maanantai 3. syyskuuta 2012

HJORTH & ROSENFELDT: OPPIPOIKA

Sebastianin taitavuus psykologisena profiloijana, sarjamurhaajien tunnistajana lähtee siitä, että vain rantahiekkaan piirretty viiva erottaa hänen oman toimintansa sarjamurhaajista. Sama käyttövoima, sama lähtökohta. Vaikea lapsuus ja sen syvät traumat, huono itsetunto ja tarve vaikuttaa voimakkaalta. Alituinen ahdistus, joka pyörii ikuista kehäänsä fantasian ja sen toteuttamisen välillä. Siinä missä Sebastian fantisoi seksuaalisesta vallasta, sarjamurhaaja fantisoi toisen elämästä ja kuolemasta päättämisestä. Vain seuraukset ovat eri, mutta silti: Aalto tulee ja pyyhkii viivan pois. Rantahiekka on tasainen ja jäljellä on vain outo pimeys, jossa…

Lopussa on sen alku eli yllä oleva on lopetukseni Michael Hjorthin ja Hans Rosenfeldtin kirjan Mies joka ei ollut murhaaja arvioon. Nyt kun olen lukenut Hjorthin & Rosenfeldtin uusimman teoksen Oppipoika (Lärjungen, Bazar 2012, suomennos Jaana Nikula) suosittelen kuumasti lukemaan herrojen kirjat ilmestymisjärjestyksessä. Rikospsykologi Sebastian Bergmanin pään sisään pääseminen on vaivan arvoista, mutta sinne kannattaa lähteä tarinan alusta, siitä pimeydestä, jossa Sebastianista tuli Sebastian, kaikkien aikojen paras sarjamurhaajien profiloija, mutta myös maaninen paneskelija, joka haluaa unohtaa osan elämäänsä naimalla kuin kaniini. Oppipojassa Sebastianista itsestään tulee unohdus, sillä nyt minä putosin tähän älykkääseen elostelijaan täysillä. Jos luin Mies joka ei ollut murhaaja yöt, nyt tein päivistä öitä, voidakseni koskettaa mitään kaihtamatonta Sebastiania, joka sarjamurhaaja Edward Hinden ansiosta joutuu salatun heikkoutensa pohjaimuun. Heikkouden nimi on Vanja, tytär, joka ei tiedä olevansa hänen tyttärensä, mutta Bergmanin ylitse käyvä hulluus kirjan alussa on kuin lastentarhan aamusoitto verrattuna, mitä on tulossa Hinden taholta. Hinden, joka vankisellisäänkin käsittää, mikä on se ainoa naru, josta nykäisemällä Sebastianin saa kuin kumitetuksi pois kartalta, pois mestaroimasta Hindeä itseään, murhaajista älykkäintä. Sitä ennen tapahtuu kuitenkin jotain, mikä saa henkirikosyksikön tutkijan Vanja Lithnerin tiuskaisemaan Sebastianille:

Sinulla pitäisi olla varoituskyltti. Olet pahempi kuin hiv.

Se, kuinka ansaittua tämä on tai ei ole, selviää kirjan lukemalla, mutta lukija voi välillä myös pysähtyä miettimään, miksi impulsiivinen, häikäilemätön, suuren menetyksen muistoa pakeneva, kaikkia keinoja kaihtamaton Sebastian on kuitenkin niin vetoava. Mikä kiehtoo miehessä, joka pitää yhteyttä poliisista ulos potkittuun Trolle Hermanssoniin, joka…

…oli saanut potkut keskusrikospoliisista kun oli käynyt ilmi että hän oli varjostanut entistä vaimoaan ja yrittänyt narauttaa tämän uuden miehen syytteeseen huumerikoksista tekaistujen todisteiden avulla, kaikki vain siksi että hän saisi lasten huoltajuuden itselleen.

Vaikka en ole kauheasti hullaantunut rikospoliisikeskeisiin jännityskirjoihin, niin olisin aivan valmis pestautumaan poliisipäällikkö Torkel Höglundin alaiseksi vain saadakseni olla mukana kuviossa, jossa ovat vahvat naiset Vanja ja Ursula, Torkel, ryhmän järki, ainakin tähän, asti sekä herkkä, lahjakas Billy. Tulisin mauste on kuitenkin tutkintaan ulkoapäin tunkeutuva enemmän tai vähemmän sekasortoinen Sebastian. Toisaalta kirjassa ollaan myös älykkään sarjamurhaajan pään sisällä ja lukija suorastaan huurtuu kauhusta tajutessaan, mitä tarkoittaa todeksi tullut, täysin empatiakyvytön psykopaatti Edward Hinde. Hinde on kuitenkin istunut jo viisitoista vuotta vankilassa, kiitos Sebastianin ja nyt joku, joku kuin Hinde murhaa samoilla merkeillä, joten rikospsykologimme ja rikostutkijoiden tapaamiset sarjamurhaajan kanssa ovat väistämättömät:

Edward päätti päästää irti Sebastianista. Liian tylsää, merkityksetöntä. Sebastian ei selvästikään ollut enää sama suurenmoinen vastustaja kuin joskus ennen. Hinde kääntyi kauniin kollegan puoleen. Ehkä tästä saisi hiukan vastusta. Nainen oli tarpeeksi nuori jotta Hinde voisi houkutella häntä labyrinttiinsa.

”Vanja, saisinko koskettaa tukkaasi?”

Vanja on keskiössä, mutta ainakin naislukija kiinnittää huomiota Ursulaan, yhtä tiukkaan kuin Vanja, mutta vähemmän äänekkääseen. Mitä salaisuutta kantaa Ursula ja miksi pahinta mitä hän tietää ovat viikonloppuvapaat kotona aviomiehen kanssa.

Kukaan ei ollut tyytyväisempi kuin Ursula kun Sebastian lähti henkirikosyksiköstä vuonna 1998.

Mutta nyt hän oli tullut takaisin.

Nyt eivät sen enempää eteeriset öljyt kuin kuuma vesikään saaneet Ursulaa rentoutumaan.

Nyt vessanistuimella oli ladattu ase.

Niin, Sebastian Bergman oli tullut takaisin.

Pahimmalla mahdollisella tavalla.

Kirjoitin jo Mies joka ei ollut murhaaja luettuani, että herroissa Hjorth & Rosenfeldt on laadun takuu. Miten pistää siitä paremmaksi paitsi ihmettelemällä, miten Ruotsi tuottaa niin korkeatasoista jännityskirjallisuutta? Käsikirjoittajinakin tunnetut herrat ovat kakkosellaan parantaneet vauhtia kuin sika juoksua eli nyt hätyytellään vuoden parhaan dekkarin kantapäillä, vai mennäänkö peräti ohi…Pidän niin syvästi Hjorthin ja Rosenfeldtin tavasta kirjoittaa naisista, heidän tavastaan antaa heidän olla vahvoja, jos vain onnistuvat jäämään henkiin. Ja etenkin pidän siitä, miten Michael ja Hans suurimmassakin kauhussa paljastavat miesten heikkouksia, panevat miehen polvilleen ja antavat hänen nousta vasta kun hän on yhtä haavoitettu kuin Sebastian Bergman, niin haavoitettu että ei jaksa enää yhtään mitään ja myöntää sen kohdatessaan luonnonvoima Ellinor Bergvistin. Ellinorin, joka on kuin kotieläin, kuin uskollinen koira…

*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Annika K

*****

Muut lukemani jännitysromaanit löydät täältä 

21 kommenttia:

  1. Kirjoitit niin houkuttelevasti tästä, että suunnittelen etsiväni käsiini Mies, joka ei ollut murhaaja -kirjan. Alunperin nämä olivat menossa minulta ohi, ruotsalaisia jännityskirjoja ilmestyy ja tulee luettua niin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, olen jättänyt jo KOLME ruotsalaista naisdekkaristia pois lukulistaltani, koska he eivät enää erottuneet muista eivätkä edes omista kirjoistaan. Nyt nousevat uudet kyvyt ja tässä on kirjoittajapari, jolta en odottanut mitään, sillä vieroksun kahden kirjoittajan systeemiä, mutta miehet tekivät napakympin. Toisessa kirjassa, lupaan, vähintäin ihastut Sebastianiin eli olet koukussa! Koukussa, jossa haluat olla;-) Nyt ollaan dekkarien kuumassa ryhmässä...

      Poista
  2. Tämä kuulostaa juuri niin hyvältä ja taitavasti kirjoitetulta, kuin tältä kaksikolta saattoi odottaa. Kaipasinkin jo heidän loistavia henkilökuvauksiaan ja sitä psykologista jännitystä jota he tarjoilevat. Varmaan vuoden parhaiden dekkareiden joukossa! Oletpa hienon ja koukuttavan postauksen jälleen tehnyt, uppoaa varmaan jännityksen ystäviin. Tämä täyttää yön hiljaisia tunteja niin nautinnollisesti ja kutkuttavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, sinä osasit odottaa tätä Mies joka ei ollut murhaaja takia, sillä jäit koukkuun jo ensimmäisestä tapaamisesta Bergmanin kanssa;-)

      Tiedän jo nyt, että tämä on kolmen parhaan dekkarin joukossa tänä vuonna.

      Kiitos.

      Näin tehdään laatujännitystä!

      Poista
  3. Nyt en uskalla muuta kuin silmäillä arviotasi. Palailen kun -joskus- kirjan olen saanut ja vieläpä lukenutkin. Onneksi minulla on Cornwell kesken, toimii mainiosti alkulämmittelijänä Oppipojalle! Täytyy sanoa että valitettavasti vaikuttaa erittäin hyvältä romaanilta, tulee nälkä tutustua sarjaan tarkemminkin... Mistä mie aikaa revin?? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, ymmärrän...

      Mitä mie sanoin siulle ajasta about kuukausi sitten;-)

      Poista
    2. Lue sinä nyt tämä Oppipoika suoriksi ilman Mies joka ei ollut murhaaja -kirjaa. Tästä junasta et saa myöhästyä!

      Poista
    3. Oikeassa olit ^ :)

      Olen onneksi lukenut jo Mies joka ei ollut murhaaja -kirjan. Tykkäsin ja siksi Oppipoika onkin syksyn kohokohtia!

      Poista
    4. ;-)

      Ai olet lukenut...no ei tässä sitten mitään hätää ole. Ellei kirja tule tänään, ota yhteyttä toimittajaan.

      Poista
  4. Pitää lainata naapurilta, annoimme hänelle tämän viime kuussa synttärilahjaa. Tykkäsin ekastakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, hyvä lahjavalinta! Sinulla on laadukas dekkarimaku. Kipin kapin lainaamaan;-)

      Poista
  5. Täällä poikkeamassa ja täytyy sanoa, että nyt on boheemille naiselle upea paikka:) Kuittausviesti tuli kirjaset on siis matkalla heti painon ne ulos päästäessä:)Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilona, jännittävää! Mikä upea paikka? Se kirja? Ei ainakaan tuo makuuhuoneen nurkka edellisessä postauksessa: Se on käytänön sanelema juttu.

      Jään odottavalle kannalle...varaan aikaa etc.

      Poista
  6. Mulla on ollut vaikeuksia ruotsalaisdekkareiden kanssa, en tiedä mikä niissä tökkii. Mutta katsotaan, katsotaan, voisihan sitä taas kokeilla ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, oletko kokeillut sa Larssonia? Tänä vuonna ilmestynyt Uhrilahja on vaikuttava.

      Kaunista viikkoa suloisessa syyssateessa!

      Poista
  7. Minulla odottaisi tämä lukupinossa ja toivon että pääsisinkin pian lukemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, uskallan luvata, että pidät! Tämä on vielä ensimmäistäkin parempi.

      Poista
  8. Kiitos! Vastasit juuri kysymykseeni, jonka ehdin esittää hetki sitten postauksessani: Mitä lukisin seuraavaksi! Olen taas niin ajassa jäljessä, etten tiennyt sarjaan tulleen jo seuraavan osan. Pidin Mies joka ei ollut murhaaja teoksesta kovasti ja Wallander, Beck yms. -fanina nämä Bergmanit tulevat olemaan lukulistalla heti ilmestyttyään. Onneksi on Blogistania, jossa viidakkorumpu toimii loistavasti! Nyt pitää vaan saada kirja jostain heti käsiini..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teresita, ole hyvä: Ilo on minun saada viedä sinut Sebastianin maailmaan! Tämä on niiiin hyvä nyt, vielä parempi kuin eka, joten takuulla pidät.

      Kirja oli kaupoissa kuulemma jo perjantaina eli nyt sitä saa.

      Mihin me joutuismmekaan ilman Blogistanian viidakkorumpua;-)

      Poista
  9. Varsin hurja ja mukaansa tempaava teos. Outoja ihmisuhde kiemuroita ja hienoa ihmismielenkuvausta. Loppu jäi kaivelemaan vähän, mutta antaa onneksi ymmärtää että jatkoa seuraa. Kolmen parhaan joukossa epäilemättä vaikka ei ehkä kuitenkaan ihan kärjessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, olen niin ihastunut ronttiin Sebastianiin...;-)

      Tässä kyllä Varustamo -sarjan tekijät tajuavat, miten koukutetaan. Kolmen parhaan joukossa, mutta ei ykkönen, minulla.

      Poista