näin tekee tuuli kun se sinusta pitää.
***
Rannalla usva hengitti siivet itselleen ja lensi,
muistoni päin. Nyt liukuu sileä selkä kauemmas
ja vie veneen mukanaan. Olen matkalla yön läpi,
yö ei huomaa minua, niin musta.
***
Jokainen sana,
kylmyys uhkaa,
veden tauko silmissäni.
Jäätkö minulta
niin kuin vuorten virrat
etäällä jähmettyvät.
***
Kuunsirppi on jäänyt päivänvaloon.
Meissä on ikävä entiseen.
Haluamme takaisin
sinisemustat yömme ja tähdet.
***
Kaiken sen halusin antaa sinulle
en voinut
en voinut nukkua toisen unta.
Kuuntelin kun puut kääntyivät
unessa
latvoissa pyöreä tuuli
miten tiheä ruohosta
oli sirkkojen ääni
Ja kuu kasvoi ja luumupuu
sinun unessasi
aamulla aurinko savusi, syksy.
- Mirkka Rekola -
Runot 1954-1978 (WSOY 1979)
kuva Hanne
Upea runo! Ja Hannen kuva on niin kaunis!
VastaaPoista"Jäätkö minulta
VastaaPoistaniin kuin vuorten virrat
etäällä jähmettyvät."
Niin ilmaisuvoimaista!
Mirkka Rekolan runous on upeaa.
Jael, olethan huomannut Hannen uuden tyylin. Rekola on niin taitava myös.
VastaaPoista***
Mustikkatyttö, vahvaa, syvää, ei mitään hetihelppoa!
Aivan sanattoman kauniita, eläviä, herkkiä, todellisia ovat nämä runot..
VastaaPoistamiten suloisesti Mirkka osaakaan ilmaista..
tuo ensimmäinenkin...
Hanne, niinpä...ja sinun kuvasi vain korostaa Rekolan lyriikan lumoa.
VastaaPoistaHello Leena,
VastaaPoistaI enjoyed the post, the picture is very beautiful watercolor!
Your blog is very elegant.
A hug from all of the studio
Hi Antonio!
VastaaPoistaThank you! I like it also. Hanne's new style to paint is the style, where I see the beutiful, light touch of Helen Schjerfbeck! Search Schjerfbeck in google and you'll see the most beutiful paintings in the world. She was the Finnish artist.
Nice to hear, you like my blog is elegant.
I'm hugging all of your studio♥