Joka elokuu olen Bessun eli Annen kanssa istunut tähän pöytään.
Joka elokuu olemme käsitelleet menneet ja tulevat.
Joka elokuu olemme syöneet kuin suuriruhtinattaret
Siinä Yhdessä Paikassa ja myös tietysti nauttineet hyvistä viineistä.
Joka elokuu aloitamme kuin uuden ajanlaskun, käsittelemme murroksia, katsomme toisiamme silmiin ja
nauramme niin kuin nauretaan hänen kanssaan, vain hänen, jonka kanssa on myös itkut itketty. Luin jostain, että syvin luottamuksen osoitus ystävyydestä on, kun voi itkeä toisen nähden. Minä olen surun hetkellä kuin simpukka ja sulkeudun vaarallisesti, mutta Bessun kanssa olen itkenyt muutamat tragediat puhtaiksi. Bessun kanssa on, kuten sanoo Pam Brown:
"Vanhoilla ystävillä on mukavaa yhdessä - ei kilpailua, ei teeskentelyä. He kasvavat läpi elämän täsmälleen samaa vauhtia."
Me jaamme niin paljon...hevoset, koiruudet, lukemisen, alpit, Salzburgin, mielettömän rakkauden kotisaareeni, joka on ollut myös Bessun kotisaari aikanaan, sama vahva kyky empatiaan, sama hullu huumori, joskus levottomia tuhkimoita, joskus kaksi villiä, jotka tanssivat harjukaupungin kadulla kun soi Mamba ja Lauantai-ilta. Jopa karaokeen B. on saanut minut vokoteltua...Oi, sen haluan unohtaa!
Välillä nauramme itsellemme enemmän kuin millekään muulle. Tosipaikan tullen toinen saapuu kuin tähdenlento ja siitä säihkeestä ovat saaneet osansa myös lapsemme.
Nyt kun iso murros iski minuun, päätimme viettää tapaamisen meillä hyvin rennoissa merkeissä eli emme laittaneet edes ruokaa, vaan Bessu toi pizzat ja minulla oli määrä olla olutta kylmässä, vaikka en sitä yleensä edes nauti kuin Savonlinnassa muikkujen kera. Ehkä tämä oli nyt myös sitten meidän tämän suven Savonlinna.
Marimekon Kevätleikki-kuosi pöytäliinana ja sitten vain
paras ystävä istumaan pöytään ja murroskäsittely alkakoon. Huomatkaa, miten terassimme alkaa olla ruokakatoksen kohdalta kuin lehtimaja....eli jos tulee hyvä ruska, lupaan kuvia.
Tässä viime vuodelta
Kuten
täällä lupasin, meillä oli pizzaa ja
olutta, joka nyt just tässä kuvassa näyttää maistuvan tölkistä suoraan paremmalta kuin lasista. Mitä väliä: Tämä on meitä!
"Kasa CD-levyjä. Espressokahvia. Paljaat jalat ja ikivanhat farkut. Perunalastuja ja popcornia. Asiasta toiseen hyppelehtivä keskustelun virta. Sade hakkaa ikkunaan. Ystävyys." (Pam Brown) Unohdinko kertoa, että olemme kaksi maailman jouluhulluinta. Minä kannan joulua sydämessäni kautta vuoden ja hyräilin kerran helteellä marketin hyllyjen välissä ajatuksissani joululaulua. Siihen joku herra, että
'kuulostaapa hauskalta näin suvella'. Hävetti! Herrahenkilö vain nauroi.
Bessu oli nähnyt järkyttävän painajaisen: Hän oli muka voinut unohtaa joulun. Viimetipassa hän sen sitten muisti, mutta ei ehtinyt ostaa kellekään lahjoja, paitsi lapsenlapselleen ruman, ikikestävän haalarin. Hän heräsi painajaisesta kasvot kyynelistä märkinä, mutta todella helpottuneena eli se paha olikin vain unta ja joulu turvallisesti tulossa, sillä onhan vasta elokuu.
Jälkiruoaksi nautimme suven viimeisiä mansikoita kera mansikkakuoharin. Piti katsoa elokuvia, niitä uusia, joita
täällä esittelin, mutta ei me raaskittu. Me juteltiin ja juteltiin. Saunottiin ja sitten istuttiin puutarhassa vilvoittelemassa. Hyvä keskustelu, hyvä hiljaisuus, siitä tuntee ystävän. Ilta putosi ja palasimme terassille. Nautimme loput pizzat kera viinin kynttilän valossa elokuun hellässä pimeässä.
Oli aivan hiljaista. Lintukaan ei narahtanut. Viimeinen valo laskeutui Päijänteeseen ja istuimme aamuyhteen jutellen lämpimät fleecepusakat päällä. Suussa maistuivat naurun ja yön dolce irlantilaisin maustein. Murros tuli käsiteltyä ja menimme nukkumaan entistä vahvempina ja se uni oli hyvää ja syvää.
Se, mikä oli casen tulos, tulee ulos kahdessa osassa: Toinen osa tänä vuonna ja toinen ensi vuoden kesäkuussa. Ei mitään vakavaa, sillä tiedättehän, että jaan kanssanne käytännössä melkein kaiken ja vakavat ladataan heti.
Toivon kaikille yhtä tosi, tosi hyvää ystävää. Minäkin olen aika herkkähipiäinen (hitsi!, myönsinkö tämän todella;), mutta yhdyn taas Pam Brownin sanoihin:
"Vain ystävä saa sanoa: Minähän sanoin sinulle."
Muistattehan tämän nutun, jonka mm. ostimme
kevään 2013 matkallamme. Eräs nuori nainen odotti silloin vauvaa ja nyt
Bessu on Oma! Kuvassa isoäiti 40+ ja tyttärentytär Alexandra.
Joka elokuu...
Love
Leena
Feeling Good
Railin mainion kommentin yllyttämänä en voi olla julkaisematta tätä kuvaa, jonka olen vienyt tiedostooni nimellä 'Bessu ja minä sitten joskus...' Waude, kun miettii, että olisi vielä villi ja hulvaton, nauraisi niin, että vedet silmistä juoksee, vaikka mittarissa olisi vuosia mitä, se vasta olisikin jotakin!
Ihana postaus. Kiva taas lukea siivu sinun elämästä. Kyllä ystävät ovat kaikki kaikessa. Eilen juuri järjestimme 50-v yllätysjuhlat ystävälle, minä sain toimia huijauskomiteana ja keksiä kaikkea ohjelmaa ystävälle, jotta juhlat saatiin salaa järkättyä hänelle.
VastaaPoistaIhanaa sunnuntaita Leena.
Terkuin Tiia http://minakokeski-ikainen.blogspot.fi/
Tiia, kiitos. Kyllä minä olen yli viiden vuoden aikana tuonut tänne vaikka mitä yksityisyyttäkin, mutta pääosin tietty kirjoja. "Yksikin hyvä ystävä pitää pimeyden loitolla", sanoi joku tuntematon.
PoistaMinä taas järkkäsin vierailleni yllärit kun oli mun pyöreät, mutta tarina on pitkä. Juhlien teema oli kuitenkin hippibileet;)
Ilmeisesti yllätys onnistui. Onkohan sulla blogissa lisää infoa...
Kiitos samoin, Tiia.
Ihana ystävyys:) Ja ihana paikka juhlia sitä:) OI tuota terasianne,miten ihana se onkaan ,nyt vielä enemmän kun tuo vihreä ikäänkuin tekee siitä vieläkin kauniimmman.
VastaaPoistaJa suloinen tuo pikku Alexandra:)
Jael, eikö vain. Sinäkin olet ystäväni. Siitä tulee lehtimaja;) Toivottavasti talvi kohtelee hellästi tuota villiviiniä, että se vain runsaantuisi. Alapuolelta nousee sitten köynnöshortensiaa, mutta ei se ikinä noin voi tuolta katosta riippua, kun se on jäykempi kasvi, mutta se somistaa terassimme seiniä ja näkyy jo vähän reunan ylikin.
PoistaHän on, hän on, kuten eräs toinenkin pikkuinen;)
<3
VastaaPoistaKatarooma: ♥♥♥
PoistaKaunis lehtimaja on jo parvekkeen kaunistus ja varjo.
VastaaPoistaTraditiot ovat paikallaan ystävien kesken, joskus on irrotauduttava arjen rutiineista.
Arleena, tuo Sungrade katos on peltiä ja meistä aivan napakymppi meille, kun emme niin niistä valokatteista perusta. Tästä voi tulla vaikka kuinka ihana, jos talvi ja lumi sallii. Nyt mietin pieniä ledvaloja noiden köynnösten joukkoon...Kiitos.
PoistaIhminen tarvitsee myös traditioita, kuten vaikka joulua ja sitten jotain ystävän kanssa, josta tulee aikaa myöten rakas tapa.
Moi.
VastaaPoistaYstävyys on tärkeä asia ja tässä aivan selvästi parhaimmillaan. Olette molemmat onnekkaita. Ystävyys on juuri parasta sellaisenaan kuin kirjoitit - siinä oli kiteytettynä ystävyyden tärkeimmät ominaisuudet. En löydä lisättävää.
Lämpöisin terveisin
PikkuMyy
Moi!
PoistaTämä on onni. Ei voi pitää itsestäänselvyytenä."Yksikin hyvä ystävä pitää pimeyden loitolla." Tämän on sanonut joku tuntematon,
Toivon sinulle ystävää kuin minulle on Bessu.
Kiitos samoin!
Mymmeli
Ihana pöytäliina ja muutenkin kaikin puolin gemütlich.
VastaaPoistaAllu, kiitos. Minä olen ollut koko ikäni marimekkolainen. Välillä kaikki mitä puin ylleni oli Marimekolta, nyt vain se yksi päärynämekko harjukaupunki-kirjan henkeen, mutta jokainen esiliina, patalappu ja monet liinat ovat Marimekosta. Tämä Kevätleikki-kuosi sekoitti pääni muutama vuosi sitten eli tätä löytyy muunakin kuin pöytäliinana ja tämän kuosin esiliina matkasi mm. erään ruokabloggaajan mukana Israeliin;) Jopa keltainen näyttää hyvältä kahden sortin vihreän ja turkoosin kera.
PoistaVanhat ystävät ovat elämän suola. Pitääkin heti pirauttaa lomansa lopettaneelle ystävälle. Hän on varmaan pikkusen alamaissa töiden alettua. Kiitos
VastaaPoistaRiitta, ehdottomasti näin. Pam Brown: "Ystävä tietää sinusta kaiken ja rakastaa sinua siitä huolimatta."
PoistaMuistappa soittaa ja keksi jotain kivaa, jota voitte tehdä vaikka ensi tai tulevana lauantaina. Meillä Bessun kanssa lokakuun keikka Kodin Ykköseen lounaineen on yksi kiva juttu. Jouluratsastus toinen. Ja kolmas on...
Ole hyvä ja kiitos.
Kaunis ystävyyden ylistys. Noin se juuri on.
VastaaPoistaCheri, ja murroksen purkua...Tätä se on. Kiitos.
PoistaKiitos, Leena! Näen kauas tulevaisuuteen: teidät jo villeinä mummoina nauramassa vastakkain kyynelet silmissä, sillä vanhoille tulee kyynel silmään nauraessa. Ihania olette!
VastaaPoistaRaili, ole hyvä. Nyt sinä taas yllytit minua: Katso uudelleen jutun loppu;)
PoistaKiitos ja kiitos samoin! Messuilla varmaan tavataan kuoharin äärellä...
Siitä pidämme kiinni! Ja voi hurja, juuri tuon kuvan näin mielessäni, vaikka en ole sitä koskaan aiemmin nähnyt. Juuri noin <3
VastaaPoistaTotta totisesti pidämme! Takuulla arvasit, että olen yllytyshullu;) Heti kun sinä kirjoitit kauas tulevaisuuten katsomisesta, minä muistin tämän kuvan. Toivotaan se todeksi!
Poista♥
Tuollaiset vanhat ysvät ovat kuin viini , humalluttavaa tunteilua, läheisyyden lämpöä ja parasta sinä tunnet minut ja minä sinut ei selityksiä. Arvokasta ja ♥
VastaaPoistaSirkkis, eikö vain. Ystävyyden ihanaa humalaa! Tosiaankin: Ei tarvitse selitellä mitään. Sen on sitä ja ♥
PoistaKauniimmin ei ystävyyttä voisi kuvata. Mitäpä tuohon lisäämään.
VastaaPoistaBetween, kiitos.
PoistaIhana kirjoitus josta minulle tuli kuitenkin haikea mieli. Tuollaisesta ystävyydestä minäkin haaveilen. Kuitenkin välit vanhoihin ystäviin on katkenneet ja uusia ystävyyksiä tuntuu olevan vaikea näin aikuisena enää solmia. Kaikilla kun on jo ne vanhat rakkaat ystävät. Mutta ehkä minäkin vielä itselleni ystävän löydän jonka kanssa viettää juuri kuvailemasi kaltaista aikaa. <3
VastaaPoistaAnonyymi, kiitos ja toivon, että saan sinuun hiukan toivoa. Minullakin ovat vuosien ja pitkän välimatkan myötä monet teiniajan ystävät kadonneet ja voihan olla, että heidän kanssaan ollaan voitu kasvaamyös eri suuntiin.
PoistaTämä ystävyys oli erikoinen sattuma ja erikoisimmaksi sen tekee se, että tämä on kestänyt jo melkein yhtä kauan kuin avioliittoni;) Luottamus on täydellinen ja jopa viimeinen tahtoni (my last wil) on Bessulla. Ja sitten se, että voi puhua ja olla oma itsensä, tai olla hiljaa ja sekin tuntuu hyvältä.
Olen samaa mieltä kuin sinä, että aikuisena on vaikea löytää uutta sieluystävää, mutta onko se mahdotonta? Siitä paljon kirjoitetaan, mutta onko se totta? Vai ovatko kaikki aikuiset jo niin varattuja myös ystäviensä puolelta, että ei ole tilaa uudelle sieluystävälle? Tee jotain. Älä heitä kirvestä kaivoon. Ja yrittänyttä ei laiteta. Voi kuulostaa kliseeltä, mutta minusta on joskus hyvä lähteä omasta kodistaan ulos ilman aviopuolisoa vaikka uuteen harrastukseen (työväenopistot, matkat, ratsastus issikoilla, kuorot,...mitä kaikkia niitä nyt onkaan), ei voi olla totta, että siellä ei kaksi yksinäistä toista tunnistaisi. Jos ei muu auta, laita ilmoitus lehteen ja ala odottaa kirjeitä. Voihan sitä hakea ystävääkin yhtä hyvin kuin jotkut hakevat puolisoa. Kun olet aikasi valinnut ja käynyt jännittävillä ystävätreffeillä, löytyy se oikea, jonka kanssa kemia toimii ja alatte rakentaa yhteisiä muistoja, joista voit sitten kirjoittaa vaikka minulle.
Et ole ainoa, joka on yksin, sillä yksinäisyydestä tai ystäävn puutteesta on tullut aikamme uusi vaje. Ystäväköyhyys on totta. Mutta oletko miettinyt koskaan sitä, että ne monet joilla näyttää olevan paljon ystäviä, eivät ehkä omista yhtäkään lähiystävää, vaan kyseessä nykyelämän vaatima verkostoituminen, johon niin monet lähtevät tyhjänpäiväisiä puolituttujen kanssa lätisemään. He jatkavat sitä vuodesta toiseen, sitä pinnallista elämää, kun sinä ehkä jo istut ystäväsi kanssa jossain kivassa paikassa pöydässä, jossa palaa kynttilä ja nautitte hyvää viiniä ruokaa odottaen ja katsotte toisianne silmiin ja se tuntuu niin paljon paremmalta kuin mikään muu. Sitä nyt sinulle toivon sydämestäni ja päätän sitä myös ajatella niin paljon, että se muuttuu todeksi ♥
Kivat kuvat, Leena! Ja tuo viimeksi lisäämäsi on ihan yliveto ... new friends, niinpä!
VastaaPoistaYstävyys syvenee vuosien myötä. Itselläni on vanhin ystävä opiskeluajoilta, yli neljänkymmennen vuoden takaa. Vanhojen ystävien kanssa ei tarvitse paljon selitellä, kun tuntee toisensa niin hyvin.
Marjatta, kiitos! No kun Rail yllytti...;) Niin katsos kun ei muista, että toinen on se vanha ystävä etc.
PoistaMinulla oli monta ystävää 40 vuoden takaa juhlimassa, kun täytin pyöreitä ja eräs entinen opettajani meilasikin minulle, että harvalla on noin. Minä ajattelinkin, että olen onnekas, mutta olla likiystävä, veriystävä, hengittää samaa ilmaa, sitä teen vain muutaman kanssa ja kuten arvaatkin, he ovat niitä joiden kanssa saan olla minä itte ja he minun kanssani. Pam Brown on sanonut siitäkin hienosti, mistä tuollainen ystävyysliima muodostuu: "Ystävillä, jotka ovat yhdessä käyneet läpi vaikeita aikoja, on yhteys, jota ulkopuoliset eivät voi koskaan ymmärtää." Täytyy muistaa, että on käyty yhdessä läpi myös tosi vaikeita asioita ja silti, silti se vain kestää, ystävyys.
Niinhän se juuri on, ystävyydessä laatu on määrää tärkeämpi.
PoistaTässä saattaa olla jonkinlainen sukupuoliero. Monet miehet - ja varsinkin nuoret miehet - tykkäävät ola porukoissa. Minä en jaksa sellaista yhtään. Tiedän, että olisi hyvä pitää yhteyttä myös vähemmän tärkeisiin ihmisiin eli tuttaviin. Tuossa seuraavassa kommenttivastauksessasi Valkoiselle Kirahville sanot, että kirja voittaa pinnallisen keskustelun jossain seurueessa - sama täällä! Ja yksinolo on myös aivan ihanaa, omassa hyvässä seurassa ;)!
Marjatta, ehdottomasti näin.
PoistaVoihan se olla niinkin, mutta sitten on niitä, jotka katsovat verkostoitumisen olevan niin tärkeää, että sen alttarille laitetaan kaikki. sanomattakin on selvää, että tuollainen pintaliito ei minua kiinnosta. Sitä on pakosta tullut koettua ja se ei ollut mun juttu yhtään.
Ehkä miehet sitten ovat enemmän joukkuehenkisiä...ainakin urheilussa.
Minäkin tiedän sen, mutta kun sitä energiaa en löydä, vaan annan sen ajan mieluummin kirjalle tai puutarhalle.
Täysin samaa mieltä.
No, seuraavassa kirjassa, joka tulee blogiini, on tällainen sitaatti:
"Esterhän karttoi tylsyyttä, oli aina karttanut. Hän kärsi mieluummin kuin ikävystyi, oli mieluummin yksin kuin puhui joutavia seurassa. Ei hänellä ollut mitään jutustelijoita vastaan, he vain veivät liikaa voimia. Joutavien puhuminen uuvutti hänet." Lena Anderssonin kirjasta Omavaltaista menettelyä
Minäkin viihdyn yksin, mutta on myös kiva kun isossa talossa on kumppani, se tunne, että tietää toisen olevan. Mutta jotenkin parhautta koko ikäni on ollut yöt ja lukeminen. Sanoin R:lle ennen avioliittoa, että samaan pakettiin kuuluvat sitten kirjat ja koirat.
Omavaltaista menettelyä on minusta aivan huippuhyvä. Kirjoitin siitä kesäkuussa postauksenkin.
PoistaJoo, kumppanin kanssa saa olla sekä yksin että yhdessä. Mekin mieheni kanssa puuhastellaan eri huoneissa ja sitten välillä kohdataan ja vaihdetaan ajtuksia.
Joskus kun mies on yötä poissa, tuntuu, että aika on erilaista. Sekin on vaihteluna mukavaa.
Kävin lukemassa, koska oma tekstini on jo wordilla. Painotimme hieman eri asioita, onnekisi. Ehkä olisin voinut suomia Raskia vähän enemmänkin ja käyttää hänestä n-sanaa, sillä sitähän hän oli. Muistuttaa minulle yhtä PR:a...
PoistaSiunaan meidän kaksikerroksista taloa! Tarvitsen omaa tilaa, mutta kaipaan, että R. on vihdoinkin pois pitkien poissaolojen maailmasta. Meillä on vain yksi telkkari ja se on alakerrassa, joten herra voi tyydyttää urheiluohjelmaintonsa siellä ja minä lukea rauhassa yläkerrassa. Tosin joka ilta toistuu se ihana, että kahden kirjan sivut kääntyvät, sillä nyt R. ehtii lukea muutakin kuin ammattikirjallisuutta.
Lyhyt ero on suhteen sahramia.
Ystävyys on.
VastaaPoistaPulppuavan onnellinen kirjoitus! Ystävän kanssa aika katoaa. Tärkeintä on puhua, puhua,puhua. Ja tietenkin: kuunnella tarkkaan. <3
Valkoinen Kirahvi, se on.
PoistaNäin on nyt ja toivon, että aina. Tälle ei ole hintaa, se vain on. Vuoroin vieraissa ja nyt minulla on vahva olo. Luulen, että Bessullakin. Me puhutaan paljon, mutta sitten minulla on myös tullut se tunne, että kuten hyvässä avioliitossa, niin ystävyydessäkin pitää olla sekä hyvä keskustelu, että hyvä hiljaisuus. Jos vaikenen Bessun kanssa, hän ei ihmettle mikä mun on tai olenko jostain vihainen. Hän tietää, että olen välillä introvertti ja onneksi molemmat samaa aamuisin;) Mutta kun ja jos tavataan harvoin, silloin on puhetta enemmän kuin hiljaisuutta. Paras ystävä on ehdottomasti niin kinnostava, että häntä kuuntelee. (Lue minua tuosta lauseesta;)
Seuraavassa kirjassa, joka minulta tulee, on nainen, joka mieluummin kärsii kuin tylsistyy. Myönnän, että valitsen usein mieluummin kirjan kuin lähden johonkin seurueeseen puhumaan pinnallisia. Että tällainen tapaus...
♥
Ihminen, jonka kanssa on hyvä olla hiljaa, on aarre. Niin totta! <3
PoistaSe onkin jo sitä autuutta..., että hiljaisuus on yhtä hyvää kuin keskustelu.
Poista♥
Ihana lukea, tuli niin hyvä olo. Ja ihanan ihana kuva tuo viimeinen. Jollain lailla siinä kiteytyy koko elämän ja ystävyyden ihanuus.
VastaaPoistaRisa, kiitos. Railille siis kiitos tuosta viimeisestä kuvasta;) Siinä on tosiaankin kaikki.
Poista(Jos tämä tuli tuplana, niin poista tämä toinen kommentti. Blogger sekoilee.)
VastaaPoistaTuollainen paras ystävä, oikea "kindred spritit". Olen niin samaa mieltä siitä, että hyvän ystävän kanssa voi jatkaa juttua pitkän hiljaisuuden jälkenkin eikä kumpikaan ihmettele mitään. <3
Katja, ihan vain yksi kerta tuli.
PoistaJuuri sitä ja onneksi jo vuosikymmeniä sitten tunnistimme toisissamme 'kindred spirit'in'. Kaikki virtaa ja jatkuu kuin paussia ei olisi olllutkaan.
♥
Onpa kaunis ja koskettavakin postaus. Ystävälle ja ystävyydelle ylistys. Tuli ikävä omia ystäviä: niitä jotka eivät ole hylänneet, vaikka lähdin.
VastaaPoistaElegia, kiitos. Nämä asiat kannattaa kertoa kun aika on: "Älä säästä kauniita sanoja ystävistäsi siihen asti, että he ovat kuolleita; älä kirjoita niitä heidän hautakiviinsä vaan puhu heille nyt." (Anna Camus)
PoistaTosiystävät eivät hylkää, eivät unohda, joten luota siihen.
Oi miten ihana postaus. Hyvä ystävä on parasta mitä on. Joskus tapaamisaika voi olla pitkäkin, mutta väli ei näy missään, ei kertakaikkiaan missään.
VastaaPoistaMinullakin on sellainen ystävä ja juuri nyt kun hänellä oli suuri hätä, oli mitä ihaninta kyetä olemaan paikalla ja auttaa niin kuin vain itse pystyin. Ja kuten sanoit, ystävä voi sanoa sen mitä muuten ei ottaisi toisilta vastaan.
Ja voi teitä joulun naisia. Minäkin hyräilen ruokakaupoissa, mutta en ole kesäaikaan loilotellut joululauluja ;-) Joululahjatkin jätän vielä hankkimatta, mutta viimeistään marraskuun loppuun ne olen hankkinut. Sitten alkaa pikkuhiljaa laskeutuminen.
Täällä on nyt valtavat sadesäät. Taivaalta on tullut lähes koko viikon isoja sadekuuroja. Olen saanut pari isoa kastetta, mutta pääosin olen ihastellut ilmaa sisätiloissa. Nytkin ukkostaa ja taivas on musta. Ihan näin matalapaineista elokuuta en odottanut, mutta ehkä syksystä tulee kirkas ja kauniin kirjava. Sitä odotellessa voi hyvin =)
Birgitta, kiitos. Näin se menee tosiystävien kanssa.
PoistaHädässä ystävä tutaan tms. Vuoroin vieraissa eli onneksi meilläkään kovimmat murrokset eivät satu samaan aikaan. Vain tosiystävä saa sanoa: Mitä minä sanoin.
Me ollaan joulumaanikkoja;) Mikään muu vuodenaikajuhla ei ole mitään. No ei paha, jos lahjatkin on hankittu marraskuun loppuun mennessä. Joulukuu pitääkin omistaa tunnelmalle ja sitten joulua voi jatkaa muutaman viikon vielä joulun jälkeenkin.
Täällä sama. Viikossa tuli syksy. Odotin pitkää syyskesää ja jotain +20 astetta. Eipä ole paljon puutarhaltu tai käyty lenkillä. Hyvä kun on päässyt roskiksella tai kompostilla käymään. Kasvit tykkäävät ja minä toivon, että tämä ennakoi kaunista syyskuuta. Minäkin pidän suvisateesta, mutta tämä on ollut tosi rankkaa ja kylmää sadetta.
Sitä kuulasta syyskuuta odotellessa ♥