perjantai 21. syyskuuta 2012

PUOLUKKA-PIPARMINTTUMARENGIT - JA VIIKONLOPPUA

Lupasin pientä jatkoa edelliseen keijumekkoleikkiin ja se on tässä. Ettemme jäisi vain kauniiseen turhuuten, joka toki on sekin tärkeää, niin julkaisen uudestaan lumoavan ohjeen syksyn kirpakkaan, terveelliseen marjaan eli puolukka-piparminttumarengit. Resepti on viime syksyn Koti ja Keittiö -lehdestä Katri Schröderin jutusta Yllätä puolukalla.  Reseptin vaikeusaste on melko työläs, mutta yrittänyttä ei laiteta.

noin 18 kappaletta

4 munanvalkuaista
2,5 dl sokeria
2,5 rkl puolukkahilloa
8-10 tippaa piparminttuaromia

Laita vesi kattilaan kiehumaan. Nosta valkuaiset ja sokeri teräskulhoon, joka mahtuu kattilan päälle.

Aseta teräskulho kattilan päälle niin, ettei kulho osu veteen. Vatkaa valkuaisseosta hiljalleen niin, että sokeri sulaa täysin ja seos kuumenee noin 60 asteeseen.

Testaa lämpö mittarilla tai sormella niin, että seos polttaa jo hieman sormenpäitä.

Nosta kulho syrjään ja vatkaa seos kuohkeaksi ja viileäksi vaahdoksi. Voit viilentää kulhoa altapäin esimerkiksi jääpaloilla täytetyllä astialla.

Kääntele puolukkahillo ja piparminttuaromi kevyesti marenkiseokseen.

Nostele kookkaita marenkikokkareita leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

Paista ensin 110 -asteisessa uunissa tunnin ajan. Laske lämpö 80 asteeseen ja jatka paistamista kaksi tuntia.

Sammuta uuni ja jätä uuninluukku raolleen. Anna kuivua vielä yön yli jälkilämmössä.

Valmistusaika noin 3,5 tuntia + jälkilämmössä kuivuminen.

Tässä ohjeessa suurehkot puolukka-piparminttumarengit voidaan tarjoilla pavlovan tavoin kermavaahdon ja sokeroitujen puolukoiden kanssa.

♥♥♥

Tällä viikolla on tapahtunut vaikka mitä. Ensinnäkin Ms. Google on minulta mitään kysymättä 'uudistanut' blogipohjani ja koko sen käytön niin, että en pääse seuraamiini blogeihin kuin vahingossa. Blogien nimilistan näen heti, jos vain löydän oman profiilini, mutta kun haluan nähdä kolmestasadasta seuraamastani blogista aiheet...Pari kertaa ne ovat kuin sattumalta ilmestyneet näkyviin, ja kun sitten olen kommentoinut, ne ovat jälleen hukassa. Vakuutan, että tästä en kiitä, enkä tätä olisi enää jaksanut. Eilen jopa oma etusivuni muuttui aivan käsittämättömäksi, josta sainkin heti ilmoituksen blogiystävältäni. Kiitos! Supporttini ylitti kaikki odotukseni ja asia etäkorjaantui onneksi aika pian. Olin jo kirjoittamassa tekstiä, että 'Kiitos googlen, lähden nyt pitkälle paussille...'

♥♥♥

Ja sitten asia, josta en aikonut puhua, mutta ihan vain varoittaakseni muita, kerron. Minulta niksahti selkä. Sain rangaistuksen siitä, että olen aina pitänyt kaikkia selkäsairaita enemmän tai vähemmän velttoilijoina. Sitä on tällainen Selviytyjä ja Mää itte -tyyppi aika heikoilla, kun jää suihkuhuoneeseen, eikä kotona ole kuin kuuro koira...Hyvät Ihanat Lukijani, älkää kantako mitään raskasta, jos vain voitte välttää. Vaikka kuinka tekee mieli niitä multasäkkejä siellä puutarhassa raahata, niin älkää! Unohtakaa myös isot kastelukannut ja vaihtakaa ne pieniin välittömästi. Istukaa niin vähän kuin mahdollista. Koska olen blogiaddikti, nin ehkä joku muukin on...., ryhtykäämme istumaan lyhyissä jaksoissa ja välit liikettä, kävelyä tms. Sain sellaisen opetuksen, että täältä ei ole muuta suuntaa kui ylöspäin!

♥♥♥

Olen saanut mielettömän järjestelyvimman. Heitän pois tavaraa, jota ei ole käytetty aikoihin, lähinnä vaatteita. Osa kierrättyy, osa menee roskiin. Myös vanha muovitavara saa kyytiä. Olen hankkinut monta sängynaluslaatikkoa pyörillä ja niihin on nyt pakattu pestyjä puutarhakalusteiden tyynyjä, rantajuttuja aina uimapuvuista aurinkohattuihin, vierastyynyjä, kirjoja, joita joku ehkä joskus kaipaa, valokuvia, joita aikanaan teetettin paljon, mutta kaikki eivät päätyneet albumeihin etc.etc. Projekti jatkuu tänään, joten en tiedä, mitä kaikkea keksinkään vielä laittaa järjestykseen. Vain osa laatikoista on takkahuoneen sinisen sivustavedettävän alla, muut ovat saman huoneen apukeittiön pitkän, seinästä seinään työpöydän alla pinottuina päällekkäin. Rullat siis vähän turhat toisissa, mutta ei vara venettä kaada. Parasta noissa laatikoissa on se, että näen heti läpi, mitä missäkin on. Käytännöllisyys on kätketty kuitenkin niin, että huoneessa olija näkee vain upeat, suuret rottinkikorit, joissa on toisessa kaikki rakkaat VHS-filmit Disneyn klassikoista aikuisten ikimuistoisiin, en vain pysty hävittämään niitä!, ja toisessa on tietenkin vuodenaikasohvatyynyjä. Apua!, alan kuulostaa tyynymaanikolta.

♥♥♥

Olen hemmotellut kotia ja hankkinut tosi kauniita puuteriroosan värisiä kynttilöitä pitkiin kynttiläjalkoihin sekä paksuja burgundinvärisiä takkahuoneen kynttilätarjottimelle. Sisustustauluja tilattu, luonnonvalkoiset nukkamatot odottavat kuuraa... Jotenkin alkaa tuntua viikonlopulta syyskuussa. Suunnitelma on istuttaa huomenna muscarit ja R. hoitaa mullat viereeni aina sopivaan istutuskohteeseen. Haravointiakin jo tarvitaan, mutta ei vielä paljoa. Ruskaa odotellessa grillailemme ja valmistan oheen ison annoksen tomaatti-mozzarellasalaattia   Illalla joku leffa, valkohomejuustoja, rypäleitä ja viiniä. Sunnuntaina ehkä Viherlandiaan tai...

Oikeasta palkistani näette mitä on tulossa. Yllättäjän nimi Kuin jokin päättyisi on kuin nyt omasta elämästäni. Vaikutuin Barnesin tyylistä ja ihmettelen, missä tämä mies on minulta luurannut näin kauan! Lisäksi taidekirja Fanny Churbergista sekä kauan odotettu Montgomeryn Perinönjakajat! Ihan kiva viikko siis tulossa.

Vielä sen verran selkäasioihin, että jos istuu ulkona syömässä syys-lokakuulla, kuten me, laittakaa vain reippaasti untuvatakki päälle, sillä saattaa olla, että kylmässä istumisella on osansa tämän viikon kärsimykseeni. Toinen on asia, jonka juuri luin jostain lehdestä eli nyt lyhyet t-paidat ja neuleet pois ja pitkät, selkää lämmittävät tilalle! Olen huomannut, että kun kumartelen puutarhassa, niin aina on selkä paljaana ja se johtuu vain näistä lyhyen muodin puseroista.

Nyt kun olen rikkonut omaa säntöäni eli 'älä koskaan kirjoita blogiin mitään sairausasiaa', voinkin hyvällä omalla tunnolla siirtyä viikonloppuun:

Tunnelmallista syysviikonloppua teille kaikille tasapuolisesti♥

Love
Leena Lumi 

Vain mustan huumorin ystäville:

PS. R. on vannonut, että hautakiveeni hakataan teksti Mää itte! Jo lastenhoitajemme nimitti minua Mää itteksi. Ihan R:n mieliksi paljastan sen toisenkin lauseen, jota kuulemma käytän hyvin nopeasti, vaikka sitten innostunkin mihin tahansa juttuun, kun olen sen ensin härkäpäisenä sisäistänyt ja se kuulostaa kauhealta hautakiveen: En mää ainakaan!

PPS. Ja jos R. sattuu lähtemään ennen minua, hänen hautakiveensä hakataan teksti 'Nysse meni jo.' Jaksan aina vain nauraa tuota Tampereen seudun juttua, että jos joku seisoo bussipysäkillä, eikä bussia kuulu, ei näy, niin toinen pysäkillä olija toteaa: 'Nysse meni jo.'  Minulla on R:ä varten jossakin muistin kätköissä hyvin osuva kakkoslause, mutta se ei juuri nyt tule mieleen...hänen suureksi ilokseen.

49 kommenttia:

  1. Hah hah, ihana postaus!! Tiedätkö, mun "pieni" poikani, joka painoi syntyessään 4,5kg on nyt saavuttanut 14,5kg. Hän on vuosikas eikä vielä kävele... Joten tää selittää mun selkäsairauden :) Kantamista ei vain voi välttää. Taidan olla pahassa Buranakoukussa.

    Hienoa että kuitenkin sait blogin palautettua entiselleen. Pelottavia tollaset googlen "uudistukset".

    Toisille iskee sisustusvimma keväällä, toisille syksyllä. Mie tilasin tori.fi meille "uuden" kirjahyllyn entisten järkäleiden tilalle. Tahtoisin myös valkoiset verhot. Meillä on niin pinkkiä/lilaa/turkoosia, ettet usko :) Nyt mulla meneillään kämpän raikastuskausi.

    Viikonloppuja!♥

    ps. Olen lukemassa niin koskettavaa kirjaa, että toivon sunkin sen lukevan Karra; Pakenevat unet

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos;-) Unohdin vallan sen toisen lauseen, mikä tulee tuon Mää itte -alle....Jos löydän kohdan, josta se listään, niin lisään sitten - R:n iloksi.

      Eikai Burana koukuta...Vatsaa voi äsrsyttää, mutta ei rasita edes maksaa, kuten Panadol. Ota Byranasi mustikka- tai jonkun muun sopan kanssa. Perunjauho sopassa suojaa vatsan limakalvoa. Usko tai älä yksi lääkäri luuli minua terveystiedon maisteriksi! Kysy mitä ikinä haluat tietää hivenaineista ja vitamiineista, sen lisäksi tiedän kaiken allergioista, migreenistä, endrometrioosista...

      Ikävää, että et voi nyt välttää tuota kantamista.

      Sain ja kiitos sulle kun kerroit! Ehkä huomasit, että olin jo paniikissa;-) En nytkään löydä sitä kohtaa,missä tekstiään voi korjata tai voi jotain lisätä...Se tulee sitten esille vahongossa jos tulee.

      Mie alan katsella puutarhaan päin keväällä. Syksyllä pesänkoristamisvietti eli se tunnelman rakentaminen voittaa. Vannon, että valkoiset pitkät verhot ovat ainoat, mitä kannattaa laittaa. Kun mun turkoosti Marimekot ovat kulahtaneet, niin takkahuonekin saa valkoiset, pitkät, kevyet...Minäkin rakastan turkoosia, mutta olen huomannut, että en verhoissa. Itseasiassa mainitsit juuri suosikkivärini!

      Raikastus tulee just tietyillä väreillä. Minun superraikastukseni vaati limeä...ja nyt kun syksy on saapunut, kaikki lime kerääntyy tähän toimisto/kirjastooni tai sitten säilytyslaatikoihin. Käytä valkoista, se sopii aina.

      Kiitos samoin♥

      PS. Se olisi sitten mulle neljäs unikirja, sillä ensi viikon jälkeen luen jo kolmatta unikirjaa dekkarin lisäksi;-) Älä ajaudu yli rajan, unet voivat tehdä sitäkin, niin omat kuin joskus toistenkin.

      Poista
    2. En ole vielä ehtinyt Sisareni, rakkaani -teokseen, mutta veikkaan sen olevan lähinnä Pakenevia unia. Karran kirja kertoo kahdesta narkkariäidin lapsesta. Todella karu tarina mutta kauniisti kerrottu... Teen postauksen heti kun pääsen tarinan loppuun - viikonloppuna?

      Poista
    3. Huh, tehty... tällä kertaa vuodatin sydämeni...

      Poista
    4. Sorry, olin eilen paljon pois koneelta, siksi nyt vähän myöhässä. Tulen lukemaan kohta. Istun jättimäinen tyyny selkäni tukena...

      Poista
  2. Mää olen kanssa vähän "mää ite". Mieheni on välillä kauhuissaan kun tulee töistä kotiin ja taas on huonekalut vaihtaneet paikkaa. Kantelen ja liikuttelen melko painaviakin juttuja tarpeen tullen. Selkäoireista kärsineenä tosin nykyisin yritän vähän niitä välttää. Aina ei kuitenkaan jaksa odottaa, että joku toinen tulisi paikalle jelppimään ja silloin on tehtävä ite.

    Ja siivousta ja pyykinpesuakaan ei oikein osaa hoitaa kukaan muu kuin "mää ite". Tiedän olevani näissä asioissa melko rasittava tyyppi, mutta luonteelleen ei oikein voi mitään.

    Hyvää ja nautinnollista viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, sinäpä sen sanottu, meidän luonteisiimme liittyy kärsimättömyys. Emme jaksa odottaa apua. Hämäläisen mieheni mielestä asioilla on oma aikansa tapahtua, minulle niiden tapahtmisten aika on aina 'nyt'. Ja mieshän ei ole maisemissa kuin iltaisin ja viikonloppuisin...

      Se on saletti! En ikinä tajua, miten miehet eivät tajua, miten kostea vaate ripustetaan kuivumaan. Niin yksinkertainen tosiasia. Ja sitten se pyykinlajittelu ja oikean pesuaineen valinta. Pyykkihonma on meillä yksin mun.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  3. Mää itte sopisi munkin kiveen. Taidan ehdottaa sitä miehelle, hän saa sitten päättää tuleeko mää itte vai ich selbst.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, olen aina arvannut, että sinä olet 'mää itte'!

      Poista
  4. Voi piru sitä googlea, mullakin bloggerissa kaksi blogia, joita luen näkyy aina silloin tällöin, mutta useimmiten ei ollenkaan. Olenkin tehnyt oman kansion niille blogeille jotka katoilee, mutta olishan se helpompaa lukea bloggerin kautta.

    Isojen marenkien teko kuullostaa vaikealta, mutta oikeesti se ei ole sitä, sillä mä olen tehnyt niitä. Tein salmiakkimarenkeja ja niitä syötiin niin paljon, että paino kasvoi koko perheellä ;-) Puolukkaa olis ihana kokeilla, siitä tulisi varmaan ihanan raikasta. Olen kuivatellut omenarenkailta täällä kotona. Kirpeät talviomenat on niin Krpeitä, että kuivattuna maistuvat ihan sitruunakarkeilta, nam.

    Voi tuota sun selkää, tiedän kokemuksesta, että se ei ole kivaa. Toivon nopeaa toipumista.

    Mä lähden tänään pohjoisempiin maisemiin saattelemaan mummoani. Vaikka osa minusta ottaa asian todella rauhallisesti, niin kyllä tunteet heiluvat. Palaillaan sunnuntaina asiaan.

    OIkein antoisaa ja maukasta viikonloppua sinulle. Pidä itsestäsi huolta =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, tein eilen MONTA valitusta. Kukaan ei ole vastannut. Olen vaatinut mun vanhan formaatin palauttamista!

      En edes yleensä syö marenkia, mutta nyt alkoi tehdä mieli. Tämä ohje on tallessa, että tulee varmaan joskus oikeasti tehdyksi.

      Hyvänen aika: Sinustahan on tullut omenaihminen;-) Ehkä minä olin primus motor...Sinähän teit sitä sosettakin.

      Luulin että halvaannut ja mut kärrätään johonkin hoitolaitokseen. Eilen pääsin saattajan avulla kampaajalle ja sielläkin kävelin kaikki välit. Kerroin joutuvani rullatuoliin tms. ja mun kampaaja nauroi hulluna. Hän kertoi, että melkein kaikilla on joskus selkä niin kipeä, että pitää maata viikonkin. En voi uskoa.

      Otan osaa. Isoäidit ovat usein niitä elämän tärkeitä henkilöitä. Minulle molemmat olivat sitä ja molemmat jo poissa.

      Kiitos samoin sinulle! Sinä myös♥

      Poista
  5. Oih, nuo marengit saavat veden kielelle! Herkussa yhdistyy monta lempimakuani - siis mikä tahansa makea, kirpsakka puolukka ja raikas piparminttu. Mm.

    Odotan innolla Fanny Churbergia ja Montgomery-päivitystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luru, kelpais mullekin ja just nyt! Puolukasta on vaikka mihin ja se on hirveän terveellinen marja.

      Yleensä taidekirjat ja etenkin Konttisen, ovat minulle helppoaja, mutta Fanny on liukunut käsistäni jo viikkoja...Nyt en anna periksi. Ja sen jälkeen Perinnönjakajat!

      Poista
  6. Kumma homma, luin tämän kirjoituksesi ja kun piti kommentoida, ilmoitti ettei hakemaani blogia ole olemssakaan ja sitten kun nyt palasin sen taas oli.
    Koitahan nyt parantaa selkäsi kuntoon ennekuin alat kovin tekemään noita pihahommeleita. Sen kanssa ei vaan kannata leikkiä, ettei ärtyisi uudestaan ettet joudu sanomaan, nysse meni taas.
    Tuo ohje olisi mitä parhain, mutta laiskuus kyllä voittaa, ei itsensä takia viitsi nähdä vaivaaEi maar, nyt on mentävä jatkamaan eilisen puunkaadon jälkiseuraamuksia!
    Oikein nautinnollista viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, sitä tapahtuu. Onneksi se ei ollut totta!

      Yritän kaikkeni. Syksy vain ei odota. Minä kevyesti istuttelen sipulikukkia ja R. hoitaa multahommat istutuskastelut.

      Niin että puunkaadon jälkiseuraamuksia;-) Muista säästää selkääsi.

      Kiitos samoin sinulle & co!

      Poista
  7. Eikä, miten ihana resepti, enkä taatusti osaa tehdä tuollaisia! Nyt vain kuola valuen istun täällä koneen ääressä... Ehkä keksin muita herkkuja sen sijaan. Olen ollut seitsemän päivää opesijaisena ja nyt vielä tämän päivän museossa - haluan hemmotella itseäni. Saanhan? Ohjelmassa voisi herkkujen lisäksi olla John Irvingin lukemista... ;)

    Ihanaa viikonloppua ja paranemista selällesi! Muista ottaa rauhallisesti, joohan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, tämä tuntuu hieman haastavalta, mutta täytyy tätä yrittää. Minä lämmitin just Robertsin suklaakahvia ja löysin yhden Wilhelmiinan...

      Lasten jälkeen saat hemmotella itseäsi todella;-) Palkitse itsesi ruhtinaallisesti. Ai sinä aiot lukea sen karhukirjan. Se on ainoa, jonka taidan jättää Irvingiltä väliin. Tuli sellainen mutu-tunne. Katso tänään televisiosta klo 21, en muista mikä kanava, ohjelma Irvingistä!

      Kiitos samoin sinulle! Muistathan sinäkin ottaa rauhallisesti;-) Musta tuntuu, että naurat mulle...;-)En voi sille mitään kun ei ole välinopeuksia, vain täyspysäytys tai sataa kaasu pohjassa.

      Poista
  8. Voi voi. Selkäkipu on varmasti kenkku vaiva. Minä yritän päästä antiliikunnastani ja tehdä jotakin. Tänään sataa, joten sain tekosyyn jättää lenkin väliin:). Minkäs kautta sitä niitä blogeja seuraat? Bloglovin toimii minusta näppärästi, ei ainakaan toistaiseksi ole temppuillut, joskin välillä blogit päivittyvät hieman viiveellä...

    Nyt taukojumpalle, eli viskomaan pyykit narulle. Sunnuntaista meillä alkaa vierasputki, joten nyt pitäisi saada nurkat ojennukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, tämä on ja minun kohdallani odottamatonta, sillä teen olen tehnyt selkä- ja niskajumppani jo monta vuotta. Niinhän se menee, vaikka kaikki syyt ettei voi lähteä lenkille ovatkin tekosyitä. Itse kyllä pidän sateessa kävelemisestä, sillä silloin ilma on puhdasta ja iho nauttii;-)

      Oman hallintapaneelini kautta olen aina seurannut. Ja ne näkyivät tosi näppärästi niin, että heti näki kuvan ja aiheen. Nyt se on tullut minulle vahingossa, mutta viiveellä, joten olen päässyt oudossa kohdissa jotain kommentoimaankin. Viikonloppuna yritän levätä selkäni kanssa ja yritän olla istmatta koneella, jos vain pystyn. Viisi päivää putkeensa pitäisi riittää, etenkin kun teen 10 tuntia per vrk lukeminen mukaan laskettuna. Tämän kun kertoo yli kolmela vuodella, niin yhtälö alkaa olla hurja.

      Hyötyliikuntakin on hyvää liikuntaa. Puutarhahommat etenkin, kunhan ei kanna raskasta. Ja saa olla ulkona. Vierasputki edellyttää jo hyvää kuntoakin.

      Poista
  9. Hei. Minunkin blogini Mr. Google uudisti ihan issekseen ilman lupaani.. Toistaiseksi se toimii. Mutta aikansa vei ennenkuin käsitin mitä minun pitää tehdä, kun kaikki näytti niin oudolta. Elämä on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, eikö olekin törkeää;-) Toimii varmasti, jos osaa käyttää kaikkia härpäkkeitä. Niin, jo se kun painat tutun, turvallisen auki ja siellä on ruma, outo maisema, vieras maa...olo on heti eksynyt. Elämä on.

      Poista
  10. No voi harmitus tuota selkäjuttua. Selkää ei yleensä huomaakaan, ennen kuin se on kipeä tai lakkaa kokonaan toimimasta. Anna nyt selällesi kunnon viikonlopun lepo, hierontaa ja linimenttejä, niin jospa se siitä. Kiitos mielenkiintoisesta reseptistä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marmustoi, nimenomaan noin. Olen silti jumpannut koko ikäni juuri selkää ja niskoja vahvistavia liikkeitä, ehkä siksi tämä oli eka kerta. Muistutus kuolevaisuudesta.

      Sen aionkin tehdä, mutta sitten menee jo monta junaa ohi...onneksi tulee uusia. Kunpa voisin tehdä aina sen, mitä eniten haluan eli ehdottomasti viikonloput lepoa ja ainakin muuta kuin koneella.

      Sitä se on, ole hyvä, ja uskon, että lppputulos on vaivan väärti.

      Poista
  11. He he,hauskat tekstit olette valinneet niihin hautakiviinne;D
    Mmm,en kauheasti välitä marengeista,mutta puolukalla terästettynä ehkä...
    Toivottavasti selkäsi on jo ok,muista venytellä!
    Ja toivottavasti ne blogiongelmatkin ovat ohitse;jos käytät Chromea niin huomaat että bloggerin kanssa on helpompaa...Mukavaa viikonloppua herkkujen kanssa!Ja terveisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, ihan hurjaa;-)

      No sitä minäkin, että puolukalla voisi olla hyvää.

      Eihän se ihan ole, mutta pystyn jo sentään liikkumaan. Minä olen tehnyt jo parikymmentä vuotta jumppasarjaa, joka on tarkoitettu niskoille ja selällä. Tämä oli minulle kuin joku iso sokki.

      Minulla on blogissa koko ajan chrome, mutta ymmärsithän, että koko formaatti=pohja, on mennyt uusiksi. Mikään ei ole nyt kuin ennen.

      Poista
  12. Kertakaikkisen ihana posti! Höröttelin ääneen mustan huumorin osiolle, voi sentäs:) :)
    Täälläkin yks "mää itte" - oikeinkin hankala tapaus, sitkeä sisupussi..

    Vaan kurjaa kuulla, että kipuilet selkääsi. Kokemusta moisesta myös, joten tiedän tuskan. Hoidahan huolella ja maltilla itseäsi kuntoon. Ja senkin on tämä jäärä oppinut, että selkänsä voi saada vihoittelmaan myös liialla stressaamisella, rajansa siis kaikilla taakoillakin.

    Nuo marengit on varmasti suussa sulavia. Mahdanko vaan suittaa ryhtyä puuhaan, saas nähdä. Kiitos ohjeesta.

    Ihanaista viikonloppua,voi oikein hyvin "sää itte" siellä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannah, sinusta en olisi uskonut;-) Ei vaineskaan, olen jo aikaa sitten huomannut sisupussin Hymytytössä!

      Tiedän. Ja minä olen oikein superstressaaja. No, ihmekös sitten.

      Takuulla sulavat suuhun. En minä vielä...nyt on tätä omenasosetouhua ja muuta. Ole hyvä.

      Kiitos kaikkea samoin "sää itte" siellä♥

      Poista
  13. Ou ou, mitä herkkua. Nyt olen kuivannut vuorokauden verran suppilovahveroita, joten kun siitä selviän hetken aikaa, marenkia syntyy meilläkin.
    Selkää muistan varoa ja villasukat on nytkin jaloissa. Kaulaliinan laitan kaulaan, kun menen ulos siis ohutta villaa.
    Järjestelen myös, ullakko on aika hyvässä jamassa jo.

    Lämmintä, tuoksuvaa ja nautinnollista viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, suppikset ovat niin herkkua, niin herkkua!

      Mietin, että pitäisikö laittaa mun 'taikaliina' vyötärölle, kääriä se ympärilleni. Olen kutonut/neulonut siitä entiesestä ylellisen pehmeästä Teddy-langasta useita jättipitkiä kaulaliinoja niin perheelle kuin ystäville. Jotkut väittävät sen parantavan flunssan, jos käärii sen yöksi kaulan ympärille./ Nyt Teddy -lanka on palannut, mutta ei ole enää yhtä pehmeää eli ei voi pitää ihoa vasten.

      Kävin ullakollasi. Kiintoisaa. Se pieni ompelukone toi muistoja ja nalle. Nyt on aika laittaa paikat järjstykseen ja sen jälkeen talo täyteen pieniä, kirkkaita ledejä, pimeän tähtivaloja. Tungen niitä kirkkaisiin lasivaaseihin, teen niistä verhokappoja, vetelen ympäri piirongin.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  14. Toivotan sinulle pikaista paranemista, ja oikein hyvää viikonloppua, Leena-IhaNainen<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, yritetään, yritetään. Kiitos ja kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen!

      Poista
  15. Leena,
    teet oikein, kun kerrot selkäsi kohtalosta. Se varoittaa niitä, joille mitään vahinkoa ei ole vielä tapahtunut.

    Monet muutkin ovat oppineet kovan läksyn kautta, että ihmisen elimistö ei kestä loputtomiin ylikäyttöä. Entisajan puutarhaeksperteillä oli usein monta puutarhuria töissä. Lisäksi heilllä oli monta kotiapulaista.

    Olen ihmetellyt, miten jaksat. Olen itsekin tehnyt aina liikaa töitä ja maksan nyt siitä laskua.

    Eräs amerikkalainen selkälääkäri sanoi kirjassaan, että selkä on niin kuin pankkitili. Se alkaa näyttää punaista, jos menemme yli varojen.

    Muutot ovat kaikkein pahimpia selän pilaajia. Vaikka palkkaisi ammattilaiset tekemään varsinaisen muuton, pakkaaminen ja purkaminen sekä tavaroiden uudelleen järjestäminen ovat tehneet monista melkein invalideja. Tietenkin fysioterapia korjaa osan vaurioista.

    Me suomalaiset naiset olemme olleet raatajia ja nykyaika vaatii, että meidän pitää olla oppineita tuhattaitureita. Koetetaan olla itsellemme lempeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, ehkä...hyvä jos jollekin on apua minun kuvitellusta riittävyydestäni aina ja kaikkialle.

      Tiedän. Olen sitä usein miettinyt, kun olen kohta 30 vuotta pitänyt 3000 neliön puutarhaa, joka kolmessa tasossa ja täynnään viettäviä rinteitä sekä iso kallio, joka esim. sateella petollisen liukas. Siinä kaksi vuotta sitten kaaduin ja sen jälkeen vasen lonkka piti minut poissa lenkeiltä ja kaikesta fyysisestä työstä 6 viikkoa. Olenkin nyt miettinyt, kun tämä selkäkipu on vasemmalla puolella, että jos onkin siitä tullutta 'heikkoutta'.

      Kuten sinä, mysö Ester-tätini Turussa. Hän piti puutarhaa sekä mökillä että omakotitalossa, kantoi raskaita kasteluvesiä, perheen ruokakasseja, raahasi multia...Nyt olisi 86 -vuotiaana kaikki muu hyvin, mutta selkä ei.

      Olipa hyvä tuo amerikkaisen lääkärin viisaus, kirjoitan sen tästä lähin jokaisen kuukauden kohdalle seinäkalenteriini tyhjään tilaan, jossa tähän asti on ollut kirjallisia sitaatteja;-) Äitini 85 vee ei ole näin raihnas, kuin minä nyt olen, vaikka hän on hoitanut isoa puutarhaa, nytkin vielä pientä, mutta tiheästi istutettua ja vaativaa.

      Olen kauhulla miettinyt, jos tästä joskus muuttaisi...

      Olemme liikaa raatajia! Ja tuntuu kuin kaikkeen pitäisi ehtiä ja kaikkea pitäisi pystyä. Kaiken huipuksi sen pitää näyttää helpolta kuin baletti, vaikka kovakärkiset tossut eli kaiken raskaus yrittää vääristää hymyn irvistykseksi. Sitä vain hymyilee, vaikka tekisi mieli itkeä.

      Kiitos pitkästä kommentista täynnä viisautta. Otankin nyt esille ja pidän näkyvissä Ruontalon Sarin kortin, jossa lukee Kohtelen itseäni Hellästi.

      Poista
    2. Leena,
      ei ole ihme, että teemme liikaa töitä. Suurin osa meistä suomalaisista on köyhien sukujen ja talonpoikaissukujen jälkeläisiä, naisten piti tehdä aina paljon työtä olivatpa he sitten emäntiä tai palvelijoita. Ei tultu muuten toimeen.

      SItten on ollut vielä monet vuosikymmenet itäisen naapurin vaikutusta, ja siellä joka naisen piti olla töissä, jos ei muuta niin varsiluudalla katuja lakaisemassa, mitä saattoi nähdä vanhojen mummojen tekevän sen aikakauden loppuun asti.

      Jotkut syyttävät protestanttista työetiikkaa, mutta emme me ole kalvinisteja, vaan viiniä, laulua ja hyvää seuraa arvostavan Lutherin huono-oppisia oppilapsia.:)

      Poista
    3. Anna, just niin. Äitini on kotoisin pakkoluovutetusta Karjalasta ja minun kasvatukseni oli aina se, että piti olla 'napakka', koko ajan tehdä jotain hyödyllistä ja sitten piti vielä olla kaikessa paras. Nyt äitini hokee minulle, että 'ota rennosti, anna sen puutarhan olla, lepää'. Ihan naurattaa, kun hän, joka ei ikinä voisi kuvitella iltapäivänokosia, puhuu minulle noin. Mihin niistä opeista pääse. Mammani eli äidin äitini lähti navettaan klo 5. Ensimmäisenä ylhäällä joka aamu ja leipää leivottiin usein. Ja siinä ei katsottu hellettä tai ehtimistä.

      Minusta Luther teki meistä ihan ilottomia;-) Tyttäreni muuten opiskelee uskontotieteitä...

      Poista
    4. Niin...näin minä sen koen. Katsoin muuten televisiosta kuukausia sitten dokumentin Lutherista ja kyllä puurtaminen, raataminen ja ilottomuus siellä kulki kuin jutun ytimenä.

      Poista
  16. Kaikki sympatiani, Leena! Minulla oli etenkin nuorena aikuisena tosi kenkutteleva selkä. Onneksi se on nykyisin parempi, mutta tuossa noin vuosi sitten kärsin melkein vuoden verran selästä, joka oli jokainen aamu niin kipeä, etten meinannut päästä sängystä ylös tai pystyä kääntämään kylkeä yöllä. Onneksi vaiva parani itsestään, niin kuin se oli tullutkin. Uskon selkävaivojen olevan usein psykosomaattisia, mutta on niihin toki muitakin syitä. Toistaiseksi viimeinen tosi paha noidannuoli minulle tuli juuri siitä, että olin istunut loppukesästä puistossa, kylmässä maassa, puoli yötä ystävän kanssa juoruilemassa ja viiniä juomassa. Seuraavana päivänä ei tarvittu kuin pieni, äkkinäinen ja kiertävä liike vauvaa vaunuihin nostaessa, ja jouduin viettämään pari päivää vaakatasossa.

    No, se selästä. Toivottavasti voit pian paremmin! Barnes odottaa vuoroaan täällä, mutta varovaisen innokkaat odotukset minulla on.

    Oikein hyvää viikonloppua sinne! Minä olen täällä lasten kanssa keskenäni, sillä Teemu on poikakavereidensa kanssa siellä teillä päin, suvun Vaherin mökillä golfaamassa ja nollaamassa (mitä hän nyt tarvitsee). Minä otan ihan rauhassa, sillä viikon sisällä on ollut kolmet bileet (oman kirjan julkkarit, Tammen kirjailijaillalliset ja WSOY:n syysjuhlat), ja olen siksi ihan uupunut. Enää ei jaksa kuten opiskeluvuosina! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, kiitos. Minä jo sanoin R:lle, että tässä täytyy olla mukana myös stressiä. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Osa on stressiä, osa on ehkä sekä kylmästä että kaikesta kantamisesta että myös liiasta istumisesta. Tosin, mitä hämmästelen, olen jo kauan tehnyt sekä selkä- että niskajumppaa, jotka ovat ehkä vain siirtäneet tätä tapahtumaa. Jäin siis suihkuhuoneeseen ja kotona vain kuuro koiruus...

      Minä voisin ajatella, että löydät Barnesin syvimmän olemuksen ja ihastut.

      Kiitos samoin sinulle & co! Olen niin usein ollut viikonloput lasten kanssa, että aloin jo tottua. Viime vuosina tietty kahdestaan Olgan kanssa. Noin monien jhlien jälkeen sitä jo haluaakin kotoilla. Aloin eilen, kun kerran on pakko olla paikallaan, miettiä, että minussa on introverttiä enemmän kuin uskotaankaan. Tykkään olla yksin, pidän hiljaisudesta, kestän sosiaalista elämää vain omilla ehdoillani (kuten R. muistaa aina sanoa;-), mutta ujo en ole, kuten usein introvereistä sanotaan. Niin...ikä muuttaa kaiken. Minä päätin yksien suvibileiden jälkeen pari vuotta sitten, että nyt ei enää hilluta aamuviiteen. Sen on kuin SusuPetalin kirjasta, että 'ennen 10 siideriä ja kaksi Buranaa, nyt kaksi siideriä ja 10 Buranaa.' Tosin minulla siiderin tilalla on aina ollut viini. Huilataan nyt. Illalla tulee John Irving dokkari ja se on jo klo 21, joten ehkä jaksamme sen katsoa;-)

      Poista
  17. olto your blog with great satisfaction. The taste of decorative arrangements and as always enchant me elegance is the hallmark of your website!
    A big hug from Brazil

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antonio, I'm so decorative woman;-) I like arts just because, it gives me visual experiences.

      Thanks! You are such a charming man;-)

      And this ♥ from Finland!

      Poista
  18. Voi ei, sinultakin niksahti selkä! Jäin itse eilen selän vuoksi sairaslomalle, enkä ole koskaan ollut virallisella sairaslomalla (muutaman päivän kuumeen vuoksi voi olla kotona ihan itse ilmoittamalla). Olen nyt levossa, vahvalla särkylääke- ja kipugeenikuurilla ainakin ensi viikon puoliväliin saakka. Istuminnen on kaikkein pahinta. :(

    Mutta voi ei:n lisäksi myös oi ihanaa noita keijunmekkoja! Meillä oli keijunmekkoa viime vuonna, tänä vuonna en muistanut ostaa sen taimia.

    Ihanaa lauantaita ja paranemista selälle. Minä tilasin Barnesin kirjan juuri äsken. Olen varma, että tulen rakastamaan sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kurja juttu. Kiitos kuitenkin kun kerroit, sillä vertaiskärsimys auttaa. Näen itseni jo kaatopaikalle kärrättävänä hylkynä...Äitini, kohta 85 vee, ei ole näin raihnas kuin minä, vaan menee kuin 'sata lasissa'. Ensin polvi ja nyt tämä. Oudointa ja pelottavinta oli huimaus ja pahoinvointi sinä päivänä, kun tämä taphahtui.

      Kunpa voisikin levätä! Kotimme on kuin joku maatila eli aina pitäisi olla jotain tekemässä.

      Minullakaan ei ole tänä vuonna keijunmekkoa, mutta tähän asti on ollut monta vuotta. Kyllästyin, kun se on jostain kohtaa vähän kranttu, mutta nyt kun Cheri kertoi,että sen voi talvehdittaa, sain uutta pontta.

      Kiitos samoin sinulle! Barnes olkoon lohtukirjasi. R. lukee sen tänä viikonloppuna. Hitsi vie, Katja, miksi kuulen vasta nyt Barnesista;-) Nyt ei yhtään säälitä itseämme, vaan passuutamme muita niin paljon kuin voimme: R. juuri grillasi, kattoi ja minä tein vain salaatin. Hän sytytti kynttilät, kaatoi viinin ja huutaa minua syömään ja katsomaan syvälle silmiinsä. Mikä tässä on ollessa. ja klo 21 John Irving dokkari televisiosta. TV ei yleensä ole meidän lauantai-iltaa ellei hyvä brittiläinen poliisisarja, mutta tämä ilta olkoon poikkeus, joka vahvistaa säännön.

      Voi niin hyvin kuin kykenet!

      Poista
    2. En mää ainakaan! kuulosta kuolemattomalta :)

      Poista
    3. Hannele, se on kyllä aika hyvä;-)

      Poista
  19. Houkutteleva kuva ja resepti, nam.
    Tuollainen järjestelyvimma olisi nyt paikallaan, kun matkalaukusta purettuja ja pestyjä vaatteita olisi silitettävä ja pantava kaappeihin. Eilen kyllä ihanassa siivousvimmassa sain kaikki kuistin ikkunat pestyksi. Nyt vastaavanlaisesta vimmasta ei ole tietoakaan.

    Kiitän tässä aikaisemmista postauksista: syyskirje 16.9. ja Slungan Viisikymppisinä-runosta, virkistäviä.

    Kaikkea hyvää alkavalle viikolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, eikö vain.

      Minä jatkan edelleen. Nyt on tunne, että kun kaikki on tiptop, muutkin asiat saavat selkeyttä. Ikkunoihin emme ole vielä ryhtyneet...se on homma, josta pidän vähiten.

      Ole hyvä vain. Se runo on niinosuva;-)

      Kävin kurkkimassa reissuasi: Mahtavaa!

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  20. Ihan kauheeta;-) Älä nyt yhtään vähättele: Sinulla vain ehkä eri puuhat kuin minulla. Nyt on uunissa iso kattilallinen muhimassa omenoita eli illalla on lettuja ja omien puiden omenoista tehtyä sosetta, sitä kanelisen maukuista.

    Kaunista syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
  21. Minäkin olen syyttänyt Martti Lutheria meidän ilottomuudestamme, ortodoksit osaavat ottaa elämän ihan toiselta (paremmalta) kannalta: iloitsevat elämästä!<3333

    Oikein hyvää ja antoisaa viikon alkua sinulle, Leena!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, tiedän. Ortodokseilla jopa pääsiäinen on aivan eri kuin meillä. Ja suhtautuminen kuolemaan.

      Kiitos samoin sinulle! Satanut on paljon, mutta takana ihanasti uuvuttava päivä ystävän kanssa Viherlandiassa. Löysin PINKKEJÄ muscareita.

      Poista