Isälle kirjoja vai....mitä?

Isänpäivä lähestyy ja vietämme sitä kukin tavoillamme tai keksimme uusia. Ostin omalle isälleni melkein aina kirjan. Jonkun elämäkerran. Tarjoilen muutaman uudemman ehdokkaan sekä hieman vanhemman, joka voi hyvinkin löytyä vielä kirjakaupasta. Kuvan Harry Potter -kakku on Sari Kalliomäen tekemä ja kuvaama. 

Janne Huuskosen Täydellinen päivä on enemmän mitä voisi olettaa takakansitekstin perusteella.

Benedict Wellsin Yksinäisyyden jälkeen on raikas yllätys.

Elämä ei ole nollasummapeliä. Se ei ole meille mitään velkaa, ja asiat menevät niin kuin menevät. Toisinaan oikeudenmukaisesti, niin että kai käy järkeen, toisinaan niin epäoikeudenmukaisesti, että asetamme kaiken kyseenalaiseksi. Riisuin kohtalolta naamion ja ja löysin sen alta vain sattuman.

- Benedict Wells -

Yksinäisyyden jälkeen 

Peter Jamesin uusin Roy Grace sarjan teos Kuolemaan jätetty jatkaa vahvaa tarinaa ja lopussa on yllättävä finaali. (Olen lukenut, mutta en ole tätä viimeisintä ehtinyt postaamaan...)

Olen lukenut kaikki Roy Grace -kirjat Jamesilta eikä määrä mahtunut tähän kollaasiin, sillä uusin tarina on jo seitsemästoista! Sarjan aloitti Kuoleman kanssa ei kujeilla ja sen ken on lukenut, ei hevin unohda, kuinka pienestä kaikki voi olla kiinni.

Alex Schulmanin Polta nämä kirjeet on vahva suositus!

Håkan Nesserin takuu laatua Koston jumalatar.

Minttu Hapulin Emil on yksi vuoden yllättäjistä ja maistuu varmaan isillekin.

Venla Hiidensalon Suruttomat pitäisi kaikkien lukea...

Astelen portaat alas hitaasti ja toivon, että joku odottaisi minua alhaalla ja jakaisi tämän pakahduttavan riemun. Näen itseni äkkiä ulkopuolelta niin kuin katsoisin kuvajaistani. Olen tyttö joka vielä omistaisi kaupungin. Olen tyttö, jonka leninki on teetetty öiden silkistä. Olen tyttö, joka astuu palatsin jokaiseen saliin ilman että mikään osuu häneen.

Venla Hiidensalo Suruttomat

Mattias Edvardssonin Hyvät naapurit ja saman kirjailijan

Aivan tavallinen perhe ovat napakymppejä!

Kristiina Markkasen&Leena Virtasen Wivi&Hanna on tietokirja kahdesta vaikuttavasta naisesta. Luen tätä itse nyt yhden muun kirjan kanssa, jota taas ei pitänyt lukea ennen joulua eli putosin suureen lukuromaanin. Alaskassa on jotain vetoa sillä

Kristin Hannahin Alaskan taivaan alla vie myöhäisinä tunteina. Tarvitsen myös hiukan etäisyyttä 

Pirkko Soinisen teokseen Valosta rakentuvat huoneet, jossa esitellään yhtä Suomen ensimmäisistä naisarkkitehdeista sekä hänen ystäväänsä kauppaneuvos Hanna Parviaista.

Hjorth&Rosenfeldtin uusin Sebastian Bergman -dekkari Vihan jäljet on ihan huippua eli tämä dekkareista pitävälle isälle.

Runoista pitävälle isälle vaikkapa Leena Kellosalon Tulikärpäsiä Tammelan yllä.

Tässäpä perheen lukijat. Dina on tyttären, mutta vähän meidänkin....♥ Myönnän, että Lumimies lukee pitkälti jo samat kirjat kuin minä. Hän on ollut hyvin vaikuttunut Pierre Lemaitren kirjasta Näkemiin taivaassa, Mark Sullivanin Palavan taivaan alla sekä Emmanuelle Pirotten Vielä tänään olemme elossa. Hänellä tosin on riittänyt sanottavaa moneen muuhunkin teokseen, mutta nämä hän kehystäisi seinälle! Nyt kaikki on toisin, sillä hän kirjoittaa sukunsa erästä aikakautta, jossa salaisuudet aukaistaan. Odotamme myös tyttäremme äidiksi tuloa näin isänpäivän likellä...Sami saisi varsinaisen isänpäivälahjan ja isoisä samoin. Tässäpä tätä kirjapuolta ja lisää löytyy, kun blogeissa kollaa.

Hyvää ja herkullista isänpäiväviikonloppua kaikille ♥

terveisin

Leena Lumi

Ihanimmat muumimukit aikoihin: Nuku hyvin♥

Tunnelmia Merin babyshowereista!

Merin ystävä Tuuli tältä samalta saarelta eli vauvasta asti tunteneet, järjesti ystävälleen babyshowerin. Kuvassa juhlan päähenkilö kakulla. Meri♥

Tuleva vauva, joka kohta putkahtaa maailmaan, on poika♥ Meitä täällä kotisaarella jännittää kaikki. Olemme valmiustilassa lähtemään tarvittaessa hoviväeksi koirille, joten löydämme puhtaat vaatteemme lähinnä matkalaukuista. Huikean kakun on Tuuli tuonut♥

Tuulin ja Tiian hieno kattaus.

Lapsuuden ystävien nauru!

Meri niin muodokkaana...ystävänsä Tiian kanssa. Vähän tulee meillä täällä ruudun takana haikea olo, sillä vastahan Meri syntyi! Silloin oli -30 astetta ja olin varma, länsirannikolta tulleena, että emme pääse kotiin...

Ensimmäinen kuva Meristämme, 1 vrk♥♥

Meri ja Sami♥ Tulevan prinssin hoviväki. Tuleva ukki sanoi pullan turvonneen hyvin:) Rakkaus♥

Merin instasivuilta löytyy vielä jokunen lisäkuva. Tämä karuselli alkaa kohta pyöriä soittaen tervetulomusiikkia uudelle perheenjäsenelle. Sängyssä on pupu, jossa on hämärävalo ja rauhoittavia luontoääniä...Onnea tulevaan♥

toivottavat

tulevat isovanhemmat

Ranska Leena Lumissa!

Aloin ajatella blogini kirjoja maittain tässä joku aika sitten ja hämmästyin, miten olin saanut jonkin verran kokoon ranskalaisia teoksia ja osa niistä niin tärkeitä, että kantavat tarinaa. Tämän Alvar Aallon kotisaarellamme sijaitsevan huvilan kuvan alla tarjoan kollaaseissa muutamaa lukuun ottamatta ranskalaiset kirjani blogiajaltani. Samalla salaisuuden itsestäni, sillä olen heikkona ranskalaisiin elokuviin ja musiikkiin, vaikka en ole kieltä lukenutkaan. Ehkä parempikin näin. Kiitos ihanille kääntäjille♥ Meillä on muuten sekin outo juttu, että jos minä saan valita joululeffan se on Une conte de Noël.

Kirjat eivät ole kronologisessa järjestyksessä. Näette ne paremmin kun klikkaatte kuvaa suuremmaksi. Saatan sanoa jostakin kirjasta...jotakin.

Joka aamu kun tulen tähän toimisto/kirjastooni, näen ensimmäiseksi Camille Claudelin katseen. En voi ikinä unohtaa, miten kirja minuun vaikutti. En tietenkään voi tuon katseen alla unohtaa, mikä on naistaiteilijan kohtalo, jos hänen taitonsa uhmaa miehen kykyä olla parempi. Ja sitten Charles Baudelairen Pahan kukat. Onneksi Antti Nylen on tehnyt niistä upean käännöksen ja olen saanut olla häntä livestikin kuulemassa. 

Molemmat Pierre Lemaitret tässä ovat hyviä, mutta Näkemiin taivaassa on huomisen klassikko! Olen lukenut paljon Simone de Beauvoiria, mutta paljon ennen blogiani. Hyvä kun Erottamattomat edes. Baudelairen runot ovat enemmän. Diane Ducretin Diktaattorien naiset täytti joitain aukkoja natsiherrojen naisten henkilökuvissa. Kansi ei olisi voinut olla paremmin valittu. Kirja erittäin hyvä!

Saatoin aloittaa blogini Samarkandilla! Durasia olen lukenut enemmänkin ja Lemaitre jälleen♥

Delphine de Viganin Yötä ei voi vastustaa on yksi blogini parhaita teoksia ja kirjoittajan äidin järkyttävä elämäkerta. Varokaa mitä toivotte! Älkää ikinä toivoko äitiä tai isoäitiä, joka tekee spagaatin vielä seitsemänkymmenvuotiaana! Emmanuelle Pirotten kirja ei ole tässä ihan oikeassa kohdassa, mutta minulle se on. Pirotte on belgialainen, ranskaksi kirjoittava henkilö. Kirjan tapahtumat teoksessa Vielä tänään olemme elossa, sijoittuvat Rasnkan ja Belgian rajalle. Kirja on palkittu nimenomaan Ranskassa. Tätä lukiessa muistin Alexandre Dumasin Monte-Criston kreivin, joka oli ihan pakko lukea useasti! Vanessa Springoran Suostumus vetää hiljaiseksi samalla kun sydän huutaa lujaa.

Ranskalaiset tekevät Christiestäkin kiinnostavamman! Tässä dekkarikuningatarta ei säästellä, vaan kaikki kerrotaan miten se tapahtui. Agatha Christie Arvoituksellinen elämä. Muriel Barberyn Siilin eleganssi oli sekä bloggaajien että lukijoiden suosikki. Jos haluatte lukea jotain melkein rajan yli vievää, lukekaa molemmat Philippe Claudelin teokset.

 

Tässä on sekä kepeää, tragediaa: Nojoud!, että David Khayatin Syötkö riskiruokaa? Syöpälääkärin paljastuksia ruoan terveysvaikutuksista  Tästä kirjasta on nyt ollut kiinnostunut yli 40 500 lukijaa! 

Pierre Lemaitre: Kyykäärme (Le serpent mujuscule, MinervaCrime 2022, suomennos Kaila Holma)

Tässä nämä. Määrä olisi ollut paljon suurempi, jos olisin ottanut listalle kaikki ranskaksi kirjoitetut kirjat mukaan. Niitä on paljon. Ja siitä on kauan kun luin Victor Hugon Kurjat! Se oli joskus vuonna koivu ja tähti...Nyt on kuitenkin ranskalaiskirjailijoiden vuoro♥

Säätiedotus lupaa kylmenevää, mutta uskon, että vielä hetkeksi saamme palata syksyyn. Mikä voittaakaan pitkän, lumoavan syksyn♥ 

Ai miksikö en lukenut ranskaa, vain ostin mielettömästi teininä ranskankielistä musiikkia. Olisi ollut liian raskas kielitarjotin englanti, saksa, ruotsi ja vielä silloin käsittämätön pitkä fysiikka ja kemia. Tosin en ole edes varma, tarjosiko Porin Suomalainen Yhteiskoulu jo silloin muuta kuin pitkä matikkalinja ja reaali, jossa ranskaa ei ehkä olisi ollutkaan...Niin tai näin, kaikki meni hyvin päin!

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikin kivoin maustein♥

Love

Leena Lumi

alempi kuva Paula Ritanen-Närhi

Myyrä Myyräläisen marraskuu on ...

Myyrä Myyräläinen miettii tovin ihmeissään, että mitä ihmettä hänen pitikään tehdä...Ympärillä rapisevia tammenlehtiä, syksyn kuivattamia, puista pois riisumia. Sitten hän muisti sen. Pian olisi saapumassa kirjekyyhky, joka voisi olla hänelle pikaiselle matkalle lähtö. Sitä ennen piti tietysti siivota, pakata, levätä, rauhoittua, innostua, olla valmis kaikkeen ihanaan uuteen.

Niinpä Myyrä Myyräläinen pisti toimeksi ja aikoi olla valmis, kun aika on. Kun kirjekyyhky saapuisi.

Torstai on toivoa täynnä, mutta Myyrä Myyräläinen on nyt niin tohkeissaan, että hän saman tien toivottaa hyvää viikonloppua kaikille ystävilleen ja alkaa puuhailla omia tärkeitä juttujaan. Eikä hän nyt tarkalleen osaa sanoa, milloin ehkä ryntää matkalleen. Jotain ihmeellistä on kuitenkin ilmassa. Jotain uutta ja ihanaa♥  

Voikaa hyvin♥ toivottaa Myyrä Myyräläinen

kuva Nea Siemann

Hjorth&Rosenfeldt: Vihan jäljet

On pelottavaa koukuttua sekopäiseen rikosprofiloijaan, joka hoitaa omaa traagista traumaansa vaihtamalla naista kuin paitaa ja hän vaihtoi paidan joka päivä. Kuka sellaista kestäisi. Vain hullu rakkaus pitää sisällään tuollaista. Naurua ja itkua sekaisin Bergmanin ollessa vauhdissa. Eikä vähiten silloin kun hän tajuaa olevansa aikuisen naisen isä ja tästä tulee vielä hänen pomonsa! Vanja on enemmän isän tytär kuin uskoisikaan, mutta ei ole traumaa hoidettavana ainakaan tuohon tyyliin. Sen sijaan hän on rakentanut hyvän parisuhteen ja siitä on tytär Amanda. Oi, meidän Sebastianimme on aivan myyty ja kesytetty. Hän etsii Amandalle parhaat liukumäet, pitää tarkan vaarin, että noudattaa Amandan vanhempien neuvoja ettei vain saa tapaamiskieltoa tyttärentyttäreensä. Hän viis veisaa siitä, että on kuin armosta terapeuttina asiakkaille, mutta ei murharyhmän sisällä. Häntä ei edes kiinnosta muu kuin Amandan juoksu hänen syliinsä, lapsen iloinen nauru ja se odottamaton rooli, jonka joku jossain on katsonut kuitenkin hänen ansaitsevan. Kaikki olisi ollut niin täydellistä ellei Karlshamnissa olisi alkanut uskomattomia sarjamurhia. Eikä sekään mitään vielä, mutta kun käärme alkaa liikehtiä, sitä ei voi tietää ja tajuta kukaan muu kuin Sebastian.

Hjorth&Rosenfeldtin Vihan jäljet (Som man sår, Otava 2021, suomennos Elina Lustig) jatkaa Sebastian Bergman -sarjaa ollen jo seitsemäs Bergmanista kertova teos. Olen lukenut Mies joka ei ollut murhaaja, Oppipoika, Tunturihauta, Mykkä tyttö, Hylätyt, mutta ellei paras ole Oppipoika, se paras on tässä nyt! Jos luette vain yhden dekkarin kuukaudessa, kesässä, vuodessa, lukekaa tämä! En yleensä jaksa kovasti kiinnostua pelkästään poliisin operatiivisista toimista kertovista sarjoista, mutta Sillan ja Wallanderin tekijät kirjoittavat kaiken niin kiinnostavasti. Arvatkaapa vain, olenko katsonut pariinkin kertaan molemmat. Voisinpa tähän täräyttää yhden esimerkin, mutta dekkareissa etenkin juonipaljastelija on sama kuin kuollut. Yritän välttää ennenaikaista juonipaljastuskuolemaa jopa tuomalla joskus joukkoon ripauksen harhautusta. Voisiko Vanjalla olla joku liian likeinen ystävä, vai vai pettääkö Billyn kaksosia odottava My miestään? Ja onko totta, että Sebastian ei enää vaihda uutta paitaa vaan käyttää samaa koko ajan ja on hirveän tyytyväinen parisuhteeseensa murharyhmän Ursulan kanssa. Unissa edelleen hyökyaalto tulee ja hänen otteensa tyttärestään irtoaa, mutta nyt hänellä on Vanja, Amanda ja Ursula. Kerran hän saa asiakkaakseen miehen, jolta katosi saman ikäinen tytär tsunamin uhrina...Hänestä tuleekin tavallaan Sebastianin terapeutti eli roolit kääntyvät, sillä ensimmäistä kertaa, Sebastian voi kertoa jollekin saman kokeneelle. Tähän asti hän on kärsinyt vaieten ja paitoja vaihtamalla.

Joku tai jotkut ampuvat nyt ihmisiä eikä yhteistä nimittäjää löydy. On vain lista nimiä ja niissä vedetty yli jo ammutut. Mikä näitä aivan erilaisia ihmisiä voi yhdistää. Mitä he ovat tehneet väärin ja ketä kohtaan, sillä selvästi kyse on kostosta. Jossain on vuosia muhinut niin suuri viha, että mikään ei sitä ole voinut estää nyt räjähtämästä. Joku tai jotkut ovat tarttuneet oman käden oikeuteen: He ovat tuomio, koska yhteiskunta ei tee mitään.

Millaisen mahdollisuuden oli saanut.

Mahdollisuuden täydelliseen rikokseen.

Käärme kuiskasi, että kyllä se kävisi päinsä, kyllä se onnistuisi. Houkutteli, kiihotti. Hänen oli tietenkin pakko pohtia sitä hieman, mutta nopeasti. Kaiken piti sujua nopeasti.

Käärme oli täysin hereillä. 

Kiemurteli, kuiski, hallitsi, vaati.

Käärme heittelehti edestakaisin. Valta täytti hänet.

Näemme Sebastianin heräävän ihanan isoisyyden tunnelmistaan. Hän vaistoaa, että se, mitä hän kerran näki, on kasvanut ja kasvanut ja sitä on tullut suuri, nälkäinen käärme. Näemme hänen vastentahtoisesti jättävän keittiön ikkunalaudalle hopeisen pikkutytön perhossormuksen. Hänen on pakko, sillä se mitä hän oli kerran vain aavistellut olikin tullut todeksi, eikä hän ollut kertonut kenellekään. Eihän hän voisi olla syyllinen aivan toisenlaiseen murha-aaltoon, kun yhdessäkin on jo tullut niin paljon uhreja vailla muuta nimittäjää kuin kosto. Tämä onkin ihan eri asia ja sille ei uskalla antautua kukaan muu kuin Sebastian Bergman. Hän myös tietää riskit, mutta erehtyykö hän? Laskeeko jotain väärin? Onko tämä kaste Sebastianimme kyyneleitä?

*****

*****

Dekkarit Leena Lumissa

Kaipauksen laulu

Olen valmis, odotan sinua,

hiljaa hymyillen eksyessäsi.

Yksinäisyyksien alhosta

astut vastaan suurta onnea

minun käteni löytäessäsi.

Vaellan kanssasi arjessa,

neuvon sinua ymmärtämään,

on oma arvonsa kaikessa

ja jokaisessa kukkasessa,

kevään ihanan näkemään.

Rainer Maria Rilke Loulle 31.5.1897

Suomennos Eve Rehn

Vuoden 2021 Kauneimmat Kirjan Kannet Leena Lumissa ja Arvonnan Voittajat!

Vuoden 2021 Kauneimmat Kirjan Kannet Leena Lumissa on jälleen valittu. Te äänestitte kauneimmaksi kanneksi Ilona Pietiläisen Tummuvien iltojen taikaa 8 äänellä, toiseksi Janne Huuskosen Täydellinen päivä 5 äänellä, kolmanneksi Kate Quinnin Ruusukoodi 5 äänellä eli tasapeli Huuskosen kirjan kanssa! Neljänneksi valitsitte Katri Valan Katri Vala Kulkuri&näkijä 4 äänellä ja viidenneksi Koko Hubaran Bechi 2 äänellä.

Palkintoja luvattiin jakaa kolme, mutta nyt jaankin bonuksena neljännen. Lumimies toimi onnettarena kuten monta kertaa ennenkin. Voittajat valitsevat palkintonsa täältä Ensin valitsee voittaja, sitten toiseksi tullut etc. Valitun palkinnon kohdalle laitan 'varattu.' Toivon voittajien ottavan yhteyttä ja antavan ensisijaisen valintansa sekä toisen vaihtoehdon, jos oma suosikki onkin mennyt. Samalla ilmoitatte minulle postitusosoitteen. Minun s-postini on leenalumi@gmaill.com

Onnetar suosi tällä kertaa seuraavia:

Marja-Liisa

Sanna

Birgitta

Ripranie

Onnea voittajille♥ Kiitos kaikille osallistujille♥

Yhteystietojanne odotellen...

Leena Lumi

Täällä voitte muistella viime vuoden valintoja.

Muutos arvonta-aikaan!

Perinteinen Valitse Vuoden Kaunein Kansi -kisan arvonta-aika onkin su eli arvonta päättyy klo 12 sunnuntaina 24.10. Huomenna on muuten aivan liian kiireistä ja voi olla muillakin. Johonkin aikaan sunnuntai-iltapäivästä Lumimies toimii onnettarena.

Mukavaa viikonloppua♥

Leena Lumi

kuva Nea Siemann

Kuka hän olikaan, joka sanoi "ei yhtään muumimukia enää ja...."

 Kuka hän olikaan, joka sanoi "ei yhtään muumimukia enää ja antoi mukit kahta Iltapurjehdusta lukuun ottamatta tyttärelleen?" En minä ainakaan, enhän...Niin sitä sitten tuli Nuku hyvin mukit molemmille.

Ja mitä tämä joku tuntematon olento tekikään viime kevättalvena, kun Tykkylumi laukaisi kohtauksen.

Takalla näkyy olevan Wrendalen mukit kettu ja orava.

Kaikkein ihanin tähän asti Wrendalelta ovat minusta Rakastuneet pöllöt!

Once Snowy Day taitaa mennä kuusen alle...

Winter Mice menee eräälle  joka kohta syntyy...

Omat talvihiireni ovat vaikka yrttikäytössä. Pesemme muuten Wrendalen mukit käsin varmuuden vuoksi.

Ilona Pietiläinen on keksinyt laittaa oravamukiin kynttilän hienolla kukka-asetelmalla.

terveiset mukimaanikon ihmeellisestä maailmasta♥

Leena Lumi

Ympäri saarta kiertävä kaislikko on...

Ympäri saarta

kiertävä kaislikko on

tiheä aita

jonka seassa tuhat

tietä kuljettaa kotiin.

Pääsky piiloutuu

talvipäivänseisauksen

aikoihin naisen

kaulakuoppaan johon se 

laskee valon lepäämään.

Valo on kaiken 

aikaa liikkeessä: aamuin

se nousee ylös

ja iltaisin laskeutuu.

Pimeys on pysyvää.

Taivas räjäyttää 

väripaletin kirjon

mustalle yölle.

Ripustan revontulet

koristamaan kotini.

Tilhien parvi

tienvarren pihlajissa.

Minä tarjoan

punertavat marjani

huulillesi kun tulet.

-  Eija Aromaa -

Tankapyöräilijän talvi (ntamo 2014)

Kallio. Tankoja (ntamo 2013)

*****

Runokirjat Leena Lumissa