keskiviikko 7. syyskuuta 2011

KIRJASTON HENGET

Jos Jumala olisi olemassa, hän olisi kirjasto.

- Umberto Eco –

Täytyy olla kohtalon johdatusta, että ymmärsin tilata Jacques Bonnetin teoksen Kirjaston henget (Des bibliothéques de fantômes, Tammi 211, suomennos Jyrki Kiiskinen), sillä siinä missä maailmankirjallisuus on kotimaani ovat kaikki kirjat ilma, jota hengitän, ja sehän ei voi olla näkymättä ympäristössäni. Olen jo kauan tiennyt, että minua varten on olemassa diagnoosi, mutta nyt Bonnet vahvisti sen! Nyt minulla on aina mustaa valkoisella näyttää miehelleni, mikä minä olen ja miksi. Sen lisäksi Bonnet auttaa luomaan kuvan, että minä olen se käsitettävä tapaus ja muut enemmän tai vähemmän säälittäviä, sillä he eivät ole tajunneet, että elämme lukeaksemme.

Jacques Bonnetin kirja on niin riemullinen ylistys lukemiselle, kirjoille ja kirjastoille eli kirjojen haalimiselle, että en ole vastaavaa kokenut. Kirja saisi minulta täyden kympin ellei kirjailija olisi sortunut ranskalaiseen omahyväisyyteen ja tuonut liikaa esille sitaatteja, tapahtumia ja kirjoja nimenomaan ja melkeinpä vain Ranskasta ja ranskaksi. Muualta tulevat suuruudet ohitetaan kevyesti hipaisten. Jollekin ranskan kielen taitajalle tämä ei ehkä ole edes hidaste, mutta minua se pysäytti aina kun juuri olin lukemassa miehelleni ääneen, miten täydellistä on olla avioliitossa sellaisen naisen kanssa, joka järjestää yhteisen kodinkin niin että kirjoja löytyy kirjaston, makuuhuoneen, olohuoneen ja keittiön lisäksi myös molemmista vessoista. Olen kaikesta huolimatta vihdoinkin saamassa ymmärrystä sille tosiasialle, että olohuoneemme isoa ruokapöytää ei ole voitu käyttää kolmeen vuoteen, sillä pöydällä on suuri kunnia toimia valtaisien kirjapinojen tasona.

Olen onnellinen etenkin Bonetin kirjan luvusta, joka käsittelee kirjahulluuksia. Mietinkin voisiko koko luvun kirjoittaa kotimme ainoalle kirjavapaalle seinälle. Sehän olisi ihan muotiakin, sillä olen nähnyt verhoja ja tyynyjä, joissa on kirjoitusta! Siis on olemassa ihmisryhmä joka intohimoisesti keräilee kirjoja. Tämä on vielä tuttua kauraa, mutta kaikki eivät ehkä tiedä, että keräilijät jakaantuvat alalajeihin, muodostaen melkein oman rotunsa, sillä kirjamaanikot, mitä ylevää tautia intohimoiset kirjaihmiset potevat, voivat olla joko spesialisteja tai ’haahuilijoita’. Spesialistit keskittyvät keräämään tiettyjä kirjailijoita, johon ryhmään tunnustan itse kuuluvani. Meihin toki läheisesti liittyy myös ryhmä, joka kerää kirjailijoita näiden nimen alkukirjaimen mukaan, mutta he ovatkin oma alalajinsa jalossa suvussamme.

Miten ystävä tai puoliso sitten voi tunnistaa kirjamaanikon, voidakseen tätä kyllin palvoa ja arvostaa? Yksi oire sen lisäksi, että kirjoja kertyy kaikkialle, on huomattava levottomuus, joka kirjamaanikkoon iskee, jos hän on luovuttanut jonkun kirjansa liian hövelisti tai hetkellisessä heikkouden tilassa pois. Tämän jälkeen ei ole yön ei päivän lepoa itse maanikolla kuin ei myöskään läheisillä ennen kuin kirja on saatu takaisin tai tilalle on löydetty toinen samanlainen. Koin tämän vakavasti viime sunnuntaina kun en löytänyt mistään Kalotayn Bolšoin perhosta. Kiipelin pitkin seiniä, kunnes lähdin ajamaan siihen ainoaan paikkaan, jossa olin vielä nähnyt yhden teoksen tätä sielukirjaani. Joka ilta muistan iltarukoukseeni liittää lauseen: ’Rakas Taivaan Isä, älä johdata minua ikinä siihen heikkouden tilaan, että luopuisin Marcel Reich-Ranickin Eurooppalaisesta.’

Bonet paljastaa kaikille, miten vaativaa on elää kirjamaanikkona. Tätä asia rankentaa kovasti tarve saada kirjastossa aikaan jonkinlainen järjestys, että kuloinkin tarvittu teos löytyisi, kun sitä tulenpalavasti tarvitaan. Suurin osa kirjojen luokitustavoista saa Bonetilta kyytiä. Hän ruotii niin aakkoselliset, maanosien tai maiden mukaiset, värien mukaiset, hankinta-ajankohdan mukaiset, ilmestymisajankohdan mukaiset, lajityypin mukaiset, suurten tyylisuuntien mukaiset, kielten mukaiset, lukumieltymysten mukaiset, sidostyypin mukaiset kuin myös kirjasarjojen mukaiset, joista viime mainittu on minun henkilökohtainen viimeinen keinoni pysyä pinnalla. Osuvasti Bonet toteaa:

On paljon sellaisia häijyjä kirjailijoita, jotka tuntuvat saavan mielihyvää siitä, että tekevät tyhjäksi kaikki luokittelun periaatteet.


Lajityypin mukainen: lajityyppi on kaikkea muuta kuin helppo määritellä: liian väljät määritelmät ovat turhia, liian tiukat johtavat loputtomiin väittelyihin.

Bonet on ainoa, joka ymmärtää miten vaarallista elämäni on. Hän kertoo, miten säveltäjä Charles-Valentin Alkan kuoli. Hänet löydettiin kotoaan 30. päivänä maaliskuuta 1888 kirjahyllynsä murskaamana. Tässä vastaus kaikille niille, jotka ovat ihmetelleet, miksi meidän sänkymme yläpuolella ei ole kirjahyllyä. Näen toistuvasti painajaista, jossa makaan murskaantuneena, mutta vielä tajuissani päähäni pudonneen kirjahyllyn alta. Tajuan, että vereni tahrii kaikki rakkaat kirjani!

Tässä kohden on pakko käyttää tilaisuutta hyväksi ja korjata eräs vääryys. Rakas mieheni kertoo kaikille, jotka jaksavat kuunnella, heränneensä parinakin yönä avioliittomme aikana siihen, että terävä kuulakärkikynän kärki painoi hänen kaulavaltimoaan. Ei ole totta, ei ollenkaan! Se kynä on kymmenesti painanut minun kaulaani, sillä joskus uutterinkin kirjoihin pikkupisteitä merkitsevä kirjamaanikko tarvitsee muutaman tunnin yöunen…

Erittäin tuskallista on olla taidekirjojen keräilijä, joka minä myös olen. Tässä selitys tuskaan Bonetilta, joka siis paljastaa myös osan minun kurjuuttani:

Se joka kiinnostuu taiteesta ja kerää siihen liittyvän kirjaston, törmää heti kahteen ongelmaan. Ensimmäinen on taloudellinen: taidekirjat maksavat keskimäärin kolme tai neljä kertaa enemmän kuin tavalliset kirjat – ja toisinaan paljon enemmän, eikä niistä oteta uusintapainoksia kuin harvoin, kun ne on kerran loppuunmyyty. Hinta antikvariaateissa voi siis kohota hyvin korkeaksi. Siksi sitä katuu helposti, ettei hankkinut kirjaa heti, ja tämä puolestaan yllyttää moninkertaistamaan hankinnat, jotta ei tarvitsisi katua myöhemmin eikä tehdä samaa virhettä toista kertaa. Tämä on loputonta.

Haluan näin lopuksi suositella tätä Jaques Bonetin kirjaa kaikille kirjamaanikoille, mutta myös heidän läheisilleen, jotta he osaisivat arvostaa elämäänsä, jonka saavat jakaa elämyksellisen kirjahullun kanssa. Kirjamaanikon puoliso saa viettää yönsä sängyssä vailla aviollisten velvollisuuksien paineita, sillä kirjamaanikko menee aina vuoteeseen kirjan kanssa. Seksuaalisesti kylmä hän ei ole, lukeehan hän kiihkeästi myös eroottista kirjallisuutta, mutta laaja lukeneisuus on tuonut hänelle kekseliäisyyttä, jossa lemmenleikkien paikaksi voidaan keksiä mikä muu tahansa, paitsi ei vuode. Yöt ja kirjat kuuluvat kirjamaanikolle ja sehän sovittiin jo avioehdossa! Tässä vielä kuva kirjamaanikon taivaasta Edouard Vuillardin kuvaamana.

Pakko vielä lisätä, että nyt kun on kaiken maailman ääni- ja sähkökirjoja ja jotkut jopa jakavat moisen kanssa vuoteensa, niin hui ja hai: oikeaa kirjaa ei ikinä päihitä mikään. Ja kuka kuvittelee lukevansa kirjaa internetistä, hänelle vastaa Bonet:

Loputtoman tiedon lähteellä – jollainen internet on – ei kummallista kyllä ole minun silmissäni samaa taianomaista hohtoa kuin kirjastollani. Istun tietokoneeni ääressä, sen avulla pääsen käsiksi kaikkiin kuviteltavissa oleviin tietoihin ja hallitsen lähdes täydellisesti aikaa ja tilaa. Silti jotain puuttuu: jumalallisuus.

***

Sain ystävällisesti Anonyymiltä vinkin, että kirjailija Jacques Bonnet on Turun Kirjamessuilla Agricola -lavalla su 2.10. klo 14.20! Nyt kaikki sinne tapaamaan tätä hulvattoman hauskan, mutta ehdottomasti todenmakuisen kirjan kirjoittajaa. Vuoden päästä minä kierrän kaikki kirjamessut - ainakin Suomessa.

***

Kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin  Jokke  Annika Susa ja Kirjakirppu

31 kommenttia:

  1. Ihanaa, ongelmastani on nyt olemassa kirjakin!

    Minä olen varmaankin "haahuilija" sen verran kirjava kokoelmani on. Mutta kun maailma (=kirjakauppa) on täynnä niin paljon kaikkea ihanaa, niin pakkohan ne aarteet on kotiin kantaan! Kirpputorilla kuvittelen olen melkein kuin orpokodissa, pelastan kotiini hylättyjä orporaukkoja.

    Tämä oli oikein hauska postaus ja kirjakin on kiinnostavan oloinen - täytyypä pitää silmät auki.

    VastaaPoista
  2. Norkku, haahuilijatkin saavat armon. Kaikki ovat yhtä hyviä, kunhan vain ovat kirjamaanikkoja.

    Minä pelastan vanhoja kirjoja. Kyykistelen antikvariaatissa hyllyjen väleissä ja kuuntelen kenellä on suurin ikävä kotiin.

    Tämä on vakavasti totta! Ihan kaikkea en edes tohtinut kertoa...

    VastaaPoista
  3. Luin tästä eilen Susan blogista ja nyt sinun. Minä ihastuin kirjan kansikuvaan Tammen kuvastoa selaillessani, mutta jotenkin unohdin tämän kirjan. Voitko kuvitella? Nyt tuntuu, että tämä on pakko lukea jossain välissä. Ehkä joskus, kun on kiireetöntä ja mielialani sopivalla tavalla otollinen tälle.

    Sillä minäkin olen kirjamaanikko, kirjahamsteri ja olen sitä mieltä, että elämä ilman kirjoja olisi aika tyhjää.

    VastaaPoista
  4. Katja, minulla oli juuri nyt oikea hetki tähän, sillä arvonnan myötä krijoja lainehtii kaikkialla...En saa aina ymmärrystä, mutta nyt luen tätä Lumimiehelle ääneen;-)

    Olen aivan varma, että saisit helpotusta ja arvonantoa hankkiessasi tämän kirjan kotiinne. Voisitkohan antaa tämän joululahjaksi puolisollesi...

    Nyt sitten maailman upeimmat kasvisruoat jäivät ensi viikkoon. Alan pakata palkintokirjoja sekä metsästää niitä, joista ei ole kuulunut, vaikka olivat mukana arvonnassa etc.

    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  5. Haahuileva kirjamaanikko ilmoittautuu! Ihana kirja, pakko lukea tämä! Pitäisi tosiaan myös suositella tätä kaikille, jotka ovat huomautelleet minulle kirjoja hankkiessani (tai aikoessani hankkia), että "eikös sinulla jo ole niitä tarpeeksi" (ei kirjoja voi olla koskaan tarpeeksi) tai "milloin sinä ehdit lukea ne kaikki" (...) tai "onko niitä kaikkia nyt ihan pakko omistaa" (on) tai muuta vastaavaa. Tämä kirjahan selittää "sairauteni" koko kuvan eikä minun enää tarvitse puolestella kirjahamstraustani tai sitä, että niitä lojuu vähän joka paikassa tai että hyllyni ovat niin täyteen ahdettuja. :)

    VastaaPoista
  6. Kuutar, tuo kysymys 'Milloin sinä ehdit lukea ne kaikki?' esitettiin ja käsiteltiin myös tässä kirjassa. Siis saat Bonnetin kirjasta apua jolla seurakunta hiljenee;-)

    Sama täällä, sama täällä. Mahtaiskohan tämä mennä läpi äidilläni, jonka mielestä kaikki se, mikä ei ole ollut elämässäni ihanaa, johtuu liiasta lukemisesta...

    VastaaPoista
  7. Tämä kirja tosiaan antoi kaikki ne vastaukset, joita itsekin on miettinyt tämän kirja/lukumaniansa kanssa ja tuli sellainen suloisen armollinen olo:

    Olen kirjahullu, ja ylpeä siitä!!

    VastaaPoista
  8. Susa, olkaamme juuri sitä ja riippumatta, mitä joku läheinen saattaa ajatella ja joskus jopa tohtii sanoiksi pukea;-) Miksi urheiluhulluus olisi hyväksytympää!

    VastaaPoista
  9. Bonnetin kirjan (ja tämän kirjoituksesi) lukeminen voisi tosiaan olla vapauttavaa meille kirjamaanikoille :). Kirjablogimaailmassa sitä ihan unohtaa, kuinka friikki on ;).

    VastaaPoista
  10. Hei Leena haahuilija sekä spesialisti ilmoittautuu! Olin kuullut tästä kirjasta jo aikaisemmin ja todella hyvän esittelyn teit tästä kirjasta! Kyllä tämä täytyy saada ehdottomasti omiin kokoelmiini. Minua ei enää kukaan nykyään arvostele kirjahankinnoistani, koska aina voin vedota pieneen kirjakauppaani, vaikka se onkin hyvin spesifi. Oliko kirjassa muuten yhtään ohjeita kirjojen sijoitteluun, kun tila ei riitä?

    VastaaPoista
  11. Maria, täällä ei katsos joukossa erotu, saa olla oma maaninen itsensä;-) Luulin, että saan tämän tartutettua mieheeni ja olikin jo hyvässä vauhdissa, mutta sitten hän löysi oman sisäisen juoksijansa ja kaikki on nyt toisin.

    Kyllä tämä vapautti ja myös ylevöitti: Maria, meissä ei ole mitään vikaa!

    ***

    Sara, kirja oli täynnä ohjeita kirjojen sijoiteluun ja ne oli oikein listattukin ja sitten aina kerrottiin kuinka se ja se kuuluisuus oli epäonnistunut kaikista hyvistä suunnitelmista huolimatta. Ei se onnistu, jos on todella paljon kirjoja. Minlla on vain murto-osa Bonnetin kirjoista ja silti on aina kirjakaaos ja vieläkään ei ole Hiljaista kylää löytynyt...

    Pitäisiköhän minunkin alkaa tienaamaan tällä sen sijaan että yritän vakuuttaa miestäni viikkosiivoojan tarpeestani.

    VastaaPoista
  12. Siis aivan mieletöntä,että hulluudellesi löytyi nyt diagnoosi;D
    Sitä ihan tarttuu muihinkin;D
    Aika kamala kohtalo kyllä Alkanilla,joka kuoli kirjahyllyn vuoksi....

    VastaaPoista
  13. Jael, senkin rontti;-) Onneksi olen nähnyt sinussa piileviä oireita samasta hulluudesta. Ja jos minusta riippuu,niin tilasi vain pahenee!

    Tiedätkö, en ikinä ole uskaltanut laittaa kirjahyllyä sängyn yläpuolelle, niin kuin näkee sisustuslehdissä ja on mm.meidän nuorilla etc.

    VastaaPoista
  14. Tämä kyllä nyt Susan ja sinun myötä kiinnostaa.. Eihän se voi olla kiinnostamatta! Vähän tuo tietokirjamaisuus ja sitaatit vierannuttavat etukäteen ajateltuina, mutta ehkä tätä ei tarvitsisi lukea ihan kannesta kanteen.

    Kansista puheen ollen: upea valioyksilö tällä kirjalla!

    VastaaPoista
  15. Karoliina, sinä liitäisit ranskalaisten sitaattien yli nauraen kyynelissä.

    Tosi hienot kannet!

    VastaaPoista
  16. Tästä tosiaan mainitsinkin jokin aika sitten blogissani kiinnostavana kirjauutuutena, ja kertomasi perusteella kiinnostus on herännyt entistä suurempana!

    VastaaPoista
  17. Hyvät hyssykät, mikä kirja! Vihdoinkin joku ymmärtää, mikä on olennaista!!

    VastaaPoista
  18. Kirjakirppu, camoon...sinähän olet postannut tästä;-) I hope!

    ***

    Amma, täydellinen kommentti!

    VastaaPoista
  19. Amma vei sanat suustani ;) Mahtavuutta, löysin täydellisen kohteen eräällä krijakauppalahjakortilleni...

    VastaaPoista
  20. Teresita, Amma todellakin tiivisti säilyttäen sanoman;-)

    Tämä on todellakin nautinnollinen kirja.

    VastaaPoista
  21. (poikamme sai pienessä huoneessaan kirjahyllyn päähänsä nukkuessaan)

    VastaaPoista
  22. :D no jopas on kirja ja arvio. Onneksi nyt sitten löytyy self-helpiä ja vertaistukea tähänkin vaivaan, hih. Minä olen kuulunut kirjahullujen AA-ryhmään jo vuosia mieheni pakoittamana. Siellä "ensimmäinen askel" on opetella käyttämään kirjastoa. Riippuvuudesta ei onneksi tarvitse täysin luopua vaan opetellaan kohtuukäyttöä.

    VastaaPoista
  23. Hannele, aivan kauheaa! Pelkään että Merin Ikean hyllylle käy samoin...

    ***

    Anni, no juu;-)Missään tapauksessa minun mieheni ei saa tietää tuosta kirjahullujen AA-ryhmästä, joten toivottavasti hänellä ei nyt ole aikaa käydä blogissani. En siis halua luopua tästä jumalaisesta hulluudesta, mutta ymmärrän että sinäkin käyt sielä vain miehesi pakottamana;-)

    Sana kohtuu, puuttuu kokonaan sanavarastostani...

    VastaaPoista
  24. Kaikille Kirjaston henkien lumoamille tiedoksi, käykää kurkkaamassa Turun kirjamessujen sunnuntain ohjelmaa Agricola-lava klo 14.20!

    VastaaPoista
  25. Anonyymi, kiitos vinkistä! Anna tästä lisäinfoa viikonloppupostauksessani. Great!

    Vuosi vielä ja minä olen kaikilla kirjamessuilla - ainakin Suomessa.

    VastaaPoista
  26. Vai on sairuadelle oikea nimikin olemassa: kirjamania. Minun sairauteni taitaa olla varsin lievä, kun luen noita sinun postauksiasi, ja tätä postausta. Mutta jotakin taikaa kirjoissa on, sitä ei voi kieltää. Kirjat ovat ihmisten hengentuotteita, joten totta kai ne vaikuttavat lukijansa ajatuksiin ja henkeen.

    Hyvää ja mukavaa viikonloppua sinulle, Leena IhaNainen<3

    VastaaPoista
  27. Aili, siis sinä ety sytyty tuleen kirjapostauksistani! Älä nyt;-) Monesta on tullut kirjamaanikko ihan minun avaullani.

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  28. Kirjamaanikko tai en, mutta tämä kirja täytyy lukea eli se on jo varauksessa.

    VastaaPoista
  29. Marjatta, sitten ymmärrät luettuasi paremmin heitä, jotka ovat kirjamaanikkoja.

    VastaaPoista
  30. Lainasin kirjan tänään kirjastosta tekemäsi postauksen innostamana! :)

    VastaaPoista
  31. Kirjahiiri, toivon, että nautit. Minun täytyy ostaa tätä lahjaksikin, että saan enemmän ymmärrystä jalolle manialleni;-)

    VastaaPoista