Eija Aromaa: Kallio. Tankoja

Olen jotenkin ollut aina ihastunut kirjastotäteihin. Kirjastotädit olivat läpi lapsuuden ja nuoruuden sellainen henkilöryhmä, jotka olivat kuin salaisia ystäviä, sillä he tiesivät, mitä luit, miten paljon luit ja mistä pidit erityisesti. Heillä oli myös aina tarjota lämmin hymy sekä kiehtovia lukuvinkkejä. Pienessä kotikylässä he myös pitivät huolen siitä, että kovana lukijana pääsin uutuuskirjajonoon ykköseksi eli heillä oli kirjavaltaa!

Olin aivan hirveän ilahtunut kun sain sähköpostia 'kirjastotädiltä', joka ei kyllä ole sanan perusmerkityksessä yhtään tätimäinen, kaikkea muuta, mutta kuitenkin kirjastovirkailija, joka merkitsee minulle aika paljon:

hei Leena!

kävin sattumalta sivuillasi kun etsin jotain muuta...kauniit sivut ja mielenkiintoisia kirjoja! olen kirjastossa töissä ja katsoin myös sillä silmällä ja siis hyvilläni. hurjasti olet lukenut ja jaksanut jakaa tietoja ja kokemuksia muille lukijoille, arvokasta! aika harvoin blogeista löytyy runoista mitään mutta sinulta löytyy. kiitos siitäkin.

kaikkea hyvää ja iloa bloggaamiseen ja muuhun elämään!

tervehtii

-eija (myös runoilijan roolissa)

Tästä alkoi sitten mielipiteiden vaihto tankarunoilija Eija Aromaan kanssa, jolta on vuonna 2013 ilmestynyt Kallio. Tankoja (ntamo 2013). Tankarunot olivat kovassa kurssissa omassa nuoruudessani ja muistan vieläkin ulkoa sekä japanilaisia että Sirkka Seljan tankoja. Olikin kiinnostavaa saada Eijan kirja, jonka olen nyt lukenut muutamaankin kertaan ja Hengitä sisko!  tanka on julkaistu jo sekä Lumissa että Lumikarpalossa, joka on runoblogini. Lisään runoon myös toisen säkeistön, jossa harmaa on puhallettu pois ja valo saa kaiken säihkymään: Käykää lukemassa!

Joku saattaa miettiä mitä on tanka? Se on vanhaa japanilaista viisirivistä ja tarkoille tavumäärille rakentuvaa runomuotoa, jota ainakaan minä en ole kohdannut vuosikausiin. Koska Eija laittoi tankakirjansa liitteeksi lehtileikkeen ikkuna -lehden sivusta, jossa Satu Grönroosin viikon vieraana Eija Aromaa jutussa Tankarunoilija saa inspiraation luonnosta, tiedän, että Aromaa siirtyi pitkästä vapaamuotoisesta runoudesta tankoihin ystävänsä ehdotuksesta. Ja näin hän Grönroosin haastattelussa:

"Ensin ajattelin, että muoto kahlitsee liikaa. Ihan kuin olisin laittanut sanoja vankilaan."

Jotain jäi kuitenkin itämään ja kokeiltuaan Aromaa syttyi tankalle:

"Innostuin niin, että ruokakaupassakin tavasin tankaa, se olikin kivaa."

Tästä innostuksesta sitten syntyi Aromaan esikoiskokoelma Kallio. Tankoja Eijan inspiraatiot syntyvät usein ympärivuotisen työmatkapyöräilyn tuloksena sekä runsaassa luonnossa liikkumisessa. Runo on tunnetila ja sitä on myös tanka, joten kun olen toistuvasti sanonut pitäväni luontoeroottisista runoista, minun tunnetilani luki Aromaata luontoeroottisena tankailijana. Mutta Kallion alku on muuta ja aika hauska:

1.
Voi hyvä Luoja
ota tavut pois päästä,
armahda minut.
Kaikki ruoka tankataan
- se ravitsee perhettä.

2.
Voi hyvä Luoja
ota tavut pois päästä,
armahda minut.
Teen ruokaakin tankaten
- lihon tolkuttomasti.

3. 
Sepelkyyhkyset
katsovat ikkunasta
kun minä tanssin
viuhkaten flamencoa
tankarunojen päällä.

Suosikkikirjailijakseen Eija mainitsee Kai Niemisen, runoilijan ja japanilaisen kirjallisuuden suomentajan. Sama täällä! Miten hauskaa, että sitten Eija kertoo toiseksi suosikikseen Bo Carpelanin, jonka proosa on minulle kauan ollut ilma, jota hengitän. Bon runouteen olen vasta matkalla...

Tämä on Eijaa:

Makaa nyt hetki 
aloillasi ja anna
minun painua
kuoppiisi joihin mahdun
niin ettei mitään jää pois.

Rommiruukusta
juopuneena keräilen
luumusatoa.
Tallennan kätkettyjä
kipuja kuin kiviä.

Kävelen pitkin
metsikön reunustamaa
tietä sinua
etsien kuin marjoja
pitkän talven varalle.

1.
Nousen kun kuulen
syksyn pimeän kutsun.
Yö vispaa pilvet
valkoiseksi vaahdoksi
kuin tarjoaisi latten.

Tilhien parvi
tien varren pihlajassa.
Minä tarjoan
punertavat marjani
huulillesi kun tulet.

Eijan tankojen tahdissa kuljemme kesästä syksyyn. Ihastelemme kirjan kaunista kantta, joka on Anna Ekströmin akvarelli, inspiroimme Aromaata vinkkaamalla kirjabloggaajien Kirjankansirunot -haasteeseen, sillä nehän ovat melkein kuin tankoja ja lopuksi:

Taivas räväyttää
väripaletin kirjon
mustalle yölle.
Ripustan revontulet 
koristamaan kotini.

Suosittelen♥

*****

Runokirjat Leena Lumissa