torstai 14. elokuuta 2014

Murrosta ilmassa ja sielussa

Vaikka kesä on ollut niin suurenmoinen, että kuin pelkkää uintia, mansikoita, mustikoita, vadelmia ja tunnelmailtoja, niin siihen on mahtunut myös elokuvia. Sunnuntai-iltana katsoimme Polanskin Carnagen, joissa pääosissa Kate Winslet, Jodie Foster, Christoph Waltz ja John C. Reilly. Tilasin filmin innoittuneena Roman Polanskin elämäkerrasta. Filmi on ns. pienen tilan elokuva, joihin minulla on suuri viehtymys alkaen Viettelysten vaunusta Taylor-Burton -pariskunnan huippusuoritukseen leffassa Kuka pelkää Virginia Woolfia? ja monta, monta muuta. Carnage täytti odotuksemme kuten varhemmin kesällä katsomamme
Polanskin Katkera kuu (Bitter Moon), jonka toisessa naispääosassa ohjaajan vaimo Emmanuelle Seigner ja toisessa Kristin Scott Thomas. Miespääosissa Peter Coyote ja Hugh Grant. Ei mitään ihan peruskauraa ja sehän ei sitten olisikaan Polanskia, jos se olisi tylsää...
Kolmas elokuvamme oli August: Osage County, jossa minun mielestäni Meryl Streep tekee elämänsä roolin. Vastanäyttelijänä mm. Julia Roberts.
Kollasin näissä oudoissa tuulissani kevään postauksia ja huomasin kirjoittaneeni todella paljon puutarhastamme ja nyt en pitkään aikaan mitään. Olen vain ollut ja nauttinut suvesta. Tässä yksi niistä kolmesta varjoliljasta, joiden piti näyttää tältä
Yläkuva kirjasta Hehkuvat sipulikukat. Onneksi, onneksi olin laittanut puutarhapäiväkirjaani muistiin, mistä olin tyyriit juurakot tilannut. Otin toimittajaan yhteyden ja minulle luvattiin uudet valkoiset tilalle heti kun on oikea istutusaika. Eilen oli ilmassa ripaus syksyn aromia ja niinpä raivasimme japanilaiseen rinteeseen tilaa pienille sipulikukille eli atsaleat saavat läheisyytensä vain scillaa ja muscaria sekä akileijoja, iirikset (Iris Sibirica) siirtyivät lehtoon. Tänään satoi syksysti, ja niinpä muistutan teitä myös Saila Roution kirjasta Kukkia Sipuleista. Kohta, kohta niiden aika on...
Kesä jatkuu vielä, kesä, sillä ripaus syksyä muutamissa päivissä on vain kuin sahramia, joka maustaa kaiken paremmaksi. Yksi traditio, jonka Bessun kanssa yleensä vietämme jo kesäkuulla tapahtuu nyt viikonloppuna, sillä nautimme aluksi mansikoita ja mansikkakuoharia, jotka hän tuo aina tullessaan. Mitä muuta meillä on, voisi olla vaikka
kantarelli-pinaattifrittataa, sillä nyt saa jo kantarelleja kiitos viime päivien sateiden ja ollaan tätä jo nautittukin. Voisi myös olla

limettigraavattua siikaa, mutta ei ja ei, me ollaan päätetty pitää täysin ruoanlaitosta vapaa viikonloppu ja aiomme nauttia mm. Säynätsalon Aalto Pizzerian jättimäiset ja erinomaiset pizzat. Se varmaan jo riittäisikin, mutta lisäksi on vielä jotain pientä herkkua, sillä tarvitsemme paljon energiaa verkkariviikonloppuumme, jolloin uimme, saunomme ja käsittelemme murrosta. Miten minusta niin usein tuntuu, että vuosi, uusi jakso alkaa elokuusta, mutta alkaako se varmasti. No alkaa se, tai ainakin viimeistään tulevasta viikonlopusta!
Jos joltain muultakin tulevat 'uudet perunat' jo korvistakin ulos, niin sitten vain kehiin katkarapusalaattia ja patonkia. Viime viikonloppuna meillä oli sellaista ihmettä kuin grillattua pihviä, veneperunoita grillissä valmistettuna ja tomaattisalsaa, joka on oma nopsempi muunnelmani capresesta eli kaikki samoin kuin tomaatti-mozzarellasalaatissa, mutta tomaatit ihan pieniksi ja juusto jää pois. Kynnys syödä useammin takuuvarmaa hyvän kolestrolin lisääjää madaltuu, kun ei aina tarvitse muistaa ostaa just sitä oikeaa mozzarellaa kotiin. Basilikaahan nyt kaikilla lienee puutarhassa jossakin. Perunat lohkoimme veneiksi, marinoin niitä puolen vuorokautta seoksessa, jossa öljyä, paprikajauhetta, suolaa ja runsaasti valkosipulinkynsiä paloina. R. valmisti ne sitten foliovuossa grillillä ja pakko myöntää että maistui, kun vielä löysimme lihalle sopivan punkun.
Kohti suurta murrosta nosti taas pintaan mustan huumorini, joka on sitten niin mustaa että en sanotuksi saa. Päätin ensin, että yllä oleva kuva saa päättää murrosviestini, mutta haluankin päättää siihen kuvaan, joka elokuun iltoina loistaa terassipöydällämme pimeän jo pudottua, mutta toki otamme musiikin leffasta August: Osage County:
Tunnelmallista elokuun viikonloppua kaikille tasapuolisesti♥

Love
Leena Lumi

Last Mile Home

51 kommenttia:

  1. Meryl Streep on mulle SE kaikkien aikojen paras näyttelijä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, no tuo August: Osage County on sitten ihan sinun leffasi. Tilasin CDON.COMilta, jossa palvelu toimii. Mistään en löytänyt kaupoista tätä Meryl leffaa sen paremmin kuin Carnageakaan. En edes yritä enää, vaan tilaan tuosta hyvästä nettikaupasta.

      Minusta tämä ON Merylin paras roolisuoritus ikinä.

      Poista
  2. Leena, elokuu ON murroksen aikaa ja silloin monet ihmiset aloittavat myös jotain uutta, uuden työn, uuden harrastuksen tai uuden koulun. Vaihdetaan paikkakuntaa tai vaikka vain sielunmaisemaa...
    Ihanaa viikonloppua myös Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, kiva kuulla, että joku muukin kokee näin. Tällaisia tuntemuksia en saa vuoden vaihtuessa, sillä silloin lillun jouluviikkojen tunnelmissa.Jotain on nyt 'ilmassa'....

      Kiitos samoin Sinulle!

      Poista
  3. Hyviä elokuvia, jota jaksaa katsoa useammankin kerran. Jotkut uudemmat ovat sellaisia entä ensikatsomallakin meinaa kesken jäädä. Ei aina jalksa innostaa.
    Ihania ruokalautais kuvissa, onneksi olin juuri syönyt ei tullut nälkä niitä katsoessa. Söin ihanaa, samettista eilen keitettyä sosekeittoa, jossa kaikkea mahdollista puutarhastani. Ekä se kaipaa muuta kuin yhden näkkileiväm palan saattajakseen.
    Ihania elokuun iltoja sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, meillä katsotaan uudestaan monta kertaa. Harmittaa vain se, kun oli niin mahtava VHS-leffojen kirjasto ja nyt niillä ei tee mitään. Miäthän seuraavaksi.

      Sosekeitto on superia! Ystäväni tekee siitä aivan herkullista ja sitten soittaa minut lounaalle. Minä taas tajroan kohta hänelle lounaaksi kantarelli-pinaattiifrittataa. Se on tosi. Tämä naapurini tarjoaa oheen itse tehtyä saaristolaisleipää. Siinä sitten istun keittiön pöydän ääressä ja näen vain Päijänteen, joka taitaa lisätä ruoan maistuvuutta;)

      Kiitos samoin sinulle & co!

      Poista
    2. Minulla on onneksi vielä sellainenS-VHS video jonka saan yhditettyä nykyiseen televisioonkin ja katsottua vanhoja hyviä elokuvia.

      Poista
    3. Ohoh, olisipa minullakin! Meillä on kaikki klassikot esim. VHS:llä...

      Poista
  4. August: Osage County oli aivan mieletön leffa ja pitkälti juuri Meryl Streepin mielettömän roolisuorituksen vuoksi.

    Katsoin tuon Carnagen trailerin ja vaikutti elokuvalta, josta minäkin saattaisin pitää. Täytyy pitää nimi mielessä.

    Mukavaa ja nautinnollista viikon loppupuolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, se on, se on.

      Carnagessa Winslet tekee mm. jotain, minkä suoritusta on arvioitu elokuva-alan parhaaksi. Enempää en kerro;)

      Kiitos samoin sinulle! Tuntuu jo ihan viikonlopulta, sillä nyt kaupoille ja sitten siivousta ja huomenna R. häippää ja alkaa tyttöviikonloppu.

      Poista
  5. Huomenna nähdään! Ollaan vaan ja nautitaan. Puhutaan maailma paremmaksi, saunotaan, uidaan ja annetaan hämärän pudota. Voi suositella kaikille. Viikonloppu ja tyttöjen sellainen, on kuin pitkään käyty terapia, toimii! Ainakin meillä :) Hyvää viikonloppua kaikille ja MERYL on!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasa CD -levyjä. Espressokahvia. Paljaat jalat ja ikivanhat farkut. Perunalastuja ja popcornia. Asiasta toiseen hyppelehtivä keskustelun virta. Sade hakkaa ikkunaan. Ystävyys.♥ (Pam Brown)

      Bis Morgen!

      Poista
  6. Ja elokuussa on jotain taikaa...

    VastaaPoista
  7. Kiitti kun muistutit Polanskin leffoista. Pitääpä kaivaa arkistoista ka nauttia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inna, ole hyvä. Tuo Katkera kuu tuli televisiosta, mutta Carnage on sen verran uusi, että sen saa parhaiten kai tilaamalla CDON.COMista. Sama koskee leffaa August: Osage Conty.

      Poista
  8. Nyt minua jäi vaivaamaan tuo sinun murros mistä henkäilit...ehkäpä kerrot siitä jotain ;)
    Aivan uskomaton kuva tuo kolme naista takapenkillä. Jos uskomattoman kauniista Julia Robertsista saa noin ruman kuvan, on pakko olla jotain kauhiaa ilmassa. Julia ja Meryl ovat aina olleet mun lempparinäyttelijättäriä. Hugh Grant on niin pöhkö, mutta niin ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, henkäilen sen kyllä vielä auki. Sovitaanko, että teen siitä jutun tänä vuonna. En ole valmis vielä kertomaan, kun itsekin olen ihan murroksessa;)

      Katsoitko trailerin: Miten Julia raivosi ja näytti ihan pedolta. Tämä taitaa olla molemmilta naisilta napakymppisuoritus.

      Minulla samat suoskit, paitsi haluan lisätä mukaan Kate Winsletin, Helen Mirrenin ja Cathrine Deneuven.

      Niin täydellisen oikein sanottu Hugh Grantista! Shit, että meillä on Neljät häät ja yhdet hautajaiset vain VHS:llä. Onneksi on sentään DVD:llä Jotian annettavaa, jossa Nicholsson on niin hölmä, niin hölmä, että en sanotuksi saa.

      Pidän enemmän yleensä tuhmista pojista, kuten Jonathan Rhys-Myers ja Match Point, mutta Grant saa oloni ihan veteläksi...silleen ihanasti.

      Poista
    2. Olin ystävättäreni aknssa katsomassa Notting Hill elokuvaa ja siinä oli lähiotoksia Hugh Grantin kasvoista ja me olimme aivan lääpällään...elokuva olisi voinut olla pelkkää Grantin kasvokuvaa koko ajan iso elokuvakankaan leveydeltä, nam.
      Toinen miesnäyttelijä on George Clooney. Minulla oli aikoinaan yksinhuoltajana laskupinon kannessa George Clooneyn kuva. Koskaan ei harmittanut katsella laskupinoa, kun George loikoili sohvalla ;)
      Nyt olen naimisissa Georgen näköisen miehen kanssa ;) joku ihana intuitio ;)

      Poista
    3. Kuvittele, minä en ole nähnyt Notting Hilliä. No juu, mikä siinä Grantissa oikein onkaan, kun sen voisi hotkaista yhtenä suupalana.

      Laskupinon kannessa Clooney;) Hyvä sinä! Nyt mun täytyy alkaa oikein miettiä, kenet minä valitsisin...hmmm.

      Mikä tuuri♥ Pakko kertoa, että mieheni muistuttaa enemmän italialaisia kuin suomalaisia, näin on kuultu maailmallakin, mutta minusta hän on nuorempi painos suosikkikirjailijastani Ian McEwanista;) Mai, minun toinen nimeni on intuitio eli kunpa tietäisit...

      Poista
    4. Huomasin yhdennäköisyyden miehesi ja Ian McEwanin kanssa :)
      Tuo intuitio vahvistuu joka vuosi, olen huomannut mm. nimesin koiranpennun samaksi mikä oli talon isännän nimi. En todellakaan tiennyt hänen nimeään aikaisemmin, kun tyttöni ilmoitti heille mikä koiralle tulee nimeksi.

      Poista
    5. Mai, ihan tosi;) Ja minä huomasin just, että Ian on vain vähän miestäni vanhempi, mutta kaikki pitävät Lumimiestä aina nuorempana kuin hän onkaan. Kuntoilee, juoksee kilpaa etc.Meidän olen perheen heikko lenkki....

      Kuulut sitten samaan sarjaan kanssani. Ystäväni tietävät. Olin ennen ammatissa, jossa oli tärkeää nähdä 'ihmisen ' läpi, joten minulle oli kyvystäni plussaa. Henkilökohtaisesti hiukan rasittaa, kun heti saan vibrat jostain. Voihan se olla hyvääkin, mutta tämä kaikki alkoi minulla samnaikäisenä kuin Siri Hustvedtilla eli 11-vuotiaana;

      Pieni koiranpentumme pääsi minulta hukkaan. Etsimme isän kanssa pitkin kylän raittia ja kävimme läpi mm. hautausmaan takaisen pikkutien. Koiruus tunsi jo nimensä etc. Muttta ei mitään. Silloin isäni oli sitä mileltä, että nyt maantien kautta kotiin suoriksi, jos pentu olisi löytänyt kotiin. Silloin minä sanoin: Ei, Honey istuu hautausmaan takaisen pikkutien mäen alla. Isä inttämään, mutta ei auttanut kun minä sinne läksin ja siellä pentu istua nökötti kuin meitä odottamassa.

      Teininä oli myös monta juttua, mutta myöhemmältä ajalta hurjin oli se, kun näin unen, että joku kuolee neljän hengen perheestä, joka oli meille hyvin tuttu, mutta en nähnyt kuka se oli. Heräsin suden hetkellä ja herätin R:n ja kerroin. Häntä ei naurattanut, sillä meillä oli just tapahtunut yksi muu juttu tätä ennen. Meni pari kuukautta ja sitten po. perheen tytär oli illalla meidän tyttären kanssa leikkimässä. Kun L oli lähtenyt kotiin, soitin vielä varmistussoiton, että hän oli tullut perille. Klo oli silloin about 19. iitä 30 inuutin kuluttua perheen 45 vuotias. terveenä pidetty perheenisä oli kuollut tyttärensä nähden...

      Toinen tapaus liittyi R:n liike-elämään. Olimme kaupungissa x ja minä olin mukana jostain syystä neuvottelussa (vain R:n seurana tms.). Yhtäkkiä en saanut happea ja tuntui kuin iho olisi ollut tulessa. Sanoin R:lle, että nopeasti ulos, kadulle on päästävä. Hän lähti mukaani ja ajatteli kai, että minulla on jotain hapenpuutetta tai muuta. Kun pääsin kadulle, suustani tuli: Älä luota tuohon mieheen, hän kavaltaa. R. ei uskonut ja meni pari kuukautta kun hän toivoi, että olisi uskonut. Tapahtui kavallus.

      Näitä juttuja olisi paljonkin, mutta en minä mitään kristallipalloa aio hankkia. Toisille on vain annettu erityisherkkyys vaistota ihmisistä paljon ja myös tuntea sellaista, mitä ei ole tiedossa tai näkyvissä.

      Olen varma, että sinullakin tuo intuitio vain kasvaa, ei katoa, iän myötä. Pidä sitä lahjana, älä koe sitä rastituksena, Jos näet rankan unen, et voi tehdä mitään, olet vain hän, joka tiesi ennen muita. Mutta kaikki löytymiset, jotka aavistaa, ne ovat helmiä ja vaikka koiruukisen nimien tieto etukäteen tms. Tätä voi nyt täältä lukea kuka vaan, mutta sinulle tämä on tarkoitettu.

      Poista
    6. Kiitos Leena. Minulle kerrottiin unessa äidin ja hänen kahden siskon kuolemasta, mutta että minulla oli lohduttaja. Kaikki kolme siskosta kuolivat sinä vuonna ja minulla oli lohduttaja on vieläkin sama. Tämä on yksi monesta enneunesta. Äiti itse oli nähnyt unen, että kuollut veljensä tuli häntä hakemaan veneellä. Enneunien näkeminen on siis suvussa.

      Poista
    7. Mai, ole hyvä. Näitä on kiinnostavaa jakaa toisen sellaisen kanssa, joka ymmärtää. Minun piti ottaa sinuun yhteys, kun muistiin yhden tosi, tosi oudon jutun ja taidan sen nyt tähän lisätä. En voi käyttää henkilöistä kuin etukirjaimia, mutta kun kertomani tapahtui, Bessu oli mukana eli todistaja oli.

      Kuitenkin ensin vastaan enneunista. R:n ensimmäinen työnantaja, erään alan johtaja ja tehtaan omistaja, oli jo eläkkeellä ja asui Etelä-Suomessa. Olin kuullut hänestä paljon, mutta en ikinä tavannut. Mehän tapasimme R:n kanssa vasta kun olin 30 vee eli molemmilla toinen kierros. Mutta R. oli kertonut, että AM oli hyvin intuitiivinen, eikä sitä mitenkään salaillut. No, ennen kuolemaansa tämä herra yhtäkkiä ilmestyi meille tänne saareen. Keittelin siinä kahvit ja kaupasta nopeesti haettiin jotain pöytään. AM istui vastapäätä R:ä ja minun vieressäni. Siinä juttelimme niitä näitä ja sitten minusta alkoi tuntua, että AM lähettää minulle viestiä, hän siirtää jotain tietoa. Vasen käsivarteni, joka oli AM:n käden likellä oli kuin vastaanotin. Yhtäkkiä aloin kertoa, että näen enneunia ja miten ne koen hiukan pelottavinakin. AM katsoi minua suoraan silmiin, siis viesti kulki, ja hän sanoi,' kun heräät sudenhetkellä nähtyyn uneen, se toteutuu. Älä pelkää, sinä vain saat tietää kaikesta aikaisemmin kuin muut, Ota ne vastaan.' Lopulta tajusin, että mitään minun intuitiivisuudestani tietämättä, hän oli tiennyt tulla just minun tykö. Tilanteessa täytyi olla silta ja se oli R. Hän tietää asioita etukäteen ilman mitään unia. Pian tämän jälkeen AM kuoli, mutta se tapaaminen oli kuin eilen. Minulla ei tiettävästi ole muita intuitiivisia suvussa, melkeinpä päinvastoin, paitsi nyt tyttäremme, joka lukee teologiaa ja uskontotieteitä yliopistossa.

      Sain eilen kuulla, että ystäväni mies sairastaa keuhkosyöpää. Heillä on ollut 1,5 vuodessa perheessä viidet hautajaiset ja yhdet häät ja nyt heidän piti lähteä kiertämään maailmaa...elämä on joskus niin epistä.

      Nyt sitten se oudoin juttu. Luin Hesaria, oli sunnuntai ja luen aina hautajaisvärssyt eli etsin runoja tms. Yhtäkkiä näin siellä itseni ikäisen tutun herran nimen. Kaikki täsmäsi, nimi, syntymäaika, syntymäpaikka, vain missä oli kuollut, tuntui oudolta. Herralla oli liike jossa kävin usein. Soitin parhaalle ystävälleni ja kerroin, mitä olin nähnyt. Hän lupasi lähteä kanssani liikkeeseen. Tuttu ovikello kilahti ja tuttu, ihana ihminen eli T. siellä vastassa. Mikä helpotus! Tietenkään emme voineet sanoa, miksi olimme tulleet vaan teimme pieniä ostoksia. Kun pääsimme liikkeestä kadulle menin ihan voimattomaksi ja aloin vapista. Bessu tuki minua ja sain sanottua, se siis tuli vain minulta: T. kuolee hyvin pian. Menin kuukauden päästä käymään liikkeessä ja siellä oli hänen vaimonsa yksin. Kysyin T:tä, joka ei herättänyt mitään ihmettä, sillä hän tiesi yhdestä tuotteesta vaimoaan paremmin. Rva purskahti itkuun ja sanoi, että T.:llä on agressiivinen syöpä, en voi tässä sanoa, mikä syöpä, ja lääkärit eivät antaneet mitään toivoa. Siitä meni ehkä runsas kuukausi ja T. oli poissa ja kuolinilmoitus lehdessä. Eli ovat nämä aika rajujakin juttuja.

      Mun vaan oli ihan pakko saada tämä kertoa sinulle.

      Poista
  9. Ihanaista viikonloppua Leena :) Ihan kuola valuu suupileistä ja vatsa huutaa, kun kuviasi katselin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, kiitos samoin! Kiva kuulla, mutta näitä ei meillä nyt, sillä joskus, joskus harvoin: Kaikkea muuta paitsi ei kokkaamista, vaikka se usein innoittavaa onkin.

      Poista
  10. Minun ihailu tuohon Meryl Streepiin alkoi elokuvasta luutnantin morsian. Ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, en nyt yhtään luntannut googlaamalla, mutta minä muistan hänet parhaiten elokuvista Minun Afrikkani ja Tunnit. Oliko näitä ennen Sofien valinta...se rankkaakin rankempi elokuva...Luutnantin morsian kuulostaakin ihanalta.

      Poista
  11. Ihana paketti. Elokuvista ihmettelen kuinka en tiedä mitään tästä: August: Osage County -leffasta. Missä olen ollut kun tämä leffa on julkaistu?? Polanski on hieno ohjaaja, täytyykin taas palata miehen teoksiin.

    Puutarhasi kukat ovat niin upeita ja voin arvata kuinka olet siellä nauttinut olostasi. Ihania hetkiä teille Bessun kanssa, mansikoille ja kanttarelleille voi aina skoolata =)

    Minä olen ollut aika hiljakseen itseni kanssa. En ole kovin kirjoitellut, vähän olen kylläkin piirrellyt ja lukenut. Kiurun ja Termiitin sain muutama päivää sitten luettua, ja kyllä oli mielenkiintoinen tarina, kiitokset sinulle vinkistä =D

    Murros kuullostaa nyt todella hyvältä idealta. Lähden murrokseen mukaan ja palan halusta nähdä mitä uutta on syntymässä.

    Ei sammaloiduta ystäväiseni ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, minä luin tästä jostain lehdestä....Ja alkoi kiinnostaa, kun tässä on paljon äidin ja aikuisen tyttären suhteesta ja luin, että Meryl tekee vahvan suorituksen. Minä en jaksa häntä komedioissa tai keveissä. Tämä saattaa olla hänen paras roolinsa, tähän mennessä.

      Mutta kuivuus, se oli rankkaa, onneksi nyt on satanut jo parina päivänä.

      Me skoolataan koko vuorokausi ja tehdään samalla ainakin koko vuoden Suunnitelma.

      On kiva olla hiljaa, jos saa olla hiljaa. Luovuus viihtyy hiljaisuudessa.

      Kiru ja Termiitti on upea kirja, kiva, että pidit. Ole hyvä.

      Miten minusta tuntuu, että elokuussa on ennenkin ollut Murros. Joka elokuu on Bessun kanssa kokoonnuttu Murroksen äärelle...

      Ei pienintäkään aikomusta: Ihan päinvastoin♥♥♥

      Poista
  12. Ihanan salaperäistä! Mä voin tuntea sen tunteen, kun tuntee murroksen olevan tulossa. Mä olen myös tuntenut useasti murroksen etukäteen, tiennyt että se tulee, vähän pelännyt sitä, mutta koska se tulee yleensä silloin kun sen haluaa tulevan, tietää että sen tarvitsee, sitä enemmän odottaa. Puhun nyt murroksista itsensä kanssa, sellaisista, joihin ei liity ennustamattomia elämänkohtaloita. Sisäisia murroksia, tai ulkoisia joihin valmistautuu sisäisesti.

    Jään odottamaan ja nautin täällä itsekseni sun murroksen tunteesta.... :) Sydän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JOnna, mukavaa jos tämä tuntuu siltä. Mutta mistä tietää, että murroksen pyörteessä tekee oikeat ratkaisut...Pelkäisin, jos olisin nyt yksin. Se on vähän kuin tietää, että on pakko mennä hammaslääkäriin - omaksi edukseen. Sisäinen virta myrskyää.

      No, sinä olet varmaan yksi ensimmäisistä, jolle kerron. sydänsydänsydän

      Poista
  13. Mmm,ihania herkkuja! Tuon August.:Osage countyn näin minäkin tänä kesänä;hyvä elokuva! Kaunista eikä liian lämmintä viikonloppua Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, juu, eihän tästä puutu enää kuin zarzuela ja ne munakoisorullat. En vain ole saanut koko kesänä toimeksi. Toisaalta helteellä on vaikea saada tuoreita simpukoita. // Se on hyvä. Täällä sää on nyt hyvin vaihtelevaista, joten siitä sitten riippunee, katsommeko leffan vai teemmekö jotain muuta.

      Kiitos samoin sinulle, Jael!

      Poista
  14. Nyt ovat jo ihanat hämärästä pimeään lipuvat elokuun illat. Ja silloin on paikallaan lepattavat kynttiläliekit.
    Mukavia elokuun iltoja, niitä riittää vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, nyt ne kauan odotetut ovat täällä. Roikun niissä kiinni kynsin ja hampain ja vielä toivon: Jääkää!

      Niitä sinullekin toivottelen!

      Poista
  15. 3 elokuvaa, joita en ole nähnyt - vaikka niitä suhteellisen paljon katson :) Täytyypäs tutustua noihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ja kaksi varsin uutta. Kaikki kolme kiinnostivat kovasti, jopa Polanskin vanhempi eli Katkera kuu, joka tuli televisiosta vähän aikaa sitten.

      Poista
  16. Kiitos Leena hyvien elokuvien esittelystä. Orange County on näkemättä, mutta tulossa muistaakseni meidän Opistokinoon, elokuvakerhoon, jossa käyn katsomassa ne, joita en ole ehtinyt jo muutoin nähdä.
    Ihastuin Meryliin, kun katsoin romanttisen Hiljaiset sillat, jossa hän, hiljaiseen elämään mukautunut nainen, rakastuu Clint Eastwoodin esittämään lehtimieheen. Ihmettelin Merilin ihon väriä, miten se muuttui yhden kameraoton aikana tunteiden myötä.
    Elokuva Polanskista on myös näkemättä. Kiinnostaa!

    Minulla on odottamassa kolme elokuvaa: Coenin veljesten Inside Llewyn Davis, Taru Mäkelän leffa Mieletön elokuu ja Winter's Tale, jonka kannesta en löydä edes ohjaajan nimeä - ai Akiva Goldsman, ihan tuntematon. Tämä tarina kuolemaa uhmaavasta rakkaudesta kuulostaa mahtavalta.

    Oletko Leena katsonut Coenin veljesten leffoja? Ne ovat minun suosikkeja, alkaen Fargosta, jonka näin kauan sitten.

    Mukavaa viikonloppua "Tyttöjen kesken"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, ole hyvä. Melkein kaikki ystäväni ylistävät eniten leffaa Hiljaiset sillat, mutta minulla Mery leffana sen ohi menevät Tunnit jaMinun Afrikkanii. Karen Blixen kiinnostaa.

      Se ei ole elokuva Polanskista, vaan Polanskin toiseksi viimeisin työ, tuo Carnage, Katkera kuu on hänen vanhempaa tuotantoaan, mutta kestää aikaa.

      Voi miten mahtavaa sinulla onkaan edessä. Minulla ei nyt yhtään kiinnostavaa leffaa tiedossa...nyyyh.

      En. Seuraan sitä yhtä kuuluisaa espanjalaisohjaajaa, jonka nimeä en nyt muista, Polanskia, Coppolaa, Hitchiä etc. Kiitos vinkistä: Laitan muistiin.

      Kiitos ja mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
    2. Kiitos, just hän. Olen nähnyt kaikki hänen elokuvansa ja osan muutamaankin kertaan. Olen vähän valvonut ja muisti pätkii...

      Poista
  17. Apua! Nyt tulee nälkä, vaikka vasta vähän aikaa sitten söin aamupalan. Minä olen nähnyt noista leffoista vain Augustin, josta kyllä pidin paljon, siinä oli niin monta vahvaa näyttelijäsuoritusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, hienoa, että sain sinulle ruokahalua;) August on tosi vahva filmi, josta nautin suuresti.

      Poista
  18. Mielenkiintoinen kattaus elokuvia, hyvää ruokaa, elokuun iltoja!

    Tuo Sailan ihana Kukkia sipuleista oli yksi niistä kirjoista, joihin perehdyin blogilomani aikana ja joista tein postauksen valmiiksi. Mielestäni syyskesä sopii mainiosti juuri tämän kirjan esittelemiseen <3

    Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos. Tästä on nyt elokuuu tehty.

      Ajattelin just samoin, että nämä sipulikukkakirjat kuuluvat nyt just syksyyn. Aion edelleen tarjoilla näitä ja luen sitten kiinnostuneena sinun juttusi Sailan kirjasta.

      Kiitos samoin ♥

      Poista
  19. Niin, vielä siitä, mistä kohti vuosi alkaa. Minulla alkoi aina kouluaikana, jota kestikin itselläni 7-vuotiaasta 60-vuotiaaksi, syksystä tietty: uusi lukujärjestys, säännöllinen elämänmeno kesän jälkeen jne.
    Mutta nyt eläkeläisenä vuosi onkin ruvennyt alkamaan keväästä. Teen keväisin inventaariota sekä ympäristössä että mielessä. Innostun järjestämään kaappeja ja teen kunnon inventaarion vaatehuoneessa ja jopa kirjahyllyissä Sitten varaan kirppariosaston ja leikin pari viikkoa bisnesnaista. Tämä tapa alkoi kyllä jo työaikana. Kevättalvi tuntuu pitkältä ja rakastan kesää - siksi varmaan kaikki tuntuu alkavan ensimmäisistä helteistä.

    Nyt kyllä rupesi kutkuttamaan tuo sinun murroskokemuksesi. Kertoisit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, niin, mutta minä aionkin nyt ostaa koululiaskalenterin, joka alkaa elokuusta;) Ennen oli teinikalenterit ja nyt niitä on vaikka mitä, jotka alkavat elokuusta. Olen jäänyt tähän rytmiin, että kaikki murros ja uusi on elokuusta. Vaikka se koskisi vain vaatekomeroiden järjestämstä.

      Ei tämä ole mitään niin jännää...Kuulet sitten, kun aika on. Pikkutunneille peuhasimme parhaan ystäväni kanssa nyt asioita. Nyt on menossa sisäistäminen. Ja sitten kalenterin ostoon ja sitten...;)

      Poista
  20. Oih, varjolilja! Mulla ja varjoliljalla oli tänä kesänä vähän kesäromanssiin vertautuva suhde; kiihkeä ja ei niin hyvin loppuva.;) Mä näin jossain varjoliljan, ihastuin ja otin selvää mikä, kuka, missä ja millon. Sitten oli yksi hyvin lämmin yö ja täysikuu ja ehkä hieman kyseenalaisia tekosia...sitten olikin se onneton loppu...;)

    Ihastelen vieläkin tuota sun profiilikuvaa ja korallimekkoa liehukkeineen. Liehukkeet ei nyt näy hirveesti, mutta kuvittelen ne mielessäni.:) Hulmutkoon ne elokuun illoissa ja öissä, konkreettisesti tai mielikuvissa! Ja murroksen hyvissä tuulissa! (mä varmaan aina kaipaan murroksia, tai hyväätekeviä maanjäristyksiä, mutta tosiasiassa olen just nyt niin loppuukulutettu, että kaipaan vaan parinpäivän/viikon lepoa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, hah-hah: You made my day! Seuraava kirja, jonka tuon blgiini onkin sitten ihan just sinulle tarkoitettu: Omavaltaista menettelyä! Mietin just tässä, kumpaa tekisin, toisin tuon kirjan, vai laittaisin muutamia kuvia kun Bessu syö pizzaa ja juo olutta töllkistä;)

      Minäkin ihmettelen sitä;) Sanoin Bessullekin, että silloin oli varmaan erittäin hyvä tuuli, siis tuul, ei tuuuri. Mistä tuulee, vaikuttaa sieluntilaan ja sitä myöten myös siihen miten menee kuvissa. Kiitos. Olen luvannut otattaa tuosta vielä kuvan, että helma näkyy, mutta katsotaan nyt;)

      Sama virsi täälläkin eli olen aika uupunut, vaikka on syyskesä, mun rakkain vuodenaika. Olin niin epätoivoinen, että kävin ostamassa Upiqinonia, jota yleensä tarvitsen vain Suomen huhtikuussa. Elämä on.

      Poista