maanantai 25. elokuuta 2014

Eija Aromaa: Kallio. Tankoja

Olen jotenkin ollut aina ihastunut kirjastotäteihin. Kirjastotädit olivat läpi lapsuuden ja nuoruuden sellainen henkilöryhmä, jotka olivat kuin salaisia ystäviä, sillä he tiesivät, mitä luit, miten paljon luit ja mistä pidit erityisesti. Heillä oli myös aina tarjota lämmin hymy sekä kiehtovia lukuvinkkejä. Pienessä kotikylässä he myös pitivät huolen siitä, että kovana lukijana pääsin uutuuskirjajonoon ykköseksi eli heillä oli kirjavaltaa!

Olin aivan hirveän ilahtunut kun sain sähköpostia 'kirjastotädiltä', joka ei kyllä ole sanan perusmerkityksessä yhtään tätimäinen, kaikkea muuta, mutta kuitenkin kirjastovirkailija, joka merkitsee minulle aika paljon:

hei Leena!

kävin sattumalta sivuillasi kun etsin jotain muuta...kauniit sivut ja mielenkiintoisia kirjoja! olen kirjastossa töissä ja katsoin myös sillä silmällä ja siis hyvilläni. hurjasti olet lukenut ja jaksanut jakaa tietoja ja kokemuksia muille lukijoille, arvokasta! aika harvoin blogeista löytyy runoista mitään mutta sinulta löytyy. kiitos siitäkin.

kaikkea hyvää ja iloa bloggaamiseen ja muuhun elämään!

tervehtii

-eija (myös runoilijan roolissa)

Tästä alkoi sitten mielipiteiden vaihto tankarunoilija Eija Aromaan kanssa, jolta on vuonna 2013 ilmestynyt Kallio. Tankoja (ntamo 2013). Tankarunot olivat kovassa kurssissa omassa nuoruudessani ja muistan vieläkin ulkoa sekä japanilaisia että Sirkka Seljan tankoja. Olikin kiinnostavaa saada Eijan kirja, jonka olen nyt lukenut muutamaankin kertaan ja Hengitä sisko!  tanka on julkaistu jo sekä Lumissa että Lumikarpalossa, joka on runoblogini. Lisään runoon myös toisen säkeistön, jossa harmaa on puhallettu pois ja valo saa kaiken säihkymään: Käykää lukemassa!

Joku saattaa miettiä mitä on tanka? Se on vanhaa japanilaista viisirivistä ja tarkoille tavumäärille rakentuvaa runomuotoa, jota ainakaan minä en ole kohdannut vuosikausiin. Koska Eija laittoi tankakirjansa liitteeksi lehtileikkeen ikkuna -lehden sivusta, jossa Satu Grönroosin viikon vieraana Eija Aromaa jutussa Tankarunoilija saa inspiraation luonnosta, tiedän, että Aromaa siirtyi pitkästä vapaamuotoisesta runoudesta tankoihin ystävänsä ehdotuksesta. Ja näin hän Grönroosin haastattelussa:

"Ensin ajattelin, että muoto kahlitsee liikaa. Ihan kuin olisin laittanut sanoja vankilaan."

Jotain jäi kuitenkin itämään ja kokeiltuaan Aromaa syttyi tankalle:

"Innostuin niin, että ruokakaupassakin tavasin tankaa, se olikin kivaa."

Tästä innostuksesta sitten syntyi Aromaan esikoiskokoelma Kallio. Tankoja Eijan inspiraatiot syntyvät usein ympärivuotisen työmatkapyöräilyn tuloksena sekä runsaassa luonnossa liikkumisessa. Runo on tunnetila ja sitä on myös tanka, joten kun olen toistuvasti sanonut pitäväni luontoeroottisista runoista, minun tunnetilani luki Aromaata luontoeroottisena tankailijana. Mutta Kallion alku on muuta ja aika hauska:

1.
Voi hyvä Luoja
ota tavut pois päästä,
armahda minut.
Kaikki ruoka tankataan
- se ravitsee perhettä.

2.
Voi hyvä Luoja
ota tavut pois päästä,
armahda minut.
Teen ruokaakin tankaten
- lihon tolkuttomasti.

3. 
Sepelkyyhkyset
katsovat ikkunasta
kun minä tanssin
viuhkaten flamencoa
tankarunojen päällä.

Suosikkikirjailijakseen Eija mainitsee Kai Niemisen, runoilijan ja japanilaisen kirjallisuuden suomentajan. Sama täällä! Miten hauskaa, että sitten Eija kertoo toiseksi suosikikseen Bo Carpelanin, jonka proosa on minulle kauan ollut ilma, jota hengitän. Bon runouteen olen vasta matkalla...

Tämä on Eijaa:

Makaa nyt hetki 
aloillasi ja anna
minun painua
kuoppiisi joihin mahdun
niin ettei mitään jää pois.

Rommiruukusta
juopuneena keräilen
luumusatoa.
Tallennan kätkettyjä
kipuja kuin kiviä.

Kävelen pitkin
metsikön reunustamaa
tietä sinua
etsien kuin marjoja
pitkän talven varalle.

1.
Nousen kun kuulen
syksyn pimeän kutsun.
Yö vispaa pilvet
valkoiseksi vaahdoksi
kuin tarjoaisi latten.

Tilhien parvi
tien varren pihlajassa.
Minä tarjoan
punertavat marjani
huulillesi kun tulet.

Eijan tankojen tahdissa kuljemme kesästä syksyyn. Ihastelemme kirjan kaunista kantta, joka on Anna Ekströmin akvarelli, inspiroimme Aromaata vinkkaamalla kirjabloggaajien Kirjankansirunot -haasteeseen, sillä nehän ovat melkein kuin tankoja ja lopuksi:

Taivas räväyttää
väripaletin kirjon
mustalle yölle.
Ripustan revontulet 
koristamaan kotini.

Suosittelen♥

*****

Runokirjat Leena Lumissa

28 kommenttia:

  1. Minäki ihailin tuota kirjan kantta, tavattoman kaunis. Ja ihailen myös haiku- ja tankarunoilijoita, sillä minusta ei ole laskemaan tavuja. Arvostan kovasti sitä, että jokus saa kiteytettyä ajatuksensa jalokiviksi. Ja ihailen myös Kai Niemistä, josta katsoin mielenkiintoisen dokumentin taannoin Teemalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, se on upea, mutta niin on myös Murretut päivät kansi. No ei minustakaan, sillä kun katsoin tuota leikkimielistä kirjansirunohaastetta, huomasin, että mitään malttia olisi laskemaan tavuja: Tämä on yhtä vaativaa kuin bonsaipuun kasvatus ja siinä en ole ikinä onnistunut, mutta voinhan niitä silti ihailla.

      Kiteyttäminen on jotenkin niin arvokasta. Kun rönsyää, tulee joskus se kirkas hetki, että pysähdy ja poista edes kaikki sidesanat ja kokeile, miltä se tuntuu sitten.

      Olen huomannut, että minulla on ihan tietty kausi Niemisellä, josta erityisesti pidän, mutta sitten siitä sitäkin enemmän. Voi!, joka päivä pitäisi lukea tarkaan, mitä Teemalta tulee. Muistaakseni sieltä tuli se Siri Hustvedtin haastattelukin...

      Poista
  2. Kirjaston työntekijät ovat tärkeitä tyyppejä monen elämässä, samoin kaikki ne, jotka kirjojen parissa antavat kirjasiivet seuraaville kannettavakseen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen Kirahvi, he ovat ja miten hassua, että minusta tuntuu vieläkin siltä, että kun menen kirjastoon, siellä on se mukava kirajstotäti, jolla ei ikinä ole huonoa päiväää ja jonka kanssa minulla on kuin jotain yhteistä.

      Lukemisen autuuden levitys synnyttää uusia kirjasiipiä ♥

      Poista
  3. Kirjastotädit ihania. Mulla on oma kirjastotäti, ihan sellainen yksi läheisimmistä ihmisistä. Setäni vaimo, jolle kerron kaikki ilot ja surut. Lapsuus mökillä oli onnellinen, kun hän raijasi laukkukaupalla kirjoja luettavaksi kesäpäivien iloksi. Mökillä ei kavereita ollut, mutta oli kirjat kavereina. <3

    Kiva postaus.<3

    Halauksia Tiialta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, he ovat. Oi, sinullahan on ihan superioria! Kaikki kirjoja raahaavat tädit ovat Valonkantajia. Minulla sama mökillä: Uiminen ja kirjat, siinä se oli niin kauan kuin ei annettu vielä jäädä kotiin yksin viikonlopuiksi.

      Kiitos ♥

      Halit Leenalta

      Poista
  4. Minä tunnen myös monta kivaa kirjastopoikaa ja -miestäkin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, niin, meilläkin kotopitäjässä, vuorottelija oli kirjastosetä ♥

      Poista
  5. Kiitos esittelystä, tämä oli mennyt minulta ohi. Hyvän näköisiä runoja, pitää hakea kirjastosta.

    Muista nykyrunoilijoista tankoja kirjoittaa ainakin Arto Lappi. (Ja minä joskus. :)

    P.S. Kai Nieminen on paras! Samoin tietysti kirjastontädit, joita minulla on lähipiirissäkin (äiti ja sisko).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka. ole hyvä. Ota samantien sitten myös Aromaan uusin eli alkuvuodesta ilmestynyt Tankapyöräilijän talvi.

      Kiitos vinkistä, en tiennytkään. Ja sinä myös: Waude!

      Monelle Kai Nieminen on varmaankin paras. Minä luen runoutta niin paljon, että minulla on monta parasta. Ei päivää ilman runoa.

      Epistä, epistä eli olen ihan kade nyt;)

      Poista
    2. Eikä, toinenkin kokoelma ja vielä noin hauskasti nimetty! Tankapyöräilijän kyytiin taidankin ensin hypätä, näyttää olevan paikalla lähikirjastossa.

      Minä olen runofanina vasta noviisi, mutta on minullekin ehtinyt kertyä jo monta parasta. Nieminen on yksi uusimmista ihastuksista. Katsoin alkuvuodesta tuon Kirjailijattaren mainitseman dokumentin, ja nyt hyllyssä on Niemisiä pitkä rivi (enimmäkseen poikaa mutta pari isänkin teosta).

      Arto Lappia suosittelen lämpimästi, hän on julkaissut useita kokoelmia ja seuraava (Kärpäshäiriö) on tulossa pian. Lisäksi hyvistä lyhytrunoilijoista pitää mainita Niklas Salmi, joka kirjoittaa enimmäkseen kolmirivisiä. Hänen esikoiskokoelmansa Siipimobiili ilmestyi viime talvena.

      Poista
    3. Pekka, otaksun, että talviset tankat ovat myös minulle tulossa...

      Minä taas runojen suurkuluttaja, mutta Niemisen kanssa noviisi. Joskus muistan lukeneeni Pertti Niemistä. Toistan itseäni, mutta Teeman ohjelmat pitäisi jaksaa tsekata etukäteen. Aila Meriluodosta olen nähnyt hienon haastatteluohjelman kahteenkin kertaan.

      Kiitos vinkeistä!

      Poista
  6. Tankat ovat ihastuttavia.
    Niissä on rakenne, joka pitää niitä kasassa ja sisältö voi sitten rönsyilläkin. Siitä tulee mieleeni barokkipuutarhat, jotka ovat säännöllisiä ja pensasaidat hyvin leikattuja. Niiden sisältä sitten röyhähtää monia värikkäitä ja villejä ihanuuksia.
    Rakastuin tuohon Hengitä siskoni - runoon. Siinä on kaikki oleellinen ja se on hyvin tasapainossa. Varmasti lainaan sitä johonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, samaa mieltä.

      Täydellinen vertaus!

      Se on omakin suosikkini: Pitää kirjoitta seinäkalenterin sivulle joka kuukauden kohdalle. Se toimii hyvin tankna, mutta se on myös hyvin voimaannuttava ja kaiken huipuksi, jos oikein tarkkoja ollaan, me hengitämme väärin ellemme muista joogahengittää.

      Poista
  7. Tästä postauksesta tuli taas nuoruusvuodet mieleen. Silloin luin Tuomas Anhavan ja Bo Carpelanin kääntämiä tankarunoja. Ja runoja ylipäätään tosi paljon. Koskettavimmat tuli kopioitua vihkoon, jonka kävin äsken kaivamassa esiin tämän postauksen innoittamana. Eija Aromaa ja hänen runonsa ovat uusi tuttavuus. Kiitos tästä esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, sama täällä. Teinikalenteri toisensa jälkeen ja muutkin vihot täyttyivät tankoista. Muitakin runoja myös, Minä just sun innoittaman kaivoin yhden vihon laatikon pohjalta. Ole hyvä.

      "Älä hymyile
      kuin vehmas vuori pilven
      ylittäessa.
      Kaikki arvaavat, että olemme
      rakastuneet."

      Otomo No Sakanoe

      Poista
  8. Hei, voinko lähettää sinulle sähköpostia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuisero, ole hyvä vain: leenalumi@gmail.com

      Poista
  9. Kirjjastotädit ovat aarteita, tiedän sen!

    Tankoja -Oi, rakastan niitä -myös niiden kirjoittamista... Pitäisi taas!

    Kiitos tästä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ehdottomasti!

      Minä myös. Olen tänään lukenut eräitä:

      "Saapunetko vai /luokses tulisinko ma/ lemmensariaana?/ Mietteissäni nukahdin,/ oveni jäi auki kai."

      - Ishikawa Takuboko -

      Oooh, nyt minä jään odottamaan sinun tankojasi!

      Ole hyvä♥

      Poista
  10. Todella kaunis kansi.
    Mä tykkäsin pienenä tehdä akvarellejä (tykkäisin vieläkin, mutta enää en osaa!). Mun ala-asteen ope opetti tekniikkaa niin hyvin, että inhoamani valuvat ja sotkeentuvat vesivärit väistyivät ja tilalle tuli into akverellitöihin. Sama opettaja opetti meille myös tankarunoja. Tykkään niistä, parhaimmillaan kristallisia kiteytymiä, hiottuja timantteja. Olen tykännyt myös itse kirjoittaa niitä, ehkä se tavujen laskeminen tuo jotain järjestystä ja sopivaa sääntöä mun säännöttömyyteen.;) Mutta täytyy myöntää, etten ole tainnut juurikaan kirjoittaa tankarunoja muulloin, kun on "ollut pakko" eli koulussa ja muutamassa muussa ohjatussa tilanteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, eikö vain. Arvasin, että kiinnität kuvataiteilijana huomiota tuohon kanteen;) Minäkin kaipaan akvarelliaikoja, mutta jätin kaiken kuvistelun kirjoittelun takia. // Monet kuvaamataidonopettajat ovat monipuolisesti lahjakkaita eri aloilla. Omani suuntauti eläkkeellä teatteriin...ja musikaaliohjaajaksi.

      Minusta maailman kristallisinta on se yksi Bolta, jonka lähetit minulle. Se ehkä tulee olemaan vielä jossakin...Ja se kirja, sitä alan etsiä ihan kohta,

      Minun luonteeni ole liian levoton tuhkimo synnyttääkseen itse tankoja, mutta osaan ihailla niitä muilla.

      Poista
    2. Mutta katsos ,sinussa on muutoin järjestelmällisyyttä ja suunnitelmallisuutta (ainakin huimasti enemmän kuin mussa), niin ehkä siksi tankarunojen kirjoittaminen olisi kahlitsevaa, ei sinulla ole tarvetta tiukkaan muotoon runojen kirjoittamisessa!;) Muuten, kun jossain kerroin sulle, etten ole kirjoittanut runoja aikoihin, niin tajusin sitten, että jos kirjoittaminen on vähentynyt, niin kuvis lisääntynyt.

      Kun saat sen Bon kirjan, käsissäsi on lisää kristallia, lupaan.

      Musikaaliohjaustasi odotellen!:)
      Sanna (blogger kieltäytyy tomimasta googleprofiilinin kanssa)

      Poista
    3. Sanna, miten minusta tuntuu, että alan onnistua karistamaan kaikkea järjestelmällisyyttä yltäni yksintein perfektionismin kanssa! Minulla ei henkisesti olekaan tarvetta mihinkään, missä on rajoja. Sinähän olet sitten oikealla tiellä, sillä kuvis on painanut vaakakupissasi eniten - tähän asti.

      Ostan/tilaan sen itselleni joululahjaksi.

      Musikaaliohjaaja on entinen kuvaamataidon opettajani, minä olen vain musiikista nauttija.

      Bloggerilla on menossa taas diivaviikot eli hakee huomiota hinnalla millä hyvänsä;)

      Poista
    4. Oho, kuinka huolimattomasti luin. Varmaan kuvittelin mielessäni, kuinka olet saanut vision kuin salaman kirkkaalta taivaalta ja nähnyt edessäsi suuren tanssikohtauksen ja todennut: tämä puuttuu suomalaisilta musikaalilavoilta!;)

      Poista
    5. Sanna, mieluusti soisin olevani noin energinen, mutta kun...Saan kyllä liiankin usein 'suuria visoita', mutta armaani on Järki, joka osaa kyllä toppuutella, vaan ei ihan aina;) Odotas vähän...

      Poista
  11. Tankat ovat kiehtovia runoja. Varsinaista aivovoimistelua, kun yrittää kirjoittaa niitä ja saada säkeisiin sanoman. Kirjastotädeistä; ylpeänä kerron, että poikani on kirjastotäti. Äitini ylipuhui aikoinaan kirjastotädin ja niin sain kortin jo kuusi vuotiaana, kun raja oli seitsemässä ikävuodessa. Siitä lähtien ja jo sitä ennen olen viihtynyt kirjastoissa. Kuin kotiin menisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, juuri näin. Oi, miten hurmaava ammatti pojallasi onkaan!

      Sama täällä. Miten en ole vieläkään saanut tehtyä juttua upeasta kirjastostamme...

      Poista