Syksy on kaikkeus, joka maistuu omenoilta ja ruuhkaviikoilta. En saa aikaiseksi mitään järkevää, sillä syksy valtaa mieleni aina täydelleen, ei tyydy vajaaseen.
Syksy saa unohtamaan korkokengät ja astelemaan reippaasti kumisaappaissa. Välillä pitää päästä lätäköihin muistelemaan millaista oli, kun äiti puki päälle kurapuvun ja muiden äidit ystäville saman hassun asun ja minä keksin, että 'vesipuvut' pitää testata menemällä makaamaan kaikkein suurimpaan kuralätäkköön...
Syksyllä minusta tulee hamsteri, jonka on pakko kerätä talvivarastoa. Sisälläni asuu intohimoinen säilöjä, joka ei kestä nähdä omenien jäävän makaamaan puutarhaan, vaan ne pitää kerätä talteen ja alkaa kerta kerran jälkeen uuteen omenasoseen valmistukseen.
Syksyllä tyhjennän kaikki kauniit korit ja kerään ne täyteen omenoita. Asettelen callunoiden viereen, etsin jotain kaunista taakse ja otan sen joka vuotisen omenakorikuvani.
Syksyllä meidän kodin ominaistuoksu on omena. Omenoita tulee sisälle niinäkin päivinä, jolloin kukaan ei kykene ryhtymään kanelisen omenasoseen valmistukseen. Omenat ovat osa syyskodikkuutta.
Syyssunnuntaina päätimme tehdä vertailevaa omenasosetutkimusta ja tällä kertaa emme kuorineet omenoita. Väristä ainakin tuli parempi. Maku selviää lopullisesti soseen jäähdyttyä.
Syysomenasose muhi tänään kolme tuntia kannen alla. Välillä vähän kähjättiin. Nyt sose on jäähtymässä ja odottaa purkittamista.
Kirsi Neuvosen korteista Omenapuku on yksi suosikkini...
.jpg)
Tämä Ilonalta Sateenkaarentakaa vuosia sitten ostamani sydänkorttiteline jaksaa aina vain ilahduttaa minua...Vaihtuva näyttelyni keittiössä. Eräs kuvassa näkyvä Suloisuus on nyt luonani, joten me tietenkin
puhumme äiti-tytär -juttuja sekä pohdimme paljon sisustusta. Tässä nyt kuvassa yöpöytähyllyjeni ylin osa. Vakuutan, että hortensia on sisustuksellisin kukka, mitä tiedän ja että hortensiat ovat niin kauniita, että...
ei ole varmaa kuuluko minusta päivään tai pariin. Olen kuvaamassa teille ruskaa, lukemassa yhtä ihanaa kirjaa, valmistan huomenna suppismuhennosta ja kollaan kuvatiedostajani saadakseni jotain selvyyttä tuhansista kuvistani, joiden sekasortoisuus vihjaa jotenkin erääseen luovaan naiseen, jonka mielestä turha nipotus on syvältä. Onneksi on syksy. Syksyllä minä olen niin paljon enempi minä. Toivon, että sinäkin♥
Love
Leena Lumi
Eihän meillä mitään kurapukuja... siihen aikaan.
VastaaPoistaHannele, mulla oli! Muistan ikuisesti sen kun se kuravesi alkoi tulla vaatteista läpi. Eihän ne siihen aikaan kai niin hyviä ollenkaan olleet kuin nyt ovat. Ole onnellinen, jos semmoiseen sinua ei ängetty;-)
VastaaPoistaIhana postaus jälleen!! Täälläkin oli tänään syksyistä! Oli ihana ratsastaa pikkuisesti värittyneessä metsässä ja loikkia lätäköihin! Iloa lokakuulle!
VastaaPoistaHelmi-Maria, kiitos! Ah,Saksan syksyt♥ Kaipaan niin ratsastamaan, mutta olen nyt ihan kiinni Olgassa. Ehdin sitten myöhemmin sitä.
PoistaKiitos samoin sinulle!
Ui,kurapuvusta tulee melkein painajaisia mieleen;D No ei sentään,ne olivat tosi hyödylliset kun niillä sai hyvin temmelteltyä;D
VastaaPoistaLeena,miten paljon kadehdinkaan noita omenapuitasi.Tuli varmaan hyvä saalis tänä vuonna?Omena on lempihedelmäni ja voin kuvitella sitä tuoksua,mitä tuli kun valmistit tuota omenasosetta.Mukavaa alkavaa lokakuuta,meillä on huomenna pyhäpäivä,taas...
Jael, no olivathan ne aika kauheita;-) Minäkin toisaalta muistan sen tunteen, että 'nyt saa sitten hyppiä lätäköissä;-)'
PoistaTodella hyvä. Ja uusi keltakanelikin antoi jo satoa. Ei ole rupea, ei muumiotautia, ei mitään vikaa. Kohta taas uusi satsi muhimaan.
Kiitos samoin sinulle! Miten niin taas pyhä...tulen kohta käymään.
Onneksi on syksy
VastaaPoista♥
sinulla on ihania tunnelmia arjessasi!
Maria, just niin!
PoistaKiitos!
♥
Oi Leena mitä ihanaa syksyä täällä onkaan! Minä muistan, kuinka yritin täällä omille lapsilleni vakuutella, että sateellakin voi ulkoilla. Kerroin, kuinka Suomessa lapset puetaan kuravaatteisiin ja saappaisiin ja miten kivaa on tehdä puroja ulkona sateella ja laittaa laivoja menemään ojia pitkin. Lähtivät lopulta pihalle ja palasivat hetken päästä läpimärkinä takaisin. Olivat kai uineet kuralätäkössä ja päätelleen, että siitä on hauskuus kaukana. Enää en edes yritä. Tässä asiassa ovat turkkilaisia ja ulos ei siis ole sateella menemistä, ellei ole ihan pakko. Minä sen sijaan vedän saappaat jalkaan, otan sateenvarjon ja nautin. Antaa sataa. Laulaisin jos kehtaisin.
VastaaPoistaSadetta ei ole kyllä näkynyt, mutta ensi viikolla lupailevat....
Mine, Suomen syksy on autuus!
PoistaLehtomme läpi virtaa puro. Siinä Meri ja ystävänsä uittivat milloin mitäkin 'kaarnalaivojaan' ja kaikilla tiukasti kurapuvut päällä. Oi niitä aikoja!
Sateella on kaikki paremmin. Minäkin tykkään kävellä sateessa. Ilmassa on happea ja ihokin tykkää. Niin...Singing in the rain...
Toivon teille sadetta, kuten aina myös Jaelille.
Kaunista lokakuuta sinulle!
Kesäminä tuppaa vähän haikeana katsomaan taakseen, ja toisaalta hyppäävän ajatuksissa jo talvenkin yli kevääseen....kaunistahan tämä on silloin kun on kaunista, mutta tämä tarkoittaa taas kerrostaloelämää :/
VastaaPoistaPepi, tiedän sinut 'kesän lapseksi'.
PoistaYmmärrän. Lilla on upea laajennus elämääsi suviaikaan ja onhan kiinnostavaa muidenkin seurata sinun puutarhailuasi.
Aika menee nyt niin lujaa, ettet ehdi edes huomata, kun Lilla-kausi taas alkaa.
Sataa ja sataa.. joten nokialaiset on jaloissa.. ennen muinoin tein varmaan yhtä ja toistakin, nyt sain omenat ystävältä ja vähän Villistä Lännestäkin kauan sitten istuttamastani puusta. Omena on paras tuoksu syksyllä, puolukat jäivät metsään, tyrnejä sain pikkuriikkisen, sieniä ei ollenkaan, miksi käy aina näin? Ihania syyshetkiä Sinulle, Teille.
VastaaPoistaMustis, on satanut paljon, mutta sekin on syksyä.
PoistaMinä tein ennen HULLUNA. Säilöin esim. 20 kiloa kurkkuja, vaikka kaupasta saa ihan hyvää maustekurkkua.
Omenan tuoksu on voimaa antava, piristävä. Omenan kukan tuoksu on taas suloinen, herkkä.
Äläs nyt;-) Minäkään en saanut kunnolla kantarellia. Suppiksia ei olisi ilman erästä ystävää, joka himoaa niitä poimia, mutta jonka mies ei syö kai mitään sieniä - meidän onneksi.
Kiitos samoin sinulle, teille...!
Alkoi tehdä mieli omenoita näitä kuviasi katsellessa! Onneksi parvekkeelta löytyy omppulaatikoita, kiitos puutarhallisten ystävien, me "cityperheetkin" saamme herkutella :) Paistosta/piirakkaa tekisi mieli, mutta koska olen dieetillä (hm) vedämme omenoita raakana.
VastaaPoistaOdotan ruskakuvia, kuten myös sitä ihanaa kirjaa... Mie kävin la pikaisesti kirjastossa palauttamassa melkoisen kasan romaaneja. Päätin etukäteen etten ota mitään, koska kaikki paikat pursuaa kirjoja. Onnistuinkin tässä - melkein. Vain Lumen Syli lähti mukaan, tajuttoman kaunis kansi!! (Ja sehän löytyy sinunkin blogistasi :)
♥
Annika, oijoi, älä sano sanaa 'dieetti'. Mun pitäisi...,mutta yritän ensin kerätä siihen voimia/tahtoa.
PoistaNiin...jos ruska onnistuu. Olen ottanut eilen ja tänään, mutte en ole ehtinyt yhtään katsoa niitä vielä. Ja se viimeinen eli paras ruska on vielä saapumatta.
Oi, sinä tulet pitämään Lumen sylistä. Se on yksi tämän vuoden esikoiskirjayllättäjä.
♥
hienoja kuvia! taas voi käyttää kumppareita ja villaneuleita ja hansikkaita :D niin ja kaulaliinat on kivoja tuulessa :D
VastaaPoistavähän se haikeaa on mutta jos syksy olisi tuollainen kuin näissä sinun kuvissa, kuulas ja valoisa niin passaa minulle :)
Akiss, kiitos! Tätä minä aina odotan koko vuoden...että pääsen kumppareihin ja neuleisiin. Oi, ihanat kaulaliinat. Olen jo ottanut ne kaikki esille;-)
PoistaSyksyssä on minusta kuitenkin enemmän hyvää kuin huonoa, mutta minut on varmaan jäävätty jo tuhat vuotta sitten. Ihme, että nimeni ei ole Syksy!
Kaunista lokakuuta sinulle!
ja mulla on sulle jotain ;) blogissa :D
PoistaAkiss, kiitos. Tulen ihan kohta...
PoistaTuo sinun omenakorisi on niin kaunis. Meillä omenat tippuivat pilaantuneina maahan. Joku ihmeellinen rupitauti niihin on iskenyt. Osan kuitenkin saimme talteen, onneksi.
VastaaPoistaHortensia on todellakin upea kukka.
Kävimme siellä teidän lähelläkin, mutta kiire taaskin oli kotiin.
Unelma, kiitos. Se vieläkin kauniimpi taitaa olla siinä omenasosejutussa. Joskus on sellaisia vuosia. Meillä nyt erittäin hyvät tänä vuonna.
PoistaHortensia on niin runollinen ja sisustuksellinen.
No jo on kumma, kun niin kiire oli. Kyllä vielä poikkeatte, minä ennustan;-) Jonain suven hetkenä...
Kaunista lokakuuta sinulle & co!
♥
Ihana postaus! Tuotahan tämä syksy parhaimmillaan juuri on!
VastaaPoistaRita, kiitos!
PoistaNimenomaan niin. Kaunista lokakuuta sinulle!
Ihanaa syksyn tuoksua kuvissa! Mutta onko mekkotaulut tosiaan Minna Immose? aikä Kirsi Neuvosen? Jo ovat minnan niin on tyylinsä muuttunut! :)
VastaaPoistaSini, kiitos.
PoistaKiitos sinulle, että kerroit tuosta mokasta;-) Tottakai ovat Neuvosen. Olin postausta tehdessä aika härinnässä,sillä vilkas tyttäreni ja hänen vielä vilkkaampi villakoiransa tässä minun toimisto/kirjsatossani ja minulle ei annettu puolen tunnin rauhaa...Olen myös luopumassa yhdestä Immosen taulusta sitä kohta 20 vuotta katsottuani ja tilannut juuri tilalle muuta. Sitä selitin Merille samalla, kun tein juttu.
Juu, Minna on ihan erilaista. Ihan kivaa etenkin joulukorteissa etc., mutta Kirsi Neuvosen Dronningholmpuvun ja tämän Omenapuvun ottaisin seinälle tauluina, jos saisin. En ole edes vedoksia mistään löytänyt...
Kiitos sinulle ja upeaa syksyn jatkoa!
♥
Voi Leena,. sinä saat syksystä esiin sen kauniimman puolöen ja tuo omenakori eri paikoissa kuvattuna on niin suloinen, kuin itse syksyn täydellisyys.
VastaaPoistaOikeinb hyvää lokakuun alkuuuuuuua sinulle!
Mummeli, no onhan se kaunis;-) Kiitos♥
PoistaSyksy on jotenkin minulle täydellisyyttä. Kaikista asioista en voi sanoa samaa. Kevään armoton, kova valo paljastaa kaiken, kaiken...tuo julma huhtikuu.
Kiitos samoin sinulle co!
Voi ihania kuvia ja tekstin tunnelmaa.
VastaaPoistaPakko myöntää, että olen jotenkin kateellinen sinulle tuosta rakkaudestasi syksyyn.
Nautin kyllä tuosta värikylläisyydestä ja elonkorjuusta, mutta muuten syksy on minulle jotenkin niin masentavaa aikaa. Olen kyllä tämän ennenkin todennut. Ne pienet polttiaiset estävän luonnikkaan oleskeluni syksyisessä luonnossa.
Omenoita on kyllä paljon. monilla on niin kauniin vaaleaa sosetta, mutta minun soseeni on aina kellertävän rusehtavaa. Johtuukohan se omenalaaduista. Talviomenoista taitaisi tulla sitä vaalea plaatua.
Mukavaa maanantain jatkoa!
Hanne, kiitos!
PoistaEtkö olekaan syksyn ihminen...minä ihan luulin.
Minä koin ennen alakuloa marraskuussa, mutta en enää. Jotenkin olen kääntänyt kaiken syksyssä voitoksi.
Mitkä ihmeen polttiaiset?
Minulla tuli edellinen soe keltakanelista liian vaaleaa ja hieman lälliä. Nyt teimme kuorineen ja väri on tumma ja ehdottomasti parempi.
Hanne, tee ihmeessä nyt lista syksyn hyvistä puolista, joita on tuhansia. Tai muistele huhtikuuta, jolloin julma valo paljastaa kaiken likaisista ikkunoista alkaen...
Kiitos samoin sinulle!
Oi, ruska ja omenat! <3
VastaaPoistaAletheia, niinpä: Ihanaa!
Poista♥
Ah, syksy ja omenat ! Just tein elämäni parhaan omenapiirakan. Vilkaise mun blogiin jos ehdit.
VastaaPoistaRita, niin...vuoden paras aika. En ehdi nyt mitään leipomaan, mutta ehdin kyllä sinulle...
PoistaSyksy on just tätä omenoita ja värikkäitä lehtiä ympärillä ja litslots, minä hymyillen astelen lätäköt kumpparit jalassa ja laulan ei huolen häivää! Tänään just ihailin kauniita sävyjä ulkona ja näen sisältäkin katsoen värikkään vaahteran ja kirsikkapuun punertavat lehdet ulkosalla.
PoistaKeittiösi on kaunis ja tunnelmallinen niin kodikas tuoksuineen.
Omenasoseestasi tulee parasta mahdollista, niin hyvää ettet ole ennen maistanutkaan:)
Sinun hortensiat<3 ja Leena, Kiitos!<3
Sirkka, tätä kaikkea ja lumoavia hämäriä iltoja, piemitä öitä, suositusta kotoiluun.
PoistaKiitos!
Mistä tiesitkään: Siitä tuli kaikken parasta kuorineen;-)
Ja sinun hortensiat♥ Ole hyvä ja kiitos!
... enkä minä ehtinyt sinne reseptiä pistääkään, mutta ihanaa kun visiteerattiin puolin ja toisin pitkästä aikaa :) Syysenergiat virtaavat.
VastaaPoistaOli vain hyvä, että reseptiä ei ollut. Menossa yksi projekti, joka vie aikaani ja sinulla varmaan sata;-)
PoistaSyksy todellakin lataa - monipuolisesti.
Minusta tuntuu,että elämme nyt molemmat ruuhkavuosia. Ne jotka sanovat, että ruuhkavuodet on silloin, kun on pienet lapset, eivät tiedä, mitä tuleman pitää.
♥
Syksyn ykkösjuttu on ehdottomasti omenat. Niitä on meilläkin kerätty ja valmistettu omenasosetta pari viikonloppua. Tänään vaihteeksi puristamolta hakemaan sata litraa omppumehua ja pakastuspuuhiin.
VastaaPoistaViikonloppuna on vesilätäkköjä kierretty pikkuisen kanssa. Syksyn toinen hittijuttu ovat juuri vesilätäköt.
Irene, teillä on varmaan valtavasti puita...Lapsena jouduin juomaan aina sitä tuoremehuaseman omppumehua, joten olen aika hyvin sillä kyllästetty;-) Omenasose sen sijaan ja kaikki muut omenaherkut, niitä kuka voisi vastustaa.
PoistaVesilätäköt ovat kova juttu ja kauniitakin täynnään ruskalehtiä.
Kaunista lokakuuta sinulle!
Juuri hetki sitten minulle tupsahti korillinen omenoita. Huomenna keitän taas sitä kanelista omenasosetta, jossa omenat menevät kuorineen vain siemenkota on poistettu.
VastaaPoistaIhanat syyshortensiat, ne ovat niin upeita syksykukkijoita.
Arleena, just niin! Ne kuoret pitääkin olla siinä. Minähän laitoin sen ohjeen, että jokainen tehköön miten huvittaa eikä me muistettu, miten oli tehty viime syksynä. Tämä kuorten kanssa tehty tuli paljon maukkaampaa ja paremman väristäkin. Taidan tehdä vieläkin yhden satsin;-)
PoistaNiitä ei voi olla rakastamatta, hortensioita!
Kaunista, innoittavaa lokakuuta sinulle!
Syyshamsterit liikkeellä-tunnistan siitä itsenikin. Sinulla on kodikkaat omenakorikuvat:)
VastaaPoistaOmenat on niiiin ihania. Osenahilloa, valkosipuliomenahilloa, mausteista omenahilloa :) Rakastan omenoita ruuanlaitossa valkosipuliomenahillosta saa aivan ihania kastikkeita.
Heidi-Maaria, suokaamme tämä pahe itsellemme edes kerran vuodessa;-) Kiitos♥ Vaalin kauneutta, mutta en ikinä kodikkuuden kustannuksella. Jo sana 'kodikkuus' sisältää niin ihania tunnelmia...
PoistaSinullahan on hurmaavan laaja repertuaari omenavariaatioita...valkosipuliomenahillo kuulostaa mahtavalta.
Kaunista lokakuuta sinulle!
Ihania syyskuvia. Minä rakastan omenoita, ei niitä kauppojen makeita, vaan kotimaisia kaneliomenia ja valkeita kuulaita. Minussakin on hamsterin vikaa. On tullut tehtyä omenahilloa ja omenapiirakkaa sekä pakastettua omenapaloja. Talviomenat vielä odottavat hilloksi keittämistä.
VastaaPoistaAnnika, kiitos! Mikään ei voita kotimaista kaneliomenaa. Meillä on keltakanelia, mutta myös punakaneli on herkullinen.
PoistaJo omenien kanssa plärääminen on kuin unelmaa. Ja se tuoksukimara, joka tulee omenoista, kanelista ja aidosta vaniljasta...
Me olemme huonoja hyödyntämään talviomenoitamme. Osa jää luontopihamme eläimille, osaa kypsytän kellarissa islannin hevosille.Kohta olen taas keräämässä soseomenoita;-)
Kaunista lokakuuta sinulle!
Omenat melkein tuoksuvat tänne saakka. Syksyssä on kyllä ihanat puolensa, taas on aikaa suunnitella ja haaveilla:)
VastaaPoistaIlona
Ilona, just taas kohta aloitan soseen valmistuksen;-)
PoistaNiin...on syksy ja eräät kantavat joulua sydämessään koko vuoden...
♥
Ihania omenakuvia. Jokaikinen. Minä tein ohjeesi mukaan sitä herkullista omenasosetta ja juuri ilman kuoria. En millään raaskinut heittää kuoria pois. Nyt pidän pientä omenataukoa, mutta kuivaamista pitää vielä harjoittaa ja piirakkaa tehdä.
VastaaPoistaUpeita äiti-tytär-hetkiä teille =)
Birgitta, siis teit kuorineen? Niin minäkin viimeisestä satsista alkaen. Tunnin sisällä on uusi soe uunissa. Odotan kanelitankoja ja sitrunamehua.
PoistaKiitos! Onni on aikuinen tytär, jonka kanssa on sama huumorintaju;-)
Siis, mitä mä kirjoitin. Tein tietysti kuorien kanssa ja teen tulevaisuudessakin =)
PoistaHuumorintaju on tosi tärkeää, huomaan sen nyt kun nuorenmiehen kanssa hörötellään yhtä tyhmille jutuille ;-) ja mies ei tajua missä mennään (heh heh). Aikuisuus on meillä vielä kaukana, mutta sitä aikaa odotellessa mennään näillä.
Just oikein! Mun täytyy tarkentaa ohjettani, heti kun ehdin eli ehdottomasti kuorilla.
PoistaHuumorintaju on tärkeää kaikkien kanssa, mutta oman aikuisen lapsen kanssa siinä on aivan oma hohtonsa. Meilläkään mies ei tajua, missä mennään ja sitten me nauretaan vieläkin enemmän;-) Että ollaan ilkeitä...muka.
Kyllä se aikuisuus sieltä koittaa ennen kuin huomaatkaan...mikään ei juokse niin lujaa kuin aika.
Kiitos Leena♥
VastaaPoistaOlet niin ihana. Ilahduin suuresti♥
Ihania omppukuvia. Niin alkoi tehdä mieli omenoita. Mun puussani oli tänä vuonna vain 6 omenaa..
Rakastan syksyä!
Sen raikkautta, värejä, tuoksuja..
Pimeys hiipii huoneisiin ja väsymys yllättää.
Suloista polttaa taas kynttilötä ja juoda lämmintä teetä.
Laitan sulle muutaman kortin♥
Hanne, ole hyvä♥
PoistaSittenhän niin on tapahtunut puolin ja toisin, ehkä sain olla sinulle pieni tuikku lokakuun alkuun;-)
Meillä taas on aivan uskomaton sato. Joinakin vuosina on ollut huonoja tai vähän, mutta nyt näitä piisaa jopa issikkatallille asti. Vuodet eivät aina sisaria keskenään.
Kiva kun jaat kanssani rakkauden syksyyn. Minä kuolisin jos aina olisi kesä.
Väsymys on joskus tervetullut vieras. Nyt ei ole hyvä, kun olen sattuneesta syystä istunut koneella kaksi päivää eli muutakin kuin blogia. Huomenna haravoin, haravoin ja hengitän syvään ja pudotan kierroksia. Hyvä väsymys on hyvä. Sitten vain pehmeän huovan alle eikä niin paha, jos suklaata ja kirja lähellä. Tai simmut kiinni ja vaan on, antaa unen viedä.
Rakastan teetä. Juon sitä nykyään paljon mieluummin kuin kahvia. Kahvi on aamujuoma, sen jälkeen teetäteetäteetä...
Miten sinua kieltäisin, miten sinua estäisin...Kiitos!
♥