan puutarhahaasteeseen viisi kauneinta kuvaa puutarhastani ja...

Ruskan esileikkiä, kesälumipisaroita ja...

Vielä lokakuuta 2013

Keltakurjenmiekat ja muita keltaisia kukkijoitani

Pilvikirsikan menetyksestä keijukukkien kautta kohti...

Helteisiä terveisiä Suomen Tahitilta ja ihanin kerrottu tulppaani ikinä!

Hansaruusu - Vaatimaton suven kuningatar

Voihan Vanille Fraise!

Kallionauhus - kaivattu kadotettumme palasi puutarhaamme

Helmiorapihlaja - lokakuu tarjoaa sytykkeitä uuden kevään odotukseen

'Puutarhassa minua innoittavat' eli vastaan Irenen haasteeseen

Onnenpensas - Puutarhakasvi, jonka kanssa on lämmetty hitaasti, mutta varmasti

Kesälumipisara eli suvikello - versus kevätlumipisara eli kevätkello

Viileän toukokuun puutarhaterveisiä kotisaareltamme

Magnolia - keisarien palatseista puutarhailijoiden unelmaksi

Helmiorapihlaja kaunehin on...

Keijunmekot - nuo somat viettelijättäret

Villiviini - syysruskan airut ja...

Huhtikuun kukkia sateessa

Toukokuun kukkia

Ruususen unta ja välähdyksiä viileässä suvessa

Suomen Tahitin ilot ja kirot

Omenankukat...Oi ihana toukokuu!

Moskovan kaunotar

Luna esittelee: Nurmikosta kukkaniityksi

Melkein jo cottage garden...

Lyhtykoiso - syyskesän oranssi mysteeri

Syyshortensia Wim's Red syrjäytti Vanille Fraisen etupihallamme, koska...

Villiviinikaari ruskassa - syksyn odotetuin

Hurmehappomarja - syrjitystä seuratuksi

Kolme asiaa -puutarhahaaste

Tetenarssit - pienet, suloiset, kestävät yllättäjät

Idänsinililja eli scilla - sininen pyyteettömyyden kuningatar

Toukokuuta raesateessa puutarhapäiväkirjan kertomana

Atsalea - Revontuliatsalea 'Northern Hi-Lights'

Valkoisesta puutarhasta yhdellä tipulla

Heinäkuun 2017 kukkia entisin kujein, mutta jotain uuttakin...

Mongolianvaahteroiden tunnelmissa viikonloppuun

Keväällä 2018 äitejä ja isoäitejä onniteltiin valkoisin scilloin

Kaikkien aikojen kuumin ja kuivin suvi oikein innosti sormustinkukkia. Japanilainen rinne vyöryi niitä, mutta tässä on paras mihin yllän saadakseni mahdollisimman monta omapäistä kukkijaa samaan kuvaan. Sormustinkukka tietää missä se kaunehin on ja valitsee itse paikkansa. Kukkia keskiviikolle jutussa muutama lähikuva lisää.

Varsin uusi intohimoni eli varjoliljat pitivät kuumasta suvesta. Näitä toki kasteltiin. Tarkoitus oli alunperin istuttaa vain valkoisia, mutta kun sain joltain puutarhaliikkeeltä vahingossa punaisia ja huomasin sen seuraavana suvena, mihin tietysti sain korvaukseksi valkoisia, päätinkin pitää kahta väriä. Valkoiset ovat selvästi arempia ja heikompia, mutta kyllä niitäkin jonkun verran kukki ihan kivasti. Lisäkuvia jutussa Kukkia keskiviikolle

Kallionauhusten hellesuvi 2018 ja vilkaisus aikaisempiin vuosiin Osa kallionauhusten kukista jätti kuivuuden takia kukkimatta kokonaan. Kuvassa parasta, mutta ryhmässä monta kukkimatonta. Kun on noin 3000 neliön puutarha, ei jaksettu enää näitä kastella, kun oli uusiakin istuksia tehty arvaamatta millainen Tahiti saaremme voi oikeasti olla. Toisaalta nyt kuumaa ja kuivaa taisi olla koko Suomessa ja kaikki ennätykset paukkuivat yli.

Verenpisaroita sateessa ja...Vasta syyskuussa saimme sateet.

Tuurenpihlaja: Suosikkipuuni juuri nyt!

Lehtikuusi - notkea, huojuva hitailija taitaakin olla....

Atsaleat - sydämeni lumoojat, Sissinghurstin arvostetut, metsäkauriiden herkut ja ripaus japanilaista puutarhaa  (2019, paljon atsaleoista)

Akileijan lumoissa

Viherlandia -päivä äidin ja siskon kanssa ja aina mahtuu vielä yksi terassihortensia

Sormustinkukka - cottage gardenin kuningatar, sydänsuven valtiatar

Sama polku eri vuosina eri vuodenaikoina

Kaukasianmaksaruoho - yllätys meillekin!

Vaaleanpunainen amaryllis

Wim's Red on karkottanut monta kilpailijaansa etupihaltamme, koska...

Keväämme 2021 suuri ilahdutus jo kolmatta kertaa on sorsapariskunta, joka viettää pihallamme nyt vielä aikaa yhdessä, mutta kohta uros lähtee aamulla töihin eli pesänrakennukseen ja naaras nukkuu sen aikaa puutarhassamme hyvin maastoutuneena. Viime vuonna vain noin viisitoista kotiloa kun ennen sorsia ziljoona. Illasta uros saapuu ja he huilaavat, sitten alkavat syömään ja tietysti ruokalevot, sillä uroksella ollut kova päivätyö. Tämän jälkeen alkaa kalliomme ja pienen lehdon läpi virtaavan ojan vesissä riemuitseminen. Sitten paljon syöntiä ja hoitavat myös lehtoa, joka on kotiloiden kuningasmaata. Illasta kylvyn jälkeen nousevat lentoon salaiseen yöpaikkaansa. Hyvä juttu, sillä pihallamme vierailee monenlaisia yöeläimiä. Lumimies oli pihalla sorsien saapuessa ensi kertaa tänä vuonna ja ne olivat aika rauhallisesti. Armaani oli suorastaan liikuttunut kun siipien suhina lähestyi ja juoksi heti kertomaan, että 'nyt ikkunaan.' Osa innosta menee kyllä hyötypiikkiin, sillä ei mitään kotilojahteja iltamyöhällä, mutta myös sorsauroksen huolehtivaisuus on tehnyt vaikutuksen. Oi riemua! Ja kun pesä on valmis, sanomme hyvästit seuraavaan kevääseen.

SyyshortensiaVanille Fraise on selvinnyt kaikista hullutuksistamme!

Syyshortensia Vanille Fraise on saanut meillä kovaa kyytiä eli siirtämistä ja niiden jälkeen heikkoa kasvua. Nyt on selvästi ensimmäinen syksy, jolloin se näyttää ihanuuttaan. Kaikki kerrotaan jutussa Voihan Vanille Fraise! Tämä on sitä kohtaa alapuutarhasta, joka on lehdon alapuolella. Seuraajat tunnistavat sillan ja sitä vartioivan kartiovalkokuusen. Ja kaiken huipuksi vasemmalla on timanttituija, 'Smaragd' ja niitä on useampiakin. Tuijia emme ikinä tontillemme halunneet, mutta jokin muutti mielemme. Tässä on isohko kivi ja sen päässä kasvaa tämä pensas ja sen takaa nousee itse siementänyt tammi. Saavat olla yhdessä.

Vanillen syvin olemus on olla ensin valkoinen ja sitten vaihtaa kauniisti vaaleanpunaiseen. Olen lannoittanut kaksi kertaa rodo- havulannoitteella kasvukautena ja nyt on jo syyslannoituskin saatu.

Meistä tämä on hyvin kaunis♥ Vasemmalla on merimänty eli mänty, joka on samanikäinen kuin kuopuksemme, jolle saarikotimme on syntymäkoti. Sen alle olen siirtänyt mustilanhortensian, jolle ei tänä vuonna ole kovasti riittänyt voimia/kiinnostusta kuin lannoitusten verran. Hänen vuoronsa on ensi suvena. Se onkin jo vanhempaa sarjaa, mutta veikkaan, että elpyy, koska teki kukkiakin.

 Hortensiaa on sanottu sisustuksellisemmaksi kukaksi kuin mitään muuta. Niin samaa mieltä. Kun hortensioihin rakastuu, se on menoa eikä kukaan vikise vastaan. Koska teemme jonkun viikon päästä taas lähtöä jonnekin, aiomme verkottaa alapihan kaksi uutta tuijaa, atsaleat, jotka molemmat Ruususen unta, päärynäpuun, Casper Julianin valkea kuulaan ja kastanjan sekä tämän kaunottaren. Siinä ja siinä, ehkä tuo kuvan tuija on vähemmän houkuttava jo eläimistölle kuin jo verkotettu nuorin syyshortensia Grandi Flora, jossa oli jo jänis käynyt. Meni verkkoon heti!

Päärynäpuu heräsi eloon vasta kuusen suojassa

Epäilen, että vielä esittelen teille uusimman syyshortensiani, mutta en halua nyt sitä tähän sekaannuttaa. Luen hirveän kiinnostavaa kirjaa, joka on kuin minulle luotu, joten siinä nyt. Ajankuluksi kurkatkaapa vaikka tuota yli 40 vuotta vanhaa syyshortensiaa Grandi Floraa, niin tajuatte, miksi hortensiat ovat minulle enemmän syksyllä.

syyshortensiaterveisin 9/1922 Vanille Fraise

Puutarhakirjat Leena Lumissa

Terveisin Leena Lumin puutarhassa