Ympäri saarta
kiertävä kaislikko on
tiheä aita
jonka seassa tuhat
tietä kuljettaa kotiin.
Pääsky piiloutuu
talvipäivänseisauksen
aikoihin naisen
kaulakuoppaan johon se
laskee valon lepäämään.
Valo on kaiken
aikaa liikkeessä: aamuin
se nousee ylös
ja iltaisin laskeutuu.
Pimeys on pysyvää.
Taivas räjäyttää
väripaletin kirjon
mustalle yölle.
Ripustan revontulet
koristamaan kotini.
Tilhien parvi
tienvarren pihlajissa.
Minä tarjoan
punertavat marjani
huulillesi kun tulet.
- Eija Aromaa -
Tankapyöräilijän talvi (ntamo 2014)
Kallio. Tankoja (ntamo 2013)
*****
"Taivas räjäyttää
VastaaPoistaväripaletin kirjon
mustalle yölle.
Ripustan revontulet
koristamaan kotini."
Super kaunista ❤
Tarja K, minäkin pidin tuosta♥♥
PoistaTodella hienosti tähän syksyyn valittu runo! <3
VastaaPoistaKiitos Anki ja mukavaa viikonloopua sinulle♥♥
PoistaTämä on ihana! ❤️
VastaaPoistaSanna, tämä on♥♥
PoistaPidän luontoeroottisista runoista, kuten vaikka Seljan runosta, joka kertoo kosteikoista. Eijalla kallistuu myös sinne päin.