TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ JA...
Torstai on toivoa täynnä ja kuin ikkuna viikonloppuun. Meillä vallitsee jälleen ledmania, joka ei ole ollenkaan vaarallista, jos se pysyy pienissä kirkkaissa valoissa, pimeän ajan sulostuttajissa. Vasta marraskuun lopulla tämä rakas piironkini saa ledit kiertämään vanhaa peiliä, nyt yksi valosarja on tungettu Aalto -vaasiin eli sehän on sitten Aalto -valaisin!
Sain Katjalta Tsemppaavan blogiystävän tunnustuksen. Kiitos♥ Jos minä jotain elämässäni olen yrittänyt, niin aina tsempata muita. Minusta muiden kannustaminen eli ole itseltä pois, vaan tulee monin verroin takaisin. En jaa tätä nyt eteenpäin, sillä tein sen juuri noin viikko sitten. Monet ovat tämän ansainneet, joten ojennan tämän symbolisena eleenä kaikille, jotka tuntevat tsempanneensa toisia.
Vietin maanantaina ystäväni kanssa Viherlandia -päivää. Ja tietenkin unohdin kameran kotiin! Juuri kun kaikki syysstailaukset olivat upeimmillaan. No, me saimme kuitenkin lounaineen aikaa kulumaan viisi tuntia, joten lystiä oli. Kaikkein järisyttävintä oli löytää vaaleanpunaisia muscarin sipuleita. Hinta oli erikoisuudesta johtuen suolainen, joten ostin vain kaksi pussia Muscari Pink Sunrise -sipuleita. Keväällä se sitten nähdään, jos myyrät sallivat;-)
Rakas R. pääsee nyt kuvittamaan yhtä tämän viikon vaikeaa asiaa, joka ei liity häneen, joka tässä grillailee viikonlopun herkkuja viime lauantaina. Vasemmalla näkyy pilvikirsikka, josta varmaan saatte lisäkuvia about viikon sisällä. Siis: Tällä viikolla fonttini on ollut mitä sattuu ja se voi jatkua. Minä en ole muuttanut mitään ja se iso fontti tulee vain teksteille, jotka tuon wordin kautta. R. tarkasti sen koon eilen ja se on normaali. Jotkut ovat isosta tekstistä pitäneet eli sain tänään jopa puhelinsoiton, että nyt teksti näkyy pienellä läppärilläkin hyvin. Joitakin se on ärsyttänyt. R.:n kehoittamana sanon nyt, että jokainen voi itse omalla koneellaan suurentaa tai pienentää lukemiaan tekstejä. Minä joudun usein suurentamaan, sillä jos fonttikoko on kovin pieni ja rivivälit tiheät, on vaikea lukea, vaikka juuri tänä vuonna silmälääkäri totesi näköni olevan kuin 15 -vuotiaalla. Siis niin hyvin näen kauas. Vain kirjaa ja lehteä lukiessa tarvitsen silmälaseja. Seuraavan kerran kun teen kirjaa eli teksti tulee wordin kautta, seuraan tarkkaan, mitä kummaa tapahtuu. Ellen pysty mitään muuttamaan, nostan käteni avuttomana ylös ja totean, että jokaiselle tulee joskus hetki, jolloin ei pysty kaikkia miellyttämään. Jokainen lukee tekstejään omalla koollaan ja minä en voi niitä tietää, enkä niiden mukaan elää.
Jos joku osaa ihmetellä meidän grillin sijaintia, niin se johtuu siitä, että teimme Hänen Majesteetilleen tilaa puolen parvekkeen verran. Ruokapöytä, neljä tuolia ja grilli ovat siis nyt toisella puolella ja Olgan muutama peti ja ruukkupöytä toisella puolella. Iso varjo on jo saanut lähteä, mutta grillikausi meillä vain kiihtyy lokakuulla. Tähän piti tulla kuva, kun R. hörppää punaviiniä, mutta hän alkoi pelleillä sen kanssa, joten ne kuvat kuuluvat vain kotiarkistoon.
Tässä sitten kuva, jossa R. esiintyy intohimoisena viinien tuntijana serkkuni pöydässä;-) No juu, hän oikeasti tietää viineistä aika paljon...
Koska olen tunnettu suurena koirahulluna (ei vakava sairaus) ja kohta saan toisen 'koiruuslapsenlapsen' villakoira Dinan lisäksi, niin kissoista pitävien lukijoiden iloksi minä ja serkun Nelly.
Hyvin huomaa, että en ole niin oma itseni kuin
tässä ystäväni novascotiannoutaja sylissäni. Vain nova osaa katsoa juuri noin...Koska tästä piti tulla ihan muuta kuin mitä tuli eli yksi haastejuttu, niin jatkanpa virtaamistani ylitse: Minusta on niin väärin, että kukaan ottaa koiraa ellei ole antaa sille aikaa. Koira on laumaeläin ja sen lauma on sen perhe. Nytkin kuulen, kun ikkuna on auki, erään koiran itkevän yksin ikäväänsä pihalla ja sitä kestää kunnes perhe tulee kotiin. Miksi ottaa koiraa ellei sille ole läsnä. Jos käy työssä ja tulee illalla kotiin, niin koiran elämä on sitä, että sen pitää olla yksin käytännössä puoli vuorokautta ja kaiken huipuksi vielä nukkua sekä päivät että yöt! Mitä elämää se on! Nukkua koko pienen elämänsä, kun olisi ansainnut niin paljon parempaa. Koira on niin älykäs olento, että ansaitsee vain parasta ja vähintäin itsensä vertaisen lauman ja sen läsnäolon!
Marietta haastoi minut yhteen valokuvausjuttuun, mutta kun nyt siirryin kuin vahingossa sivuraiteelle, niin tuon sen haasteen esille ensi tai seuraavalla viikolla. Tämä 'lumiasteri' liittyy siihen kuva-asiaan, joten muistutanpa, miten erikoisia voivat jotkut asterit olla. Siis nämä ovat nyt vielä aivan nupulla!
Well...pientä syyntakeettomuutta voi löytyä, sillä ledvaloja saattaa löytyä vähän muualtakin kuin lasivaaseista;-) Ne ovat kodikkaita, kun pimeä laskeutuu, niihin on hyvä nukahtaa ja herätä. Kauneimmat ne ovat valkoisten pitkien, ohuiden verhojeni kanssa ja jos vain onnistuisin ne kuvaamaan, niin lisää ledejä on luvassa.
Kaikille aivan hulvattoman ihanaa viikonloppua!
Love
Leena Lumi
PS. Perjantaina 28.9. tulee koskettava, vaikuttava elokuva Teemalta klo 21.50.
Kaukana poissa (Away from Her, Kanada 2006, ohjaus Sarah Polley). Naispääosassa Tohtori Živagon Lara eli Julie Christie. Suosittelen!
Oikein lumoavaa viikonloppua, ja kiitos tästä suurenmoisesta postauksesta, Leena-IhaNainen & Co!<3333
VastaaPoistaMukavaa kun saa alkaa valoja ripustelemaan, kun aina vaan käy pimeämmäksi. ostin sellaisen led valon joka oli tarkoitus laittaa haudalle lyhtyyn. Se olikin sitten vähän erilainen kuin viimetalviset, siinä on hämäräkytkin ja sytyttyään palaa sitten 8 tuntias. Se on nyt pihassa lyhdyssä koekäytössä miten pelaa, vasta sitten kun näen toiminnab saatan viedä sen haudalle. Palaa yksillä paattereilla 3 kuukautta, olisi hyvä kyllä siellä haudallakin kun ei jatkivasti tarvisi sitten uutta olla viemässä.
VastaaPoistaOikein mukavia näitä syyskuun viimeisiä päiviä!
Aili, kiitos samoin, Aili-IhaNainen! Ole hyvä: Kone jösähti kun linkitin Katjaa ja piti oikein hakea apua...vähän vielä keskenkin...
VastaaPoista♥
Hulvattoman ihana iso kiitos tästä postauksesta!
VastaaPoistaKaikki kohdillaan kissoja ja koiria myöten.....en muista enää mitä alkujaan meinasin sanoa, KISSOILLA on se vaikutus minuun, että kun näen kuvankin, alan mielessäni jo "leperrellä kissaa" ja unohdan kaiken muun....
Jonkun sortin idiotismia - minkä myönnän autuaasti :D
Pepi, ole hyvä.
PoistaMinulla koirat aiheuttavat saman...ajattelen ja puhun koiraksi ja unohdan kaiken muun...
Ei ole ollenkaan idiotismia rakastaa elävää luontokappaletta, viisasta, suloista, viatonta, aidosti pyytetöntä, ainoaa joka ei ole paha.
Ihana postaus, kuvia myöten...:)
VastaaPoistaIrmastiina, kiitos.
Poista♥
Kaivampa ledini esiin, yhdet on jo takkahuoneessa lyhdyssä :)Kiitos muistutuksesta. Ihana tuo sinun ja Nita nutukaisen kuva. Jostain syystä minä vierailin eläinsuojeluyhdistyksen sivuilla ja katselin kisukuvia ja samalla sinä laitat myös kissoja tänne. Meilä Nala nauttii kun mamma sairastaa kotona ja onneksi ei muulloinkaan tarvitse pitkiä päiviä olla yksin. On ne niin seurallisia otuksia. Kaunis syysväri tuolla teidän partsilla. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaAnne, minä vain odotan, että kehtaan sen oman ledlyhtyni laittaa rappujen pieleen;-) Ole hyvä. Voisitko sinä unohtaa ledit! Kuvasin äsken niitä rappujen ledejä, mutta jos onnistuvatkin, niin ei ihan vielä;-)
PoistaNita ja minä näytämme ihan samannäköisiltä. Minulla on Nitan ulkonäkö, mutta Olgan luonne. Ainakin R. väittää, että olemme molemmat 'vie sie, mie vikisen' ja että meitä ei saa käskyttää, koska muuten reagointi on vastakkainen, kuin mitä on haluttu. Meitä pitää houkutella ja palvoa!
Anne, tallikissa, joka on niin komea kuin Eräs, on kova sana.
Nala nauttikoon ja mamma jaksaa vähän rapsutella ja pussailla. Ei tartu! Novat ovat salaa vähän sylikoiria. Olgaakin pidän joka päivä lattialla sylissä, kun en muuten voi.
Aika kivalta näyttää.Toivon saavaani edes kohtuullisia ruskakuvia.
Kiitos samoin sinulle!
Täällä ei vielä valoja kaipaa, on sen verran valoa luonnon puolesta. Iltaisin kyllä jo kynttilöitä poltellaan, mutta niin tein pitkin kesää.
VastaaPoistaTorstai on minusta hyvä päivä. Viikonloppu on tuloillaan, mutta vielä ollaan arjessa. Uunissa paistuu lihapullat, jotta on koululaisten kiva tulla kotiin. Äidin ruoka nousee taas arvoon arvaamattomaan kouluruoan myötä:). Pulla kun pulla.
Mukavaa viikon jatkoa.
Mine, ehkä odotan pimeää ledien takia...ja voidakseni nukkua. Ympäri vuoden meilläkin kynttilöitä.
PoistaMinäkin olen tekemässä Olgalle lihapullia. Teen oikein herkullisia ja pehmeitä. Sitä ennen valmistin suppilovahveromuhennoksen ja toisen kosteikkovahveroista. En kyllä ole vielä varma, mitä R. ja minä syömme tänään, sillä mun alkoi tehdä mieli sellaista jälkkäriä, jota Meri aina teki: 2 dl kuohukermaa, 1 rahka, aitoa vailjasokeria ja vadelmia...Ei lihapullissa ole mitään vikaa! Minulla on jopa yksi herkku nakeista!
Kiitos samoin sinulle!
Kiitos tästä ja ihanista kuvista!
VastaaPoistaOlen aivan samaa mieltä koiran ottamisesta, jos sille ei ole aikaa.
Minulla on hoidossa nuoren sukulaisnaisen pikkukoira, josta jo koiraa hankittaessa sovittiin, että se tulee kiireisten työjaksojen ajaksi tänne. Se on nyt aivan sama, onko koiria kaksi vai kolme. Paitsi että tämä tunkee itsensä nukkumaan peiton alle, omat koirat sentään pysyvät peiton päällä.
Vanhat koirat on ihania. Ne tietävät jo ilman mitään sanomista, mitä aiot ja millä mielellä olet. Eikä niitä unohda koskaan.
Veera, ole hyvä. Kiva kun olet varamamina ystävän koiralle. Meidän noutaja ei jaksa olla sängyllä ja nyt viimeisen uudistuksen jälkeen ei sinne enää voi nivelrikon takia nousta. Otimme olkkarin ykklssohvasta jalat pois, että hän saa nukkua missä tykkää. Tyttären kääpiövillakoira ryömii yötä myöten jalkopäästä ylös, niin että usein herään Dina samalla tyynyllä kanssani. Mun raja kyllä kulkisi tuossa tyynyssä, mutta miten pienelle voi kuin nauraa, kun toinen leikkii niin ovelaa ja sisukasta. Vaihdetaankohan meillä tyynyliinat sen takia joka päivä, vaikka Dina on täällä vain sillloin tällöin;-)
PoistaVanka koira on kaikkeus! Se tekee lähestyvästä erosta vieläkin vaikeampaa. Vain koirasta koskaan, ikinä sanon: Unforgettable!
♥
Torstai ON toivoa täynnä! Ihanan iloinen postaus! ♥ ♥ ♥
VastaaPoistaOnhan nuo kissat suloisia mutta itsekin olen enemmän koiraihminen. Nykyään. Hassusti sitä tässäkin asiassa on takkinsa kääntänyt :)
Annika, no etkö näe torstain valoa! Minä olen koko päivän rehkinyt sienimuhennoksia ja nyt alan paistaa Olgalle unelmaisia lihapullia. Alkaa tuntua, että kohta on viikonloppu. Mikä harmi,e ttä huomenna on hammaslääkäri...,mutta siitäkin löytyy se positiivinen juttu, että pääsen piipahtamaan kaupungin turhuuden turuille.
PoistaMinä olen ollut aina niin koirien perään. Voiko sitä noin muuttua...;-) Kissanpennut ovat kyllä hellyyttäviä, mutta kun nuuhkaisen koiranpentua, minua sattuu ja huimaa: Ne ovat niin kuin parasta mitä ihmiselle voi olla. Uma Aaltonen on sanonut, että 'mikään ei ole ihmisen syliin niin sopiva kuin koiranpentu'. Jos löydät, lue hänen kirjansa Colette, pieni, musta noutaja.
♥♥♥
Ihanaa viikonloppua, Leena. Nyt tosiaan on ledien ja kynttilöiden aika. Ja meillä myös synttäreiden, kuopus täyttää ensi viikolla viisi ja minun pitäisi leipoa lentokonekakkua. Voi apua! Olen innokas leipuri, mutta kakkuja en osaa tehdä - saati sitten tuollaisia muotokakkuja. Mutta luvattu, mikä luvattu.
VastaaPoistaJa saamme viikonloppuna koiravieraankin. <3
Kiitos samoin sinulle, Katja! Oi kiitos hämärästä ja pimeästä, kunhan se ei asu sisälläni!
PoistaIhanaa viisivuotissynttäriä. Laitan sinulle meiliin kummipojan 4 vee autoratakakun kuvan;-)
Miten minä arvaankaan, että saatte vieraaksi lurppakorvaisen, laulavan lintukoiran, joka noutaa vain kapulaa ja rakastaa kaikkia♥
Syksyn pimeissä on juuri se hyvä puoli, että takkatulet, kynttilät ja valoketjut näyttävät ja tuntuvat niin ihanilta. Pidin itseäni aina koiraihmisenä, mutta kun kissa muutti taloon se valloitti sydämeni ja voi kai sanoa, että olen kissaihminen. Vieläkin tuntuu, että koiria on jotenkin helpompi ymmärtää kuin kissoja. Johtuu luultavasti siitä, että olen puhunut koiraa lapsesta asti ja opiskellut kissaa vasta joitakin vuosia :)
VastaaPoistaOlen kai kissaihminen, mutta haaveillut koirasta. Taidan kohta vain olla liian vanha sen hankkimiseen. Nuo novascotiat ovat yksi rotu josta olen haaveillut. Osaisikohan sitä tällainen kokematon koiraihminen hoitaa?
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua
Risa, kaikki saavat olla mikä heille sopii - onneksi.
PoistaNovascotiannoutaja on erittäin vaativa liikunnan suhteen ja sitten on yksi toinen juttu: rotu on mielettömän sensitiivinen ja kiintynyt perheeseensä. Teimme yhden muutaman viikon loman ja Olga oli tutussa perheessä ja parhaan koirakaverinsa luona hoidossa ja hän ei sinä aikana syönyt ja oli masentunut kun palasimme. Siihen loppuivat meidän matkailut. Hänet voi hoitaa vain kotiin ja mieluiten perheenjäsen. Kun tytär vielä ehti jäämään tänne, pääsimme pari kertaa kaunpunkilomille, mutta Olga on ollut ja on kaiken väärti. Labbiksemme kanssa kaikki oli toisin eli hän oli tyytyväinen kun joku vain piti hyvänä ja hoiti. En ikinä suosittele novascotialaista ensimmäiseksi koiraksi. Eräs ystämme ihastui niin Olgaan, että otti novascotialaisen ekaksi koirakseen ja tarinan loppu ei ollut onnellinen. Miehelläni on ollut koiria jo ennen minua ja samoin on ollut minulla. Lisäksi R. on koirakuiskaaja, joka rakastaa koirista ihmeellisiä, unohtumattomia punaturkkeja....Olen ihan hukassa sitten kun Olgaa ei enää ole.
Toisella ystävälläni on myös novascotialainen ja kennelnimi. Kun N. sai pennut, yksikään ei lähtenyt kerrostaloon ja kaikki lenkki- ja uimamahdollisuduet käytiin läpi. Niitä voi kasvattaja myös seurata.
Varmaan osaisit, mutta jos haluat paljon lenkkiä vaativan koiran, otan labbis tai kulttis. Springerspnanielikin on oikein kiva rotu.
Kiitos samoin sinulle!
Ihana Viherlandia,jonne olen päässyt,kiitos sinun ja R:n:)
VastaaPoistaOnpa teillä kauniit syksyiset värit siellä parvekkeen takana,ihanaa!Ja pikkukisu on suloinen!
Minä muuten pidän tästä pienemmästä tekstistä...se suuri näytti vähän kummalliselta...
Jael, se oli laitettu kuin syksyinen satumetsä ja minulla ei kameraa taaskaan mukana! By the way: Söin itseni oikeasti kipeäksi;-) Tuo ei ole tapani, sillä syön mieluummin usein ja pienesti, mutta kun siellä oli taas...
PoistaJael hyvä, teksti tulee pientä kun kirjoitan suoraan hallintapaneeliin, mutta kun tuon sen wordin kautta sille tapahtuu jotain, ja alkoi kaikki sen googlen 'uudistuksen' jälkeen. Sulla on koneessa nappi, jolla voit säätää, miten isona tai pienenä haluat lukea. Minäkin joudun säätelemään, kun en näe, jos on liian pientä ja sitten vielä ahtaat rivivälit. Minulla on jotain tärkeämpää nyt täällä kotona kuin tanssia kaikkien pillin mukaan ja sinä tiedät, mitä täällä nyt on menossa...p ja s ja O eg.
Reippaita postauksia on miellyttävää lukea silloin, kun itsellä ei ole reipas olo :) Rentoa viikonloppua!
VastaaPoistaHelmi-Maaria, sitä toivonkin. Kiva,e ttä tehoaa. Yritän piristää myös itseäni täällä selkä & polvivaivojen ja kohta maailmastani katoavan koiruuden keskellä. Ehkä vertaiskärsimys auttaa sinuakin ja sulla onkin kaikki lopulta ihan hyvin. Minulla ei ole.
PoistaKiitos samoin sinulle!
Meidän sylikoiralla on karmea karvanlähtö, nukkui sohvalla minun kanssa lammasviltissä :D ja imuroida pitäisi joka päivä. Mutta on se sen väärti. En voi minäkään suositella ekaksi koiraksi ja noilla kasvateilla onneksi asiat hyvin. Onnistunut rekrytointi perheistä :) Nyt kun Nitalla pitäisi kohta tettää pennut, kovasti mietityttää.. Aina kun ei voi onnistua. Mutta ehkä kuitenkin kun on niin kiva ja terve koira, sopiva uros kun vaan löytyy. Harkinassa siis..
VastaaPoistaAnne, siellä Kanadassa ne metsästäjät antoivat novan nukkua aina petissään hyvänä lämmönlähteenä ja lisäkarvat vain lisäsivät lämpöä;-)
PoistaSinähän olet asiantuntija ja olen täysin samaa mieltä eli ei ekaksi koiraksi. Pitää osata ensin lukea koiria ja pitää olla pilkettä silmissä ja sielussa.
Nita hentoiselle ei varmaan voi suositella kovin isoa urosta. Tällä kertaa en tule katsomaan pentuja, kerran kävin ja sain kuin sähköiskun, että sen pitää olla nova ja sitten tuli Olga, Kiitos Elsan! Sitten kävin ja oli Ruttu...sen matkan itkin kotiin asti. Nyt on muita suunnitelmia, vaikka koti ilman koiraa onkin niin syvältä. Onneksi on sitten Merin ja Teemun koirat edes...
Täällä päin Lehtisaaressa todella kaunis nova...Yhtä kaunis kuin se, mistä olen sulle puhunut, mutta en tiedä kenen.
Sä oot kyllä todellinen tsemppibloggari, minullekin ollut alusta asti todellinen sellainen. Ohanaa viikonloppua!!
VastaaPoistaMinna, kiitos♥ Kiva, kun joku todella huomaa ja välittää. Kaikki välittäminen on tärkeää.
PoistaBy the way: Kun linkitän sun kirjajuttujasi, niin koko nimellä vai Minna?
Kiitos samoin sinulle!
Ihanat led-valot syksyn harmauteen.
VastaaPoistaMukavan rento postaus.
Leppoisaa viikonvaihdetta.
Arleena, ne ovat niiiin ihania, että! Kuvasin tänään niitä enemmänkin, mutta kun ei kehtaa ihan vielä;-)
PoistaKiitos.
Kiitos samoin sinulle!
Aaahh... ooohh... nuo pinkit muscarit siis. En ole edes tiennyt, että sellaisia on. Eikä varmastikaan saa muualta kuin Viherlandiasta, ei siis ihme jos hinta oli suolainen. Toivotaan, että myyrät ei tykkää muscarin sipuleista, tai löydä niitä jos tykkäävät!
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua myös sinulle!
Marietta, niinpä. Näin niitä eka kerran Koti ja puutarha -lehden kannessa kevään numerossa. Epäilen, että kuva oli tanskalainen...Siis se ihana lehti, joka ilmestyy vain neljä kertaa vuodessa ja jonka kuvista huojahtaa.
PoistaYleensä myyrät ovat jättäneet muscarit rauhaan, mutta tietty nyt kun on tätä väriä ja kova hinta, tapahtuu poikkeus, joka vahvistaa säännön. Meinasin jo laittaa ruukkuun ja kellariin talveksi, mutta tuttu puutarhuri kertoi, että riski mennä pieleen on siinä isompi eli ne saattavat alkaa versoa siellä liian aikaisin esim.
Kiitos samoin sinulle!
Ihania hyvänmielentuojia taas sun postauksessa<3 Itekkin tykkään ledivalosarjoista,etenkin Bauhausista löytämistäni paristokäyttöisistä,jotka palavat piiiiiitkään(tietty sammutan ne aina väliajoiksi,kun en halua niiden valossa tunnelmoida).
VastaaPoistaSamoihin ihanuuksiin ollaan näköjään kompastuttu,ostin myös noita vaaleanpunaisia muscareita.Jäi vähän kaivelemaan,kun en tilannut niitä muiden sipulien mukana,mutta onnekseni törmäsin niihin samaisessa Bauhausissa ja otin kokeeksi yhden pussin.Ovatkohan ne oikeasti noin ihanan vaaleanpunaisia kuin pussin kuvassa...?
Lumoavaa viikonloppua:)
Tiina, kiitos. Olisikin onni löytää noita johdottomia ledejä, sillä niiden johtojen piilotus on oma lukunsa. Meillä palavat yötä päivää ja huomaa, että osa 'oikeista valoista' jää sitten aamullakin helposti sytyttämättä. Vain kukkavalot laitan päälle.
PoistaMinä kaksi pussia ja yhdessä pussissa vain viisi minisipulia;-) Väri jää yllätykseksi.
Kiitos samoin sinulle!
Niin mukavia, tunnelmallisia ja viihtyisyyydestä kertovia kuvia. Itsellä viikonloppu menee nyt valitettavasti työn parissa, mutta viikon kuluttua onkin kirjamessut. Tosin pitäis muistaa kukkasipulit panna maahan, mutta eihän tänne vielä tule pakkaset...
VastaaPoistaViikonloppuailoja!
Helena, kiitos, aina pitää yrittää. Ensi viikolla laitan lisää.
PoistaMinä teen aina viikonloput töitä eli luen. Tai melkein aina. Nyt esim. on tulossa työviikonloppua eli ei filmejä, ei rakkaan kanssa herkkuja etc. vaan luen, luen ja luen. Vielä ehtii kukat laittaa hyvinkin.
Kirjamessut ovat kai sitten Turussa. Sinne en pääse, eikä Hesakaan ole nyt ensimmäistä kertaa varma. On ollut niin monipuolisesti raskas syksy, josta aion palkita, jos hengissä tästä selviän, itseni keväällä hyvin.
Kiitos samoin sinulle!
Kävin tuolla makkarissa kertomassa Nelly-nyttyrälle, että hänestä on tullut julkkis ;-). Äidin masun päällys on paras paikka makoilla jos äiti vain jaksaa hengittää :). Kun lähdemme pian matkalle, Nelly pääsee mummilaan hoitoon kuten lastenlapset yleensä. Siellä hän viihtyy hyvin ja on myös kissaseuraa.
VastaaPoistaPuutarhassa joululyhtyyn kirjaimellisesti tunkemani Keijunmekko rehottaa täydessä kukassa. Myös kesällä istutettu Kärhö erehtyi kukkimaan nyt syyskuussa.
Nette, toki kuuluisuuden pitää tietää asemansa;-) Kissa on koiraa paljon itsenäisempi ja pärjää ilman laumaansa kun vain hoito on normit täyttävää.
PoistaKeijunmekko on ihme kukka, en tajua miten se pärjää ja jopa ilman vettä kuten minulla kruunussa.
Sun kärhöä ihmettelen. Jossain blogissa oli myös nyt kukkiva kärhö ja ajattelin vain, että 'kelpaa, kun voi istuttaa jalokärhöjä'. Sulla on alppikärhöä, joten ihme suuri...
Terveisii Karjamessuilta, joo, kirjainten koot saa jokainen itse säädellä.
VastaaPoistaHannele, kiitos. Samaa mieltä.
PoistaHei Leena ja mukavaa viikonloppua sinulle! Tässä postauksessasi fontti on sama kuin ennenkin. Pienensin myös noita aikaisempia postauksiasi lukiessa kokoa, koska sen voi tosiaan lukija itsekin tehdä. Fanny Churbergin elämästä kertova kirja kuulostaa kiinnostavalta!
VastaaPoistaMinun blogi päivittyi tähän uuteen varmaan samaan aikaan kuin sinulla ja minulla taas tulee kuvat pienempinä ja kapeimpina kuin aikaisemmin. Täytyisi katsoa jostain asetuksista...ja selvittää asia, kun jaksaa. Kirjoitin muuten nyt kirjasta, joka voisi sinuakin kiinnostaa. :)
Ai niin unohdin sanoa, että minäkin hankin ledvalot viikko sitten. Ne ovat ikään kuin pensas ja se on hyvin kaunis sisällä. Tähän syksyn pimeyteen sopii niin hyvin...
VastaaPoistaSara, tiedän. Kirjoitan muut kuin kirjat suoraan hallintapaneeliin. En ole muuttanut wordilla mitään ja R. tutki, että sen fontti on sama eli normaali kuin ennenkin, mutta googlen 'uudistuksen' jälkeen jokin muuttui...Yksi älykkyyden mitta on lukemani mukaan sopeutua siihen, mille ei mitään voi. Olen tässä ihan avuton. Seuraava kirja, joka on tärkeä tyttökirja, tulee takuulla pienemmällä, sillä muutan fonttia wordilla. Tai miten voin sanoa takuulla, sillä teknikan jumalat ovat aina olleet minua vastaan. Olen muuten huomannut, että joillakin kuvat ovat olleet yllättävän pieniä...
PoistaArvasin että Fanny kiinnostaisi sinua! Sinä näet minusta juttuja ja minä näen sinusta;-)
Tulen visiitille...Kiitos vinkistä!
Sellainen pensas on takuulla upea...Mietin, että olenkohan ampunut hiukan yli jo näillä valoilla, mutta kun kaipaan niin...lumoa!
Kaunis Nelly! Kissaihmisenä en ole koskaan pitänyt itseäni, mutta kaverin kissa sai pennut, juuri olin taas niitä katsomassa. Alkavat olla luovutusikäisiä. Jos ei olisi ihan mahdotonta niin Nellyn näköinen pikkutyttö olisi kassissani "hävinnyt"... Ihanaa kun on ollut näin lämmin syksy, tsrkenee vielä ulkona grillailla ja parvekkeella viettää aikaa.
VastaaPoistaLiinu, sinähän olet niiden ihanien aprikoosien villakoirien 'mami'. Minäkin saan olla joskus mami tyttären käpiövillakoiralle, joka oli meillä just viikonloppuna.
PoistaKissanpoikaset ovat niin hellyyttäviä, mutta meitä kissa rajoittaisi enemmän kuin koira. Ovet puutarhaan ja isolle parvekkeellemme aina kiinni etc.etc. Rakastan lintuja ja meillä on kalliollamme lintualtaat ja talvisin monta eri lintulautaakin erikokoisille linnuille, joten ei kissaa luontopihallemme.
Pitkä, lämmin syksy on parasta mitä tiedän. Me grillataan vielä kun sataa lunta: Onneksi untuvatakit on olemassa!
Kaunista lokakuuta sinulle!
♥