Peter James: Kuoleman kanssa ei kujeilla

Michael tärisi lähes horkassa. Oli kylmä. Niin kylmä. Hän kuuli ääniä, hän kuuli, miten Ashley kuiskaili hänen korvaansa. Hän kohotti kätensä koskettaakseen Ashleyä ja kolautti rystysensä kovaan tiikkipuuhun.

Hän sylki vettä suustaan. Arkun kansi painoi tiiviisti hänen kasvojaan. Taskulamppu ei toiminut enää. Hän yritti pidellä radiopuhelinta veden yläpuolella, mutta käteen sattui niin, että kohta se ei ollut enää mahdollista.


Peter Jamesin kirjan Kuoleman kanssa ei kujeilla (Dead Simple, Minerva Crime 2010, suomennos Leena Mäntylä) nimi voisi yhtä hyvin olla Neljät hautajaiset ja yhdet melkein häät. Ikinä en ollut kuullutkaan mistään Peter Jamesista, mutta pari yötä hänen järisyttävän dekkarinsa kanssa valvottuani oli ihan pakko selvittää, kuka ihmeen Peter James!

Peter James on käsikirjoittaja, tuottaja ja Ison-Britannian tämän hetken myydyin dekkarikirjailija. Hänen teoksiaan on käännetty yli 30 kielelle. Tämä juuri lukemani kirja Kuoleman kanssa ei kujeilla aloittaa rikosylikomisario Roy Grace –dekkarisarjan, jossa minä olen koukussa ja aion koukuttaa myös teidät. Ainoa miinus ja minun missioni haitta ovat sarjan suomalaiset kannet. Miksi ihmeessä luotaantyöntävät ja mustat kannet! Englanninkielisen teoksen kannet ovat paljon myyvemmät, sillä kovaa mustaa ei tarvita dekkarin pelotteeksi, vaan siihen riittää hyvä tarina.

Tämä kirja oli minulle melkein vahinko. Se oli pinossa vuodenvaihteen yli ja juuri kirjan kansien takia siirsin sen lukua. Ajattelin jo tietäväni stoorin, mutta kaikki olikin toisin, sillä törmäsin neroon kirjoittajaan, joka tietää, miten tehdään hyvä jännityskirja. Kaikki on kohdillaan! On suorastaan huomiota herättävää, miten nopearytmisiksi dekkarit on tehty, miten paljon niihin on ängetty agentteja, salaista poliisia ja ennen kaikkea tapahtumia ja henkilöitä. Peter James ei sorru yhteenkään näistä rasitteista! Olen törmännyt täydelliseen brittidekkaristiin!

Itse tarina alkaa polttaripilasta, jonka piti siis olla vain pilaa, vai pitikö? Siitä alkaa kuitenkin kaikki mahdolliset karvat pystyyn nostattava kauhutarina, josta en olisi selvinnyt ellen olisi oudolla tavalla hurmaantunut Roy Graceen. Siitäkin huolimatta, että hän alkaa olla aika ihastunut ruumiidenkäsittelijä Cleo Moreyhin. Royssa on sitä jotakin, joka on kaukana äijämachoilusta olematta kuitenkaan mikään ufo, vaan ihan todellinen mies.

Ja nyt kieli keskellä suuta etten paljasta ratkaisua, jonka itse keksin vasta sivulla 374! Michael Harrison on menestyvän firman toinen osakas ja toinen on Mark Warren, joka on koko ikänsä halunnut olla vain rikas.

Mark oli homssuisesti pukeutuvan liikekumppaninsa vastakohta, sillä hän oli yleensä hyvin tarkka ulkonäöstään. Mutta hänen siisteissä, vaaleissa hiuksissaan oli kovin vanhanaikainen leikkaus aivan kuten hänen vaatteissaankin, eivätkä ne vastanneet hänen 28 vuoden ikäänsä. Hänen yllään oli aina virheettömän puhtaat vaatteet, jotka olivat kuin suoraan kaupan hyllyltä. Hänestä oli mukava ajatella, että muu maailma piti häntä hienostuneena liikemiehenä, mutta todellisuudessa hän erottui joukosta ainoastaan siksi, että hän näytti siltä kuin olisi ollut kauppaamassa jotakin.

Siis Mark ja hänen vastakohtansa Michael sekä sitten superkaunotar Ashley. Michaelin ja Ashleyn häiden pitäisi alkaa, mutta Michaelista ei kuulu mitään. Ashley päättää kuitenkin, että häävastaanottoa ei voi perua, sillä osa vieraista on tullut kaukaa ja tarvitsee kunnon tarjoilut. Siis kaikki kokoontuvat kirkkoon vain kuullakseen papin ilmoittavan, että 'häitä ei voida pitää Michaelin katoamisen takia, mutta vieraille on varattu tarjoilua…'


Missä on Michael melkein häiden aikana? En kerro. Ja jos luulet tietäväsi, putoat samaan syvään hämmennykseen kuin minäkin, sillä mikään ei ole miltä se näyttää. Peter James vedättää lukijoitaan häpeämättömästi ja kujeillen, paitsi että nauru on tästä kirjasta kaukana. Roy Grace ottaa tapauksen erityisesti omakseen, sillä hänen rakas Sandynsa oli kadonnut seitsemän vuotta aikaisemmin jättämättä pienintäkään merkkiä, syytä, selitystä, toivoa. Sandy, nainen joka oli hulluna mieheensä, harrasti puutarhanhoitoa ja sisustusta ja oli innostunut Feng Shuista…Sandy, joka katosi Royn 30–vuotispäivänä…Sandyn katoamisen jälkeen Roy oli alkanut nähdä outoja unia ja hän alkoi myös yhä enemmän kiinnostua paranormaaleista ilmiöistä ja käyttää meedioita myös poliisin työssään.

Äärettömän viisaasti Peter James ei tuo kirjaan kahta rikoskertomusta eli Sandyn tapaus on vain kuin heijastus, joka tarkentaa Royn luonnetta. Antaa lukijalle vihjeitä, miksi Roy ajattelee tai toimii tietyllä tavalla. Mielestäni on harkittua kaukonäköisyyttä Jamesilta myös jättää yhteiskunnalliset ongelmat ilmastonmuutoksista vesien saastumiseen pois ja tarjota klassista jännitystä ilman sademetsien suojelua. Luen mielelläni tiedostavia kirjoja, mutta dekkari dekkarina eli elämän pienenä irtiottona! Peterillä on myös tajua siitä, missä on jännityskirjan painotus, kuka johtaa näytelmää. Olen totaalisen kyllästynyt pelkkään poliisitutkintaan. Haluan olla rikollisen ja uhrin pään sisällä, en niinkään istua juomassa sitä poliisiaseman kitkerää kahvia. Tässä viime mainitussa asiassa Peter James, vaikka onkin mies, yltää samaan kuin vaikkapa Inger Frimansson kirjassaan Kissa joka ei kuollut tai Karin Fossum Harriet Krohnin murhassa.

Kuoleman kanssa ei kujeilla kirjan kauhu on aika piinaavaa, mutta kaikki tuntuu ihmeen mahdolliselta ja rikospoliisit ovat kuin oikeasta elämästä. Tähän löytyykin vastaus ihan kirjan lopusta, sillä James on saanut kirjaansa esilukijaksi rikosylikomisario Dave Gaylorian Sussexin poliisista. Ja tämän muuten huomaa!

Vaan missä on Michael, jolla on mukanaan radiolähetin? Me emme sitä tiedä, mutta voisiko siitä tietää jotain Davey Wheeler, kehityksessään 6-vuotiaan tasolle jäänyt mies, joka ihailee yli kaiken amerikkalaisuutta ja unelmoi vain suuresta sankaruudesta…

*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Tiia